Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2018

Oi aikoja, oi tapoja

Hevosblogien, saati sitten muita aiheita käsittelevien, lukeminen on viime vuosina itseltäni jäänyt lähes tyystin. Taidan seurata säännöllisesti enää kolmea hevosaiheista blogia. Niistä Takaisin lähtöruutuun on ainoa julkinen, muihin tarvitsee kutsun.

Ei usko nykyboggaaja, millaista oli bloggaaminen 2000-luvun alussa. Erityisesti suosittujen blogien palkitseminen vuosittaisessa Kuukkeli-gaalassa oli pikkuisen toista kuin nykyiset markkinointihenkiset pönötystilaisuudet. Kas kun markkinointiyhteistyötä ei ollut vielä keksitty eikä blogeissa ollut mainoksia lainkaan. Ikinä. Ehkä tästä syystä en osaa enkä halua lukea blogeja, joissa tuotemainontaa vilisee niin sivuille upotettuna kuin sisällössä. Olisihan tuo kieltämättä messevää elättää itsensä kotisohvalta, ainoastaan blogia kirjoittamalla. Tuskinpa sellainen tässä maassa onnistuu, vaan pitäisi suunnata kansainvälisille vesille - ja markkinoida itseään aggressiivisesti.

Ruuna voi yllätys yllätys! paksusti, laiduntaa hieman, kasvattaa taas kerran peruskuntoa ja esiintyy Takaisin lähtöruutuun-blogissa muutaman kerran nimellä Setähevonen.

Ruuna aka setähevonen ja ponivarsa Albert.

tiistaina, huhtikuuta 24, 2018

Ruuna keväässä

Kevättä pukkaa, sanoi ruuna kun karvaansa pudotti ja tallipitäjän pihanurmikolle karkasi. Normaaleja kevättoimiani siis. Kuuluu sen verran uutta, että muutin uusvanhaan kotiini ja täällä on ihanaa! On tuttuja tyyppejä muissa hevosissa ja henkilökunta on minun kaikkien aikojen suosikkini: en juuri ikinä laukkaa edes maten luokse, mutta täällä olen paikalla vilauksessa jos tallinpitäjä vähän vihjaa.

Ennätin tuossa välissä asua mm. Espoossa. Olin siis ehta kaupunkilainen. Mattea hämmästytti se, että siellä Espoossa oli paremmat maastot kuin esim. nuoruudessani Inkoossa koskaan. Minä en näistä sijainneista paljon ymmärrä, mutta oikein kivaa ja metsäistä Espoossa oli. Tarjoilussa ei ollut moittimista: oli heinäpaali tarhassa koko ajan! Ihanaa! Matte kyllä sanoi, että se ihanuus oli syynä muuttoon Espoosta pois. Uhkasin kuulemma syödä itseni jalattomaksi. Onneksi saan täällä kotona myös syödä välillä suoraan avatusta paalista: olen välillä ihan luvan kanssa pihassa vapaana ja pääsen testaamaan paalin laatua ja morjenstamaan nekin hevoset, joiden kanssa en aina tarhaa.

Matte on samanlainen kuin aina ennenkin: se huolestuu turhaan kaikesta, koittaa aina vaan opetella ratsastamaan ja hoitaa edelleen minun henkilökohtaiset tarpeeni. Pudotan talvikarvaa ja minua pitää nyt harjata paljon, kun irtoamassa oleva turkki kutittaa älyttömästi. Lisäksi on normaalit seurustelu- ja huoltotoimenpiteet. Uutena rutiinina on minun suun peseminen kun minulle tuli vähän hammasongelmia: ensin oli diasteemoja eli semmoisia hammasvälejä, joihin kertyi rehua. Minun suu kuulemma haisi ja eläinlääkäri kävi vähän päästä sorkkimassa ja minun suu huuhdeltiin ihan _joka_päivä letkulla tai ruiskulla! Diasteemat paranivat, mutta nyt minulla on reikä poskihampaassa. En ole ikinä saanut syödä muuta kuin heinää ja sokerittomia lisiksiä, ja hammaslääkärini epäili, että minulla olisi synnynnäistä alttiutta reikiin. Niin kuin minussa muka olisi vikoja!

