Meillä oli tänään maten kanssa estetreenit. Matte esiintyi sukkisratsastustamineissa ja laittoi minullekin sukkisvermeet päälle. Suojatkin piti laittaa, kuulemma siksi, jos vaikka hyppään keskelle estettä niin että puomit sinkoilevat. Niin kuin minä muka niin tekisin!
Kenttähevosen emäntä auttoi mattea roudaamaan puomeja. Alkuverryttelyn yhteydessä me mentiin vähän ravipuomeja ja sitten hypättiin monta kertaa pienen pientä pystyestettä. Ekan kerran minä hyppäsin niin korkealta, että matte meni ihan valkoiseksi ja alkoi änkyttää. Hyvin se kyllä seurasi minun hypyssä ja ne muut hypyt minä otin sitten vähemmällä ilmavaralla, eikä matteakaan pelottanut enää niin kovin.
Semmoista harjoitusta tehtiin kanssa, että menin ne ravipuomit ravissa ja sen jälkeen nostettiin laukka ja hypättiin se pystyeste. Esteen jälkeen minun piti koota laukkaa, siirtyä raviin ja mennä taas ne puomit. Rankkaa kun välillä pitää venyä ja välillä mennä kasaan, oloni oli kuin jollain mittarimadolla: Ω Ω Ω. Onneksi koko rupeama oli aika lyhyt ja minä sain rentoutua ja huilia kunnolla loppuverryttelyssä.
Tallissa matte harjasi minut ja rapsutteli ja karsinassa sain vielä porkkanan. Minä luulen, että me ruvetaan nyt hyppäämään vähäsen enemmän ja mennään ehkä estetunneillekin joskus, ainakin matte jutteli jotain sellaista.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: maanantai, marraskuu 16, 2009
Juuret
Ruuna alkaa olla kunnon talvikarvassa. Juuri paksu karva toi esiin hämmästyttävän selkeitä yhtäläisyyksiä takhin - tunnetaan myös mongolian villihevosena ja przewalskin hevosena - ja curlyn välillä. Näitä ovat pienehkön koon, vahvojen raajojen ja tiiviin, kompaktin rakenteen lisäksi myös huomattavan pienet korvat ja sieraimet. Myös silmät ovat pienet, mutta tulvillaan älyä ja nokkeluutta, joiden turvin selvitä alkukantaisissa oloissa.
Curlyt tulevat takhien tavoin toimeen erittäin niukalla ravinnolla ja ylensyöttämistä tuleekin varoa. Curly voi kehittää - muiden alkukantaisten rotujen tavoin - herkästi kaviokuumeen liian rehevällä laitumella. Lisää curlyista selvällä suomen kielellä voi lukea täältä. Englanniksi tietoa on saatavilla runsaammin, alkuun pääsee esim. ICHO:n sivuilta.
Erilaisista kuvakulmista huolimatta näissä naamoissa on mielestäni paljon yhteistä: otsa on leveä ja silmät ovat kaukana toisistaan. Huomaa pikkuiset sieraimet.
Tänään me mentiin maten ja niitten inhottavien piskien kanssa vähän riimukävelylle metsään. Minusta on epäreilua, että koirapahukset saavat olla vapaina ja voivat syödä koko ajan ja minun pitää olla narussa. Jos me lompsitaan niin, että mattekin kävelee, niin minä saan välillä napsia kortetta ja kanervaa ja muuta spesiaalia, jota tallilla ei ole tarjolla, mutten koskaan vapaasti laiduntaa metsässä. Riistoa!
Äksyilin koirille kun en uskaltanut matelle kiukutella, mutten osunut tänään yhteenkään rakkiin kaviolla tai hampailla, en edes siihen vanhaan ja kuuroon, joka yleensä aika helposti ottaa osumaa. Toisaalta en yleensä viitsi sitä vanhusta niin kovin kiusata kun se on niin avuton, mutta siihen keskimmäiseen tahtoisin totisesti upottaa hampaani. Se koira nimittäin yrittää komennella minua silloin kun olen jo maten komennossa ja riimussa kiinni. Kun olen vapaana, niin ei se pelkurirakki uskalla tulla lähellekään minua saati haukkua jotain komentoja. Se on pohjimmiltaan hirveä raukkis.
Metsässä oli muuten kivaa, mutta mattea alkoi aika pian väsyttää ja minä jouduin kantamaan sen kotiin! Kotona odotti minun kengittäjä, joka juuri viimeisteli kamuani Kenttähevosta, jolle laitettiin uudet kengät ja niihin hokit ja vielä tilsakumitkin. Minä aloin vähän ounastella pahinta ja jouduinkin tuleen heti Kenttiksen jälkeen.
Minulla ei ole ollut kenkiä kuin keväällä viimeksi, mutta nyt kun voi koska tahansa tulla liukasta niin matte halusi minulle nastarenkaat alle. Minun kengissä on ollut pysymisongelmia kun minä poljen kengät helposti irti. Matte joskus epäileekin, että irrottelen niitä tahallani, etten joutuisi töihin.
Kengittäjä halusi koettaa uutta juttua ja kuumasovittaa minun kengät. Se tarkoittaa sitä, että punaisena hehkuva kenkä painetaan kavioon, jolloin kavion pohjasta palavat kaikki pienetkin epätasaisuudet pois ja kenkä istuu ja pysyy paremmin. Minulle ei ollut ennen tuota kuumasovitusta tehty ja kengittäjä varoittelikin, että matte pitäisi minusta vähän kiinni.
Matte seisoi siinä minun turvana kun kenkä painettiin minun kavioon. Siitä kuului sihinää (ei haitannut) ja tuprahti savua (ei haitannut) ja ilmoille tuli paha käry (haittasi vähän). Matte sanoi, että haju oli sama kuin jos hius syttyy palamaan paitsi tietenkin voimakkaampi. Minä nuuskuttelin sieraimet suurina sitä hajua ja kurkin taapäin ja sovituksen jälkeen halusin haistella lähempää, että mitä minun kavioille oikein on tehty.
Onneksi jalkani olivat kuitenkin ihan kokonaiset ja pienen lisävuolun ja muutaman sovituskerran jälkeen ne kengät viilennettiin ja niihin laitettiin hokit ja sitten ne lyötiin kavioon ihan normaalisti. Nyt minulla on hokkikengät kaikissa jaloissa ja liukkaat saavat tulla.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, lokakuu 27, 2009
Töitä ja Stacy
Minulla on töitä nyt selvästi enemmän kuin ennen kun matte palasi saikulta. Tallitöitä se ei tee vieläkään, lääkäri on kuulemma kieltänyt. Minua taas ei ole vielä klipattu ja on kamalan rankkaa tehdä töitä ratsastajan kanssa kun tulee niin hikikuuma. Eilen harjoittelin maten kanssa maneesissa ja olin aika innoissani kun Rinsessa tuli sinne samaan aikaan emäntänsä kanssa. Rinsessa oli jo klipattu ja sen kankkuun oli jätetty pitemmästä karvasta kruunu, jolle matte ja Rinsessan emäntä vähäsen hihittelivät.
Minusta on aina kiinnostavaa katsella kun minua vanhemmat hevoset treenaavat juttuja, joita minä en vielä osaa. Olen silmät ymmyrkäisinä seurannut Ison Ruunan piaffet ja passaget ja eilen yritin omien hommieni ohella vilkuilla Rinsessan laukkaväistöjä. Mattea huvittaa kun minä olen niin kiinnostunut muiden tekemisistä. Minusta on oppimisen kannalta tärkeää seurata itseäni taitavampien työskentelyä ja ottaa oppia. Sen mattekin sentään myöntää.
Mattekin innostui tekemään vähän laukkatyöskentelyä kun kerran Rinsessakin. Me tehtiin semmoista harjoitusta, jossa minä menen ensin ihan tavallista pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle käynnissä tai ravissa ja uralla nostan heti laukan. Sukkistädin kanssa ollaan kyllä joskus tehty samaa harjoitusta mutta nyt me tehtiin sitä länkkärimoodissa eli minä kokosin itseni alas enkä ylös. Minä olin tosi hyvä, eikä mattekaan ollut ihan huono kun minä ymmärsin melkein aina, että mitä se halusi.
Minulla tuli nopeasti aika kuuma ja niin tuli matellekin kun sillä oli toppatakki. Minun selkä ja maten perspuoli varsinkin hikosivat kun matte ratsasti ilman satulaa. Matte lupaili, että kun se saa lainaksi tai vuokralle klipperin niin minun karvat leikataan ja sitten on paljon mukavampi tehdä töitä. Minulla on uusi pyjamakin, sellainen, joka tulee kaulaan ja korviin asti ja jota pidän sitten tallissa öisin kun minut on klipattu. Työnteko on kyllä kivempaa kun ei ole liian kuuma, mutta klipattuna minun pitää aina ulkoilla takki päällä ja siitä en tykkää. Takki aina kutittaa. Olen koko syksyn ulkoillut ilmavasti nakuna paitsi jos on rankkasade. Silloin olen käyttänyt sadetakkia.
Matte haluaa Stacy Westfalliksi Stacy Westfallin paikalle ja siksi me tehdään aika paljon harjoituksia ilman satulaa niin kuin eilenkin tehtiin. Minulla oli kyllä sidepullit päässä, matte harjoittelee ilman mitään päävehkeitä vain silloin, kun me ollaan ihan kaksin maneesissa. Sukkisratsastajat voi nimittäin saada slaagin jos ne näkevät hevosen ilman päävehkeitä kun niistä monet luulevat, että hevosta ei voi ohjata ilman kuolaimia. Minusta se on aika rajoittunut näkökanta.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: perjantai, lokakuu 23, 2009
Uusia tuulia
Minä olin jo melkein unohtanut, miltä matte näyttää. Se on ollut kauan kauan jollain saikulla ja käynyt vain harvoin ja nopeasti minun luona vähän rapsuttamassa tai muuta. Töitä me ei olla tehty maten kanssa ollenkaan vaan Sukkistäti on ollut minun kanssa. Paria uuttakin tätiä olen kuskannut, eniten Kenttäratsastajaa.
Minulla alkaa olla jo hyvä käsitys siitä, mitä sillä kuolaintuntumalla ja -tuella tarkoitetaan. Sain uudet kuolaimet (ja suitsetkin, sellaista enkkumallia) joita on kiva imeskellä. Niissä on kolme palaa ja ne on kuulemma jotenkin ekstrahyvin muotoiltu hevosen suuta ajatellen*. Matte joutui ostamaan juuri ne kuolaimet kalliilla rahalla kun ne olivat ainoat minulle tarpeeksi leveät kolmipalat siellä kaupassa kuulemma.
Minä olen työskennellyt Kenttäratsastajan kanssa sekä maastossa että maneesissa ja ollut hirmu kiltti ja kuuliainen koko ajan. Matte ja Sukkistäti väittävät minua vain vieraskoreaksi, mutta totuushan on, että minä olen hyväluonteinen mies ja teen mielelläni töitä ainakin siihen asti kunnes väsyn. Kenttäratsastajan kanssa ollaan tehty puomiharjoituksia ja hypätty vähän esteitäkin. Paljon kivempaa ja helpompaa kuin maten kanssa kun matte ei ole kovin rohkea esteillä ja silloin minuakin alkaa arastuttaa.
Nyt olen kuitenkin nähnyt matteakin taas ja ollaan käyty maastoilemassa ja olen saanut maneesissa päästellä irrallani niin paljon kuin jaksan. Lisäksi matte on hoitanut minun lapahaavaa kun minun uusi tarhakaveri, Kenttähevonen, puri minua! Ihme jannu. Lisäksi ollaan maten kanssa vaan hengailtu ja seurusteltu ja halittu. Meillä on vähän semmoinen uusi kuherruskuukausi menossa.
Tänään minulla oli vanha asiakas ja ensi viikolla aloittaa ihan uusi täti. Koska minä olen niin kiva ja kiltti, niin se täti tahtoo ehdottomasti tehdä töitä vain minun kanssa eikä kenenkään muun. Öhöm.
Tällaiset on minun uudet kuolaimet. Niiden kanssa ollaan koko ajan tuntumalla.
*Mattea kuulemma epäilyttää tuo, että minun kuolaimia varten on tutkittu mustanaan 70(!) hevosta. Matesta se on hirmu vähän. Minusta on silti parempi, että on edes joitain hevosia tutkittu kuin se, että lähdetään tekemään kuolaimia ilman mitään tietoja hevosista.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: maanantai, syyskuu 21, 2009
Jenkka hevosen puhdistamisesta ja muita hevosaiheisia laulelmia
Jenkan hevosen puhdistamisesta olen kuullut joskus M.A.:n keikallakin. Hieno kappale kerrassaan.
Tapio Rautavaara ja Juokse sinä humma. Video lienee ensimmäisiä suomalaisia musiikkivideoita. Olisi kyllä kiva, jos humma edes vilahtaisi kuvissa.
JukkaPojan versio edellisestä:
Monien mielestä tämä on jopa alkuperäistä parempi. Pidän kyllä reggae-versiostakin kovin, muttei ole Tapsan voittanutta.
Yhä useampi hevosenomistaja haluaa hevosensa syystä tai toisesta "omaan pihaan". Syitä on monia: Huonoon palveluun ja/tai hoitoon kyllästyminen täysihoitotalleilla, halu pitää hevonen lähellä kaiken aikaa, vanha mukava raha.
Purkaa alamme viimeisestä kohdasta. Raha. Täysihoitotallit nostavat vuokriaan sitä mukaa, kun työvoimakustannukset, kuivikkeiden ja heinän hinnat -sähköstä tai vedestä puhumattakaan- nousevat. Köyhä hevosenomistaja laskee, että oma polle käyttää satasen edestä rehua ja kuiviketta kuukaudessa. Maneesitallilla hevosen täysihoito maksaa helposti 600€/kk. Kotihoito on siis merkittävä säästö, onhan?
Vaikka asuisi jo valmiiksi maalla ja tontilla könöttäisi esim. hyväkuntoinen vanha kivinavetta, joka suorastaan kutsuu tuomaan hevoset kotiin, saattaa toteutus osoittautua yllättävän hankalaksi. Lupia on haettava ja rakennukseen tehtävä muutoksia. Helposta ja nopeasta hevosten kotiin ottamisesta saattaakin tulla yllättävän kallista ja vaikeaa.
Vanhat navetat ovat yleensä nykysäädösten mukaan liian matalia hevosten pitoon. Siispä kattoa korottamaan. Tee-se-itse-mies tai -nainen saattaa suoriutua urakasta melko vähäisin kustannuksin, mikäli ei laske omalle työlleen hintaa. Kädettömämpi palkkaa ammattilaisen -ja maksaa.
