Näytetään tekstit, joissa on tunniste ori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ori. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Tuplaisukki

Ruuna on tullut toista kertaa isäksi. Tämä on mahdollista sillä kurin, että astuminen tapahtui viime kesänä kun Ruuna oli vielä Ori. Tällä kertaa tulos on orivarsa kuten salaa toivoin. Ihana vaaleanrautias vaaleaturpainen honkkeli, eksyksissä omien jalkojensa keskellä. Ja se on ihan kihara! Pienen pieni (oikeastaan iso vaikka oli muutaman hetken ennenaikainen!) ja terhakka puhdasrotuinen orivaavi, jne, lässyn lässyn.

Kuohujuomaa nautittiin ja orin ensimmäiseltä vuorokaudelta napsittiin heti ainaski sata miljoonaa kuvaa. Kamerani muistikortti on luonnollisesti kuvaa pullollaan ja lisään sellaisia tänne heti kun saan kameran ja tietokoneen samaan tilaan.

Varsankatselureissulla näin myös Ruunan vuotiaan tammajälkeläisen. Upean näköinen, tasapainoinen sekä henkisesti että fyysisesti, melkoinen kaunotar. Uih! Tahtoo kasvattaa hevosia!

Ruunan nykyisellä kotitallilla on se paha puute, että hevosten keski-ikä on melko korkea. Ruuna on viisivuotiaana nuorin, seuraava on kahdentoista ja parikymppisiä on useita. Vanhoissa hevosissa on puolensa mutta nuorison kasvua ja kypsymistä on niin vänkä seurata ettei siihen meinaa yksi hevonen riittää. Pitää ostaa uusi varsa?

torstaina, syyskuuta 27, 2007

Ostin sitten hevosen. Onnistuneen neuvottelurumban päätteeksi lunastin itselleni sen osan Pikkuruunasta (ent. Pikkuori), joka ei jo ollut minun. Sain siis maksaa itseni kipeäksi siitä, että kustannan jatkossa yksin elikon rehut, tallipaikan, vakuutukset, kengitykset ja ne miljoona pientä asiaa, joita hevonen tai hevosenomistaja tarvitsee. Ei suurimpia älynväläyksiäni tämä hevosenosto-proggis.

Luulin kahden vuoden hevosen osaomistuksen, monien vuokrahevosten ja vuosikausien tallityöskentelyn jälkeen tietäväni mitä kaikkea hevonen tarvitsee ja omistavani jo koko tavaramäärän. Kissinkikkarat. Minulta puuttui kokonaan niinkin tavallisia juttuja kuin esim. hevosen pesuun tarkoitettu shampoo, sopiva ja ehjä sadeloimi, loimenkylläste ja satulasaippua.

Loimijama pääsi syntymään viime syksynä kun Muuli lainasi sadeloimea ja (silloinen) Ori repi sen suikaleiksi. Sittemmin sain lahjoituksena Pikkuruunan kokoa olevan loimen, joka sovituksessa osoittautui olevan niin valtava, että kääpiöhevoseni hukkui sen sisälle. Päädyin sitten loimiostoksille.

Hankkimani riepu on samanlainen kuin kuvassa paitsi ruskeat osat ovat mustat ja siniset osat viinipunaiset. Tämä värivaihtoehto oli viime vuoden mallia ja siten halvempi kuin tuo tämän syksyn vaaleansininen ja ruskea sesonkiväri (Kyllä, hevosloimet, pintelit ja satulahuovat ym. hevosen tarvitsemat tekstiilit voi uusia kahdesti vuodessa, sesongin mukaan. Esim. maastokuosi oli loimissa kuuminta hottia viime syksynä. Värit seuraavat immeisten vaatemuodin värejä vuoden-parin viiveellä.).

Tähän asti olen voinut käyttää varustehuoltoon hevosen toisen omistajan satulasaippuaa ym., nyt tuonkin puolen tuotteet täytyy hankkia omiksi. Shampoo taas tuli enemmän kuin tarpeeseen, Ruunasta irtoaa uskomattomia määriä likaa. Ensimmäinen pesu irroitti liat muttei vielä puhdistanut, toinen pesu tummensi karvan sävyä asteen tai parin verran ja sai turkin tahmaiseksi kuin aurinkoon jätetty viinikumimakeinen. Toivottavasti kolmas pesu hoitaa homman ja tuloksena olisi jokseenkin puhdas ja hilseetön punarautias ilman outoa tahmeutta.

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Tahtoo!

Haaveilen Dave Littlen mittatilausbootseista. Heti kun voitan lotossa ja ravissa niin lennän Texasiin ja teen tilauksen. Oikeastaan haluaisin kahdet: toiset ratsastukseen ja toiset oikein hienot ja värikkäät, jotkut näiden tapaiset, kaupunki- ja edustuskengiksi.

Hevoselle olisi ihana saada joku hulppea satula ja hianoja suitsia useammat ja tietysti kuolaimia. Ja maailman kaunein padi ja rintaremmi ja jotkut käytännölliset ja hienot satulalaukut ja ja ja...

Olmi nuista länkkärivarusteista joskus kirjoittelikin. Useimmat linkit vain taitavat olla vanhentuneet.

Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, jatkan minibudjetilla harrastelua hamaan tulevaisuuteen. Maailman hienoinkaan satula ei tietysti paranna ratsastustaitoani pätkääkään ja tärkein "harrastusväline" eli huippupolle minulla sentään on. Sen varalle minulla on suunnitelma ja varasuunnitelma, mutta ne ovat vielä jonkin aikaa hys-hys. Täytyy vain ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa. Ja mennä kunnon tunneille tai saada opettaja käymään, tästä muuten mitään tule.

perjantaina, elokuuta 31, 2007

Ruokkimisen sietämätön vaikeus

Olin pudottaa silmäni kun luin uudesta Hevosurheilusta, että keskiverto ratsu saa päivittäin kahtatoista ja ravurikin yhdeksää eri rehua. Tarkemmin ei artikkelissa eri rehuja määritelty, joten jäin miettimään, onko mineraali, joka sisältää tarvittavia kivennäisiä ja hivenaineita, rehu. Entä suolakivi? Jos erilaiset vitamiinilisät, mineraalit ja vaikka biotiinivalmisteet on laskettu rehuiksi, tulos saattaa olla nippanappa käsitettävissä. Jos taas rehu tarkoittaa sitä, mitä sillä itse lähinnä ymmärrän, eli heinää, kauraa ja erilaisia myslisekoituksia eli sitä, mistä hevonen energiansa ja tarvittavat vitamiinit ja hivenaineetkin yleensä saa, on tulos jotain täysin käsittämätöntä.

Vertailun vuoksi:

Keskimääräinen ratsuhevonen 12 erilaista rehua/vrk.
Tässä on otettava huomioon, että moni pärjää vähemmällä ja moni saa sitten reilusti yli kahtatoista rehua eli tuo 12 oli tosiaan keskiarvo. Otanta oli tosin suhteellisen pieni eli noin 20 ravitallia ja 30 ratsutallia.
Oma hevonen kesällä 2-5 ja talvella 4-6 erilasta rehua/vrk, laskutavasta riippuen:
Kesällä ruokavalioon kuuluvat laidunruoho, kuiva heinä lisänä tarvittaessa, prix, suolakivi ja mineraalit yhdestä purkista tarpeen mukaan, talvella taas säilöheinä, kuiva heinä, prix, porkkanat, suolakivi ja mineraalit.

Tietysti vanhoilla, sairailla ja nuorilla hevosilla ynnä kantavilla ja imettävillä tammoilla on omat ruokintavaatimuksensa, mutta näiden "erityisryhmien" ruokintaa helpottaa kovasti kullekin erikseen suunniteltu täysrehu, jota annetaan perusevään eli heinän lisäksi. Useimmiten nämä perusruokinnan ulkopuolelle jäävätkin on yksinkertaisinta ruokkia juuri niille tarkoitetulla täysrehulla sen perusheinän lisäksi.

Satunnaisesti elikäs tarpeen mukaan annettavat lääkekuurit eivät kai sentään rehuihin voi sisältyä? Entä lopputalvella/alkukeväällä joskus tarpeen olevat vitamiinilisät?

Näitä rehuasioita miettiessä tulee helposti ihan pöhköksi. Jokaisen hevosenomistajan tulisi kuitenkin osata laskea hevosensa yksilöllinen rehuntarve. Nykyään tämä on helppoa kun on kaiken maailman nettilaskurit. Ennen nämä pähkittiin paperilla tai sovitettiin ihan näppituntumalla eli jos hevonen on silminnähden liian laiha, lisätään evästä ja päinvastoin.

Normihevonen tulee toimeen heinällä, kauralla, oikealla mineraalilisällä sekä suolakivellä. Jos kauran sijasta antaa riittävästi mineraaleiltaan tasapainotettua mysliä t. muuta täysrehua, ei erillistä mineraalilisää tarvita.

Oman hevosen saama täysrehumäärä eli tuo mystinen prix on niin vähäinen, että sille pitää lisätä mineraaleja vielä erikseen. Sama tilanne lienee monilla alkuperäisroduilla ja poneilla, jotka tulevat toimeen verraten niukalla ravinnolla.

Minä todellakin hämmästelen tuota päivittäisten rehujen määrä. Jos Orilla eikäkun Ruunalla olisi esim. nivelrikko (thaimaan isä meitä moiselta varjelkoon), rehujen määrä lisääntyisi kenties yhdellä tai kahdella. Jos se tekisi valtavan raskasta työtä, saatettaisiin tarvita lisäsuolaa ja -magnesiumia eli kenties yhden purkin lisäys. Joskus olen antanut vatsan toiminnalle eduksi olevaa pellavarouhetta, satunnaisesti hevonen saa herkkuna kuivia leivänkannikoita. Talvella antaisin mielelläni kuivan heinän joukkoon kuivatettua nokkosta silloin sun tällöin, mutta olin jälleen kerran tänä vuonna liian laiska noita nokkosia keräämään.

Kuolemaksenikaan en keksi, mihin kaikkia niitä (ratsu)talleilla nähtäviä kymmeniä erilaisia purnukoita tarvitaan. Tietävämmät saavat mielellään valaista minua tässä asiassa.

Lopuksi vielä omakohtaista pähkintää. Tänään ruokkimieni hevosten rehumäärät ovat samaa luokkaa kuin oman hevoseni. Kyseessä on siis eri talli ja eri ihmisten suunnittelemat ruokinnat. Ratsuhevosia ovat nämäkin ja omiin silmiini rauhallisen ja hyvinvoivan näköisiä. Osa omistajista on vähemmän harrastaneita, osa ruokinta-asioiden konkareita, joilla voi olla yli puoli vuosisataa hevosharrastusta/-elämäntapaa takanaan.

Omien kokemusten perusteella sanoisin, että samalla kun ruokintatietous ihmisellä lisääntyy, hevosten lisärehujen purkkimäärä vähenee (sama tapahtuu usein myös loimien kanssa). Tätä olen paljon nähnyt. Ruokinta-asioissa epävarma ihminen lankeaa helposti mainonnan houkutuksiin tai ryhmäpaine talleilla aiheuttaa sen, ettei tunne olevansa normaali hevosenomistaja ellei lisärehupurkkeja ole vähintään kymmenen.