Hevosten hammashuolto on viime vuosina kehittynyt tosi paljon ja eläinlääkärit osaavat jo etsiä kariesta. Näyttäkää minulle täysin tervehampainen tyyppi niin minä sanon, ettei sitä ole tutkittu tarpeeksi tarkkaan! Minun hammas ehkä paikataan ja minulla onkin nyt erikseen hammaslääkärirahasto. Mattea ahdistaa rahanmeno ja kaikki ei-välttämättömät hankinnat, niin kuin uusi koulusatula, on jäädytetty siihen saakka, kunnes minun hammashoitojen loppulasku selviää.

Matte ei edelleen yhtään suosittele hevosharrastusta eikä varsinkaan omaa hevosta kellekään. Minä olen kuulemma vienyt maten rahat, elämän ja terveyden jo kohta 13 vuotta. Jos kumminkin päädyt hevosen hankkimaan - ihmettelen kyllä, millainen outo ihminen edes haluaa olla ilman meikäläisiä! - niin tee tosi tarkka kustannuslaskelma ja lisää siihen sellaiset viisisataa kuussa. Meillä ei saa taloudellisista syistä olla puutteita terveydenhoidossa, sopivissa varusteissa eikä varsinkaan asuinoloissa. Hevoset kuuluvat laumaan ja isoihin tiloihin. Minä tiedän kerta olen hevonen.


Me oltiin metsälenkillä pari päivää sitten. Satoi vettä!
 

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2015

Juhlavuosia

Niin se vain on tämäkin blogi ehtinyt täyttää kymmenen vuotta. Juhlavuosi 2014 meni sumussa ja humussa kuten asiaan kuuluu. Tänä vuonna minun ja ruunan kavioliitto täyttää kymmenen vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut niin pitkää seurustelusuhdetta. Eläinsuhteeni ovat joitakin ihmissuhteitani kestävämmällä pohjalla näemmä.

Vanhimman tai oikeammin pitkäaikaisimman ihmisystävän kanssa yhteistä taivalta on takana 27 vuotta. Ylioppilasvuodesta on 20 vuotta. Ajalla on taipumus lipsua näpeistä. Onneksi kaikkiin menneisiin vuosiin ja suhteisiin mahtuu sellaisia iloja, että oksat pois. Saa olla ihminen kiitollinen ystävistään, edustivat ne mitä eläinlajia hyvänsä.

Ensi kerralla on ruuna taas äänessä. Lopettelen postaamalla herkän järvimaisemakuvan tämän talven lenkiltä.


lauantaina, huhtikuuta 26, 2014

Sivuliike

Mielen päällä on nyt niin paljon asiaa, että annan suosiolla olla. Poikkeuksellisesti en päästä ruunaakaan löpisemään vaan vastaan kymmeneen hevosblogeissa kiertäneeseen kysymykseen.

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Halusin toisen blogin rinnalle pelkästään hevosjuttuihin ja maalaiselämään keskittyvän blogin samalla, kun muutin kaupungista maalle. Tuo rinnakkaisblogi, ainoastaan vanhojen blogistanialaisten muistama ja oman aikansa legenda, TiraMisu, on kuopattu aikapäiviä sitten.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?

En helvetissä. Enkä tule kilpailemaankaan. Ainoastaan oma ja hevosen kehitys kiinnostaa. Ruunalla olisi (ollut?) kapasiteettia kisoihin kuin kisoihin ja se on startannut pieniä koulu- ja esteluokkia, mutta eri kuskin kanssa.
Eipäs kun olen! Oman tallin estekisoissa ehkä viisi vuotta sitten.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Tänä keväänä tuli kuluneeksi 30 vuotta alkeiskurssista. Sitä ennen minua on nosteltu hevosten selkään aina kun mahdollista. Vastaus kysymykseen on ehkä koko ikäni. Sanotaan nyt, että 30 vuotta ohjatusti.
 
4. Koulu vai esteet?
Western. Ruunalla on erikseen oma koulutuuppari ja vielä este- ja kenttäratsastaja.

5. Valmennus vai kilpailut?

Valmennus.