Ilmanvaihto on usein seuraava pulma. Navetasta löytyy pari laudoilla peitettyä pienen pientä tuuletusaukkoa. Laudat pois ja ilma liikkumaan, sano. Vaan missä vika, kun kosteus edelleen tiivistyy navetan seiniin ja herkimmät hevoset oireilevat kun heinä- ja kuivikepöly ei poistu ja ilman ammoniakkipitoisuudet ylittävät kaikki raja-arvot?
Ennen vanhaan kosteutta ei niinkään osattu pitää eläimille haitallisena kunhan vain lämpöä riitti. Tänään ollaan sitä mieltä, että ulko- ja sisäilman lämpötilaerojen pitäisi olla mahdollisimman vähäiset. Talliin suositellaan vain sen verran lämpöä, kuin on välttämätöntä, ettei vesi jäädy. Lämmön ei siis tarvise nousta talvella kymmeniä asteita plussan puolelle. Liika kosteus puolestaan on pelkästään haitaksi ja altistaa hevosen hengityselinsairauksille ja saa homeet ym. kasvamaan.
Vanhoja navettoja ei nyt vaan ole suunniteltu mahdollisimman hyvää ilmanvaihtoa silmällä pitäen. Vaihtoehtoina ovat ilmanvaihdon lisääminen joko rakenteellisesti tai koneellisesti. Kumpikin vaihtoehto maksaa.
Valmiin ulkorakennuksen omistajankin kannattaa siis varautua merkittäviin kustannuksiin tehdessään rakennuksesta hevosille kelvollista. Asianmukaisten tallitilojen ja rehuvaraston rakentamiseen omalle tontille alusta asti saa myös varata euroja ihan kivan määrän.
Ensialkuun tarvitaan rakennuslupa. Luvat, kuvat ja vastaava rakennusmestari ovat ensimmäiset kulut. Pian päästäänkin jo alkuun eli perustusten tekoon: Kaivu, sorat, hiekat, valut, putket, kaivo, eristys, laitevuokrat, työ. Tallirakennuksen runko ja katto: harkkoa tai sahatavaraa monen rahan edestä, eristys, ovet, ikkunat, työ. Sisätilat: lattiavalut, karsinaelementit metallia tai sahatavaraa, sähköt, putkityöt, sisätilojen maalaus/kalkitseminen, ruoka- ja juomakupit, suolakivitelineet(!), jyrsijänpitävät rehunsäilytysastiat, kalterit ikkunoiden eteen, työ.
Itse tallirakennuksen lisäksi tulevat vielä tarhan- ja laitumenteon kustannukset sekä tietysti rehukustannukset. Hyvin tehtyjen eli salaojitettujen ja pohjakankaalla "vuorattujen" tarhojen ja ratsastuskentän rakentamiskustannukset ovat pohjan osalta yllättävän suuret. Lisäksi tulevat vielä aitausmateriaalit -ja ne työkustannukset.
Kun tallirakennus ja tarhat ovat valmiina, alkaa rahanmeno olla hallinnassa, mutta ongelmat ovat vasta alussa. Mistä pienostaja saa edullisesti heinät, kaurat ja kuivikkeet? Kuka korjaa hevosten aidoille ja karsinoille tekemät vauriot? Miten laidunta hoidetaan? Mistä tunnistaa hyvän kengittäjän? Kuinka saan sen käymään meillä vain kahden hevosen takia? Ratsastuskentän hoito ja sen kustannukset? Jos haluan lomalle tai kyläilemään, kuka hoitaa hevoset?
Lyhyesti sanottuna ihminen, joka haluaa pitää hevosensa kotona, tarvitsee ennen kaikkea a)rahaa, b)tietotaitoa (millaista on hyvälaatuinen heinä, koska kutsutaan eläinlääkäri, millainen pohja ratsastuskentässä on oltava) ja c)tukiverkoston, joka mahdollistaa loman pitämisen ja elämän oman tallipihan ulkopuolella. Helppo ja halpa talliratkaisu
Minä olin tänään ihan vieraan tädin ratsuna. Tai ei se nyt ihan vieras ole, se ruokkii joskus ja vie laitumelle ja olen minä nähnyt kun se täti ratsastaa muilla hevosilla. Tänään matte harjasi ja satuloin minut ihan normaalisti, mutta sitten se antoi ohjat vieraalle tädille ja minun piti mennä sen kanssa maneesiin!
Minulla oli kouluratsastusvehkeet päällä -olen saanut uuden satulankin, matte osti sellaisen minulle ihan omaksi- ja kun tädillä oli sukkikset, niin minä sitten fiksuna poikana päättelin, että me mennään sukkisratsastusta. Alkukankeuden jälkeen (minä kiemurtelin ohjien ja pohkeiden välissä kun yritin siirtyä paineesta pois, mitä se täti ei ollenkaan hoksannut) meillä meni oikein kivasti ja minä liikuin reippaasti ja melkein kunnollisella kuolaintuella.
Se kuolaintuki on minulle ihan outo juttu. Matte ratsastaa pelkästään länkkäriä ja korkeintaan huomauttaa kuolaimella joskus jostain vähän. Sukkistätikin ratsastaa aina niin löysällä ohjalla, etten minä tajua tuota kuolaintuki-hommaa kamalan hyvin. Viimeksi minä olin oikealla tavalla enkkutyylisesti "ohjan ja pohkeen välissä" kun minun sukkisvalkku kävi selässä ja siitä on melkein puoli vuotta.
Minä osaan olla hienosti sukkistädin kanssa kyllä siinä korkeassa enkkumuodossa, mutten minä tänään meinannut tajuta, että mitä niiden kuolainten kanssa oikein tehdään ja miksei paine poistu vaikka kehujakin tulee. Jouduin tekemään kovasti aivotyötä ja minun piti liikkua reippaasti kaikissa askellajeissa aika kauan ja minun tuli kova hiki.
Lopuksi me mentiin maten kanssa sänkipellolle kävelemään ja sitten pääsin suihkuun. Kun on kova hiki niin on oikeastaan tosi mukavaa kun matte suihkuttaa naamankin. Sain vielä omenan ja sitten pääsin takaisin kavereiden luo laitumelle.
Me ollaan nykyään laitumella äijäporukalla kun se minun tamma on kadonnut jonnekin. Matte horisee jostain sateenkaarisilloista ja ainavihreistä niityistä ja siitä, että tammalla on nyt hyvä olla. Minä en tuollaisia juttuja ymmärrä mutta poikien kanssa on kyllä kivaa ja me äijäillään kilpaa ja laukataan välillä hurjasti koko laitumen ympäri. Minä en jää yhtään jälkeen kundeista vaikka ne on minua paljon isompia, sellaisia yli 175cm:ä korkeita.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
Meikäläinen tuppaa pyörimään vain tuttavien hyvin organisoiduilla ja toimivilla talleilla ja on onnekseen enimmäkseen tekemisissä hevosalan rutinoitujen ammattilaisten kanssa. Pudotus oli kova ja karu, kun puolituttujen, mutta omien sanojensa mukaan kokeneiden hevosihmisten kanssa reissuun lähdettiin. Ihmishenkiä ei sentään menetetty, vaikka useampi henkilö tuntui ihan vakavissaan yrittävän vammauttaa sekä itsensä että muut. Kokemukset innoittivat minua kirjoittamaan ylös muutamia turvallisuusnäkökohtia (aloitteleville) maastoratsastajille. En voi olla hämmästelemättä, että mitä kerpelettä niissä ratsastuskouluissa nykyään opetetaan kun ihmisillä ei ole alkeellisintakaan käsitystä turvallisesta hevosenkäsittelystä ja kimpassa ratsastamisesta.
1. Hevosen selässä ei pueta eikä riisuta Tämä on ihan perusasia. Jos ratsastajan käsi/kädet ovat jumissa hihassa ja hevonen kompastuu tai pelästyy, on melko mahdotonta pysyä tasapainossa ja sitä myöten satulassa. Kun yksi ratsastaja putoaa ja yksi hevonen riekkuu vapaana, hermostuvat myös muut hevoset. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on liuta loukkaantuneita ratsastajia ja irrallaan juoksevia hevosia. Jos vapaaksi päässeet hevoset lähtevät paniikissa kotia kohti, voi seuraus olla liikenteessä vammautuneita tai kuolleita hevosia ja päättömässä paniikkilaukassa katkenneita hevosenjalkoja.
2. Ratsastaessa ei valokuvata tai puhuta kännykkään Hevonen saa ratsastajasta tukea ja turvaa. Hevonen huomaa, kun ratsastajan tarkkavaisuus siirtyy muuhun kuin ratsastukseen. Jos ratsastaja tekee omiaan, joutuu hevonen liian suureen vastuuseen ja saattaa säikkyä olemattomia ja esim. hypähtää sivuun. Jos ratsastaja tähyilee kameran linssin läpi tai keskittyy puheluunsa, hän ei pysty havaitsemaan muutoksia hevosen käytöksessä tai mahdollisia edessä olevia esteitä, esim. kuoppia tai oksia. Seuraukset voivat olla samat kuin ykköskohdassa. Yhden ihmisen sooloilu on vaaraksi koko ryhmälle.
3. Ryhmän mukana on pysyttävä A) Jos välimatkat jäävät liian pitkiksi, on -taas kerran- suuri vaara, että hevoset pelästyvät. On aina parempi ravata edellinen ratsukko hallitusti kiinni kuin menettää mutkassa tai metsän siimeksessä näköyhteys, jolloin hevonen luonnollisesti hätääntyy kun kaveri häviää näkyvistä ja yrittää todennäköisesti ampaista pikavauhtia edellä menevän perään. Takana ratsastaville on tietenkin hyvä ilmoittaa, että nyt ravaan edellisen kiinni, jotta he osaavat tähän varautua. Jos välien liiallista pitenemistä ei syystä tai toisesta voi välttää tai ei voi/uskalla ottaa muita ravaten kiinni, huudetaan edellä meneville odotuskehotus ennen kuin he katoavat näkyvistä.
B) Kukaan ei poistu ryhmästä mistään syystä Esim. pudonneita tavaroita ei lähdetä yksin hakemaan. Ei ole turvallista viedä itselleen tuntematonta hevosta eroon porukasta ja samalla tähyillä kadonnutta tavaraa. Hevonen menettää tällaisessa tapauksessa ratsastajan antaman turvan ja kun lajitoveritkin ovat poissa näkyvistä, on varsin todennäköistä, että hevonen ajautuu paniikin partaalle ja lähtee omin neuvoin muiden perään. Siinä on taas suuri vaara ratsastajan suistua satulasta. Mahdolliset seuraukset voi kerrata kohdasta 1. Jos tavaroita putoaa tai on muusta syystä pysähdyttävä, takaisin kääntyy koko ryhmä tai ratsastaja tulee alas satulasta, antaa hevosensa vetäjälle "säilytykseen" ja palaa jalkaisin etsimään omaisuuttaan. Joka tapauksessa ryhmälle ja etenkin ryhmän vetäjälle on ilmoitettava kaikista pysähdyksistä.
C) Omien voimavarojen arviointi näyttää olevan joillekin vaikeaa. Muutamia suuntaa-antavia vinkkejä: *jos et jaksa itse kävellä neljää tuntia, et taatusti jaksa ratsastaa neljää tuntia *jo pelkkä käyntimaasto vastaa rasittavuudeltaan vähintään kävelyä, nopeavauhtisempi maasto puolestaan reipasta hölkkälenkkiä *ylipainon aiheuttamat ongelmat eivät häviä ratsailla vaan suorastaan päinvastoin
Erillinen huomautus islanninhevosratsastajille: Puolitoista-kaksi tuntia issikkaratsastusta vastaa rasittavuudeltaan tuntia muilla roduilla. Islanninhevosia on jalostettu satoja, jopa tuhansia vuosia pelkästään siihen, että kyyti on ratsastajalle mahdollisimman mukavaa, turvallista ja voimia säästävää. Useimpien muiden hevosrotujen jalostushistoria on paljon lyhyempi ja jalostusperusteet ovat täysin erilaiset. Puoliveriset ratsuhevoset on jalostettu askeltamaan näyttävästi ja siinä ei totisesti ole ratsastajan mukavuutta ajateltu. Suomenhevosia puolestaan on ratsujalostettu muutama kymmenen vuotta, siinä ajassa ei ihmeitä tehdä kun aikaisemmat jalostusperusteet ovat olleet nopea ravi ja hyvä vetokyky.
Ryhmä on ryhmä, siellä ei sooloilla. Kotona omilla hevosillaan kukin toimii kuten haluaa, mutta ryhmässä sooloilu asettaa aina vaaraan myös kaikki muut.
Nykyään ei näköjään mikään ole itsestään selvää. Maalaisjärki on katoava luonnonvara ja minä-minä-minäitse-kaikki-mulle-heti-nyt-ajattelu näyttää vallitsevan kaikenikäisten keskuudessa. Toivoa sopii, että tuleville ratsastuksenopettajille todella korostetaan turvallisuusnäkökohtia.
4 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, heinäkuu 28, 2009
Se on loppu ny
Minä luulen, että kesäloma on nyt vähän niin kuin loppu. Merkkejä on ilmassa: *Laidun kasvaa pitkää kortta eikä mehevää tuoretta heinää oikein enää ole (ei ole yhtään niin kiva syödä kuin alkukesästä) *Alituinen ulkona oleilu kyllästyttää (kun se käy työstä: pitää pakkosyödä ja paarmat kiusaavat) *Jouduin pesulle, sellaiseen vaahtokylpyyn oikein (minun naamakin suihkutettiin, inhottavaa!) *Kaiken huipuksi matte on taas alkanut vaatia ja käskeä ja pomottaa, eikä se yhtään halua ottaa huomioon, että minua ehkä väsyttää tai ei muuten vaan aina huvita (olen vieläkin ihan hämmästynyt tästä)
Eilen meidän piti mennä maten kanssa jokirantaan mutta minä ovelasti astuin toisen etukenkäni irti melkein heti ja aloin sitten sopivasti aristaa sitä kengätöntä kaviota. Sain syödä aika kauan ojan penkasta kun matte kiroili ja puhisi ja etsi irronnutta kenkää. Ei se sitä löytänyt ja me mentiin tallille ja sitte oli vain ihan lyhyt irtojuoksutussessio.
Matte oli harmi kyllä vieläkin äkäinen ja puhkui energiaa ja päätti, että on sopiva aika pestä minut. Tykkään kyllä siitä, että minua huuhdellaan viileällä vedellä töiden jälkeen tai jos on muuten kuuma. Kunnollinen pesu kestää kauemmin ja minun pitää seistä nätisti kun ensin kastellaan ja sitten vaahdotetaan ja pestään ja sitten huuhdellaan ja vielä kuivataan. Tylsää!
