Näytetään tekstit, joissa on tunniste muu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muu. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, maaliskuuta 22, 2024

Julkimo


Nythän se myrkyn lykkäsi. Olen aina tiennyt, että matte on vähän pöpi (lievästi sanottuna) mutta nyt minä olen ollut kohta kaksi vuotta ylläpidossa (se on sellaista, että ylläpitäjä maksaa kulut, mutta päätösvalta minun asioista säilyy matella) ehkä vielä höntimmällä ihmisellä tai oikeastaan pariskunnalla. 

Minusta otetaan yhtenään kuvaa ja videota täysin sumeilematta tyyliin

Ruuna edestä

Ruuna takaa

Ruuna syö ja 

Ruuna makaa

ja sitten niitä tuotoksia laitetaan paitsi tänne nettiin, myös johonkin "someen".

Nyt olen noussut suureen suosioon tiktokissa, jossa minusta tehdyllä harjausvideolla on yli viisi miljoonaa katselukertaa. Ansaitusti toki, älkää käsittäkö väärin. 

Tallinpitäjä on levitellyt punaista mattoa ja olen juonut oluen tapauksen kunniaksi. Eilen soitteli ihan kotimainen toimittaja ja annoin ylläpitäjän välityksellä haastattelun Helsingin Uutisiin. Siinä on oikein oivallisia kuvia minusta.

Hittivideo 

Lehtijuttu

Jutun kuvituskuvani on ottanut ylläpitäjäni eli Johanna Hjort. Taustalla nykyinen bestikseni Hiski oman ihmisensä kanssa. Olemme talvisella ratsastuskentällä jumppaamassa.

maanantaina, joulukuuta 07, 2009

Nyt repes. Tällä tavoin Ruuna klipataan ensi talvena! Tai ehkä joku tundramaisema tai Kalliovuorten siluetteja tms.

On muuten ensimmäinen kerta kun tulen ajatelleeksi elävää hevosta ja sen nahkaa taideteoksen pohjana.

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Tässäpä tuore kuva Ruunasta. Laidunmaha näkyy hyvin, lihaksisto ei niinkään. Harja on jo lähtenyt ja ylemmät häntäjouhet rapsutettu hampailla irti. Ei mikään varsinainen kukkanen.

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009



Olen väsynyt, kiellä en, kun särkyi lumous
väsyttää tämä eläinten vallankumous
Ne hirnuu mulle, ne haukkuu mua, ne vetäytyy reviiriin
ne on parempia kuin minä, ne kuuluu leijoniin

Jos on heikko ne hyökkää sutena kimppuun
yksilöön kiinni kuin sika limppuun
ja tädit kaikesta motkottaa,
ne kanana kotkottaa

Katso armeijaa ja katsot tylsään hanhiparveen
katso johtajaa ja katsot johtajan sorkkaan ja sarveen
On miehia haukat ja miehiä on myöskin kyyhkyt nää
vain äiti on äiti ja lapsi on lapsi ne yhdessä nyyhkyttää

Karsinaan vie lammaslaumaa
poliitikko ja sanoo hyvää saumaa
Se on pukki vahtina kaalimaan,
se on pantu ihmista vaalimaan

Ollaan ihmisiksi

Mies taivainen kynsin ja hampain käy kiinni jumalan karitsaan
minä vaivainen oon hän laulaa, mato matkamies maan
Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus, päivä uus
ylösnousemus, siihen on meillä yksi ainoa mahdollisuus

Ollaan ihmisiksi

Juice Leskinen: Ollaan ihmisiksi



tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Aamulla aikaisin on valoisaa, talitiaiset laulavat ja elukoilta lähtee karvaa. Se on kevät nyt.



Se piti vielä sanomani, että Ruunan jälkeläisillä oli molemmilla tuplasti jouhia isäänsä verrattuna. Emänsä taas oli aivan kalju. Curlyjen jouhien kanssa ollaan kyllä jännän äärellä.

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Elämässä pitää olla runkkua - ja syötävää

Kun kuulee nykypurukumidesibelijytinää
Vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon rytinää
Jumalauta, miten ennen runkkasikaan Jimi
Siinä soitti mies ja vehkeet, eikä pelkkä nimi.

Elämässä pitää olla runkkua!
Ei välttämättä leipää eikä punkkua!
Ei tarvita me pressaa eikä kunkkua!
Sillä elämässä pitää olla runkkua

Nykyjengi diggaa jotain naminamisweettiä
Jytä muka paranee kun puntissa on niittiä
Purkkaa nyt vain jauhetaan ja imeskellään cokista
Eikä kukaan mitään tiedä kunnon runkkurokista!