6. Poni vai hevonen? Perustele.
Hevonen. Poni ovat kaikessa nokkeluudessaan liian rasittavia jokapäiväisiksi kavereiksi.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Vuokrahevosia ja oma. Viimeksi mainitun tarinan voi lukea tästä blogista.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä? Mikä niissä kiehtoo?
Toki. Ruuna hämmästyi aikoinaan toden teolla sitä, että kentällä/maneesissakin voi hypätä ratsastajan kanssa. Se oli tottunut käymään silloisen tallin pienellä maastoradalla ja hyppäämään maneesissa irtona. Maastoesteet ovat ulkona ja Ruuna tykkää maastoesteistä enemmän kuin rataesteistä.

9. Lempihevosrotusi?
Suomenhevonen. Sellainen piti ostaa, tuli curly. Olen suuri työhevosten ihailija, oli työ sitten tukin- tai karjanajoa. Suomenhevosen haluaisin vielä joskus. Ja toisen curlyn. Ja ehkä lusitanon tai PRE:n. Hevosella pitää olla korkea työmoraali ja helpot, hyvät ja mukavat askeleet mieluiten ihan luonnostaan. Minulla on ollut rakkaita hevosia useammasta rodusta (amerikkalainen lv, appaloosa, highland pony, sh, vuonohevonen, lusitano, risteytysponeja, arabi, erilaisia puokkeja) mutta lähtökohtaisesti etsisin itselleni uutta hevoskaveria suomenhevosista.

10. Korkein hyppäämäsi este?
En edes tiedä/muista. Joskus kaukaisessa nuoruudessani olen hypännyt metrin ratoja, joten oletettavaa on, että joku yksittäinen on joskus jollain tunnilla ollut korkeampikin. Ruuna toki hyppää joskus 60cm:n pystyn kuin se olisi 120cm:n okseri, mutta tällaisia ei kai lasketa.

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2012

Uusi talli ja sukujuuria

Me ollaan taas muutettu. Minä ja bestis muutettiin ihan yhtä aikaa ja nyt me asutaan vierekkäisissä karsinoissa maneesitallissa. Me ollaan kumpikin bestiksen kanssa aika mukavuudenhaluisia, eikä niin välttämättä välitettäisi tarhailla huonolla säällä. Silti me joudutaan joka päivä ulos ja matte on siitä kenkku, että se päättää joskus haluta maastoon vaikka esim. tuiskuaa. Silloin minä aina ehdotan maneesia, mutta ei matte tunnu ymmärtävän, vaan pakottaa minut maneesin ohi tielle ja pellolle tai metsään, missä olen ihan luonnon armoilla. Eilenkin minun päälle putosi lunta kun nyhdin havuja männystä! On tuo luonto armoton.

Yhdysvaltalaisessa Horse Illustrated-lehdessä oli taannoin artikkeli curlyista. Matte lupasi linkittää jutun tähän. Haluan tässä yhteydessä mainita, että minun esi-isistä löytyy kuuluisa Copper D eli olen ihan alkuperäisiä Damelen perheen curlyja suoraan alenevassa polvessa. Tietyissä sukuhaaroissa minun esi-isistä löytyy myös arabia, joten olen myös melkoisen jalo ja tulinen luonne.

tiistaina, toukokuuta 15, 2012

Kukkaistyttö, hupparitäti

Mene ja tee, kuten käsken, jylisi Wanha Blogistania-ryhmä facebookin syövereistä. Tämän päivän aihe on muotibloggaus. Ilman kuvia. Niin sanotaan säännöissä.

Katsotaanpa. Minulla näkyy olevan lenkkarit, farkut, huppari, t-paita, alusvaatteet ja sukat. Takaraivolla on nutturahässäkkä, jota kannattelee yksi musta hiuslenksu. Meikkiä ei ole, olen siis luonnonkauniissa tilassa.