Minulle lyödään uusi kenkä vasta huomenna, joten minusta tänään olisi ollut vapaapäivän paikka. Matte kumminkin satuloi minut ja punnersi selkään ja me mentiin maneesiin ja kun minä yritin laiskotella ja madella pitkänä niin matte tuli oikein äkäiseksi ja jouduin taipumaan ja asettumaan ja peruuttamaan nopeasti ja vaihtamaan vähän väliä askellajia ja niin minun oli pakko ottaa takaosa alle ja alkaa tehdä töitä.
Ei se loppujen lopuksi ollut edes kovin rankkaa: me tehtiin vain vähän sidepassia ja takaosakäännöksiä ja rollbackejä. Kaikki meni ihan hyvin kun olin selvinnyt alkujärkytyksestä ja herännyt ja tajunnut, että matte on ihan tosissaan. Mattekin oli tyytyväinen ja kehui minua, mutta tuntui tuumivan, että minun loma tai paremminkin löysä työjakso ja maastoilukausi on kestänyt liian pitkään ja minä olen muka kadottanut työmoraalini.
4 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: lauantai, heinäkuu 18, 2009
Huh hellettä
On niin kamalan kuuma, etten minä jaksa tehdä töitä. Minulla menee kaikki voimat ötököiden -etenkin paarmojen- hätistelyyn päivisin. Öisin en malta nukkua kun pitää syödä ja vahtia kavereita. Eli ainoa mahdolisuus lepoon on oikeastaan silloin, kun matte tai joku muu tulee hakemaan töihin.
Varustelun aikana vetelen sikeitä enkä vapaaehtoisesti herää silloinkaan, kun ratsastaja kömpii selkään. Ei tämmöisillä helteillä jaksa itseään kunnioittava hevonen panostaa kuuliaisuuteen vaan lepää aina kun voi, mieluiten tietysti viileässä maneesissa.
Matte vei minut eilisiltana maneesiin ja me aloitettiin irtojuoksutus. Se tahtoo sanoa, että minä olen nakuna ja liikun sinne mihin matte käskee ja maten määräämää vauhtia. Minä kävelin kuuliaisesti pari kierrosta maneesin ympäri ja sitten minua alkoi armottomasti kutittaa. Aloin piehtaroida -matte antaa tehdä niin jos ei olla vielä kunnolla aloitettu töitä- ja viileä hiekka tuntui niin mukavalta, etten sitten viitsinyt nousta ylös. Vähän vilkuilin mattea, että saanko jäädä pötkölleen ja ottaa pikku tupluurit. Matte sitten antoi luvan ja minä vetelin sikeitä makuullani vähän aikaa.
Me hevoset ei koskaan nukuta pitkällään montaa minuuttuia kerralla, joten pian minä nousin ylös ja yritin jatkaa nukkumista seisaallani. Silloin matte raa'asti pakotti minut töihin ja jouduin kiertämään monta kierrosta ja ravaamaan ja vielä laukkaamaankin! Huh kun oli rankkaa.
Tänä aamuna minä ehdottelin Sukkistädille, että mitä jos ottaisin pienet torkut kesken ratsastuksen. Täti ei kumminkaan ollut suostuvainen. Minä en sitten ollut suostuvainen työntekoon, en viitsinyt edes yrittää esittää aktiivista eikä täti ollut oikein tyytyväinen minuun. Siitä minä viis piittaan. Jos on väsynyt niin on väsynyt, minkäs teet.
Tänään minä pääsin sitten pitkille unille talliin päivän kuumimmaksi ajaksi. Matte toivoo, että se auttaa, ja minä jaksan huomenna tehdä sitten tädin kanssa kunnolla töitä. Saa nyt nähdä viitsinkö, vaikka illalla olin kyllä jo ihan pirteä. Matte ei jaksa itse tehdä helteellä töitä ja usuttaa siksi Sukkistätiä ratsastamaan. Jos kerran matte ei jaksa, niin en ymmärrä, miksi minunkaan pitäisi.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: keskiviikko, heinäkuu 15, 2009
Leijonanhäntä
Terkut täältä laitumelta! Minulla menee ihan kivasti. Saan olla ulkona ympäri vuorokauden paitsi jos on oikein kuuma päivä. Sellaisina pääsen välillä sisään ihanan vilpoiseen talliin ötököiltä suojaan. Tallissa minä menen heti pötköttämään ja torkun kunnolla kun ulkona tarvitsee aina vähän vahtia, että mitä ympärillä tapahtuu. Pitää pysyä selvillä siitä, mitä kaverit tekevät, ja olla vähän varuillaan jos jostain hyökkää vaikka joku petoeläin.
En ole ollut yhtään lomalla, vaan joka päivä tehdään jotain töitä maten tai jonkun muun kanssa. Minulla on sovituksessa uusi koulusatula, joka kuulemma sopii matenkin ahterille. Minun vanhassa lainasatulassa matte ei pysty istumaan ollenkaan, vaan sen reidet jännittyy ja minä menen ihan pinkeäksi, kun matte on niin jäykkä. Tämän uuden satulan kanssa meillä menee paremmin ja Sukkistätikin kehui tänään minun liikkeitä kovasti.
Minä olen saanut kengät etukavioihin. Koskaan en ole näin aikaisin joutunut kenkään! Nyt kun olen jo aikuinen, niin teen enemmän töitä kuin ennen ja sen pitkän kuivan jakson aikana minun etukaviot kuluivat ihan töpöiksi. Minun seppä kävi sitten ja sanoi, että minä olen kovasti aikuistunut ja järkevöitynyt ja minun kengityskäytös on parantunut. Kotkausta minä inhoan, mutta annan nykyään tehdä senkin, enkä edes rypistä naamaa kun tiedän, että on tärkeää käyttäytyä hommissa asiallisesti.
Minun kengittäjä sanoi aika kivasti, että minulla on leijonanhäntä! Me miehet ymmärretään toisiamme. Matte ja muut puhuvat aina vain aasinhännästä, koska minulla on enää pieni tupsu jouhia hännänpäässä.
Eilen me tehtiin aika pitkä laukkamaasto maten kanssa. Mentiin ekaksi ison tien yli ja sitten pikkutietä pitkin jokirantaan, jossa sain päästellä lujaa. Jouduin kyllä laukkaamaan vielä senkin jälkeen, kun olin saanut omasta mielestä jo tarpeeksi, ja minun tuli vähän hiki. Metsässä ei ole nyt oikein kiva käydä, kun siellä on niin paljon ötököitä. Minä inhoan paarmoja ja jos niitä pörrää jo alkumatkasta, niin yritän aina ehdottaa pikaista paluuta kotiin ja ötökkämyrkyn lisäämistä.
Pari tyyppiä meidän tallilla ei anna kunnolla ruiskuttaa itseensä sitä myrkkyä. Urpot. Kannattaisi niidenkin tajuta, että on paljon mukavampi olo, kun ei ole aina ihan paukamilla puremista.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: torstai, kesäkuu 25, 2009
Kisaamaan?
Matte on ihan kipeä. Sillä on nimittäin nykyään kova kisakuume. Ei se itse tahdo kisoihin mutta minun kuulemma pitäisi mennä!
Kaikki alkoi siitä kun minun enkkuratsastusvalmentaja oli ensi kertaa itse minun selässä ja minä olin -tietenkin- ihan hurjan hyvä. Matte ja Sukkistäti on aina uskoneet minuun mutta tallin muut porukat on yleensä nähneet minun treenaavan vain länkkäriä, eikä ne ymmärrä, kuinka vaikeaa se on, ja kuinka raskasta on esim. menna hidasta jogia matalassa muodossa. Ne toiset ymmärtää vaan enkkupuserruksen päälle ja kun minä esitin hyviä lisäyksiä ja taivutuksia ja väistöjä, niin ne oli ihan kummissaan ja ihastelivat minun osaamista ja liikkeitä.
Minä voisin kuulemma nyt kisata heA-luokissa koska sen liikkeet osaan kuin vettä vaan ja oikeastaan jo vaB-luokankin liikkeet. Sukkistäti vaan ei usko itseensä eikä tahdo kisoihin! Minun mielestä Sukkistädin pitäisi ryhdistäytyä ja uskoa itseensä enemmän, koska kyllä minä monesti teen Sukkistädin kanssa hyvää työtä. Joskus joudun kyllä muistuttamaan tädille, että miten joku liike menikään, mutta kyllä täti on ihan oppivaista sorttia. Jos minä opettelisin ensin jonkun ohjelman, niin voisin ihan hyvin ottaa tädin mukaan kisoihin!
Matte on vähän ahdistellut tallin porukoita ja ainakin yksi täti on jo luvannut alkaa kisata minun kanssa jos me maten kanssa vaan tahdotaan. Eli voi olla, että se uusi täti joskus kokeilee minun kanssa ja jos meidän kemiat kohtaa, niin voidaan mennä yhdessä kisoihin joskus.
Eilen aamulla me oltiin maten kanssa maastoesteradalla ja ihan ensimmäistä kertaa minä hoksasin, että ne kaikki jutut on esteitä eikä mitään hevosenpelättimiä. Kun ei me olla ennen hypätty kuin pari ihan pienintä kun maten rohkeus ei ole riittänyt enempään. Nyt me sitten hypättiin niitä vähän isompiakin ja oudomman näköisä ja se oli kuulkaas kivaa! Minä alan ihan tosissaan innostua tuosta estetouhusta.
Sukkistädin kanssa ollaan hypätty maneesissa vähäsen ja täti miettii jo, että ottaisiko yhteyttä vanhaan estevalmentajaansa niin, että me otettaisiin oikein tunteja. Matte on kanssa tuttu sen estevalkun kanssa, se on kuulemma kiva setä, joka osaa auttaa meidät hyvään alkuun. Se setä osaa myös neuvoa, jos me edistytään oikein pitkälle, niin kuin minun kanssa varmaan käy, koska minä olen kaikessa niin hyvä.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, kesäkuu 23, 2009
Päivän sankari
Eilen iltapäivällä oli vielä tosi kuuma kun matte tuli hakemaan minua töihin. Minulla olikin ehtinyt olla jo vähän puisevaa laitumella kun sunnuntai oli kokonaan vapaata kun täytin vuosia ja sain lahjaksi vapaapäivän! Hengattiin minun naisen kanssa vaan laitsalla ja syötiin koko sunnuntai! Eilen sitten kyllä vähän turvotti ja matte jupisi kun ei kuulemma meinannut saada satulavyötä kiinni. Se sanoi kanssa, että mentäisiin rauhallisesti kävelemään varjoisia metsäpolkuja ja pääsisin pian huilaamaan.
Alkukäynnin jälkeen ravattiin(!) Synkkään Kuusikkoon asti ja koukattiin siitä peurapolulle kun matte tahtoi nähdä, että minne se vie. Polku katosi nopeasti mutta me löydettiin uusi ja se lähti nousemaan kallioille. Matte päätti, että lähdetään sitä pitkin ja sitten oli paljon nousua ja kivikossa rämpimistä ym. Onneksi minulla on hurjan hyvä tasapaino!Sinne kallioille paistoi tietty aurinko ja minun tuli nopeasti liian kuuma.Varsinainen rauhallinen lenkki..
Se uusikin polku hävisi ja me laskeuduttiin kallioiden väliin vähän soiseen maastoon. Siellä menikin sitten peurojen ja hirvien polkuja vähän joka puolella ja matte valitsi umpimähkään yhden reitin. Eikä edes sellaista, joka olisi vienyt kotia kohti, höh. Tyhmiä nuo ihmiset.
Minä köpöttelin kiltisti polkua kunnes ihan äkkiä arvaamatta humpsahdin kainaloita myöten suohon! Säikähdin vähän ja matte tuli pois selästä ja rohkaisi minua kömpimään ylös suosta. Ihan niin kuin minä nyt olisin mitään rohkaisua tarvinnut, ei kai minua olisi huvittanut sinne suohon jäädä vaikka siellä aika viileää olikin.
Matte kiskoi minua perässä sitten pitkät pätkät muka kotiinpäin mutta me jouduttiin vaan korkeammille ja jyrkemmille kallioille ja melkoisille jyrkänteille ja mentiin yleensä vielä väärään suuntaan. Lopuksi matte oli ihan punainen ja hikinen ja kompuroi ja valahti maahan lepäämään. Minä ujutin siinä vaihteessa ohjiin vähän lisää löysää ja aloin syödä ruohoa kun olin siinä vaiheessa ollut jo yli kaksi tuntia syömättä.
Onneksi matte tajusi vihdoin nousta takaisin satulaan ja antaa minun hoitaa tilanteen. Minä menin omia jälkiäni takaisin, hypin vähän oikopolkuja kallioilla -matte oli ihan kauhuissaan mutta minä olen tosi ketterä ja varmajalkainen ja minä TIESIN, mihin olin menossa- ja väistin osaavasti sen märän suokohdan, johon tullessa upposin. Matte onneksi tajusi kehua minun polunlöytäjäntaitojani ja niin minä paransin vähän tahtia ja ravasin helpot paikat. Mattea kauhistutti taas. Se oli nyt kummallisen säikky siihen nähden, että minun piti taiteilla sen perässä vaarallisille jyrkänteille ja tulla perässä jyrkkiä laskuja eikä se yhtään tiennyt, minne se oli menossa!
Reissun alkupään kallion mattekin jo tunnisti ja olisi halunnut palata ohjaksiin mutta minä en antanut kun se yritti heti ruveta kiertämään poispäin. Niin minä sitten laskettelin yhden rinteen kintereitteni varassa ja löysin sen ensimmäisen polun loppupään ja pian oltiinkin takaisin Synkässä Kuusikossa. Lopun kotimatkasta ravailin välillä ja välillä otin vähän evästä eikä matte kieltänyt!
Kotona jouduin suihkuun mikä oli ihan väärin sillä eihän sankareita sovi väkisin pestä jos ne ei sitä halua! Huuhtelun jälkeen minulla oli kuitenkin ihan mukava olo ja pääsin tammani luo laitumelle. Myöhemmin sain vielä lesepuuroa mutta se oli huijausta sillä kun söin sitä, niin matte sulki sillä aikaa laitumen portin ja me saatiin yöksi tarhaan vain kuivaa heinää, yök. Vaikka kyllä me sekin aamuun mennessä syötiin.
3 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: keskiviikko, kesäkuu 17, 2009
Tässäpä tuore kuva Ruunasta. Laidunmaha näkyy hyvin, lihaksisto ei niinkään. Harja on jo lähtenyt ja ylemmät häntäjouhet rapsutettu hampailla irti. Ei mikään varsinainen kukkanen.
