Varteenotettavaa valmennuksestaOn se vain merkillistä, miten ihmiset kuvittelevat, että valmentaja opettaa sen hevosen ja itse ei tarvitse tehdä mitään. Silmät ymmyrkäisenä seuraan kuukaudesta toiseen, kuinka ihmiset yliolkaisesti jättävät noudattamatta tallillamme käyvän huippuvalmentajan neuvoja, ratsastavat tasan samoin kuin ennenkin ja valittavat seuraavalla kerralla valmentajalle, ettei
hevonen ole edistynyt yhtään. Ei kai se hevonen perkule itsestään edisty! Itselleen siellä valmennuksissa on tarkoitus oppi ja tieto kerätä ja valmentajan neuvojen mukaan saada se hevonen siinä valmentajan käyntien välillä kulkemaan paremmin/rennommin/enemmän eteen, mikä nyt kunkin tavoite on. Jokseenkin turhaa on syytää pätäkkää valmentajalle jos itse ei osaa onkeensa ottaa.
Reilut kymmenen vuotta sitten iäkäs mies ajokoirineen ihmetteli
ToKossa, miten minun naurettava nelikuinen karvapalleropentuni edistyy niin hyvin ja hänen aikuinen ja fiksu koiransa ei lainkaan. Kävi sitten ilmi, että äijä kuvitteli, että siellä koulutuksessa se oppiminen tapahtuu eikä tehnyt koiransa kanssa viikon varrella yhtikäs mitään vaan antoi sen kiskoa silmät pullollaan hihnan päässä niin kuin aina ennenkin. Minä luonnollisesti opetin koiralleni muutaman minuutin pätkissä päivittäin, leikin varjolla, ToKon ihmeellisyyksiä.
Ajokoiramies kävi koulutuksessa muutaman kuukauden ja lopetti sitten. Hän ei pystynyt ymmärtämään, että työ on tehtävä itse siinä koulutuskertojen välillä ja koulutustilaisuudet ovat pääasiassa koiran ohjaajia varten.
Nyt kun Ruunanen käy myös kouluvalmennuksissa, treenaa Sukkistäti valmennuksien välillä siellä valmennuksessa opittuja juttuja ja työstää erityisesti niitä asioita, joihin valmentaja on kehottanut kiinnittämään huomiota.
Minä puolestani harjoittelen länkkärituntien välillä Ruunan kanssa juttuja, joita western-opettaja on suositellut.
Kaikki Ruunan valmennus ja koulutus tehdään hevosen ehdoilla ja hevoselle mukavaksi. Ruuna on erityisen perso kehumiselle ja edistyykin kehujen voimalla huikeasti nopeammin kuin eräs tuttu kouluratsu, jonka omistajan metodeihin kuuluvat kovat rangaistukset aina kun hevonen tekee "väärin" ja hevosen kiittämisen täydellinen unohtaminen kun se tekee oikein.
Ruuna on tietysti yhä nuori ja tarvitsee paljon positiivista palautetta pysyäkseen työintoisena. Työmoraali onkin toistaiseksi pysynyt korkealla: kun Ruuna näkee minut tai Sukkistädin, se tälläytyy tarhan portille toiveikkaana odottamaan josko lähdettäisiin töihin.