Lenkkarit ovat Adidaksen retrot siniset Dragonit. Malli on peräisin kuumalta 70-luvulta.
Oli kavereilla kaikilla Jamekset, joten minäkin ostin sellaiset. Viime viikolla. Tummansiniset. Nyt ne ovat jalassa. Mallia en muista, mutta vyötärö on korkea ja lahkeet bootcut-mallia eli alaspäin hieman levenevät.
T-paita on Nanson vuosien ja taas vuosien takaista syysmallistoa. Se on musta ja edessä on valkea aapiskukkopainatus. Lisäksi paidassa on teksti "Back to school", samoin valkoisella.
Huppari puolestaan on vsctjeans:n miesten mallistosta ja ainakin viisi vuotta vanha. Se on väriltään kirkkaanvihreä. Tikkauksissa on käytetty tehostevärinä violettia. Rintamukseen on samalla violetilla lätkäisty joku kuvio, mahdollisesti puu. Hupparissa on vähän kuolaa, joka on peräisin Equus caballus-eläimestä.
Rintsikat ovat Triumphin ja väriltään pinkit. Niissä on pieniä valkoisia kukkia. Myös sukkani ovat pinkit. Niissä on sarjakuvamainen esitys lehmästä, kukkia ja teksti "silly moo". Alushousuni ovat hennon vaaleanpunaiset ja myös niissä on pieniä kukkia. Säärikarvat ovat näköjään ajamatta.

tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Sukkistelua ja kuvia

Matte on vaikuttunut minun kyvystäni olla sukkisratsuna ja suunnittelee jo minulle kankikuolaimen ja bridongin hankkimista. Ongelma on vain se, että minulla on pieni suu ja matala kitalaki, enkä tiedä, onko minun suuhun edes mahdollista ahtaa useampaa rautaa kerrallaan. Matte onkin etsinyt netistä kuvia, joissa esiintyy curly-rotuisia sukkisratsastuskangissa (western-kanget minulla jo on ja ne kyllä mahtuvat suuhun), muttei ole löytänyt.

Muita hienoja curly-kuvia on onneksi netti täynnä!

Curly sukkisratsastuskisoissa.

Curlyt uskaltavat.

Curly on monipuolinen. Curly on edelleen monipuolinen. (Tuossa yhdessä kuvassa taitaa olla sukkiskanget ja bridong.)

Curly on rento.

Curly on hieno ja värejä on paljon.

Curly on historiaa: Curly Clown ja intiaanin piirros.

Curly on söpö.


Kuva on vuodelta 1906.

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Suomalaiset hevoset sodassa


Huoltokuljetusta kantosatuloissa etulinjaan suon ylitse kesällä 1941






Hevosille, jotka kaatuivat sodassa


Jäätyneet ikkunat säteilevät,
valkeata ja sinistä,
heinissä oli kukkia,
pihalla lunta.

Pieni hevonen kaaduit sodassa niinkuin miehet,
harjasi jäätyi kiinni maahan niinkuin heidän hiuksensa,
kylkesi oli revennyt auki,
mahasi, jossa olit kantanut varsaa oli revennyt
veriseksi kuopaksi,
elämänluola sinussa oli särkynyt
ja varsasi oli murskaantunut syntymättömänä.

Kavioissasi oli muisto kyläteistä, joita olit kulkenut
vetäen heinäkuormaa, viljakuormaa,
suurissa silmissäsi oli puron kuvat,
sinä kuolit niinkuin miehet.

Nyt harjassasi on lunta,
se on raskas, tuuli sitä lennättää kuin tuhkaa
mustaa lunta.

HELVI HÄMÄLÄINEN



maanantaina, marraskuuta 16, 2009




Juuret

Ruuna alkaa olla kunnon talvikarvassa. Juuri paksu karva toi esiin hämmästyttävän selkeitä yhtäläisyyksiä takhin - tunnetaan myös mongolian villihevosena ja przewalskin hevosena - ja curlyn välillä. Näitä ovat pienehkön koon, vahvojen raajojen ja tiiviin, kompaktin rakenteen lisäksi myös huomattavan pienet korvat ja sieraimet. Myös silmät ovat pienet, mutta tulvillaan älyä ja nokkeluutta, joiden turvin selvitä alkukantaisissa oloissa.