2 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, kesäkuu 16, 2009
Ruuna opetustöissä
Minun tallikaveri kävi viikonloppuna voittamassa YES-kisoissa Ypäjällä. Minulla taas oli koko viime viikon rankka osa kun opetin yhtä tätiä ratsastamaan. Se täti opetteli kaiken ihan alusta alkaen: meillä oli harjaamista ja hevosen pesua ja karsinan puhdistusta ja satulointia ja ratsastuksen opettelua.
Täti edistyi ihan mukavasti ja me laukattiinkin loppuviikosta sekä maneesissa että maastossa. Maastossa minä kyllä päätin siitä laukasta eikä täti ja matte oli hirmu vihainen ja tuli itse selkään ja minun piti tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia ja sidepassia ja laukannostoja jokirannassa kunnes matte oli tyytyväinen ja vielä kun tultiin kotiin niin täti ratsasti maneesissa enkä päässyt heti huilaamaan. Täti oli kumminkin hirmu tyytyväinen ratsastukseen ja minuun ja kiitteli kamalasti mattea vaikka minuahan olisi pitänyt kiittää kun minä tein kaiken työn ja olin opetusmestarina ja valvojana ja harjoituskappaleena samaan aikaan!
Se täti lähti sitten meiltä melkein suoraan ratsastusleirille. Me ollaan maten kanssa sen jälkeen rentouduttu ja käyty vain maastossa. Tänään alkaa sitten arki kun Sukkistäti tulee ja minun täytyy taas taipua kouluratsastusmoodiin. Se on oikeastaan aika kivaa vaihteeksi kun olen melkein pari viikkoa harjoitellut pelkästään länkkäriä tai ollut alkeisratsuna.
Laitumella minä olen nyt ollut aina ihan koko päivän ja minun maha on kestänyt hyvin eikä kavio-oireitakaan ole ollut. Ulkona olen ympäri vuorokauden mutta tarhassa yön kun matte pelkää, että söisin öisin niin paljon että räjähdän! Meidän laidun on tosi hyvä ja minua ihan harmittaa, etten jaksa syödä koko aikaa vaan välillä pitää huilata että jaksaa taas syödä.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, kesäkuu 02, 2009
Ruunan kesäunelmia
Minä olen nyt koko päivän laitumella ja tulen pois vain jos pitää mennä töihin. Yöt olen vielä sisällä koska muutkin ovat. Matte ei halua, että olen koko yön yksin ulkona enkä kyllä tahtoisikaan: minulta jäisi huomaamatta jos kaverit sisällä saisivat ruokaa! Enkä minä viihdy ihan yksin vaikka nätisti osaankin matkustaa yksin tai oleilla tallissa tai tarhassa ja maastoonkin menen usein yksin. Tai maastoon mennään siis kaksin maten kanssa ja joskus on koiratkin mukana muttei läheskään aina toista hevosta.
Meidän laitumet on jaettu osiin ja minä ja minun tamma hallitaan aika isoa osuutta kahdestaan. Toisella puolella on Iso Ruuna yksinään ja toisella puolella aktiivikisahevoset, joista toinen on Nuori Estelupaus ja toinen kisaa jotain vaativia koulululuokkia. Muilla laitumilla ovat tietysti vielä Riekku ja Rinsessa ja Adjutantti ja muut tallin hevoset.
Matte lupasi, että jos minun maha ja kaviot kestävät, me päästään kyllä myöhemmin minun tamman kanssa kaksistaan ylälaitumelle jossa saadaan olla 24/7! Matte voi siellä valvoa meitä omalta pihaltaan ja antaa minulle leipää aidan yli ja täyttää juoma-astiaa.
Me lähdetään ehkä maten kanssa lomalle Keski-Suomeen heinäkuussa! Toivottavasti siellä on järvi (maten toive) ja hyviä laitumia ja kivoja kavereita (minun toiveet). Siellä minun ei kuulemma tarvitsisi tehdä ollenkaan oikeita töitä, käytäisiin vaan maastossa ja lomailtaisiin.
2 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: maanantai, toukokuu 04, 2009
Heippati pitkästä aikaa! Meinasin tulla kertomaan vähäsen omiakin kuulumisia kun tuo Ruuna tuppaa olemaan aika itsekeskeinen. Lupaan, etten kirsku mistään vaan kirjoitan vain onnellisista asioista, maailmassa kun on kaikki hyvin.
Meidän maailmamme on tosiaan hyvässä järjestyksessä ja onneakin piisaa. On kevät ja elikot ovat hyvässä kunnossa kilpikonnia myöten. Mainitut otukset ovat päässeet jo kerran ulkoruokintaan kun sattui kuuma ja tuuleton päivä.
Ruuna pudottaa edelleen talvikarvaa ja lyhyt karva alkaa paljastaa lihaksia! Hidas jogi onnistuu jo erittäin hyvin ja laukkaakin hevonen pystyy pidentämään ja lyhentämään ihan mukavasti. Oma tasapaino alkaa olla sitä luokkaa, että laukkatyöskentelykin sujuu ilman satulaa *taputtaa itseään olalle* . Itse asiassa satulan kanssa on nykyään hankalampaa tehdä töitä, koska olen viime aikoina ratsastanut varsinaiset työskentelyrupeamat enimmäkseen ilman satulaa. Maastot puolestaan on keväisten ja lämpimien ilmojen tullen tehty satulan kanssa ja vauhtiakin on lisätty.
Ruunan kunto kasvaa kohisten, toivottavasti omakin pikkuhiljaa. Tällä hetkellä yksikin vapaapäivä tuntuu jo Ruunan käytöksessä, siitä on tullut melkeinpä himoliikkuja ja atleetti. Ei sillä, että Ruuna olisi mitenkään hankala useammankaan vapaapäivän jälkeen, oikeastaan pikemminkin päinvastoin. Vähän ikävät tai hankalat jutut kannattaa jättää vapaapäivän jälkeisiksi tehtäviksi koska sellaisina päivinä Ruuna suorastaan puhkuu intoa ja tekee töitä ihan tosissaan.
Tarkkana saa kyllä olla, ettei elikko kyllästy eikä tekemisestä tule pakkopullaa. On ihan kuolleena syntynyt ajatus tehdä samoja harjoituksia kahtena päivänä peräkkäin. Intensiivisen oppijakson jälkeen kannattaa heittää maastokeikka tai tehdä jotain kivoja ynnä helppoja juttuja. Ei kuitenkaan liian helppoja tai Ruuna kyllästyy ja suoritukset alkavat olla vähän sinne päin. Ratsastus ja muu opetus tulee pitää sopivan haastavana mutta onnistumisia täytyy tulla ja aivot narikkaan-laukkoja täytyy saada päästellä maastossa välillä. Aivot narikkaan ei suinkaan tarkoita peruskuuliaisuuden unohtamista vaan rentoa menoa, jolloin ei vaikeampia harjoituksia muistella.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, huhtikuu 28, 2009
Sukkistädin ahaa-elämys
Minulla on ollut Sukkistädin kanssa vähän ratsastuksellisia ongelmia. Sukkistäti kun on parempi noitten enkkukamojen kanssa kuin western- ja on ne enkkukamat ja ylös kokoaminen minullekin ihan ok. Kun minulla on western-kamat päällä ja kun matte on selässä niin silloin kokoan itseni aina alempaan muotoon eli ns. western-muotoon, jossa pääni on aika alhaalla mutta takaosa silti hyvin alla jotta pystyn tekemään esim. nopeita käännöksiä kuten vaikka ajamaan laumasta erkaantuneen vasikan pikapikaa takaisin. En minä ole kyllä ikinä karjatöitä tehnyt mutta noin niin kuin esimerkin omaisesti. Vaikea kuvitella, että joku ylöskoottu pv voisi nopeasti käännyttää vasikan, hehe.Ne jannut liikkuvat usein tosi vaikean näköisesti.
No kumminkin. Sukkistäti ei ole osannut antaa minun koota itseäni sinne alas kun ei se muka tunne minun selkää ja takajalkoja western-satulan kanssa. Eilen minun enkkusuitset oli matella pesussa ja täti joutui ottamaan enkkusatulan kanssa western-suitset. Silloin täti sai ahaa!-elämyksen kun minä hivutin itseni korkeasta muodosta matalaan eikä minun selkä silti laskenut ollenkaan. Sitten me lasketeltiin menemään matalassa muodossa ja meillä oli oikein kivaa ja täti oli innoissaan.
Ennen minulla on ollut tädin kanssa westernissä ongelmana se, että vaikka ohjat on pitkät, niin täti ei anna minulle tarpeeksi ohjaa, että pääsisin kokoamaan itseni sinne alas. Nyt kun täti osasi antaa minun koota itseni sinne alas niin täti varmaan alkaa edistyä länkkäriratsastuksessakin paremmin.
4 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: maanantai, huhtikuu 27, 2009
Ruuna käy klinikalla
Minulla kävi eläinlääkäri kotona kun minulla on ollut silloin tällöin vatsakipuja ja pari ähkyäkin tässä kahden vuoden sisään. Viimeisen vatsakivun jälkeen matte meni ihan sairaaksi huolesta ja minun omalääkäri siis kävi ja kyseli matelta kaikkea ja tutki minua. Päällisin puolin kaikki oli ihan kunnossa eikä minun maha kuulemma kuulostanut siltä, että siellä olisi hiekkaa. Ajattelin jo, että olipa helppo keikka kun minuun ei edes pistetty mitään, kuunneltiin ja koputeltiin vaan.
Lääkärin käynnissä oli se hyvä puoli, että aloin saada ylimääräistä yöruokaa ja muutenkin välipaloja aterioiden välillä. Lääkäri piti mahdollisena vatsahaavaa minulla ja siihen auttaa se, ettei vatsa ole koskaan tyhjä koska hevosen suolisto on sopeutunut siihen, että siellä on koko ajan tasaisesti tavaraa kulkemassa läpi. Olin siis hyvin tyytyväinen muutoksiin ja ajattelin, että se lääkäri on sitten hyvä tyyppi.
Kissinkikkarat! Tässä yhtenä päivänä matte käski minut autoon ja me ajettiin klinikalle. Minä katselin koko matkan maisemia oikein kiinnostuneena, välillä näkyi hevosiakin. Kun tultiin klinikan pihalle ja sain tulla autosta ulos niin olin aika järkyttynyt: siellä oli hirveästi hyörinää, autoja ja hevosia ja ihmisiä ja osa hevosista juoksi kovaa kärryt perässä. Minä menin ensin karsinaan siellä kun lääkäri oli vielä tekemässä jotain leikkausta eikä ehtinyt ottaa minua vastaan vielä.
Kun pitkän ajan päästä pääsin karsinasta ulos, olin jo tottunut kaikkeen menoon ja mekkalaan kun karsinassa oli mukavasti ikkuna josta sain seurailla kaikkea. Me mentiin maten kanssa sisään ja siellä oli se sama äijä, se lääkäri, joka käy minulla kotonakin! Nytkin se heti ensitöikseen iski piikillä kaulaan ja aika pian minua alkoi ramaista. Ensin minulla oli röntgen ja seisoin semmoisessa laatikossa kuvattavana ja nojasin turpaa maten käteen. Välillä vähän havahduin ja laitoin turvan ryppyyn ja korvia niskaan ja kerroin matelle, etten tahdo olla siinä. Aika pian pääsinkin pois ja ulos mutta vielä piti mennä toiseen huoneeseen kun ei niissä röntgenkuvissa mitään hiekkaa näkynyt.
Uudessa hallissa sain uuden piikin -mistä niitä lääkäreillä aina riittääkin- ja aloin taas torkahdella epämiellyttävästi. Minulle tehtiin gastroskopia mahahaavan varalta mutta minun maha oli ihan priima eikä siellä näkynyt mitään feelua. Meillä oli siis ihan turha reissu; minua tökittiin ja minun nenästä laitettiin letkuja sisään ja matte sai ison laskun. Toisaalta matte oli hurjan tyytyväinen kun en minä sitten ollutkaan sairas enkä tarvinnut mitään kalliita lääkkeitä tai vaarallista leikkausta. Minun mieleeni kokemus ei ollut kun jouduin olemaan yhteensä melkein 18 tuntia syömättä! Se on hevoselle kamalan pitkä aika eikä ollenkaan terveellistä!
Seuraavana päivänä kun olin kamujen kanssa tarhassa niin matte tuli sinne ja spruuttasi minun suupielestä sisään pahaa töhnää ihan tuosta vain. Se oli kuulemma heisimatolääke kun joskus ähkyoireet voivat johtua siitä, että umpisuolen ja ohutsuolen liitoskohtaan on kerääntynyt paljon heisimatoja. Minä en saanut sitä makua oikein suusta pois enkä ottanut matelta porkkanaa enkä leipää kun epäilin, että minua yritetään huijata ja syöttää taas lisää yököttävän makuista tököttiä. Mattea jostain syystä huvitti kun niin "pohjattoman ahne" hevonen kuin minä ei ottanut herkkuja. En minä ole pohjattoman ahne, minulla on vain voimakas eloonjäämisvaisto! Sen huomaa siitäkin, etten tahdo syödä epäilyttäviä juttuja kuten herkkuja joihin voi olla piilotettuna matolääkettä.
2 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: keskiviikko, huhtikuu 08, 2009
Ruunan kuulumisia
Minä olen saanut uuden karsinanaapurin. Se on suomenhevosruuna jolla tamman nimi, ihan ääliö tyyppi. Kun minä tulin sisään ja huomasin, että viereisessä karsinassa oli väärä hevonen ja vielä ruuna, sain raivarin, ihan sellaisen primitiivireaktion, ja yritin mennä karsinan seinästä läpi ja kerta kaikkiaan tappaa sen jätkän! Seinää piti sitten minun jäljiltä vähäsen korjata mutta se kesti ja nykyään tulen sen sh:n kanssa juttuun ihan hyvin. Tai juttuun ja juttuun; minä sille mitään puhu, katson vaan, että jätkä pysyy omalla paikallaan eikä kurki ovesta ulos silloin kun minä tulen, menen tai kun minun matte tulee talliin.
Oho, nyt sattuikin outo juttu: matte oli katsonut Sukupostista ja se tamman niminen ruuna olikin kuitenkin sitten tamma. En tiedä kumpi on tyhmempi, matte vai minä. Matte on jo monta päivää ruokkinut ja hoidellut muka ruunaa eikä ole katsonut sinne takajalkojen väliin ollenkaan ja minä kävin vähän nolosti tamman kimppuun. Höh.Ehkä siitä tammasta tuleekin minun tarhakaveri.
Tänään me oltiin maten kanssa tunnilla ja oltiin oikein hyviä, varsinkin minä! Ope kehui taas minun herkkyyttä ja kuuliaisuutta ja tekemisen iloa ja matte onnistui ratsastamaan melkein pyöreitä voltteja vaikka se yrittikin äkistä, että pääsiäisen kunniaksi se niitä munanmuotoisia tekee.. Ope sanoi, että tästä lähtien pitäisi volttien olla kunnossa ja että maten pitää lakata hosumasta käsillä.