Huh, tulihan vuodatus. En ehtinyt ollenkaan hevosten varsinaiseen yli- tai aliruokintaan kun jäin hämmästelemään pelkästään eri rehujen määrää.

torstaina, elokuuta 30, 2007

Oripoika on nyt sitten ruuna. Operaatio meni käsittääkseni oikein hyvin ja herra on toipumassa hyvää vauhtia. Tarhailu on kielletty kaahailun estämiseksi tikkien repeämisvaaran vuoksi. Tuore ruuna majailee päivät karsinassaan ja seurailee tallipihan tapahtumia. Pieniä kävelyitä mielen virkistykseksi ja verenkierron vilkastuttamiseksi tehdään useamman kerran päivässä.

Hoito-ohjeissa huvitti kohta, jonka mukaan rehuja on seisovalta hevoselta roimasti vähennettävä. Kundi saa muutenkin litran verran Prixiä päivässä nyt kun astutukset ovat loppuneet eli aika niukasti on vähennettävää.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Huomisaamusta sunnuntai-iltaan pitäisi jaksaa töissä. Väsyttää jo valmiiksi. Toivottavasti asiakkaat, nuo pirunpenikat, ymmärtävät pysyä poissa.


torstaina, elokuuta 16, 2007

Kuvia Suomen mittakaavassa isoista kisoista, Lännenratsastuksen kansallisista ja aluemestaruuskilpailuista 11.-12.8.2007. Ratsukoiden nimet jäävät arvoituksiksi mutta tuskin ne satunnaista katselijaa edes kiinnostavat.

Minua tai hevostani ei kuvista löydy. Minä en kilpaile koskaan missään julkisesti, se touhu ei ole minua varten. Tulee vain turhaa stressiä itselle. Ratsastustani toki pyrin parantamaan mutten ole innostunut taitojani tai niiden puutetta julkisesti esittelemään.

Orin haluaisin saada kisoihin. Pitäisi vain löytää sille tarpeeksi osaava ratsastaja ja niitä ei tässä maassa ole montaa. Vaatimuksiini nähden kyllin pätevillä ratsastajilla on omat hevosensa eikä varmaankaan kiinnostusta kisata oudon näköisellä, hännättömällä ja harjattomalla hevosella, oli ko. yksilö sitten miten pystyvä tahansa. Rotukin on tietysti Orilla väärä, pitäisi olla quarter-hevonen, appaloosa, paint tai edes arabi.

Ori saisi kyllä startata tietyissä luokissa, mutta ne arvostetuimmat luokat on tarkoitettu varsinaisille western-rotuisille.

American Quarter Horse Association
American Paint Horse Association

Vaan mitäpä tuota rutisemaan kun Orin kisauran urkeneminen ei näytä kovin todennäköiseltä.

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Curlyjen historia ja ominaispiirteet alle kahdessa minuutissa:



Täytyy kyllä sanoa, että Pikkuori on selvästi hyvärakenteisempi kuin videossa esiintyvä hevonen. Omallani on paremmat liikkeetkin ja toimivuus on vähintään samaa luokkaa. Tarvinneeko sanoakaan, että olen taas kerran ratkeamaisillani ylpeydestä! Minulla on upea hevonen.

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Ne kasvavat niin nopeasti..

Niin vain on varsan syntymästä jo 9vrk. Enää ei sylkytellä vaan rapsutellaan pientä ihan seisoma-asennossa ja opetellaan ison hevosen tapoja. Talutus- tai oikeastaan vielä lähinnä riimun päässäpitoharjoituksia on ollut jo useampi.

Varsa haluaisi olla villi ja vapaa eikä suuremmin riemastu päävehkeiden pukemisesta. Peloissaan se ei ole vaan ihan rehellisesti ärsyyntynyt. Sen omasta mielestä aikuisena olon opetteluun riittää vihreän syönti (varsa repi sujuvasti heinää jo ikenillään ja söikin sitä eikä vain ollut syövinään kuten pikkuvarsat yleensä. Nyt syöminen sujuu entistä paremmin kun pikkuisella on kokonaista neljä hammasta.) ja joskus mullankin, veden kanssa lotraaminen ja laukkaharjoitukset.

Eilen varsa suoritti myös pienen esteharjoitteen: emätamma oli jäänyt laitumen puolelle kun varsa suoritti yksinään sisään-ulos-laukkahurjastelua useamman portin läpi. Tamma ei varsan miedosta pyynnöstä huolimatta innostunut hakemaan jälkeläistään joten neiti mittaili hetken aitalautojen väliä ja hyppäsi keskimmäisen ja ylimmäisen välistä (kuvassakin taustalla näkyvä väli). Noin vain, viuh. Heti pompsahti varsan hinta tonnilla ylöspäin, tässä meillä on estetykki tulossa. Varsaa ei erossaolo emästä juuri häirinnyt: aidan ylitettyään se kävi pikaisesti tissillä ja jatkoi laukkaharjoituksia.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Ai mikä Ori? Riehaantui Pikkutamman varsakiimasta, nyttemmin laiska kuin lahna. Eteenpäinpyrkimys on olematon. Toivottavasti se johtuu vain tammojen kiimakierron vaiheesta ja helteestä kun hevonen on kuin tyhjä säkki. Nelivuotias hurja ori juu.

torstaina, kesäkuuta 28, 2007

Pikkuorista tuli tänään isä. Pikkutamma varsoi karsinassa vietetyn yön jälkeen aamulla laitumelle potran tammavarsan. Emä on kuin vanha tekijä, tytär iso ja niin priima kuin puolen päivän ikäinen neito vain voi. Jouhia on enemmän kuin isällä ja emällä yhteensä ja ne ovat pienen pientä kiharaa. Kyllä, Ori on todellakin pudottanut viimeisetkin korkkiruuvikiharansa. Ehkä jouhet pysyvät jo ensi vuonna...?