Curlyt tulevat takhien tavoin toimeen erittäin niukalla ravinnolla ja ylensyöttämistä tuleekin varoa. Curly voi kehittää - muiden alkukantaisten rotujen tavoin - herkästi kaviokuumeen liian rehevällä laitumella.
Lisää curlyista selvällä suomen kielellä voi lukea täältä. Englanniksi tietoa on saatavilla runsaammin, alkuun pääsee esim. ICHO:n sivuilta.

Takheista lisää esim. niiden kotiuttamisprojektin sivuilta.


Erilaisista kuvakulmista huolimatta näissä naamoissa
on mielestäni paljon yhteistä: otsa on leveä ja silmät
ovat kaukana toisistaan. Huomaa pikkuiset sieraimet.




torstaina, maaliskuuta 27, 2008

Historiallisia koneja

Selailin tuossa päivänä muutamana hevosaiheisia kirjojani ja lueskelin hieman erityisesti historian nimeltä tuntemista hevosista. Kaikki (?) tietävät, että Aleksanteri Suuren ratsu oli nimeltään Bukefalos, mutta moniko tietää, että nimi tarkoittaa häränpäistä? Nimi juontuu antiikin kreikkalaisten polttomerkeistä. Plutarkhoksen mukaan Bukefalos pelkäsi omaa varjoaan kunnes nuori Aleksanteri "kesytti" sen. Oliko Aleksanteri Suuri historian ensimmäinen hevoskuiskaaja?

Photobucket

Profeetta Muhammedilla oli valkoinen Fadda-muuli. Kenties muuli palveli Muhammedia maallisilla asioilla, sillä seitsemänteen taivaaseen hänet kantoi sahraminkeltainen Al Borak-hevonen.

Rooman keisari Caligulalla oli hevonen nimeltään Incitatus, josta huhujen mukaan aiottiin tehdä pappi ja konsuli. Incitatuksella oli norsunluinen ruokakaukalo ja se joi viiniä kultaisesta juottoaltaasta.

Buddhalla eli prinssi Gautamalla oli valkoinen hevonen nimeltään Kantaka. Kantaka kuoli suruun kun sen isäntä päätti elää kuin kerjäläinen ja luopua hevosestaan. Buddhalaisuus ei olekaan niin elämää kunnioittava uskonto kuin olen luullut.

Kuningatar Marylla oli hevonen - oletettavasti tamma - Black Agnes, joka oli nimetty Agnes Dunbarin mukaan.

Sivu, joka listaa hevosmaisia nimiä.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Suomenhevosen kantakirja täyttää tänään sata vuotta. Onnittelut ovat paikallaan. Itse olen viettänyt tätä juhlapäivää migreenin kourissa syvällä sängyssä, ylös pääsin tunti sitten. Aavistin tämän päivän huonon fyysisen kunnon ja rahnuttelin yhtä suomenhevosystävääni eilen jo ennakolta. Oma suokkipötkö on joskus saatava, se on varma.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Emä ja varsa

Tukkajumala

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Curlyjen historia ja ominaispiirteet alle kahdessa minuutissa:



Täytyy kyllä sanoa, että Pikkuori on selvästi hyvärakenteisempi kuin videossa esiintyvä hevonen. Omallani on paremmat liikkeetkin ja toimivuus on vähintään samaa luokkaa. Tarvinneeko sanoakaan, että olen taas kerran ratkeamaisillani ylpeydestä! Minulla on upea hevonen.

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Huoleton on hevoseton nainen. Ihan huoleton ukoton.

Tänään käsittelemme hevosaiheisia sananparsia. Otsikossa moderni versio vanhasta kontiolahtelaisesta sanonnasta Huoletoh hevotom poeka, aevah huoleto akatonj. Uusmuotisen sanonnan allekirjoitan, vanhempaa en niinkään kun en poikana olemisesta mitään tiedä.

Hevojsessa on mieheh henki, akassa koko elämä.
Kangasniemi

Ko aijjoa hyväl hevojsel ni velatki on ko soatavii.
Räisälä

Pätee tänä päivänäkin. Kaikki maailman murheet unohtuvat kun alla on hyvä hevonen.