Pyhinä minulla on sukkisvalmennusta mutta onneksi matella on monta päivää vapaata ja hyviä kelejäkin on luvattu niin me varmaan maastoillaan kanssa.
Tämä viikko on mennyt kivasti, ei ole tarvinnut liikoja työskennellä ja auringossa on mukava torkkua. Matte oli viikonlopun poissa ja minä olin Tädille tosi äkeänä, luimistelin ja uhkailin vaikka oikeasti olen tosi kiltti. Täti ei ottanut minua oikein vakavasti ja minua alkoi vaan enemmän harmittaa. Tänään oli kyllä Tädin kanssa ihan kivaa kun hypättiin pientä estettä enkä ollut enää ollenkaan huonolla tuulella.
Maanantaina pusin mattea niin, että nyt jälkeenpäin vähäsen nolottaa. Mutta minulla oli ollut niin kova ikävä eikä mattea näkynyt viikonloppuna ollenkaan, höh. Maanantai-iltana matte harjasi minua ainakin tunnin ja me juteltiin kaikkea ja seurusteltiin. Välillä yritin seurustella myös yhden tamman kanssa joka sattui olemaan karsinassaan siinä vieressä mutta olin sitten kumminkin mieluummin maten kanssa. Sain matelta kehuja kun minun kengittäjä kävi viikonloppuna ja käyttäydyin sen kanssa tosi hienosti vaikka olinkin Tädille niin ilkeä.
Eilen oltiin maten kanssa taas maastoilemassa. Lumi oli paljon sulanut ja sen alta paljastunut vaikka mitä mutta minä en saanut juuri ollenkaan aikaa tehdä löytöjä tai ainakaan tutkia niitä rauhassa. Matte väitti, että jos minä yritän haistella kerralla ratsupolun koko talven kakat niin me ei päästä ikinä sieltä metsästä pois. Ihan tyhmää, olisin minä ruoka-ajaksi tullut kotiin!
Me mentiin pieni pätkä maantien vartta ja autojakin meni ohi monta. Minua pelotti aika paljon ja matte oli ymmärtäväinen mutta sen otsasuoni pullistui muutaman kerran tosi pahasti kun pari autoilijaa ei väistänyt minua yhtään tai kiihdytti kohdallani. Matte pyytääkin kaikkia autolla liikkuvia ja hevosen kohtaavia muistamaan, että hevonen on ennalta-arvaamattomasti käyttäytyvä eläin ja saa auton kanssa kolaroidessa aikaan yhtä paljon tuhoa kuin hirvi. Hevosia kohdatessa kannattaa suosiolla hiljentää ja vähäsen väistää ja seurata jos hevosen kuski antaa jotain käsimerkkejä. Siinä voi säästyä useampi henki, puhumattakaan auton kalliista pelleistä!
Minä olen alkanut pelätä autoja ja matte pohtii nyt jotain siedätyshoitoa. Traileria tai hevosautoa minä en pelkää yhtään vaan menen suoraan kyytiin kun matte pyytää. Minä menen aina autoon niin, että matte ei tule vaan seisoo ulkopuolella näyttämässä minulle, että mihin minun pitää mennä. Keväällä me kuulemma autoillaan kursseille ja kesällä ehkä lomalle järven rantaan!
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: torstai, maaliskuu 26, 2009
Ruunan viikko
Minulla on ollut aika rankka viikko eikä yhtään huvia. Heti maanantaina matte harjoitteli valmentajan antamia läksyjä. Minä olin tietysti hurjan hyvä. Meidän yhteistyö maten kanssa toimi loistavasti siihen asti kunnes maneesiin tuli vieraita hevosia enkä minä saanut tutustua niihin enkä vetää vierasta oria päihin kun se hörhötteli minulle niin kuin olisin joku tamma! Jouduin sitten vielä tekemään töitä vaikka mieleni oli ihan kuohuksissa ja sain lopettaa vasta sitten kun olin taas ihan rento ja kuuliainen.
Tiistaina kävi Sukkistäti ja minä pystyin onneksi uunottamaan sitä aika hyvin ja laiskottelemaan aika paljon. Minun ei tarvinnut tehdä paljon mitään kun täti raahasi minua mukanaan selästä käsin.
Keskiviikkoaamuna minulta jäi aamupala kesken kun matte tuli riipimään minua tunnille. Valmentaja kehui minua kovasti ja matteakin vähäsen. Maten istunta on kuulemma parantunut ja me ollaan menossa oikeaan suuntaan. Minä sain erityiskehuja yhteistyöhalukkuudesta ja hurjan niukoista käännöksistä. Matte sai läksyksi tehdä vähemmän siellä selässä ja ratsastaa paljon ilman satulaa niin että sen tasapaino kohentuu.
Torstaina minulla kävi ensin asiakas ja me mentiin sen ja maten kanssa metsään kävelylle. Illemmalla Sukkistädillä oli vielä western-tunti mutten minä siellä viitsinyt paljon tehdä vaan täti joutui taas raahaamaan minua eteenpäin. Tädin naama oli ihan punainen kun tunti loppui. Ope ei paljoakaan haukkunut meitä mutta matte oli jälkeenpäin ihan hiilenä ja marmatti tädille, ettei minua saa päästää noin helpolla vaan osaan kyllä ja jaksan.
Tänään minua ärsytti heti aamusta kun matte ei antanut minun putsata tallin lattialta sinne pudonneita heiniä vaan se pakotti minut riimuun ja roudasi ulos. Uloshan minä menen joka aamu ja saan siellä aina heinää mutta olisin ensin tahtonut syödä heinät lattialta, siisteyttä rakastava kun olen. Illalla tulee kuulemma Sukkistäti kun matte lähtee taas ratsastelemaan niillä pienillä karvaisillaja se tulee takaisin vasta monen päivän päästä. Voi olla, että täytyy alkaa mököttää ja kiukutella tädille kun mattea ei näy.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: torstai, maaliskuu 19, 2009
Ruuna mönkii metsässä
Meillä oli maten kanssa ihan tosi hauska maastoreissu eilen! Alkumatkasta eli ekat parisataa metriä minä vähän tuhisin ja jännitin kun siellä metsässä kaikki oli muuttunut sitten viimenäkemän. Lumi oli sulanut ja kiviä paljastunut ja kaikkea. En minä kauan jaksanut stressata -en minä koskaan kauaa viitsi kun se jännittäminen on niin rankkaa- ja pian sain luvan laukata. Juoksin rennosti mutta aika reippaasti ja matte antoi minun mennä omaa tahtiani.
Pimeän Kuusikon läpi käveltiin ja sen jälkeen tulevassa jyrkässä mäessä nostin itse laukan. Matte antoi taas minun laukata mutta kun yritin mäen jälkeen hiljentää niin en saanutkaan vaan minun piti laukata paljon enemmän kuin olisin itse halunnut. Loput reissusta olinkin sitten tosi tarkkana ja vaihdoin askellajia ja tempoa ihan heti kun matte pyysi enkä enää pyrkinyt liikaan oma-aloitteisuuteen.
Vähän harmitti kun piti kääntyä takaisin kotiinpäin ennen kuin olisin tahtonut kun matte tahtoi olla takaisin ennen pimeää. Ihan turhaa minusta, minä näen hyvin hämärässäkin! Kotia kohti minä kävelinkin sitten tosi hitaasti ja yritin joka risteyksessä kääntyä pitemmälle reitille. Välillä koitin jäädä puskaan syömään jos saisin siten nipistettyä lisää aikaa metsässä. Kotona minä onneksi sain lesepuuroa ja porkkanoita ja aika pian oli varsinainen iltaruokakin.
Tänään oli kanssa kivaa kun minun asiakas tuli (vaikka en olisikaan ensin halunnut lähteä kun otin parhaillaan torkkuja auringossa) ja me mentiin taas metsään, nyt vaan kävelylle. Se asiakas alkoi käydä syksyllä kun lääkäri oli suositellut sille ratsastusta lihasten vahvistamiseksi ja tasapainon parantamiseksi. Se täti tahtoo aina mennä ilman satulaa ja välillä me mennään maneesissa ja välillä metsässä tai pellolla. Matte on aina mukana valvomassa mutta kyllä minä itsekin huomaan, ettei se täti ole varsinainen ratsastaja. Täti on kumminkin ollut hirmu tyytyväinen ja sanoi, että uusissa testeissä sen tasapaino oli parantunut ihan hurjasti ja lihasvoima kanssa. Minä olen siis hyvä kuntouttaja. Matte aina sanookin, että minä olen maten oma karvaterapeutti ja säästän yhteiskunnalle paljon rahaa kun matte voi hoitaa hulluuttaan minun kanssa eikä sen tarvitse olla missään laitoshoidossa.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, maaliskuu 17, 2009
Olemme Ruunan kanssa saaneet haasteen. Jaoimme tehtävän siten, että Ruuna kertoo kolme asiaa ja minä toiset kolme. Ruuna saa aloittaa:
1. Minun ruunauksesta tehtiin pikapäätös ja matelle annettiin alle viikko aikaa lunastaa minut kokonaan itselleen ja viedä pois tai sitten sopeutua. Minua asia ei enää vaivaa vaikka orina olossa olikin puolensa. Matte taas on vieläkin ärsyyntynyt asiasta kun se hoidettiin sen mielestä huonosti kun ei se viikossa ehtinyt järjestää minulle uutta tallipaikkaa tai miettiä muita mahdollisuuksia minun oriuden jatkamiseen.
2. Minulla on kaksi selkänikamaa vähemmän kuin muun rotuisilla hevosilla. Muitakin eroavaisuuksia löytyy. Minä olen ihan hirveän harvinainen ja erikoinen ja kaunis ja viisas ja kiltti!
3. Minä olen matkustanut paljon enemmän rekassa ja kuorma-autossa kuin trailerissa. Trailerissa minut vain siirrettiin tänne uudempaan kotiin vanhasta kodista ihan lyhyen matkaa, rekalla olen matkustanut maasta toiseen ja kuorma-autollakin monta tuntia. Kokonaisuudessaan olen matkustanut hirmu vähän ja maten mielestä meidän pitäisi reissata enemmän.
Ihmisen satunnaiset:
1. Pidän kovasti sammakoista. Lapsena pyydystin ja ihmettelin niitä, aikuisempana kiinnostuin sammakoiden eko- ja etologiasta. Olen työkseni tutkinutkin niitä.
2. Haluaisin matkustaa Tiibetiin tai Mongoliaan.
3. Pesen nykyään pyykkini pesupähkinöillä. Minun on pitänyt kokeilla niitä jo monta vuotta mutten ole saanut aikaan. Ostin sitten niitä itselleni joululahjaksi ja pois en vaihda. Aivan loistava "keksintö"!
2 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, maaliskuu 10, 2009
Me ollaan maten kanssa harjoiteltu nyt yhden kerran niitä läksyjä joita saatiin opelta. Maten olisi pitänyt vielä lisäksi harjoitella yksin mutta ei se kuulemma ole. Voi olla, että saadaan satikutia huomenna kun meillä on tunti.
Se maten innokkuus puuhata kaikkea lopahti ihan alkuunsa. Se tuli kuulemma kipeäksi mutta kyllä silti voisi vähän tehdä, minun mielestä ainakin. Hyvä kun on edes käynyt rapsuttamassa minua! Sukkistäti on onneksi käynyt ratsastamassa ja nyt alan sen kanssa esteharjoitukset. Maten kanssa ollaan menty vaan laukkapuomeja ja hypätty vähän maastossa muttei reenattu tosissaan esteitä.
Minä olen kyllä tosi hyvä hyppäämään. Kesällä laitumella hyppään joskus huvikseni ja joskus meillä on irtohypytyskuja enkä minä malttaisi lopettaa ollenkaan hyppäämistä kun se on niin kivaa! Matte on kanssa useasti tehnyt niin, että minä olen irti maneesissa ja toisella seinustalla on este tai pari jotka minä hyppään laukassa ja toisella puolella on ravipuomit. Näin minä opin kuulemma kehon- ja vauhdinhallintaa kun niitä ravipuomeja ei voi mukavasti mennä laukassa vaan ne kolisevat eikä minun askeleet sovi. Minä opinkin tosi nopeasti, että puomit mennään ravissa ja esteiden yli voi laukata.
Minä olen nyt vähän äkeänä kun minua kutittaa niin kovin kun talvikarva irtoaa eikä minua harjata tarpeeksi ollenkaan.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: perjantai, maaliskuu 06, 2009
Olen väsynyt, kiellä en, kun särkyi lumous väsyttää tämä eläinten vallankumous Ne hirnuu mulle, ne haukkuu mua, ne vetäytyy reviiriin ne on parempia kuin minä, ne kuuluu leijoniin
Jos on heikko ne hyökkää sutena kimppuun yksilöön kiinni kuin sika limppuun ja tädit kaikesta motkottaa, ne kanana kotkottaa
Katso armeijaa ja katsot tylsään hanhiparveen katso johtajaa ja katsot johtajan sorkkaan ja sarveen On miehia haukat ja miehiä on myöskin kyyhkyt nää vain äiti on äiti ja lapsi on lapsi ne yhdessä nyyhkyttää
Karsinaan vie lammaslaumaa poliitikko ja sanoo hyvää saumaa Se on pukki vahtina kaalimaan, se on pantu ihmista vaalimaan
Ollaan ihmisiksi
Mies taivainen kynsin ja hampain käy kiinni jumalan karitsaan minä vaivainen oon hän laulaa, mato matkamies maan Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus, päivä uus ylösnousemus, siihen on meillä yksi ainoa mahdollisuus
Me ollaan maastoiltu maten kanssa aika paljon. Joskus on tehty lyhyitä ja rauhallisia reissuja ilman satulaa ja koiratkin on olleet mukana. Silloin kun koirat menevät edellä niin minulla on oikein mukava ja turvallinen olo eikä minun tarvitse niin paljon keskittyä siihen mitä siellä edessä on. Sitten on tehty pitempiä ja reippaampia reissuja oikein satulan kanssa. Luulen, että kevät tulee kun matte on alkanut taas käyttää satulaa.
Viimeksi kun lähdettiin niin pellon laidalla heilui laitumen aitalanka aika oudosti tuulessa. Minä olin kovalla pörinällä menossa tutkimaan ilmiötä lähempää mutta matte kielsi kuulemma siksi, että siinä oli syvää lunta ja iso oja välissä. Minä olen seikkailijaluonne ja jos minun tutkimuksia liikaa estellään, voi minusta tulla hapan. Nyt en ehtinyt kumminkaan happamoitua kun matella oli kiire eteenpäin että ehditään hyvä lenkki ennen pimeää.