Papereihin jotkut sekoo, elämä on karua
Ihmiset on numeroita, todellisuus tarua
Toiset matkii Aatua ja toiset matkii Tolosta
synteettinen jytä kaikuu jokaisesta kolosta.

Juice Leskinen: Elämässä pitää olla runkkua

Omena-aika on parhaimmillaan ja Ruunan kanssa neuvotellaan toistuvasti siitä, saako talutuksessa rynnätä omin luvin ihmisen ohi ja omenoita syömään. Ruuna on huippuahne yksilö eikä yksi läksy riitä pitkälle kun omenapuu pitää ohittaa vähintään kahdesti joka päivä. Välillä joku lepsumpi tallihenkilökuntaan kuuluva taluttaa ja Ruuna käyttää oitis tilaisuutta hyväkseen ja sen turpa juuttuu maahan omenapuun juureen.

Laitumet alkavat olla jo aika niukkoja ja hevoset ovatkin selvästi laihtuneet kukkeimmasta kesäkunnostaan. Ainakin kaikki muut ovat laihtuneet paitsi Ruuna. Huomasin juuri, että sen maha näkyy kun sitä katsoo suoraan takaapäin!

Vaikka mahaa on tullut, on Ruuna saanut lihastakin. Tammojen vahtiminen ja toisten ruunien kurissapito on tehnyt hyvää Ruunan fysiikalle eli ei se ole koko kesää pelkkää läskiä kerännyt. Onpahan tuota ratsastettukin kaiken aikaa jonnin verran ja viime viikkojen treenin lisääminen alkaa sekin jo näkyä.

maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Haluan omistaa seuraavan merkinnän kaikille hulluille ystävilleni sekä potentiaalisille sellaisille.

Aamulla pitää
pää ja paita napittaa
Ei tule kylmä
silmät napeilla tapittaa
Tää taitaa olla testi
mut heitettiin ulos
Mua hoidetaan avoimesti
ja tässä on tulos

Mä oon muukalainen
vieraalla maalla
Mä oon hullu vapaalla

Lapinlahden Linnut: Hullu vapaalla


Ja mä sanon mun eläimet: Koira, koira, hevonen, nelivarvaskilpikonna ja PAARMA.






keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Hiiriä ja ihmisiä

Tallihiirten poikaset ovat näemmä kuoriutuneet ja lähteneet pesästä. Joka paikka on täynnä jumalattoman sööttejä hiiripikkuisia ja sitä itteään eli jyrsijän paskaa. Tallikoirilla on helpot ajat kun pikkuhiiret eivät vielä osaa varoa niitä. Teurastus on käynnissä ja uhreja lojuu pitkin poikin tallin käytäviä. Omin käsin en raaski pikkuhiiriä tappaa mutta koirille kyllä osoitan ne ja myrkyt levitän ilman mitään omantunnontuskia.

Hiiret, myyrät ja joskus rotatkin ovat talleilla ja muissa isommissa eläinyksiköissä välttämätön paha. Kunnollinen tallikissa tai -koira on painonsa arvoinen kullassa. Lisäksi kannattaa myrkyttää kunnolla muutaman kerran vuodessa eri myrkkyjä vaihdellen. Pikkujyrsijät tulevat hämmästyttävän nopeasti resistenteiksi* yhdelle myrkkylaadulle eikä niiden populaation kurissapito onnistu myrkkyä vaihtamatta.

Kevään hupijuttu oli kun löysin yhdestä myrkkylaatikosta myyränpesän. Siellä oli emo hoivannut poikasiaan ja saatellut ne maailmalle. Ruokaakin sai kätevästi ihan vierestä, ei tarvinnut laatikosta poistua. Tällä hetkellä pikkutallissa vipeltänee edelleen jokunen tietylle myrkylle vastustuskykyinen myyräyksilö.

Uudessa kodissani vallitsi pitkän aikaa melkoinen hiiriongelma. Maaseudulla omakotitaloissa on aina talvisin jonkin verran hiiriä mutta nämä olivat saaneet talon edellisten asukkaiden aikana mellastaa ja lisääntyä vapaasti (olivat kuulemma tyhjentäneet kymmenen kilon koiranruokasäkin alta viikossa!).

