Eilen oripoika sai tuta miltä tuntuu ratsastajan paino ravissa. Poju oli oma rauhallinen itsensä ja ravi aivan tasapainoista ja kaunista. Kyllä tuosta tulee perkeleen hyvä hevonen.

Ja eikun säästämään rahaa kunnon ratsuttajaan. Brasilialainen tullee takaisin kevätkesällä pidemmäksi jaksoksi, jos ensin hälle ja myöhemmin ehkä tuonne Oulun seudulle, tiedätte kyllä kenelle jos olette alan harrastajia. Syys ja talvi saavat olla ajo-opetuksen aikaa ja muutenkin kohennetaan kuuliaisuutta ja varmuutta maasta käsin. Ynnä tehdään hauskoja kävelyretkiä sienimetsään ja opetellaan maantiekäyttäytymistä.

Sänkipeltoaika lähenee loppuaan. Taas on vuosi takana.

Tuli mies Brasiliasta, juoksutti pikkuorin, laittoi selkään satulan, kiipesi satulaan ja neuvoi pientä miten ratsastajan kanssa ollaan ja käyttäydytään. Mitä teki ori? Suhtautui tyynesti satulaan (jollainen ollut selässä aiemmin kerran, silloinkin ilman vyötä), suhtautui tyynesti satulavyöhön, suhtautui tyynesti ratsastajaan ja suhtautui tyynesti siihen että neuvottiin miten käännytään, miten "ohjien" (riimu päässä ja riimunnaru kaulalla) painetta väistetään ja miten peruutetaan. Kun mitään ei vaadittu, nuuskiskeli poju tyynesti kentällä aiemmin kulkeneiden tammojen jälkiä. Ja tutki satulan tarkasti kun se oli otettu selästä pois. Meni sitten tarhaan syömään heinää.

Minä olen niin ylpeä että rintani pakahtuu.