Minulla alkaa olla täysi viikko-ohjelma kun on maastoja ja sukkistätiä ja oma opettaja käy ja on vielä yksi vakioasiakas. Matte on ihmeesti reipastunut ja nyt se ope käy tosiaan joka viikko. Viime kerralla oli aika vaikeita juttuja kun minun piti hirmu pienistä merkeistä peruuttaa ja vaihtaa suuntaa ja tehdä eri kokoisia ympyröitä ja ties mitä kaikkea. Oudoin juttu oli se, ettei matte ollut ollenkaan selässä vaan minun kanssa jalan. Matte oli toivonut semmoista opetusta ja se sai kotiläksyjä. Minä en saanut kun olin niin hyvä! Minun täytyy kyllä auttaa mattea osassa niitä läksyjä kun ei se oikein yksin pärjää.
Matte on ruvennut haaveilemaan toisesta hevosesta. Pappa sanoo, että yksi (eli MINÄ) riittää ja että milläs matte muka hommaa ja elättää toisen hevosen? Yksi täti kyllä lupasi matelle, että se saa käyttää sen tädin hevosta välillä jos haluaa. Minä en oikein hyväksy sitä, että matte puuhailee muiden kuin minun kanssa. Matte taas sanoo, etten saa olla itsekäs.
4 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, helmikuu 24, 2009
Aamulla aikaisin on valoisaa, talitiaiset laulavat ja elukoilta lähtee karvaa. Se on kevät nyt.
Se piti vielä sanomani, että Ruunan jälkeläisillä oli molemmilla tuplasti jouhia isäänsä verrattuna. Emänsä taas oli aivan kalju. Curlyjen jouhien kanssa ollaan kyllä jännän äärellä.
2 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: maanantai, helmikuu 23, 2009
Varsoja ja pöllöjä
Minun naamaa kutittaa kun minulta lähtee siitä karvaa. Oli hauskaa kun pappa hieroi minun naamaa oikein kovaa kumisualla ja rapsutti vielä korviani sisäpuolelta. Se ja kankkujen välin rapsutus ovat suosikkijuttujani.
Matte ja pappa kävivät katsomassa minun naista ja lapsia minun entisessä kodissa. Lasteni äiti oli kuulemma oikein viehättävä ja lapset hirmu kauniita ja komeita. Totta kai, olenhan minä niiden isä! Tyttäreni ja poikani asuvat pihatossa yhdessä, poika on vielä niin vauva että se käy. Tytär oli kuulemma oikein hieno, tasapainoisesti kasvanut ja ponin näköinen eikä yhtään sellainen honkkeli niin kuin parivuotiaat yleensä.
Poika oli vielä melko pikkuinen mutta pitkäjalkainen ja leveärintainen ja ihan samanvärinen kuin minä eli punarautias. Tyttäreni on väriltään mustanruunikko. Linkkien takaa löytyvät lasteni kanssa samanväriset hevoset, kuvat eivät siis todellakaan esitä lapsiani.
Minulla alkaa olla kevättä rinnassa ja juoksen ja leikin aika paljon junnuarabin kanssa. Sellaiset keltaiset linnut ovat huutaneet meilläpäin jo yli kuukauden ja öisin en meinaa saada unta kun pöllöt mölyävät metsässä. Niillä on lisääntymisaika ja niiden suvunjatkamismenot pitävät minut, työn raskaan raatajan, hereillä vaikka tarvitsisin kauneusuneni kyllä.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, helmikuu 17, 2009
Töltillä taivaaseen
Matte oli koko viikonlopun poissa ja höpisi palattuaan jostain ihme issikoista. Ne oli kuulemma sellaisia pieniä ja pörröisiä eli niin kuin jotain poneja muttei kuitenkaan poneja. En yhtään ymmärrä miksi kukaan haluaisi ratsastaa semmoisella mutta matte sanoi, että ne oli oikein kivoja vaikka tosi pieniä ja hitaita. Niillä on jotain erikoisaskellajeja ja töltti oli kuulemma hauskaa.
Matte aikoo mennä vielä uudestaan kokeilemaan niitä issikoita ja miettii nyt, jos ostettaisiin Papalle semmoinen. Pappa voisi olla enemmän minun kanssa, ei meille mitään issikkaa minun mielestä tarvita! Mutta Pappa kuulemma arastelee minua kun olen niin iso (Ruuna mikään iso ole mutta toki keskiverto islanninhevosta reilusti korkeampi, matte huom.). Sukkistäti kävi minun kanssa töissä sillä aikaa kun matte oli muualla.
Maanantaina minulla kävi uusi asiakas, se oli sitä melkein-terapia-hommaa. Asiakas oli semmoinen täti joka oli lapsuudessaan ratsastanut mutta oli aika arka. Minä ensin tein niin kuin matte määräsi mutta sitten se täti alkoi itse tehdä enemmän ja olikin sen verran osaava, että minä nostin selkää ja aloin kantaa itseäni oikein hienosti. Matte oli ihan ihmeissään mutta minä mielelläni teen mitä pyydetään ja vähän enemmänkin, ainakin jos ei vaadita liikaa.
Tänään harjoittelin taas Sukkistädin kanssa vastalaukkoja ja ne menivät oikein hyvin vaikka minä olin muka vähän laiska. Matte taas äityi ihan hurjaksi ja varasi meidän omalta western-opelta sellaisen vakioviikkotunnin, että ope tulee aina tänne ja me opiskellaan sitten maten kanssa. Siitä opesta tykkään hurjasti vaikka minun kaikki opet on kyllä tosi kivoja kun välillä saan lopettaa työt ja ne rapsuttelevat minua.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, helmikuu 10, 2009
Tässä kuvassa minä olen kolmen vanha eli puolet siitä mitä nyt. Maten mielestä tämä on sellainen vauvakuva. Matte näkyy taustalla.
Naama happanee mutta pito paranee (Ruuna kertoo)
Johan on. Minulle tuli tänään asiakas ja kun se ja matte veivät minua talliin harjattavaksi ym. niin en olisi ensin tahtonut mennä sisään kun siellä oli minun kengittäjä. Matte sanoi, että minun täytyy tulla ja sitten minä jo huomasinkin, että se kengittäjä laittoi ihan toista hevosta eikä ollut tullut minua varten ollenkaan. Helpotuksen huokaus!Minä kävelin asiakas selässä ilman satulaa monta monta kierrosta laitumen ympäri enkä saanut juuri ollenkaan pysähtyä kuopimaan syötävää esiin lumen alta. Me oltiin ulkona koska maneesissa voi olla tylsää kiertää vaan kehää.
Matte ehdotti asiakkaalle, että oltaisiin menty metsään mutta kun asiakasta pelotti se liukas tie jota pitkin olisi pitänyt mennä niin me mentiin vaan siihen laitsalle.Töiden päätteeksi menin taas talliin. Harjaamisen jälkeen en päässytkään ulos vaan se minun seppä tuli siihen ja katseli minun jalkoja ja laittoi minun takajalkoihin kengät. Törkeää! Ensin töitä ja sitten vielä kengitys!
Kieltämättä eilen ja tänään on ollut tarhassa kurjaa kun on ollut niin liukasta ja minulla on ollut kunnon pito vain edessä kun minun etukavioissa on kengät ja hokit. Nyt on paremmin pitoa mutta olin siinä kengityksen aikana tosi synkkänä kun minut huijattiin siihen petoksella! Että ensin mennään muka vaan töihin ja sitten onkin vielä kengitys.Kengittäjä ja matte vielä nauroivat kun minulla oli naama kuulemma ihan norsun v:lla. Iloinenko siinä sitten olisi pitänyt olla? Se varsinkin otti päähän kun kaverit saivat jo päiväheiniä ulos ja minun vaan piti olla kengityksessä. Matte oli vielä ottanut raipan esiin muka muistutukseksi että osaan seistä kauniisti. Seisoin kyllä muttei minun tarvitse siitä hommasta tykätä!
Se minun asiakas katseli kanssa minun kengitystä ja kyseli minun kenkien kokoa ym. henkilökohtaisuuksia. Kerrottakoon tässä nyt samantien kaikille, että minulla on edessä ykkösen kengät ja takana nollat kun minä olen aika pieni kooltani ja tietysti minulla on myös kokooni sopivat kaviot.
Kengittäjä kyllä sanoi, että minulla voisi olla kakkosetkin edessä mutta silloin poljen kengät herkästi irti jos niistä tulee millikin minun kavion reunojen yli. Minulla on nyt pienemmät kengät että ne pysyisivät jalassa. Keväällä minulta otetaan varmaan taas kengät pois ja kuljen kesän paljain jaloin. Se on kivaa enkä minä silloin kolistelejalkojeni kanssa. Sukkisvalmentaja sanoi, että sitten kun minulla on vielä parempi ylälinja ja selkälihakset niin se kolistelu loppuu. Ihmettelen kyllä että kuinka paljon minun lihakset voi vielä kohentua kun näytän jo ihan oikealta ratsulta ja olen kehittynyt hirmu paljon.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: maanantai, helmikuu 09, 2009
Huono terveys, hyvä hevonen
Pääsin kurssille joka syventää hevososaamistani ja auttaa toivottavasti parantamaan kehnohkoja pedagogisia taitojani. Minut on valittu ties kuinka suuresta hakijajoukosta ja minun tulisikin olla onneni kukkuloilla. Ai miksen ole? Minulla on persetti sentään kylkiluu poikki! Pystyn kyllä ratsastamaan mutta en taatusti ole parhaimmillani vieraiden hevosten kanssa kun pitäisi pistää parastaan ja samalla varoa kipeää kylkeä.
Ruunan kanssa on helppoa. Sillä on hyvät helposti istuttavat liikkeet ja tunnen sen vinkeet. Vieraat hevoset ovat kerrassaan eri asia. Väännän täällä, pitäisikö perua osallistumiseni ja antaa jollekulle muulle mahdollisuus. Toisaalta siellä ei pitäisi ihmeemmin uutta ratsastuksellisesti tulla vaan painopiste on muualla. Saattaisin siis hyvinkin selviytyä hyvinkin.
Miksi aina pitää olla vaikeuksia?
Ruuna sai viikonloppuvalmennuksissa kehuja sukkisvalkulta. Ruuna kuulemma kehittyy nopeammin kuin hevoset yleensä. On se etevä elukka. Mielenkiintoista sikälikin, että sukkispuoli on tosiaan vasta Ruunan kakkosammatti ja sen varsinainen kehitys ja siihen tähtäävät toimet tapahtuvat western-ratsastuksessa. Toki valmennukset tukevat toisiaan mutta silti. Ruunan kyvyt eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Ties mihin Ruunasta olisi jos sitä valmentaisi tosissaan, siis noin niin kuin kisauraa silmällä pitäen.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: lauantai, helmikuu 07, 2009
Talviurheilua
Olen ihan täpinöissä: harrastimme juuri Ruunan ja Sukkistädin kanssa hiihtoratsastusta. Hauskaa kuin mikä! Mitä siitä, etteivät sukset pysy kunnolla jaloissa tai että housunkauluksesta menee lunta sisään. Lopulta olin naurusta niin hervoton, etten enää pysynyt pystyssä.
Ruuna hoiti homman kuin vanha tekijä. Valjaat olivat helppo nakki, vetohihnoja se hiukan ihmetteli ja pulkka oli vähän pelottava. Sukset ja vetäminen ei saanut aikaan kummempaa reaktiota. Luulen, että äijä tykkäsi hommasta: aina kun takaa kuului kiljuntaa ja muks, se pysähtyi ja kuopi lumen alta esiin ruohoa jota mutusteli siihen asti kunnes tuli uusi lähtökäsky. Olihan ainakin vaihtelua kahtena edellispäivänä Ruunan aivoja rasittaneisiin kouluvalmennuksiin: vastalaukkatehtävät ovat edelleen mennä yli sen ymmärryksen.
Kun Sukkistäti lähti kotiin vaihtamaan kuivia vaatteita ja syömään, lähdimme Ruunan ja koirien kanssa vielä rentouttavalle maastokävelylle. Ruunalla on kummallinen suhde koiriini: se yrittää lähes tosissaan potkia ja purra aikuisia hurttia mutta saa niistä turvaa maastossa ja yrittää usein seurata niitä umpipöpelikköön. Pentua se kohtelee ystävällisesti.
Nyt kun tuli suojasää, havahduin huomaamaan, että olisi hauska saada hevosesta pitkästä aikaa talvisia kuvia. Täytyy hiippailla kameran kanssa tallille niin kauan kuin on vielä lunta. Jos tässä nyt enää ehtii kun tuo näkyy kovaa vauhtia sulavan.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, helmikuu 03, 2009
Ruunan kuulumisia
Minä voin hyvin ja olen laihtunutkin kun me liikutaan ja leikitään niin paljon Junnuarabin kanssa. Jos muuten ihmettelette miksi vähän päästä kommentoin lihavuuskuntoani niin voin kertoa, että minun kilot on maten päähänpinttymä ja se huolestuu heti jos olen muka liian paksu. Hah, voisi pikemminkin huolehtia omasta painostaan kun se on alkanut käydä aika tuhdiksi!
Olen siis laihtunut paitsi että olen kyllä leventynyt edestä ja minulle vähän liian leveänä ostettu satula istuu nyt paremmin. Matte osti tuon satulan ihan tarkoituksella kun viime aikoina minun on pitänyt vaihtaa satulaa puolen vuoden välein kun minun kunto kasvaa ja levenen niin hurjasti. Minä kasvan vielä vähän muutenkin kun olen kumminkin vasta kuusivuotiaaksi kääntynyt ja minun rotuiset on fyysisesti ihan aikuisia vasta kahdeksan vanhoina. Eli voi kyllä olla, että pudotan vielä jouhetkin pariin kertaan.
Asun edelleen sen yhden tamman kanssa Pikkutallissa. Viihdyn hyvin mutta se tamma käyttäytyy aika nolosti: on raukka niin ihastunut meikäläiseen, että huutaa perään ja ryskyttää karsinaa jos menen vaikka töihin. Siis kyllähän minäkin siitä tammasta tykkään ja me nenitellään ja vähän suukotellaankin mutta ei tässä nyt sentään mikään pariskunta olla vaikka olosuhteiden pakosta yhdessä asutaankin.
Matte on iloinnut kun ensi kertaa minun häntäjouhet on kasvaneet niin pitkäksi, että ne näkyvät loimen häntäläpän alta. Saan kuulemma ehkä ensi kesäksi jonkun keinotekoisen hännänjatkeenkun jouhettomalla hännällä on vähän vaikea hätistellä ötököitä. Onneksi kesälaitumeni ovat tuulisia eikä ötököitä ole siellä koskaan kovin paljon. Toivottavasti saan jonkun järkevän värisen hännän eikä matteen iske pihiys. Olisi aika noloa jos olisi vaikka paalinarusta tai villalangasta tehty häntä!