Ensimmäinen toimenpide muuton jälkeen olikin virittää hiirenloukut. Noin puolentoista kuukauden ajan keskimääräinen hiirisaalis vuorokaudessa loukuissa oli neljä kappaletta. Loukut napsahtelivat yötä päivää ja vainajia kertyi. Lisäksi vintillä oli huolella ja rakkaudella viritetyt myrkkylaatikot. Kaikki elintarvikkeet säilytin ja säilytän hiirenpitävissä purkeissa. Silti taistelu hiiriä vastaan kesti sen puolitoista kuukautta ja välillä iski uskonpuute kun tuntui, etteivät nämä lopu ikinä.

Huhtikuun lopulla taistelussa eloonjääneet metsähiiret muuttivat pois ja sen jälkeen saalis oli pelkkiä kotihiiriä. Lopulta loukut kävivät enää harvakseltaan eikä komeroihin ilmestynyt uusia papanoita ja pissaläikkiä. Taistelu oli voitettu!

Sota alkanee uudelleen muutamien kuukausien kuluttua kun syyskylmät ja ravinnonpuute ajavat metsähiiret asuntoihin. Kotihiiripopulaationi on toivoakseni kuollut sukupuuttoon tai ainakin muuttanut naapuriin.

*Omiin kokemuksiin perustuvaa päättelyä, tälle ei liene tieteellisiä perusteita.


sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Alan olla valmis esittämään raportin asumisolosuhteistani nyt, kun olen asunut maalla rapiat kolme vuotta. Tällaista minullakin on. Tänä keväänä vain ei ole lunta.

Jäsenhakemus EFFIin tehty. Lue esim. täältä miksi. Tämän adressin käväisin myös allekirjoittamassa.

Enää kaksi päivää vaivaa ja vastuuta vieraista elikoista. Sen jälkeen nukun viikon. Kun saisi kaikki otukset pidettyä elossa ja terveinä vielä 48 tuntia.

Up n' date: Yksi kaakki kehitti tietenkin allergisen reaktion tms. jollekin ja on täynnä pientä näppylää. Ilmeisesti - onneksi - sillä ei ole kipuja eikä edes kutinaa. Tamma oli kovin tohkeissaan yhteisestä ajastamme kun suoritin sille tarkastusta eikä se päästänyt muita hevosia lähellekään.

Talon koiralla alkoi juoksu ja minun piti heivata oma leikkaamaton uroskoirani hoitoon. Nyt narttu etsii sitä, olivat tietysti ehtineet suunnitella perheenlisäystoimintaa jo.

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Lyhyitä mietteitä

"Kaikki tietävät sen tunteen
kun talven jälkeen ensimmäistä kertaa
laittaa lenkkitossut jalkaan

portaita alas loikkii kevyesti
ylös kaksi askelmaa kerrallaan
ylös kaksi askelmaa ylös kaksi kerrallaan
ylös kaksi askelmaa kerrallaan"

Ultra Bra/Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia


Vanhoina hyvinä aikoina - silloin kun oli vielä kunnon talvia myös Etelä-Suomessa ja pulutkin olivat lihavampia - oli kerrassaan hieno tunne laittaa lenkkarit tai tennarit jalkaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Tässäpä taas tunne, jota ilman nykynuoriso jää. Kun ei kymmeneen vuoteen ole pahemmin tarvinnut talvikenkiä käyttää vaan lenkkarit ovat passanneet vuoden ympäri, on meillä pian kokonainen sukupolvi joka ei tiedä yhtikäs mitään talvikengistä lenkkareihin vaihtamisen autuudesta. Minusta se on jotenkin surullista.

Jos western-hevonen, tässä tapauksessa tuttavan quarter, tekee laukanvaihdot sarjassa joka toisessa askeleessa, onko sen taso Pyhä Yrjö? Länkkärihevosen kokoamistaso on kuitenkin erilainen kouluhevosiin verrattuna eli menestystä koulukisoissa ei taitaisi tulla.

Tämän samaisen quarterin omistaja on entinen kouluratsastaja ja on kyllä hevosensa kanssa käynyt koulukisoissakin muttei sentään ole Pyhää Yrjöä kisannut. Ratsukko tuli eräissäkin kisoissa alkutervehdykseen sliding stopissa (olisiko ratsastaja vähän jännittänyt?), siinä ovat tuomarien ilmeet olleet näkemisen arvoiset.

Oma Ruuna siirtyi eilen vastalaukasta ristilaukkaan eli teki laukanvaihdon askeleessa, onko se nyt Inter-tasoa?