Livistin heti aamuruokinnan jälkeen tulokasta katsomaan, illalla yritän saada jonkun valvomaan tätä härdelliä ja päästä oikein ajan kanssa tutustumaan pikkuiseen.

keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007

Iltapäivää. Olen sitten loppuviikon tallinpitäjä. Hoidan ja valvon valtavaa yksikköä, joka sisältää hevosia, koiria, laitumia, talleja, maatalouskoneita ja erikoismyymälän.

Prkleen tätiratsastajat ja niiden pilalle hemmotellut kavioeläimet. (Tätiratsastajuus ei suinkaan riipu iästä, itsekin olen hyvän matkaa täti-ikäinen. Tätiys on asenne: minun pieni heppakulta lässynlässynlää. Herkkuja annetaan kädestä eikä hevosella ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja.) Taas kerran on käytävä uusien hevosten kanssa läpi se, että minun päälleni ei kävellä, minun vieressäni ei kävellä, minuun ei hierota päätä tai muutakaan ruumiinosaa eikä minuun varsinkaan suunnata potkuja ja puremia.

Onneksi hevoset oppivat nopeammin kuin tädit. Tähän asti kaikki kohtaamani hevoset ovat oppineet lähes kerrasta sen, että oikea paikka kävellä on narunmitan päässä takanani. Ne hirviöt, joita tavallisesti talutetaan ketju suussa tai vähintään turvan ympärillä ovat osoittautuneet nopeaoppisimmiksi. Tällaiset yksilöt ovat yleensä nopeita ajattelemaan ja ovat aiemmassa elämässään oppineet, että riimussa "pitää" riehua. Rippunen rauhallista käytöstä ja pari napakkaa palautusta omalle paikalleen opettaa riekkuville hevosille asiallisen käytöksen salat. Ja ne mokomat vielä nauttivat siitä kun saavat kerrankin kävellä rauhassa ilman hermostuneesti narussa riippuvaa taluttajaa.

Murheellisin tapaus täällä on muuan strasser-vuoltu tamma. Hevonen on vuoltu jalattomaksi ja voi liikkua vain viiden sentin pituisin askelin. Lisäksi se on pysyvästi kärttyinen, minkä kyllä hyvin käsittää kun ajattelee, että sen jalkoihin koskee koko ajan. Omistajalla on - kuten arvata saattaa - enemmän intoa kuin ymmärrystä. Silti hän on omasta mielestään todellinen hevosystävä ja hevosten ymmärtäjä.

En ole fanaattinen kengityksen kannattaja tai vastustaja. Ori on enimmäkseen paljain jaloin, mutta kengitetään aina tarvittaessa eli jos se rupeaa arkomaan ja talvella luonnollisesti laitetaan hokkikengät alle. Orilla on luonnostaan hyvä ja kova kavioaines eli sitä voi pitää kengättä olosuhteissa, joissa moni muu tarvitsee välttämättä kengät.

Kengitys on mielestäni täysin hevoskohtaista ja jos hevonen ei liiku puhtaasti ilman kenkiä niin kengät käpäliin kuin olisi jo! Minä mitään strasser- tai villihevosvuoluja käyttöhevosilla ymmärrä. Kas kun em. vuolut itse asiassa yleensä estävät hevosen normaalikäytön. Maailmalla on nostettu paljon eläinrääkkäyssyytteitä strasser-vuoltujen hevosten omistajia vastaan ja monia hevosia on jouduttu lopettamaan äärimmäisen vuolun aiheuttamien jalkaongelmien ja kroonisten kiputilojen vuoksi.

Kultainen keskitie ja hitunen maalaisjärkeä riittää tässä vuolu- ja kengitysasiassa unohtamatta sitä, mihin haluaa hevostaan käyttää. Ehkä strasser-vuolun kannattajat haluavat hevostensa haahuilevan jalat kipeinä tarhoissa ja laitumilla, mene tiedä.

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Olin tänään valmennuksessa omalla hevosella. Valmennuksen pääkieli oli portugali, lisäksi oli muutama sana englantia sekä paljon käsillä puhumista ja kentän hiekkaan piirustamista. Olimme valmentajan kanssa yhtä mieltä siitä, että a)Pikkuori on taitava ja mukava ja aulis ja b)meikäläisellä voisi olla parempi tasapaino eikä sitä hevosen niskaa olisi tarvis pitää silmällä koko ajan.

Viitaten kohtaan b): Jos jo ratsastajan istunnalle saati sitten varsinaisille avuille erittäin herkkä hevonen nostaa voltilla väärän laukan, on ratsastajan syytä mennä itseensä ja keskittyä tasapaino- ja istuntaharjoituksiin. Välillä olo oli kuin kymmeniä vuosia sitten alkeistunnilla. Tämä ei totisesti ole minulle kunniaksi. Liika yrittäminenkin on selvästi pahasta.

Ensi viikolla Valmentajan poissaollessa vien Orin maneesitallille, jossa olisi tarkoitus vääntää ihan tosissaan. Vinkkiä kysyn tarvittaessa tutulta kouluvalmentajalta. Saas nähdä miten ämmän käy.

Valmentaja ratsastaa Orin vielä huomenna ja sitten hevonen saakin keskittyä juhannuksen viettoon. Itse olen pyhät kaukana tallilta ja takaisin kotona luultavimmin vasta sunnuntai-iltana tai ehkä jopa maanantaiaamuna.