Matte haaveilee omasta trailerista jossa minun olisi mukava matkustaa kursseille ja tapahtumiin ja lomille ja ties vaikka kisoihinkin. Ongelma on vaan se, että pelkkä traikku ei riitä vaan matte tarvitsisi myös kunnollisen vetoauton. Papan mielestä minuun on turha hassata rahaa eikä minun tarvitse muka matkustella mihinkään tai voin kulkea laina- tai vuokra-autolla. Mitähän pappa sanoisi jos sen pitäisi kulkea vuokra-autolla! Ai niin, ei papalla olekaan omaa autoa vaan se käyttää maten tai lainaa muualta. Kai se on minunkin vaan pakko pärjätä ilman traikkua vaikka olisikin komeaa matkustella, varsinkin, jos olisi se pitkä häntä.
2 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: maanantai, tammikuu 19, 2009
Kulman uusi kundi ja uudet kengät
Minä vaihdoin taas tarhaa ja porukkaa ja nyt on kyllä kivempaa kuin ennen. Minun kanssa tarhaa nykyään Junnuarabi ja me sijaitaan Isossa Alatarhassa. Me pojat leikitään ja nahistellaan ja seisoskellaan kylki kyljessä ja tullaan hyvin juttuun. Junnu on sellainen välitön persoona ja minäkin päästän lapsellisen puoleni valloilleen kun ollaan kimpassa.
Matte arvelee, että saatan nyt taas laihtua kun liikun koko päivän enkä vaan jökötä paikallani niin kuin edellisessä tarhaporukassa. Me ollaan Junnun kanssa kuulemma kuin Ohukainen ja Paksukainen vaikka tuon Paksukaisen täytyy viitata minun komeaan lihasmassaan Junnun rääpälemäisyyden ja ruikkuisuuden rinnalla. Adjutantin kanssa me taas oltiin Majakka ja Perävaunu koska Adjis on niin korkea ja pitkä ja minä lyhyt ja aika matala.
Muutakin muutosta on ollut. Muutin yhden tamman kanssa Pikkutalliin ja me asutaan täällä kahdestaan nyt toistaiseksi. Täällä minun ei tarvitse stressata automaattisten juomakuppien kanssa koska täällä on vanhanaikaiset juottoaltaat joihin vesi pitää kantaa. Pysyypä matte puuhassa.
Sitten minä sain kengät etukavioihin kun alkoi pikkuisen potuttaa ja käydä käpälään tuo kovassa ja lumettomassa maassa liikkuminen. Nyt olen aikas tyytyväinen ja kengätkin on pysyneet jalassa vaikka välillä vähän koliseekin.Kengityksen hoiti minun suosikkiseppä vaikka kyllä minä sille mieltä osoitin kun se naulasi kenkää kiinni. Silloin matte kuulkaas suuttui ja minä katsoin, että kannattaa nyt olla ihan hiljaa ja kiltisti se loppukengitys.
Vaikka matte on yleensä hirmu lepsu niin joskus se saa semmoisen raivarin, että oksat pois. Silloin kantsii vaan olla niin kuin ei olisikaan ja hoitaa hommat eleettömästi ja hyvin niin sitten matte leppyy ja kehuu ja saatttaa antaa namiakin.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: perjantai, tammikuu 09, 2009
Ruuna potee
Minulla tuossa loppiaisena nipisteli vähän vatsaa ja kävinkin sitten tarhassa makaamaan ja lepäämään eikä heinäkään oikein uponnut. Olisin siinä kaikessa rauhassa huilinut vähän ja ottanut sitten ruokaa mutta matte ryntäsi komentamaan minua ylös ja sitten se kuunteli minun mahaa ja tökki ikeniä ja raahasi perässään kävelemään vaikka olisin halunnut pötköttää.
Vähän ajan päästä tuli sitten lääkäri, se sama, joka hoiti minua viimeksi juhannuksen pyhinä. Me hevoset sairastutaan aina strategisesti pyhien tienoilla niin, että meidän arvomme totisesti tuntuu omistajan lompakossa. Niin siis tuli se lekuri ja tökkäsi minuun kipupiikin ja sitten olisinkin halunnut mennä heti syömään mutta minun ei annettu (sain kunnon ruokaa vasta seuraavana päivänä!) vaan minun nenästä laitettiin letku sisään ruokatorveen ja sain nestettä kun olin muka juonut liian vähän ja kuivunut liikaa.
En kai minä nyt väkisellä juo jos ei ole kerran jano. Matte oli ihan öönä kun se on koko pakkaskauden kantanut minulle tarhaan lämmintä vettä mutten minä ole sitä juonut vaan kaverit. Joskus olen maten katsellessa ottanut hämäykseksi hörpän. Lääkäri käski antaa minulle ensialkuun löysää lesevelliä ja jos en juo vettä niin minun pitää saada omenamehua.
Mehu onkin siksi hyvää, etten varsinkaan enää tahtoisi juoda vettä vaan ottaisin pelkkää mehua juomaksi. Matte repii haiveniaan ja kutsuu minua rumilla nimillä mutta minä poika en välitä vaan tahdon vellini ja omenamehuni.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
Matelle tuli migreeni kun se on ratsastanut yhtä tyhmää pv:tä joka painaa kädelle ja maten hartiat jumittuivat siitä. Matte väittää, että se pv on ihan kiva ja kehityskelpoinen mutta en yhtään tajua miksi matte viitsii kiusata itseään sellaisen huonotapaisen ratsun kanssa kun valioluokan western-hevonenkin löytyisi. Matte ratsasti vieläpä enkkusatulassa, se näytti tosi kummalta.
Tänään matte olikin sitten hirmu tyytyväinen kun me oltiin ihan rauhassa maastossa eikä maten tarvinnut pidättää ohjilla paitsi kerran kun minä vähän innostuin kun ensin hyppäsin parin puunrungon yli ja sitten olisin halunnut vielä laukata polulla ja risukossa ja suopohjalla.
Minulta on taas vähennetty kauroja! Minulle tulee muka läskimakkara satulan eteen kun työskennellään. Ei se (makkara) edes tule kuin enkkusatulan kanssa ja sellaista kapistusta en tarvitsisi muutenkaan kun kerran olen western-ratsu. Matte arvelee, etten enää kuluta päivisin yhtä paljon energiaa kuin silloin kun vielä tarhailin ja painin ja nahistelin ja laukkailin yhtä mittaa Adjutantin kanssa. Nykyisen tarhaseuran kanssa vain me vaan kävellään hillitysti ja viestitään ilmeillä eikä paljon liikehditä.
Minulla on hurjan paksu talvikarva enkä oikein jaksaisi työskennellä maneesissa kun minulle tulee heti kamalan kuuma. Matte miettiikin nyt, että pidetäänkö minun kanssa treeneistä talvitauko jonka aikana vain maastoillaan vai klipataanko minut uudestaan ja entistä laajemmalta alueelta. Itse en oikein tiedä kumpaa toivoisin. Maastoilu on hirmu kivaa mutta koko talven mittainen treenitauko on aika pitkä ja minä kyllästyn aika helposti jos ei ole uusia juttuja opeteltavana.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: torstai, joulukuu 11, 2008
Ruuna leuhkii
Kun liikkeellä on hevosinfluenssaa paikoin ihan epidemiaksi asti niin matte huolehti minulle heti ehkäisevän rokotuksen. Olisikin tosi kurjaa tulla kipeäksi turhan takia.
Viime viikonloppuna loistin taas totuttuun tapaan sukkisratsastusval- mennuksissa. Matte kuuli mutkan kautta, että Valmentaja oli myöhemmin kehunut minua päivän parhaaksi hevoseksi. Öhöm. Minulla on kuulemma hyvä työmoraali ja olen ahkera ja osaan ajatella ja kehityn nopeasti. Samoista asioista minua ovat kiitelleet minun western-opet myös. Matte on hirmu ylpeä minusta vaikka on sitä mieltä, ettei minun kannata alkaa turhan leuhkaksi koska hyvät opettajat saavat aikaan hyviä tuloksia.
Tänään loukkaannuin kamalasti kun näin, että matte meni maneesiin toisen hevosen kanssa ja sillä oli vielä minun satula selässä! Minun mielestä maten ei kuulu liikoja puuhailla muitten hevosten kanssa vaan se voisi olla enemmänkin minun kanssa. Matte kyllä vei minut onneksi maastoon sitten myöhemmin ja onnistuin nappaamaan siellä pari kuusenoksaa suuhuni, nam.
Säät on olleet aika tylsiä kun vettä sataa koko ajan ja joudun pitämään takkia. Toisaalta joutuisin kai muutenkin kun minua on klipattu kun olen nykyään melkein oikea urheiluhevonen. Viikonloppuna tuli kyllä tosi kuuma siellä valmennuksissa ja melkein toivoin, että minulta olisi leikattu talvikarvaa muualtakin pois kuin pelkästään kaulasta ja rinnasta. Minä alan nimittäin olla tosi villava ja minulla on hirmuisen lämmin kun ei täällä ole yhtään niin kylmä kuin minun alkuperäisellä kotiseudullani Kalliovuorilla Nevadassa.
Huomenna tulee Sukkistäti ja me harjoitellaan varmaan ainakin sulku- ja pohkeenväistöjä kun tädillä oli niissä vähän ongelmia viime kerralla. Minulla ei kyllä ollut.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: torstai, marraskuu 27, 2008
Ruuna ja sen kaverit
Minulta meinaa itseltäkin mennä täällä luetellut hevoset ja muut hahmot sekaisin, joten laadin listan. Ekaksi tulee
Ruuna eli minä. Olen viisivuotias american bashkir curly-rotuinen hevonen, hurjan fiksu ja komea. Ammatiltani olen western-ratsu. Olen nyt reilun vuoden harrastanut Sukkistädin* kanssa enkkuratsastustakin. Olen siinäkin tosi hyvä. Lempijuttujani ovat naiset ja ruoka ja ruoka ja naiset.
Adjutantti on minun bestis ja uskollinen alamainen ja leikkikaveri. Poikapaini meinaa mennä joskus vähän vakavaksi joten meidät on nyt erotettu toisistamme. Adjutantti on kanssa viisivuotias ruuna. Se on melkein 180cm korkea pv ja saksalaisen jalostuksen lahja tulevaisuuden kouluradoille. Jätkällä on pysyvä oraalinen vaihe, se haluaa näplätä ja pureskella kaikkia ja kaikkea.
Kuningatar eli Rinsessa omanarvontuntoinen rouvashevonen. Rodultaan se on neljännesmaileri eli quarter. Osaava all-round-hevonen ja pätevä johtajatamma. Kovin huumorintajuinen Kuningatar ei ole enkä tiedä mitkä voisi olla sen lempiasioita. Ehkä maastoilu emäntänsä kanssa?
Riekkuva Ruuna, joka tunnetaan myös nimellä Prinssipuoliso, on rodultaan budjonnynhevonen. Se on hurjan pitkälle koulutettu kouluratsastushevonen joka hyppää ilokseen esterataa ja maastossa se menee yli mistä tahansa. Riekku tulee kuulemma kyseenalaisista oloista mutta on ollut kuntoutuksessa ja on toipumaan päin ja se on jo saanut takaisin elämänilonsa. Minun hyvä kaveri joka jakaa minun lempiharrastuksen eli syömisen.
Iso Ruuna on pv ja on aikanaan kilpaillut GP-tasolla. Se viettää eläkepäiviään mutta esittelee pyydettäessä mielellään osaamistaan josta se on vähän leuhka. Kokoa sillä on joka suuntaan. Viisas vanha herra sanoo matte mutta minusta äijä on jo vanhuudenhöperö. Katson kyllä siltä joskus mallia että miten pitää olla ja tehdä koululiikkeitä. Ison Ruunan lempiharrastukset ovat liikennelaskenta, sähköaidan testaus (onko virtaa vai ei) ja kottikärryillä ajo.
Matte on minun äiskä ja emäntä ja oma ihminen. Se on ihminen mutta ymmärtää joskus yllättävän hyvin hevosia. Matte suojelee minua kaikelta pahalta ja ruokkii ja pitää hyvänä. Maten kanssa me ratsastetaan vain westerniä. Lisäksi tehdään kaikkea kivaa ja jänskää ja ikävää ja tylsää. Matte päättää koska minut pitää kengittää tai raspata (ne on kumpikin inhottavia juttuja joissa minun pitää KÄYTTÄYTYÄ) ja koska on hieronnan aika.
*Sukkistäti on minun vara-matte. Sekin on ihminen. Sukkistäti ratsastaa yleensä enempi tosissaan kuin matte ja sen kanssa joudun usein rankkoihin treeneihin. Sukkistäti on vanha koulutuuppari mutta on nyt alkanut ratsastaa westerniäkin ja on kehittynyt siinä hurjasti. Sukkistäti ruokkii ja rahnuttaa eikä yleensä pakota minua ikäviin ja pelottaviin juttuihin niin kuin matte joskus tekee. Jos matte on poissa niin Sukkistäti hoitaa ja paapoo minua.
Pappa on ihminen ja ratsastaa joskus vähän ja rapsuttelee minua ja tuo ruokaa. Se ei ole aina paikalla. Saisi tehdä minun kanssa enemmänkin juttuja, oltaisiin niin kuin miesten kesken. Pappa luulee olevansa minun pomo mutta ei se ole ja minä sen sille näytän heti kun matte ei ole vieressä vahtimassa. Matte on kyllä sanonut, että papalle tulee hyvä mieli kun se uskoo olevansa pomomies.
Lisäksi on muita hevosia ja niiden porukoita, tallihenkilökuntaa ja koiria on kanssa aika paljon. Sitten on vielä Kengittäjä ja Hieroja ja Lääkäri jotka kanssa tunnistan. Joskus tulee Valmentaja jostain ulkomailta. Sen opastuksella Sukkistäti tekee kouluratsastusjuttuja. Minulla on myös kaksi eri western-opea jotka on kivoja ja rapsuttelevat vaikka pistävätkin minut töihin.
2 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, marraskuu 25, 2008
Uusi lauma
Minut ja Adjutantti on raa'asti erotettu. Vika on kuulemma minun; pistän Adjutanttia päihin välillä ihan tosissaan. Minusta syy on Adjutantissa kun se ei koskaan anna minun olla rauhassa vaan on koko ajan näpläämässä minun takapuoltani. Minulla on kaljuja kohtia pepussa ja kyljillä kun Adjutantti on pureskellut minua. Totuuden nimissä on kyllä tunnustettava, että purin Adjutantin kaulan verille tässä yhtenä päivänä ja potkin sitä rintaan niin, että loimen lukot menivät rikki.