A good horse sholde have three propyrtees of a man, three of a woman, three of a foxe, three of a hare, and three of an asse.
Of a man. Bolde, prowde and hardye.
Of a woman. Fayre-breasted, fair of haire and easy to move.
Of a foxe. A fair taylle, short eers, with a good trotte.
Of a hare. A grate eye, a dry head and well rennynge.
Of an asse. A bygge chynn, a flat legge and a good hoof.

WYNKYN DE WORDE, 1535


perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Joulunaika vilahti ohi lähes huomaamatta ja täysin ilman stressiä, kiitos ulkomaanmatkan. Wien on mahtava joulukaupunki ja Suomessa ahdistavilta ja mauttomilta näyttävät jouluvalot ovat Wienissä upean tunnelmallisia vaikka mittakaava onkin hiukkasen toinen. Turku muutamalla kämäisellä jouluvalorimpsullaan onkin verraten nolo "joulukaupunki".

Pikkupakkanen ja väliin taivaalta leijailevat valokuvaukselliset isot lumihiutaleet sekä useampi mukillinen glüchweinia toivat lämpöisen joulutunnelman. Reissun kohokohta oli luonnollisesti Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun näytös josta myös ei-niin-hevosista-kiinnostunut Mies jaksoi innostua.

Iso kiitos Tiralle, joka viitsi ja jaksoi matkani ajan liikuttaa ja muutenkin katsoa ruunanretaleen perään. Kiitokset myös vanhemmilleni, jotka halukkaasti ottivat pyhiksi riesakseen kaksi ylimääräistä isoa koirankuvatusta.

maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Syksy

Hevostelua, science fictionia ja kuumaa teetä sopivassa suhteessa. Parempaa ei ole.


Ruunan syksy

Tyhmät kengät, kurja mutainen tarha ja liian usein pöhkö loimi. Toisaalta yöt nukun makoisasti mukavassa karsinassani ja töitä tehdään maneesissa katon alla enkä kastu. Saan lämmintä vitaminoitua lesepuuroa päivittäin nyt kun matte on keksinyt, etten saa tarpeeksi vitamiineja kun laidunkesäni oli huono ja kun talvikarvani ei meinaa kasvaa. Porkkanoitakin saan ison satsin joka päivä kun tuoretta vihreää ei enää ole luonnossa.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Suomenhevosen kantakirja täyttää tänään sata vuotta. Onnittelut ovat paikallaan. Itse olen viettänyt tätä juhlapäivää migreenin kourissa syvällä sängyssä, ylös pääsin tunti sitten. Aavistin tämän päivän huonon fyysisen kunnon ja rahnuttelin yhtä suomenhevosystävääni eilen jo ennakolta. Oma suokkipötkö on joskus saatava, se on varma.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Emä ja varsa

Tukkajumala

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Tahtoo!

Haaveilen Dave Littlen mittatilausbootseista. Heti kun voitan lotossa ja ravissa niin lennän Texasiin ja teen tilauksen. Oikeastaan haluaisin kahdet: toiset ratsastukseen ja toiset oikein hienot ja värikkäät, jotkut näiden tapaiset, kaupunki- ja edustuskengiksi.

Hevoselle olisi ihana saada joku hulppea satula ja hianoja suitsia useammat ja tietysti kuolaimia. Ja maailman kaunein padi ja rintaremmi ja jotkut käytännölliset ja hienot satulalaukut ja ja ja...

Olmi nuista länkkärivarusteista joskus kirjoittelikin. Useimmat linkit vain taitavat olla vanhentuneet.

Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, jatkan minibudjetilla harrastelua hamaan tulevaisuuteen. Maailman hienoinkaan satula ei tietysti paranna ratsastustaitoani pätkääkään ja tärkein "harrastusväline" eli huippupolle minulla sentään on. Sen varalle minulla on suunnitelma ja varasuunnitelma, mutta ne ovat vielä jonkin aikaa hys-hys. Täytyy vain ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa. Ja mennä kunnon tunneille tai saada opettaja käymään, tästä muuten mitään tule.

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Shoe a little horse,
Shoe a little mare,
But let the little colt
Go bare, bare, bare.

Edellinen on lastenloru mutta sisältää varsin vakuuttavaa kengitysfilosofiaa: kengät käyttöhevosilla ja varsat olkoon ilman. Olen käsitellyt kengitysasiaa aiemminkin joten se siitä tällä kertaa. Vinkkaan vielä Suomen Kengitysseppien liiton sivuille, sieltä löytyy osaava kengittäjä/vuolija sinunkin hevosellesi.