Lähtiessä käskytin ankarasti Pikkutammaa pitämään varsan sisällään ainakin vielä maanantaihin asti. Ihanteellinen varsomispäivä (-yö?) olisi ma tai ti, keskiviikolla itselläni alkaa sen verran haastava työrupeama, että loppuviikkoon on varsomisia hankala sovittaa.

perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Valmentaja on nyt ollut Suomessa kolme päivää. Pikkuori on opiskellut ahkerasti mm. spinin, rollbackin ja sliding stopin alkeita. Laukasta se pysähtyy jo hyvin, ei mene kauaa ennen kun slaidaa (ennustus).

Valmentaja on siitä(kin) huipputyyppi, että osaa asettaa sopivasti painetta ja opettaa asiat hevoselle ymmärrettävästi. Hevonen saa miettiä itse tarpeeksi eikä sitä rangaista jos se ei ole asiaa ymmärtänyt. Välillä on luonnollisesti rauhallisia maastoja ja kokonaisia vapaapäiviä.

Juhannuksen molemmin puolin Valmentaja lähtee muihin hommiin eli Pikkuori saa pitemmän sulattelutauon. Yritän saada sen laidunlomalle tutulle maneesitallille. Siellä se saisi lököillä ja tehtäisiin vain kivoja maastolenkkejä. Olisi mukava päästä tutkimaan uusia maastoja. Tai uusvanhoja tässä tapauksessa: sh-tamma-lemmikkini asusti aikoinaan ko. tallilla.

Suihkutin ensimmäistä kertaa Oriin hyönteismyrkkyä männä viikolla. Orin korva kääntyi aina sinne, mihin suihkutin. Lopuksi se vähäsen ihmetteli outoa hajua. Helppoa ja mukavaa.

Näin spinnaat.
Näin teet rollbackin.
Sliding stopin harjoittelu.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket
Lassottuna


torstaina, toukokuuta 24, 2007

Viänt ja kiänt

Huonoin ratsastus pitkästä aikaa tänään. Ori oli vain tarhaillut ja laiduntanut eilisen päivän mikä lienee osasyynä ei-niin-huippusuoritukseen. Hevonen on kuitenkin tuosta alkukeväästä rauhoittunut niin paljon, että ajattelin ettei se tarvitse höyryjä päästelevää maastolenkkiä ennen kenttätyöskentelyä.

Alkuverryttely ja -taivuttelu sujuikin oikein mallikkaasti, mutta sitten Orin näköpiiriin ilmestyi naapurin äijä pellollaan kävelemässä. Kun siellä pellolla ei normaalisti ole ihmisiä, oli Orin mielestä kyseessä vähintään hevosia syövä hirviö, joka tulee tänne ihan justiinsa. Hevonen tänttäröi, tuijotti peltoon silmät ja sieraimet suurina ja yritti kiihdyttää vauhtia aina kentän pelottavan pellon puoleisella pitkällä sivulla.

Yritin siinä sitten pitää pollen puuhassa ja saada sen rentoutumaan mikä kotvan kuluttua onnistuikin. On edelleen ihmeenomaista ratsastaa "ajatuksen voimalla" eli ilman mitään varsinaisia apuja. Minä vain ajattelen ja Ori toteuttaa. Tietysti hevonen reagoi kehoni antamiin pieniin merkkeihin, mutta tuntuu aivan kuin homma toimisi ajatuksen voimalla.

Orin leipälaji on peruuttaminen. Se johtuu varmaankin siitä, että se on koko pienen ikänsä joutunut heti rivakasti peruuttamaan kun on tehnyt jotain ei-toivottua (kuten huudellut tammoille vaikka on töissä tai yrittänyt ryysiä liian lähelle taluttajaa). Tänään harjoiteltiin muutaman kerran sliding stopin esiastetta eli pysähdyksestä suoraan muutama askel rivakasti taaksepäin. Siitä se lähtee.

Ori on myös todella hyvä hidastamaan tahtia ja siirtymään "alaspäin" eli laukasta raviin ja ravista tai jogista käyntiin ja tietenkin myös pysähdykseen. Perusluonteeltaan laiskan hevosen kanssa on ainakin turvallista harjoitella.

Westernissä hevosen tulee olla erittäin rauhallinen mutta kuitenkin eteenpäinpyrkivä ja valmiina pyynnöstä räjähtämään nopeaan mutta hallittuun laukkaan (erityisesti reining-hevoset). Orista voisi olla reiningiin, arvelee tällainen maallikko. Toisaalta oreille on luonnollista paimentaa tammojaan, joten saattaisi siitä olla cutting-hevoseksikin.
Muuli on selvästi cutting-painotteinen: se pitää itsenäisestä suorittamisesta ja sen suosikkihommaa ratsastajan kanssa on koota ja ajaa hevosia.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket
Huomaa muulin taaksepäin kääntynyt korva: tässä keskitytään!


sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Ei oppi ojaan kaada

Lauantaina olin heposeni kanssa tunnilla. Kerrassaan hyödyllistä saada ulkopuoliselta kommentteja ja neuvoja omaa ratsastusta koskien. Minun pitää katsoa eteenpäin eikä sinne elukan niskaan ja unohtaa se kirottu ulko-ohjan tuki, joka on jäänne enkkuratsastusajoiltani ja johon yhä edelleen hätääntyessäni automaattisesti turvaudun.

Pikkuori on hyvä oppilas: se on aina kuulolla ja yrittää tosissaan. Hevosta ei voi syyttää ratsastajan vajavaisista taidoista. Pikkuhiljaa yhteisymmärrys alkoi löytyä ja askellajin vaihdot, peruutukset ja voltit toimivat ilman silminnähtäviä apuja. Takajalat polkivat tarmokkaasti ja kaula oli "sairaan mageesti" kaarella. Liike lähti niin tasan oikein takaa eteenpäin että oli opettajallakin ihmettelemistä (ihmetyksen aiheena hevosen alkuopetuksen laatu ja ikään nähden loistava tasapaino ja liikkeet). Olin oikein ylpeä mutten itsestäni vaan hevosesta. Se tulee vasta neljä ja on ihan superhuippuhyvä.