Härmää s'on yhyren talven lumi hyvälle hevooselle!
Kauhajoki

Maantie auvvai, sano ukko ko piiskan löys.
Antrea

Ruuna rumppu, tamma tamppu, ori oikea hevonen!
Jyväskylä

Saatatkos sen sattuvammin sanoa.


Hevoosta miäs syyttää kun aisan katkaasoo.
Lapua

Reestä ennättää hyvvääki lyyvvä.
Hevosmiesten sananparsi.
Haapavesi


Valkija hevojse miehel ei oo sieluu.
Antrea

Valkoinen hevonen oli aikoinaan kansan keskuudessa erikoisen halveksittu. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko sananlaskut saaneet alkunsa erityisesti valkoisiin hevosiin iskevästä melanoomasta eli ns. kimosyövästä, jonka pahasti vaivaama hevonen on lopetettava. Kimo hevonen ei siis ole hintansa arvoinen koska se ei pysty töihin yhtä pitkään kuin muunväriset hevoset.


Ookkos ehtatöikses vasikasta hevosen hieronu?
Sanotaan kirjavasta hevosesta.
Ilmajoki


Jos sull on keyhällen nuapurillesj kostettavoo nin yllytäk hevojsen ostoon.
Ilomantsi

Hevonen aiheuttaa aina ylimääräisiä kuluja, joilta hevoseton välttyy. Se näköjään tiedettiin ennenkin.


Tamma tämä on ja tamma on ollu tämän emäkin, sanoo Hirveläänen markinoolla.
Lapua

Niin vanaha hevonen ettei uskalla sinuks sannoo!
Maaninka

Vanha hevonen säteilee usein ympärilleen erityistä viisautta, jota ei nuoressa eläimessä ilmene. Helposti ymmärrettävä sananlasku.
Toinen mahdollisuus on silkka ihmettely hevosen korkeaa ikää kohtaan. Yli 25-vuotias hevonen on melkoinen harvinaisuus. Maailman vanhin hevonen eli 51-vuotiaaksi. Useat ponirodut ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään. Hevospuolella pitkäikäisimmät rodut lienevät arabi ja american bashkir curly. 30-vuotias ranchilla työskentelevä curly ei ole harvinaisuus.


maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Pikkuori on vaihtanut kesäkarvaan lähes kokonaan ja näyttää nyt ihan toisenrotuiselta kuin talviasussa. Kesäpuku on lyhyt ja suora, kiharoita löytää ainoastaan vuohisista, korvista ja silmäripsistä - kun ei niitä jouhia vielä ole.

Kengittäjä kävi ja pikkuoriin käytös oli 10+. Kenkiä ei sentään laitettu kun ei ainakaan vielä ole tarvetta.

Ratsastamaan pitäisi ruveta. Pikkuorin selkään en vielä uskalla, täytyy ensin saada hommaan kunnon tatsi.

Kuvassa pikkuoriin esi-isä Nafix ox. ox-merkintä hevosen nimen perässä tarkoittaa täysiveriarabia. Useimmilla hevosroduilla on (vahva) arabitausta.

Photobucket - Video and Image Hosting

sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2005

Uusi leiska, vihdoinkin. Eikö olekin hieno! Hyvin kelpaa kehua kun en ole itse rustannut. Tirahan näitä minulle joutoaikoinaan värkkää. Heikin korvat eivät oikein mahtuneet kuvaan. Yritän tässä jolloinkin saada näytille kokonaiskuvan elikosta.

Aamulla herättyäni tuijottelin ystävän kaupunkiasunnon kattoa ja mietiskelin koteja ja asumista. Tällä hetkellä kiinnostaisi kovasti tietää, mikä on Suomen vanhin yhä asuttuna oleva rakennus. Oma kämppä on 1700-luvun puolivälistä, vanhempia asuttuja puutaloja ei varmaan liiemmin ole. Vanhempia kivitaloja tai -kartanoita löytyy kyllä, tiedän itsekin muutamia. Eli teoriassa olisi mahdollista muuttaa vieläkin vanhempaan.