Olen jo ihan hermona tähän kesäleskeyteen. Kävin jopa Miehen levylaatikolla jota en normaalisti ikinä tee koska sillä on niin huonoja levyjä. No ei ne kaikki ihan paskoja ole mutta enimmäkseen. Otin autoon kuunneltavaksi muutaman lätyn. Tämän hetkinen suosikkikappaleeni on Steely Danin Haitian Divorce. Tässä sanat.



Haitian Divorce-kappaleen tunnelmaan sopii minusta Carlos Almarazin Southwest Song-niminen työ:

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Hitto, YouTubesta löytyy mitä vain. Lisää Steely Dania ja live-esiintyminen muistorikkaalta 70-luvulta. Do it again.

sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007

Välitila

Kesäleskeys teettää kummallisuuksia: googletin juuri kaiken maailman entisiä heiloja ja löysin kuvan yläasteaikojeni ihastuksesta. Sydän pomppasi kurkkuun ja alkoi välittömästi takoa samal viisiin kuin ennen tuon pojan lähellä. Poika oli säilynyt ulkonäöltään entisellään, mitä nyt hiusraja ehkä vetäytynyt vähän. Ja mitä olikaan pojasta tullut? Opettaja! Jokseenkin viimeinen ammatti mihin olisin kyseistä henkilöä kuvitellut..

Visuaalinen ärsyke tai hajumuisto vie minut hetkessä entiseen ja kroppa käyttäytyy tasan samalla tavalla kuin silloin kymmenen, kaksikymmentä tai kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Olen epämiellyttävissä määrin tunteideni riepoteltavissa vaikka olen aina omasta mielestäni ollut enemmän järki- kuin tunneihminen.

Inhoan esimerkiksi humanistisia tieteitä juuri niiden epämääräisyyden ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Kun kaikki tutkimus on tutkijan omien kokemusten ja persoonallisuuden värittämää, kuinka objektiivista se voi olla? Sama ongelma ilmenee luonnollisesti kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa, mutta luonnontieteissä on sentään tiettyjä vakioita ja kokeet ovat toistettavissa.

Ihannetapauksessa päätöstä tehdessä järki ja tunteet vaikuttavat sopusoinnussa. Esim. hevosta tai koiraa hankkiessa ei voi toimia pelkästään kylmän loogisesti. Otin kerran koirapentueesta sen "toiseksi parhaan" vaihtoehdon eikä yhteiselo sen rekun kanssa koskaan oikein onnistunut. Koira päätyi luotani vajaan vuoden ikäisenä sille paremmin sopivaan kotiin, toki sellaisella sopimuksella, että se palautuu minulle jos jotain ongelmia ilmenee.

Se ei ollut pitovaikeuskoira, päinvastoin: toimiva otus kaikin puolin. Kiltti, helposti koulutettava, kaunis. Se mystinen "jokin" vain jäi puuttumaan. Se, että koira pääsi hyvään kotiin, että se on onnellinen ja että näen sitä säännöllisesti ei yhtään helpota syyllisyyttäni siitä, etten huolehtinut eläimestä sen koko ikää. Ikinä en enää haksahda koiraan (tai hevoseen tai ihmiseen) joka ei iske täysillä.

Sama homma hevosissa, nyt kääntäen. Joskus sitä ajattelee, että otanpa säälistä tuon ongelmayksilön, jolle kukaan ei pärjää. Siinä vaiheessa pitää ottaa järki avuksi ja todeta hevonen itselleen liian hankalaksi. Kun mukavia hevosia on maailma täynnä, miksi kiusata ja stressata itseään hankkimalla liian vaikea yksilö.

Puolinaisia ajatuksia ja puolinaista kirjuuttelua. Minulle tarjottiin muuten aikanaan pikkuisia pillereitä, jotta tunnehuippuni tasoittuisivat kun tunteeni kuulemma lähentelivät voimakkuudeltaan maanis-depressiivisyyttä ja koin nykyistä enemmän äärimmäisiä tunteita: huikeaa onnea ja syvää masennusta. En huolinut tabuja, pelkäsin, että elämästä tulisi, no, puolinaista. Sisäeritys sääteli loppujen lopuksi onnistuneesti itseään ja nykyisin olen melko seesteinen (eikä kikatella siellä! muistelkaa miten oli ennen!).

Tarvitsen elämääni rauhallista arkea, mukavia rutiineja ja tyhjää aikaa, jolloin voin tehdä tai olla tekemättä. Jos nämä eivät toteudu, tulee stressi ja migreeni eikä kellään ole enää kivaa.