Surukseni huomasin, että Orin korkkiruuvikiharaiset harja- ja häntäjouhet irtoavat tänäkin keväänä. Olihan se odotettavissa kun jouhien pitäisi jäädä pysyvästi vasta kuusivuotiaille mutta kun Ori on ollut tukassaan niin nätti. Enää pari vuotta niin minulla on satuhevonen, luonnollisen kokoinen My Little Pony. Vielä kun saisi siihen pinkin sävyn.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket


Minä olin taas maten kanssa sellaisella tunnilla ja veljet että oli rankkaa. Matte istui satulassa ihan vinossa ja jotain se teki sisäpohkeella ja sisäohjasta se veteli niin että minulla meinasi suupieli venyä. Lopulta tajusin, että se tahtoi minut ympyrälle sillä lailla kaula kaarella ja pää vähän sisäänpäin tepsuttamaan. En oikein ymmärrä miksei se sitä heti sanonut kun ei se ollut tuon vaikeampi juttu. Minä olin ihan kiltisti kuulolla koko ajan.

Vasempaan suuntaan se ympyrä meni jo alusta asti tosi hienosti ja Opettaja sanoi, että minulle tämä suunta on selvästi helpompi. Siinä se oli ihan väärässä: minulle oikea suunta on vähän helpompi kuin vasen vaikka kuljen tosi hyvin molempiin suuntiin aina. Oikea vaan on maten huono suunta enkä aina meinaa saada tolkkua mitä se siellä selässä oikein yrittää.

Suoralla ja ympyrää loivemmissa kaarteissa matte on parempi kun silloin se ei roiku minun suupielessä vaan antaa minun vaan mennä. Minä osaan tosi hienosti kuunnella mattea silloin enkä tarvitse ohjilla tai pohkeilla mitään merkkejä. Minä osaan pysähtyä ja peruuttaakin ilman että matte kiskoo ohjista! Minä olen hirmu taitava mutta matte on aika huono ja selvästi tarvitsee noita tunteja, jossa sille kerrotaan miten siellä minun selässä pitää olla.

Onneksi Opettaja ei enää puhunut mitään kisoista kun matte menee niin vaikeaksi niistä. Minua sellaiset kisat kyllä kiinnostaisivat kun niissä näkisi varmaan paljon tammoja mutta matte sanoi, etten minä kumminkaan saisi niille huudella enkä oikeastaan edes katsella niitä kun minun pitäisi Keskittyä Suoritukseen. Minä voin kyllä ihan hyvin samalla keskittyä ja välillä vaan vilkaista että missä ne tammat on ja samalla haistella niiden jättämiä kakkakasoja.

Laitumella minä aina merkitsen ne tammojen kakat, varsinkin jos joku on kiimassa. Matte sanoi, että koirat vaan merkitsevät niin, että vähän väliä pissaavat vähän, mutten minä mattea kuuntele kun ei se taida hevosista oikein mitään ymmärtää.

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Lihomisesta ja huippuyksilöistä

Olen tässä pitkin kevättä ihastellut Orin lisääntynyttä orimaisuutta (eli kasvanutta lihasmassaa ja entistä tuhdimpaa kaulaa) ja samalla ollut tyytyväinen sen sutjakkaan olemukseen. Muutama päivä poissa tallilta ja katso! Orilla selvä alkava heinämaha. Miten voi olla muutamassa päivässä? Liikuntaa tässä on kyllä ollut muutenkin tarkoitus lisätä ja kesäkuun alkupuolella poika joutuu taas oikeaan treeniin kun itse herra Valmentaja saapuu Suomeen eli eiköhän tuo pian hoikistu. Ori on kyllä luonnostaan sen mallinen (lyhyt ja töpäkkä) että heti jos kylkiluut eivät paista niin alan epäillä, että se on liian lihava.

Muutaman tunnin päivittäinen laidunnus lienee syynä äijän lisääntyneeseen massaan, kevään uusi ruoho on vahvaa tavaraa. Ilmeisesti se on saanut lisäksi heinää entiseen malliin kun on päässyt vähän pulskistumaan... Kaikki hevoset ovat ns. hyvässä lihassa kun on ollut niin hemmetin laadukasta esikuivattua heinää koko talven. Nyt onkin täytynyt alkaa syöttää osaksi ylivuotista (viimekesäistä kun ei saa enää mistään) kuivaa heinää kun saavat jo melkoisesti energiaa laidunruohosta.

Valmentajasta vielä sen verran, että siinä on oikea ihmemies. Hän voisi olla lähes yhtä tunnettu ja arvostettu kuin Monty Roberts jos hän A) markkinoisi itseään paremmin ja B) puhuisi jotakin tunnistettavaa kieltä. Valmentajan ammattitaito on niin rautainen ettei Suomessa eikä luultavasti koko Euroopassa kukaan pääse lähellekään. Hänen käsiensä kautta kulkee vuosittain useampi sata varsaa ja nuorta hevosta joiden lisäksi Valmentaja kouluttaa ongelmahevosia. Suomeen hän tulee lähinnä lomailemaan, täällä työtahti on sen verran leppoisa.

On aina yhtä hienoa saada seurata todellisen ammattilaisen hevosen käsittelyä. Valmentaja tietää tasan tarkkaan kuinka paljon painetta kukin hevosyksilö kestää, miten rohkaista arkaa hevosta ja miten saada kuspäisempi yksilö toimimaan hyvässä yhteistyössä ihmisen kanssa. Tämä kaikki tapahtuu luonnollisesti ilman väkivaltaa.