Viikonlopun tarhailin yksinäni. Adjutantti oli viereisessä tarhassa ja me seistiin yhdessä niin kuin ennenkin, aita vain oli välissä. Tänään matte sai neuvoteltua minut Kuningattaren ja Riekkuvan Ruunan (jota myös Prinssipuolisoksi kutsutaan) seuraan kolmanneksi pyöräksi. Minä erotin lemmenparin välittömästi ja aloin hengata Q-ningattaren kanssa. Rouva vaan ei tahtonut olla minun kanssa vaan yritti potkaista minulta pääni irti!
Menin sitten syömään pariskunnalta jääneitä heinänrippeitä kun nainen ei ollut minusta kiinnostunut. Riekkuva Ruuna tuli minun kanssa syömään ja se äksy ja ilkeä akka sai mököttää yksinään.
Matte haluaa huomauttaa koskien edellistä postausta, ettei minusta voi tulla oikeaa terapiahevosta koska matte ei ole koulutettu terapeutti. Eli me tehdään terapiaratsastuksen kaltaista hommaa vain.
Tänään me oltiin maten kanssa metsässä. Siellä oli paljon lunta ja minä mennä tuhistelin reippaasti eteenpäin. Mentiin ihan ekoina niitä teitä ja sain tehdä omat polut.
Minä luon uutta uraa alkeis- ja terapiaratsuna. Se on oikeastaan minun kolmas ammatti kun minä olen jo pätevä western- ja enkkuhevonen. Ennen minulla on ratsastaneet vain semmoiset aika osaavat tyypit joten aloittelijat ovat ihan uusi tuttavuus minulle. Matte kertoi, että yleensä aloittelijat on vähän arkoja tai sitten tosi innokkaita ja aina niiltä saa herkkuja. Kuulostaa ihan meikäläisen hommalta tuo opetustyö!
Minulla on nyt käynyt jo kolme kertaa ratsastamassa sellainen täti, joka vähän pelkää hevosia eikä ole ennen ratsastanut. Se täti aina päivittelee kuinka minä olen iso ja muka pelottavakin. Sille tädille oli sanottu, että sen vaivaan auttaisi hurjan hyvin ratsastus, jossa koko kropan lihakset saavat liikettä ja ryhti paranee. Niin se täti sitten uskalsi tulla koittamaan.
Ekalla kerralla se täti oli vain vähän aikaa kun se totutteli minun läheisyyteen ja kävelyni rytmiin. Minä kävelin eteenpäin hirmuisen hitaasti ja tasaisesti (oikeastaan en olisi halunnut kävellä ollenkaan mutta matte hinasi minua narusta perässään) ja se täti vähän rentoutui eikä enää ollut tönkkö ja istunut epämukavasti minun liikettä vastaan.
Toisella kerralla matte käski jo sitä tätiä irrottamaan kädet satulasta ja istumaan kunnolla ja sitten me harjoiteltiin vähän pysähdyksiäkin. Se täti oli jo vähän rohkeampi ja matte sanoi, että se voi laittaa silmät kiinni siellä selässä se täti niin se tuntee minun liikkeet paremmin. Matte kyseli tädiltä, että mikä jalka kulloinkin liikkuu ja jos minä en pysähtynyt tasajaloin niin matte käski tädin tunnustella että mikä jalka ei ole linjassa. Aika hyvin se täti osasi sanoa oikean jalan.
Tänään oli satanut lunta ja me mentiin tädin ja maten kanssa kävelylle lumiseen metsään. Ensin jouduttiin menemään sellaista mutaista polkua jossa minulla pari kertaa kavio lipesi mutta se täti pärjäsi hyvin. Sen mutikon jälkeen täti laski jalustimet kokonaan irti mutta piteli kyllä aina välillä satulasta kiinni. Me käveltiin yli puoli tuntia mutta onneksi minä sain pysähtyä pari kertaa syömään kuusenoksia.
Aika leppoisaa hommaa tuo terapia. Minun ei tarvitse kuin kävellä vähäsen ja pitää mattea silmällä niin kaikki lutviutuu. Ekalla kerralla minua kyllä vähän jännitti mutta nyt olen jo ihan konkari. Matte sanoi, että nyt ihan aluksi käy vain tämä yksi täti mutta alkukeväästä otetaan ehkä toinen joka on jo kysellyt että otanko uuden oppilaan.
Huomenna on ihan tavallisia töitä eli western-tunti Sukkistädin kanssa. Plääh, siellä tulee aina hiki ja ajatellakin pitää.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: tiistai, marraskuu 18, 2008
Koiraa ja karvaa
Meille on tullut uusi koira. Se ei häiritse minua kun se pysyy poissa jaloista eikä yritä tunkeilla minun karsinaan. Matte näytti sitä minulle kerran ja minä nuuskin sitä ihan ystävällismielisesti mutta se rääpäle pelkäsi minua kamalasti, hah. Siitä koirasta on kuva tuossa alla.
Minulta on nyt leikattu karva lyhyeksi kaulan alapuolelta ja rinnasta. Se ei oikeastaan haittaa ja jaksan vähän paremmin tehdä työtä kun ei tule niin hiki. Matte hommasi minun loimeen sellaisen kaulakappaleen niin etten kylmety ulkona vaikka kaula on osittain paljas. Sisällä en pidä mitään takkia kun minua ei tuon enempää klipattu enkä ole kylmänarka.
Talvikarvani on vielä kasvuvaiheessa enkä ole vielä kovin kihara. Vaikka ulkona on suht lämmintä niin joudun melkein joka päivä pitämään takkia kun aina vaan sataa! Minä en kyllä helposti kastu läpi asti mutta matte on vähän semmoinen, että se murehtii turhasta. Minun uusi loimi ei onneksi ole yhtään hullumman näköinen ja minun Adjutantilla ja Isolla Ruunalla ja Riekkuvalla Ruunalla on kanssa samanlaiset. Ne on meidän tiimitakit.
Eilisaamuna minä pelästyin kun Iso Ruuna tuli tarhaan eikä sillä ollut tiimitakkia vaan ihan eri loimi ja vielä sininen. Minä en tykkää sinisestä kun nuorena kerran pelästyin hirveästi kun näin shetlanninponin sinisessä loimessa. Se näky vainoaa minua vieläkin, huh.
Minulla oli eilen hieronta kun olen muka ollut vähän äkeä. Oikea takajalka tai siis oikea kankku se taas oli joka jumitti. Minun liikkeet on kyllä ihan puhtaat eikä se kankkukaan ollut kuin ihan vähän jumissa mutta matte nyt on tuommoinen hössöttäjä. Vaan ihan mukavaahan se hieronta on. Kesti vaan ihan liian kauan kun muut saivat jo porkkanoita ja minun vaan piti olla hierottavana enkä saanut yhtään porkkanoita kuin vasta myöhemmin.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
Ekaksi kerron kun olin taas tosi hyvä ihan uudessa jutussa. Meidän maneesiin tehdään aina välillä semmoinen irtohypytyskuja ja minä olenkin hyvä hyppäämään niin kuin olen ennenkin sanonut. Viimeksi kun se kuja oli niin matte laittoi viisi peräkkäistä estettä jotka piti hypätä in-and-out-tyyliin eli silleesti, ettei tule laukka-askelia väliin. Minä hyppäsin tosi näppärästi ja sain askeleet sopimaan just eikä melkein. Hyppäsin monta kertaa ja molemmista suunnista enkä olisi halunnut oikein lopettaa kun se hyppääminen oli kivaa ja olin niin hyvä.
Matte oli ymmärrettävästi tosi ylpeä kun minä olen hypännyt in-n'-outina ennen vain kahta ja jos on ollut enemmän esteitä niin välissä on ollut se yksi laukka-askel vähintään. Matte ja muutkin sanoivat, että minulla on estesilmää ja hyvä tekniikka. Öhöm!
Minun kaura-annoksia on pienennetty samaan aikaan kun minun työmäärää on lisätty! Matte kyllä väittää, että olen hyvässä lihassa ja hyllyn vähän sieltä ja täältä mutta täytyyhän miehellä massaa olla! Miten minä muka kasvatan lihasta jos en saa ollenkaan ruokaa?
Annoskokojen pienennystä matte perustelee sillä, että saan kokonaisen ekstra-ruuan päivällä. Siinä on pellavaa jotta minun mahaan ei kertyisi hiekkaa ja heinäpellettejä, että se pellava menisi alas kun ei se minulle pelkästään maistu. Kun se pellava on kuulemma aika energiapitoista ja pelleteissäkin on paljon ravintoa niin minun kauroja piti vähentää kun aloin muka lihoa heti sen jälkeen kun aloin saada tuota pellavapellettipuuroa.
Tallin ikkunalaudalla odottaa sellainen kone, jolla ajetaan hevosia kaljuksi. Kaksi meidän tallin hevosta on jo klipattu kokonaan ja minulle ja Isolle Ruunalle suunnitellaan hikoilevimpien paikkojen karvanpoistoa. Minusta ei ole mitään järkeä ajaa karvaa pois talveksi kun on kylmä ja siksi se talvikarva hevosille kasvaa, että me pärjättäisiin kylmässä. Matte nyt kumminkin väittää, että minun on mukavampi tehdä töitä kun hikoilen vähemmän eikä minulta kuulemma onneksi ajeta kaikkea pois.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
M: sunnuntai, lokakuu 19, 2008
Molen niin vihainen, että hampaiden kiristely jumiuttaa pään. Samaa kakkaa kaikki. Onko tämä nyt se (myöhästynyt) syysmasennus/-vitutus?
Nymmää rauhoitun ja mietin hyviä asioita.
-Ruuna on loistokunnossa ja nauttii elämästään. Tänään tehtiin rauhallinen maastoköpöttely ilman satulaa. Ehdittiin melkein sadekuurojen välissä. -Olen aikeissa ostaa rakkautta. Koiranpentu on varattu ja koti valmisteltu vastaanottamaan uusi asukas. -Mummulan vintiltä löytyi mainio neliosainen "Emännän käsikirja" vuodelta 1931. Ehkä opettelen tekemään sahtia tahi ompelemaan arkipukuja. -Käsityöni edistyy uskomatonta vauhtia. -Löysin sopivan kunnallisvaaliehdokkaan. -Kotona on monta oletettavasti hyvää lukematonta kirjaa odottamassa otollista aikaa. -Polttopuut riittävät ainakin jouluun asti. Tämä tietää merkittävää säästöä lämmityskuluissa. Säästetty markka on ansaittu markka tai siis euro tai joku. -"Kolmiloikkaa eivät neekereiden hennot jäsenet kestä" ja muita vastustamattomia juttuja Uusi Suomi-lehdestä vuodelta -49. Mummulan vintin aarteita tämäkin. -Pakastimessa on suppilovahveroita ja kaapissa omatekoista kirsikkalikööriä omien puiden sadosta. Talvivarastojen kokoaminen lämmittää aina mieltä. -Hyllyssä on ainakin minulle uusia levyjä ja osa niistä on tosi hyviä. Ou jee. -Auto funkkaa perin moitteettomasti ja bensakin on halventumaan päin.
Ai miten niin keski-ikäisiä ilonaiheita? Tässä jaksa mitään pidennettyä nuoruutta viettää, syksy on hyvää aikaa kunnostaa kotia ja lukea ja tehdä käsitöitä. Itseänikin öklöttää se, miltä kuulostan, vaan ei auta. Nyt on marjat näin.
Minulla oli kamalan rankka viikonloppu kun olin niissä sukkisvalmennuksissa ja piti harjoitella niitä etuosakäännöksiä ja vastalaukkaa. Lauantain tunnin jälkeen olin ihan vaahdossa ja loppukäynnissä en aina huomannut jos Sukkistäti pysähtyi ja kävelin vahingossa sitä päin, tömps vaan. Onneksi täti ei ollut yhtään vihainen vaan ymmärsi, että minä olin tosi väsynyt ja kävelin ihan nukuksissa siinä tädin perässä.
Sunnuntaina kun oltiin maten kanssa menossa maneesiin niin minä en ensin suostunut tulemaan sinne kun näin, että siellä oli minun valmentaja. Olin tehnyt niin rankasti töitä lauantaina, etten olisi millään enää jaksanut. Onneksi matte sanoi, ettei nyt ole valmennusta vaan vain juoksutusta ja valmentajakin lähti pois ja matte irtojuoksutti minua niin, että sain venyä ja vanua pitkäksi ja rentoutua oikein kunnolla. Lopuksi matte venytti vielä minun takajalkoja, mukavaa.
Eilen olin western-tunnilla ja enkös perkule joutunut sielläkin kovasti töihin. Ensin minun piti koota itseni ihan nippuun ja pysyä kasassa käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä ja pysähdyksissä, huh huh. Sitten minun piti vielä koota laukkaa ihan kamalasti ja se oli raskasta enkä olisi yhtään halunnut hikeen asti juosta. Matte sanoi, että oli hyvä kun Sukkistäti teki pitkän ja reippaan loppuverryttelyn jossa pääsin venymään mutta itse en olisi enää tahtonut juosta vaan mennä jo talliin syömään heinää.
En minä joudu sentään ihan koko aikaa opiskelemaan uusia juttuja. Maten kanssa käydään paljon maastossa ja tehdään muitakin kivoja asioita. Aina ei edes ratsasteta vaan joskus matte juoksuttaa tai sitten yrittää saada minut tekemään jotain asioita ilman naruja tai valjaita. Nyt aletaan kuulemma taas irtohypytykset -joissa minä olen hurjan hyvä!- ja pikkuhiljaa sitten ne ihan oikeat esteharjoitukset ratsastajan kanssa. Matte haluaisi, että oppisin jossain vaiheessa vielä vetämään kärryjäkin. Minulla on siis paljon puuhaa mutta se hyvä puoli tässä on, etten ehdi melkein yhtään pitkästyä kun on sopivasti töitä.
Kylläpä menikin muuten tallikaverilla ne viikonlopun kisat hyvin kun sillä oli minun hieno riimu! Se tamma tuli nimittäin kotiin ruusukkeilla lastattuna. Se oli tullut monesti ykköseksi, saanut reiningistä 65 pistettä vaikkei ole mikään reining-tykki tai edes oikeata sukua ja ollut koko päivän voittaja. Minuakin alkaa tosissaan kiinnostaa tuo kisahomma, voisin lähteä napsimaan ruusukkeita. Jos voittaa luokan, voi saada vaikka loimen tai joskus ihan rahaa. Jos minä voittaisin rahaa, ostaisin kaikkea hyvää syötävää niin kuin vaikka leipää ja porkkanoita ja söisin kaiken itse.
0 kommentti(a)
| Linkki kirjoitukseen
