Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, joulukuuta 19, 2015

Pakkasia odotellessa

Tänään minut harjattiin tavallista perusteellisemmin ja matte laittoi kilisevää narua päähäni. Joulukorttikuvia kuulemma pitäisi ottaa. Iltapäiväaurinko paistoi ladon seinään vielä aika nätisti ja matte oli ihan, että tähän ruuna ja hyviä kuvia tulee väkisinkin. Minä olin vähän toista mieltä ja keskityin syömiseen eikä matte viitsinyt oikein jämäkästi komentaa minua pysymään paikoillani kun olin jo tehnyt töitä kentällä ja ollut hieno.

Voi kuulemma olla, että me käytetään tänäkin vuonna sitä samaa kymmenen vuotta sitten otettua talvikuvaa, johon on jo valmiiksi askarreltu lumihiutaleita päälle.



Jos joulukuussa vihreää vielä pilkottaa niin se syödään. Ei tässä ennätä poseerata.

Olen omia vaivojani säästämättä kaivanut uuteen tarhaani kivennäiskuopan, josta nuolen savea. Se olikin aika homma: ensin piti käydä maa tarkkaan läpi ja paikantaa hyvä esiintymä. Tähän kului useampi päivä. Sadepäivän jälkeen eli kun maa oli vähän pehmentynyt ja hajut selvimmillään aloitin varsinaiset kaivuutyöt. 

Ensin piti siirtää syrjään pintamaa eli tarhanpohjan sora. Tämä oli rankin vaihe. Pohjakankaaseen syntyi helposti reikä ja enää oli kuoppa viimeistelyä vaille valmis. Tällä hetkellä on vähän hankalaa kun syyssateet ovat täyttäneet kuoppani. Tätä ongelmaa en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Matte ehdotti laskuojan kaivamista. Punnitsen ideaa.

(Matte repii haiveniaan kun se ei käsitä, mitä minun ruuasta puuttuu kun on pitänyt mineraalikuoppa laittaa. Olen nykyisessä asuinpaikassani kaivanut sellaisen jo kahteen tarhaan. Matte sanoo, että se on kallista lystiä kun siirtelen n.15cm pintasoraa pois noin neliön alueelta ja poistan pohjakankaan ja kaivan melkein puoli metriä syvän kuopan. Ihmiset vaan ei tajua.

Matte muuten ottaa mielellään vastaan arveluja siitä, miksi laitan kivennäiskuopan. Minun ruoassa on päivittäin monivitamiinikivennäinen, jonka lisäksi saan kalkin, sinkin ja magnesiumin kun niitä ei ole valmisteessa tarpeeksi. Maten paras arvaus on tällä hetkellä piin puute, mutta sitä ei luulisi Suomen maaperästä juuri löytyvän.)

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Shoe a little horse,
Shoe a little mare,
But let the little colt
Go bare, bare, bare.

Edellinen on lastenloru mutta sisältää varsin vakuuttavaa kengitysfilosofiaa: kengät käyttöhevosilla ja varsat olkoon ilman. Olen käsitellyt kengitysasiaa aiemminkin joten se siitä tällä kertaa. Vinkkaan vielä Suomen Kengitysseppien liiton sivuille, sieltä löytyy osaava kengittäjä/vuolija sinunkin hevosellesi.

Olen jo ihan hermona tähän kesäleskeyteen. Kävin jopa Miehen levylaatikolla jota en normaalisti ikinä tee koska sillä on niin huonoja levyjä. No ei ne kaikki ihan paskoja ole mutta enimmäkseen. Otin autoon kuunneltavaksi muutaman lätyn. Tämän hetkinen suosikkikappaleeni on Steely Danin Haitian Divorce. Tässä sanat.



Haitian Divorce-kappaleen tunnelmaan sopii minusta Carlos Almarazin Southwest Song-niminen työ:

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Hitto, YouTubesta löytyy mitä vain. Lisää Steely Dania ja live-esiintyminen muistorikkaalta 70-luvulta. Do it again.

torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Vanhojen valokuvien digitointi ja Photoshopin filttereillä leikkiminen toivat pintaan minussa asuvan pienen ekshibitionistin. Kuvassa minä yhdeksäntoista vanhana (huoh) ja silloinen hepparakkaani. Tummia ruunikoita molemmat.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Pikkuorin hienous (sis. luonteen kauneuden ja rakenteen upeuden) on jäänyt itseltä vähän unohduksiin. Tänään pojua kävi katsomassa vanha tuttu hevosihminen ja itsekin silmäilin kopukkaa pitkästä aikaa vähän kuin ulkopuolisen silmin. On siinä mulla perhanan hyvä elukka, kädet kyynärpäitä myöten ristissä pitäisi kiittää kaikkea mahdollista siitä, että olen moisen upeuden onnistunut käsiini saamaan - sopuhintaan.

Poika oli hyvin loukkaantunut kun menimme ensin katsomaan varsaa. Hevonen on totta kai tottunut siihen että tulen aina ensin sen luokse. Onneksi poika ei ole murjottajatyyppiä. Muistan eräänkin kerran kun ratsastimme Tiran kanssa toistemme hevosilla ja molemmat pollet olivat hyvin loukkaantuneita tyyliin mitä tuo tekee tuon toisen selässä.


Taidetta koteihin II

Paul Brownista tykkään hurjasti, varsinkin muutaman viivan hevosistaan ja sommittelustaan.

torstaina, helmikuuta 23, 2006

Taidetta koteihin

Yleensä en ihmeemmin välitä romantisoiduista villin lännen maalauksista, mutta jotkut Bev Doolittlen kuvat pysäyttävät. Tässä suosikkini.