Pakko päästä vielä brassailemaan sen verran, että Valmentaja todella pitää Pikkuorista. Viime kesänä hän sanoi silloin kolmivuotiaan Orin olevan koulutuksessaan sillä tasolla kuin keskiverto quarter-hevonen viisivuotiaana. Mukavan luonteensa, hyvän rakenteensa ja yhteistyöhalukkuutensa lisäksi Pikkuorini on siis myös tolkuttoman nopea oppimaan! Minulle Ori on oikeastaan ihan liian hyvä ja väliin tunnen syyllisyyttä kun käytän sitä lähinnä vain leppoisaan maastoiluun. Jos minä tänä kesänä käyttäisin tilaisuuden hyväkseni ja opiskelisin juttuja yhdessä Orin kanssa. Yhteisen kielen puute Valmentajan kanssa vain rassaa todella. Miten voi olla mahdollista ettei joku puhu englantia?

lauantaina, toukokuuta 12, 2007

Arvon lukijaa alkanee ylistyslauluni kyllästyttää, mutta Ori nyt vaan on niin upea. Eilen olimme naapurin harjoitusradalla päästelemässä vähän höyryjä kun edellisestä ratsastuksesta oli vierähtänyt aikaa. Ori on kyllä liikuttanut itseään laitumella ja lisäksi olen juoksuttanut sitä sekä liinassa että irtona. Ratsastus on kuitenkin eri asia ja Ori täpinässä välittömästi kun satulan näki.

Harjailin ja satuloin kaikessa rauhassa. Välillä piti ohjata herra omalle paikalleen seisomaan, se kun yritti malttamattomuuttaan pyöriä paikoillaan. Onneksi Muulin Isäntä oli paikalla kun ratsauduin, muuten olisin varmaan vieläkin pihalla pyörittämässä Oria, jotta se seisoisi paikoillaan. Selkään päästyäni pysyi Ori niin nätisti yhdessä pisteessä ja oli samalla innokas liikkeeseen, että alkuun tuli vain peruutusta. Reilusti ohjaa ja maiskutusta niin päästiin eteenkin päin ja samaa vauhtia radalle asti. Matkalla Ori ehti puhista muovituolille ja kompressorille vain muutamia mainitakseni.

Kun rata tuli näkyviin, pysähtyi ori siihen paikkaan. Siellä näkyi liikettä! Siellä oli poni! Ja ponilla kärryt perässä! Kamalaa! Ratsastin siinä odotellessani Orin rauhoittumista pellolla voltteja ja taivuttelin vähäsen. Kiinnostus poniin vaikutti ehtymättömältä ja Oriin keskittyminen oli nollassa (näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä jotain vaativampaa, johon hevosen olisi ollut pakko keskittyä). Lähdimme sitten radalle päin ja poni hölkötteli sieltä jo poispäin, suoraan kohti. Kamalaa! Pysäytin Orin ja seurasimme kun poni ohjastajineen ohitti meidät metrin-parin päästä. Vaihdoin pari sanaa ajajan kanssa, hän varoitteli radalla pötköttävästä kyystä.

Radalla sitten ravattiin ja tehtiin muutama siirtymä käyntiin ja pari pysähdystä kun halusin varmistaa, että Ori on kuulolla ja jarrut löytyvät. Ikinä se ei ole käsistä lähtenyt mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Sitten eikun reipasta ravia ja tarmokasta laukkaa. Ihana hevonen: laukan saa päälle ja pois kuin napista painamalla. Laukan lyhennys tuntui aivan upealta: hevonen kokosi itsensä ja takajalat polkivat todella hyvin alle samalla kun toinen korva sojotti minuun päin kysyen mitä seuraavaksi. Kun kättä työnsi eteenpäin, vauhti kiihtyi ja askel piteni mutta hevonen pysyi kaiken aikaa erittäin hyvin kuulolla.

Tallille palatessa alla oli tyytyväinen ja rento hevonen, joka pestessä ja harjatessa nuokkui puomilla ja lompsi rauhallisesti tarhaan syömään alkuillan heiniä. Kyytä emme reissullamme yhyttäneet.

lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

(puoli)tehoviikko

Pikkuorin tämän viikon ohjelmaa voi kutsua jo muuksi kuin lepäilyksi. Kolmen päivän migreenistä toivuttuani ratsastin tohkeissani kahtena päivänä. Lisäksi käveltiin yhtenä päivänä tunnin verran, Herra Ori ihan vain riimussa, pieniä hiekkateitä ja joen vartta ja välillä pysähdyin vähän syöttelemään. Silkkaa hevosen lellimistä tuollainen, mutta polle niin tykkää puuhastella ihmisen kanssa mitä tahansa. Eilen tallille tullessani minua tervehti sellainen ilonkiljunta ettei paremmasta väliä.

Ratsastukset olivat lähinnä maastoilua mutta tarkkaan harkittua sellaista. Yksi päivä voimaharjoittelua eli kiipeilyä kallioilla, toinen päivä aerobisen kunnon ylläpitoa eli reipasta ravia ja laukkapätkiä metsätiellä.

Orilla tuntuu olevan imukupit kavioiden tilalla. Se kiipeää ylöspäin millaisen rinteen tahansa, liikkuu sivuttain kaltevalla pinnalla ja laskeutuu rauhallisesti ja tasapainoisesti jyrkkiäkin rinteitä. Ei hullumpaa vasta nelivuotiaaksi kääntyneeltä ratsunraakileelta. Kun kuuliaisuus on vielä useimmiten kympin arvoista niin ei ole paremmasta väliä. Ori kuuntelee hienosti istuntaa ja kokoaa itsensä automaattisesti.

