Kevät tulloo, lumet sulloo. Pian, toivoakseni. Hevosten ja koirien karvanlähtö on hyvässä vauhdissa. Tunnin kuluttua imuroinnista musta eteisen mattoni on vaaleanharmaa koirien irronneesta alusvillasta. Pikkuorin silmänympärykset ja turpa ovat jo kiharoita vailla, kesäkarva sillä on suoraa kuten normihevosella.

Jänskättää josko pollen harja- ja häntäjouhet jo tänä keväänä pysyvät. Curlyjen jouhet saattavat nekin pudota karvanvaihdon yhteydessä aina tuonne kahdeksan vuoden ikään saakka. Se on pitkä aika olla kaljuna. Vuoden mittaan orin häntään on kasvanut noin viidentoista sentin mittaisia jouhia ja hulmuava harjakin on jo lähes kymmensenttinen. Jos kiharat suoristaa voi pituutta olla enemmänkin.

Ratsauduin viikonloppuna pitkästä aikaa eikä ollut kuulkaas helppo tehtävä. Western-hevoset opetetaan seisomaan paikallaan ohjat löysinä kaulalla kunnes toisin käsketään. Orin seisomisesta ei meinannut tulla yhtikäs mitään, niin täpinöissään se oli. Kun se vihdoin ja viimein seisoi lähes mallikelpoisesti, alkoi kova kuopiminen, joka merkitsi: "ratsaille siitä nyt ämmä vähän äkkiä ja sitten menoksi". Selkään päästyäni ori tuntui räjähdysvalmiilta ja olisi auliisti lähtenyt niin eteen- kuin taaksepäin - täyttä vauhtia. Retken ensimmäiset puoli tuntia hepo siirtyi reippaampaan askellukseen heti kun istuntani ei sitä varsinaisesti kieltänyt. Metsään päästyä saatoimme hiukan irrotella ja laukata hissukseen. Ylimääräisen puhdin poisti lopullisesti vasta pitkähkö umpihangessa tarpominen.

Pikkuorista alkaa tulla iso mies, se on talven aikana kasvanut huomattavasti sekä korkeutta että leveyttä. Leveys on aikuistuvan orin lihasmassaa eikä mitään ihraa. Riimunkin täytyy nykyään olla kokoa XFull. Toivottavasti koni ei leviä niin ettei sovi satulan alle. Ylimääräistä rahaa satulan ostoon ei kerta kaikkiaan olisi.

Minulla on täällä nykyään kommenttiloota. Avajaisbileitä vietetään vielä tovi. Ottakaa kakkua olkaa hyvä. Kuohujuomaa löytyy sieltä jääkaapista, tyhjien säilykepurkkien takaa.

Pakkanen, aurinko ja pitenevät päivät ovat tuoneet kopukoille kevättä rintaan. Nuoriso - eli kaksi-, neli- ja seitsenvuotias - jaksaa riekkua keskenään toista tuntia. Pikkuori ja muuli panevat myös vähän päästä jalalla koreasti, tarhaa juostaan ees sun taas. Puhtaassa lumessa piehtarointi on kaikilla talviharrastusten ykkönen. Orin mieleen on lisäksi erityisesti hajujen ja syötävän kuopiminen esiin lumen alta. Sen etukaviot käyvät välillä kuin koiran tassut, niin kiihkeää kaivaminen on. Ensimmäistä kertaa näen moista hevosella.

Reilut pari viikkoa flunssassa vei kunnon kokonaan. En ole näin voimattomana rohjennut kömpiä satulaan vaikkei ratsastus varsinainen voimalaji olekaan. Taidan harjoitella jollain oria vanhemmalla ja rauhallisemmalla yksilöllä vaikka poju onkin melkein pomminvarma tätiratsu.

Tähän me pikkuorin kanssa pyrimme. Meikäläisen on vain ensin treenattava jokunen vuosi(kymmen?).


Muuli vetohommissa