Silmänräpäykselliselliseltä tuntuu oma eletty elämä kun tarkastelen sitä taloni mittakaavassa (aikaskaalassa?). Muita taloja on tullut ja mennyt vuosisatojen varrella, omani on pysynyt. Tiet ovat vaihtaneet paikkaa, pihamaa on saattanut vuosien saatossa muuttaa muotoaan tai kokoaan. Ulkorakennuksia on noussut, ehkä hävinnytkin.

Pihalla kukkii nyt krookusten lisäksi jotain sinisiä pieniä, ehkä scilloja. Sitten kukkii sinisiä ja valkoisia nuokkuvia juttuja. Ruusua on paljon, vanhat puut ovat tammea ja vaahteraa. Ensimmäistä kertaa elämässäni harmittaa se, etten tunne koristekasveja. Täytyy mankua Mika kylään ja tehdä muistiinpanoja.

perjantaina, toukokuuta 28, 2004

Vuokraemännän kanssa koluttiin tänään vanhaa maalaistaloa ja latoa. Mukaan tarttuivat maitokärryt ja tyhjä öljytynnyri. Myöhemmin haetaan vielä kiesit ja ruumisreki.

Yksi hauskimpia tietämiäni asioita on penkoa vanhoja asuin- ja varastotiloja. Varsinkin maalaisten - jotka eivät heitä mitään (ladossa oli mm. kymmenittäin vanhoja joulukuusia) pois - romuvarastoista voi tehdä uskomattomia löytöjä. Sellaisia, joista eiralaistädit antaisivat sielunsa ja antiikkikauppiaat kastelisivat innostuksesta housunsa.

Yritän jatkossa päästä asumaan johonkin tuollaiseen vanhaan maalaistaloon. Tämä nykyinen asunto eli rintamamiestalo on makuuni liian uusi.
Talossa, jossa tänään kävin, ei ole juoksevaa vettä. Lämmitys hoituu puilla. Pihan syrjäisessä kolkassa on puucee. Talo lienee rakennettu 1800-luvulla: huonekorkeus ei päätä huimaa. Silti tämän hetken hartain haaveeni on päästä asumaan siihen tai vastaavaan.

tiistaina, toukokuuta 25, 2004

Kotipihasta on tasan 48 kilometriä Rauhankadun Tukikohtaan. Sinne ajaa reilussa puolessa tunnissa. Menen sinne kun elämä maaseudulla muuttuu liian absurdiksi tai muuten vain kestämättömäksi.

Rauhankadun Tukikohta (tai R-kadun Turvapaikka, miten vain) sijaitsee luonnollisesti Turussa, joka puolestaan on melkein oikea kaupunki.
Älkää käsittäkö minua väärin, minä rakastan Turkua. Jos nyt jostain kumman syystä olisi pakko asua kaupungissa, voisin harkita Helsingin lisäksi myös Turkua. Helsinkiin verrattuna Turku nyt vain on, miten sen nyt sanoisi, vähän nurkkakuntainen ja sellainen maalaiskaupunki.

Pikkukaupunkeja inhoan. Niissä yhdistyvät maaseudun ja kaupungin huonot puolet kuten naapurien kyttääminen, asumisen ahtaus ja palvelujen puute.

Tampere, vaikka sieltä hyviä tyyppejä tuleekin, on minusta ahdistava ja kalsea paikka. Eikä siellä ole merta. Helsinki ja Turku ovat ystävällisiä rannikkokaupunkeja. Rannikolla asuessa on sellainen fiilis, että koko maailma on avoinna. Vaikkei sitten koskaan lähtisi minnekään.

Vaikka olen asunut liki koko elämäni meren äärellä, vietän mieluusti kesiä järvien rannoilla. Kesäkaupunkisuosikkini ovat Heinola ja Savonlinna. Hienoja paikkoja vaikkakin talvisin täysin kuolleita. Olavinlinna pelastaa talvisen Savonlinnan, mutta talvi-Heinola on ankeuden huipentuma, melkein kuin Lohja.

Viimeksi mainitusta minulla on lähes vain ja ainoastaan huonoja muistoja. Liittyy kouluaikoihin. Älkää kysykö.