Minä en oikeastaan ole kummoinen ratsastaja joten en luulottele, että orin ansiot ovat kovinkaan paljon omaa aikaansaannostani. Hyvä perusvalmennus, tasapaino, hieno rakenne sekä todellinen halu työskennellä ihmisen kanssa tekevät orista tavattoman mukavan ratsastaa. Oma varsin kirjava ratsastustaustani auttaa minua arvostamaan hevostani entistä enemmän.

Orista on kovin vähän ratsastuskuvia ja tuoreimmat ovat viime kesän treeneistä. Ao. kuva on toissakesältä. Orilla on ensi kertaa ratsastaja selässä. Hevonen keskittyy peruuttamaan.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Ei toivoakaan maastoilusta eilen. Kevät orin rinnassa ja takana olevat pari lepopäivää aiheuttivat sen, että olisi pitänyt juoksuttaa kunnolla ennen maastoa. Yritinkin sitä, mutta kentän silmiin ja suuhun pöllyävä hiekka teki juoksutuksesta molemmille niin epämiellyttävän kokemuksen, että katsoin parhaaksi lopettaa jo kymmenen minuutin jälkeen. Ori tuntui olevan päätökseen ihan tyytyväinen, mutta olisi halunnut jatkaa yhteistoimintaa eikä palata takaisin tarhaan.

Tänään irtojuoksutin sekä orin että muulin. Muuli oli mennyt sisälle ja omaan karsinaansa sillä aikaa kun vein oria tarhaan. Muuli on sellainen hienoperse: jos tuulee tai sataa, se haluaa olla sisällä. Olen kuullut että muulien pitäisi olla sitkeitä ja säänkestäviä.. Meidän ei ainakaan osoita sitkeyttään millään tavalla, lähes piloille hemmoteltu otus kun on.

Olen kyllä kade muulin ja sen isännän välillä vallitsevasta täydellisestä yhteisymmärryksestä. Toivon, että ori jonain päivänä on valmis tekemään kaikkensa minun puolestani niin kuin muuli isäntänsä puolesta. Treeniä ja muuta yhdessäoloa vain niin kyllä toivottavasti lähtee.

Muuli hengaili mukana kun siivosin karsinoita. Se kävi tutkimassa jokaisen karsinan erikseen ja yritti murtautua leipälaatikkoon. Muulin suosikki eli iskelmäradiokanava oli päällä kun touhusin tallissa. Kaikki meni mukavasti kunnes aloin laulaa mukana. Silloin muuli katsoi minua silmät laajentuneina ja käänsi korvansa taakse ettei ääneni kuuluisi niin kovana.

Viimeinen niitti lauluharrastukselleni oli tuo muulin käytös. En voi prkl kotonakaan laulaa kun koirat kärsivät siitä selvästi (menevät toiseen huoneeseen heti kun aloitan). Suihkussa en ole koskaan oppinut laulamaan ja muita eläimettömiä hetkiä ei arjessani juuri ole. Ehkä alan kiertää karaokeissa, siellä eivät eläimet rääkkiinny.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Viikonlopuksi on varattu ihan oikea western-valmennustunti. Se onkin minulle ensimmäinen laatuaan omalla hevosella. Olen luvattoman paljon vain köpötellyt itsekseni ja ori on päässyt vähän hunningolle. Onneksi se on edelleen herkkä ja perustottelevainen ja heti kun vaadin itseltäni enemmän, toimii hevonenkin paremmin.

Ori oli tässä päivänä muutamana tehnyt pihatossa kaivuutöitä ja toinen etukenkä oli jäänyt kiinni sementin alla/sisällä sijaitsevaan raudoitukseen. Onneksi kenkä oli irronnut siististi eikä hevonen ilmeisestikään ollut pahemmin säikähtänyt kengän takertumista. Toinen etukenkä oli jäänyt mutaan muutamaa päivää aiemmin ja tänään kävi seppä poistamassa takakengät ja vuolemassa kaviot. Paljain jaloin olisi tarkoitus pärjätä seuraavaan hokkikauteen saakka.

Talvikarva alkaa olla jo olla kokonaan lähtenyt ja polle kutiaa selvästi aiempaa vähemmän. Tänään se kyllä piehtaroi ratsastuksen päätteeksi todella antaumuksellisesti: se hieroi itseään maahan kuin koira ja kieriskeli kauemmin hevoset yleensä. Sillä taisi olla turvallinen olo. Harja- ja häntäjouhet ovat edelleen tallella, ehkä ne jo jäävät kesäksi. En jaksa muistaa lähtivätkö jouhet viime keväänä samaa tahtia karvan kanssa vai vasta myöhemmin. Täytynee ruveta pitämään tarkemmin kirjaa karvanlähdön aikataulusta.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Tapahtuipa Ruotsissa: eläinlääkäri lopetti terveen hevosen

Naapuri valitti eläinsuojeluvalvojalle surkean näköisestä hevosesta, joka värjöttelee pihalla. Hevosella ei ole harjaa eikä häntää ja sen turkki on huonossa kunnossa. Eläinlääkäri lopettaa hevosen sen kummempia tutkimatta.
Ruumiinavauksen lopputulos: lopetettu täysin terve, hyvärakenteinen ja normaalissa ravitsemustilassa oleva hevonen.

Lehtijuttu ei kerro sitä, että kyseessä oli nuori american bashkir curly-rotuinen hevonen, jolle harjattomuus, hännättömyys ja "omituinen" eli kihara turkki on täysin normaali olotila.
Olisipa kiva tulla joskus tallille ja huomata, että pikkuori on lopetettu vain siksi, ettei eläinlääkäri ole kuullutkaan rodusta eikä kykene erottamaan tervettä vaikkakin kenties hiukan erikoisen näköistä hevosta huonokuntoisesta viimeisiään vetelevästä eläimestä.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket
Pikkuori talvikarvassaan. Huomaa harjan lähes täydellinen puuttuminen.