maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Jenkka hevosen puhdistamisesta ja muita hevosaiheisia laulelmia



Jenkan hevosen puhdistamisesta olen kuullut joskus M.A.:n keikallakin. Hieno kappale kerrassaan.

Tapio Rautavaara ja Juokse sinä humma. Video lienee ensimmäisiä suomalaisia musiikkivideoita. Olisi kyllä kiva, jos humma edes vilahtaisi kuvissa.


JukkaPojan versio edellisestä:

Monien mielestä tämä on jopa alkuperäistä parempi. Pidän kyllä reggae-versiostakin kovin, muttei ole Tapsan voittanutta.

Ei ole hullumpi Kilpeläisen Tuuren versio Hummasta sekään.

Hevostyttöjen all-time-favourite lienee Big&Richin Save a horse (ride a cowboy)
Video on kyllä jokseenkin kauhea.

lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Ottaisinko hevosen omaan pihaan?

Yhä useampi hevosenomistaja haluaa hevosensa syystä tai toisesta "omaan pihaan". Syitä on monia: Huonoon palveluun ja/tai hoitoon kyllästyminen täysihoitotalleilla, halu pitää hevonen lähellä kaiken aikaa, vanha mukava raha.

Purkaa alamme viimeisestä kohdasta. Raha. Täysihoitotallit nostavat vuokriaan sitä mukaa, kun työvoimakustannukset, kuivikkeiden ja heinän hinnat -sähköstä tai vedestä puhumattakaan- nousevat. Köyhä hevosenomistaja laskee, että oma polle käyttää satasen edestä rehua ja kuiviketta kuukaudessa. Maneesitallilla hevosen täysihoito maksaa helposti 600€/kk. Kotihoito on siis merkittävä säästö, onhan?

Vaikka asuisi jo valmiiksi maalla ja tontilla könöttäisi esim. hyväkuntoinen vanha kivinavetta, joka suorastaan kutsuu tuomaan hevoset kotiin, saattaa toteutus osoittautua yllättävän hankalaksi. Lupia on haettava ja rakennukseen tehtävä muutoksia. Helposta ja nopeasta hevosten kotiin ottamisesta saattaakin tulla yllättävän kallista ja vaikeaa.

Vanhat navetat ovat yleensä nykysäädösten mukaan liian matalia hevosten pitoon. Siispä kattoa korottamaan. Tee-se-itse-mies tai -nainen saattaa suoriutua urakasta melko vähäisin kustannuksin, mikäli ei laske omalle työlleen hintaa. Kädettömämpi palkkaa ammattilaisen -ja maksaa.

Ilmanvaihto on usein seuraava pulma. Navetasta löytyy pari laudoilla peitettyä pienen pientä tuuletusaukkoa. Laudat pois ja ilma liikkumaan, sano. Vaan missä vika, kun kosteus edelleen tiivistyy navetan seiniin ja herkimmät hevoset oireilevat kun heinä- ja kuivikepöly ei poistu ja ilman ammoniakkipitoisuudet ylittävät kaikki raja-arvot?

Ennen vanhaan kosteutta ei niinkään osattu pitää eläimille haitallisena kunhan vain lämpöä riitti. Tänään ollaan sitä mieltä, että ulko- ja sisäilman lämpötilaerojen pitäisi olla mahdollisimman vähäiset. Talliin suositellaan vain sen verran lämpöä, kuin on välttämätöntä, ettei vesi jäädy. Lämmön ei siis tarvise nousta talvella kymmeniä asteita plussan puolelle. Liika kosteus puolestaan on pelkästään haitaksi ja altistaa hevosen hengityselinsairauksille ja saa homeet ym. kasvamaan.

Vanhoja navettoja ei nyt vaan ole suunniteltu mahdollisimman hyvää ilmanvaihtoa silmällä pitäen. Vaihtoehtoina ovat ilmanvaihdon lisääminen joko rakenteellisesti tai koneellisesti. Kumpikin vaihtoehto maksaa.

Valmiin ulkorakennuksen omistajankin kannattaa siis varautua merkittäviin kustannuksiin tehdessään rakennuksesta hevosille kelvollista. Asianmukaisten tallitilojen ja rehuvaraston rakentamiseen omalle tontille alusta asti saa myös varata euroja ihan kivan määrän.

Ensialkuun tarvitaan rakennuslupa. Luvat, kuvat ja vastaava rakennusmestari ovat ensimmäiset kulut.
Pian päästäänkin jo alkuun eli perustusten tekoon: Kaivu, sorat, hiekat, valut, putket, kaivo, eristys, laitevuokrat, työ.
Tallirakennuksen runko ja katto: harkkoa tai sahatavaraa monen rahan edestä, eristys, ovet, ikkunat, työ.
Sisätilat: lattiavalut, karsinaelementit metallia tai sahatavaraa, sähköt, putkityöt, sisätilojen maalaus/kalkitseminen, ruoka- ja juomakupit, suolakivitelineet(!), jyrsijänpitävät rehunsäilytysastiat, kalterit ikkunoiden eteen, työ.

Itse tallirakennuksen lisäksi tulevat vielä tarhan- ja laitumenteon kustannukset sekä tietysti rehukustannukset. Hyvin tehtyjen eli salaojitettujen ja pohjakankaalla "vuorattujen" tarhojen ja ratsastuskentän rakentamiskustannukset ovat pohjan osalta yllättävän suuret. Lisäksi tulevat vielä aitausmateriaalit -ja ne työkustannukset.

Kun tallirakennus ja tarhat ovat valmiina, alkaa rahanmeno olla hallinnassa, mutta ongelmat ovat vasta alussa.
Mistä pienostaja saa edullisesti heinät, kaurat ja kuivikkeet?
Kuka korjaa hevosten aidoille ja karsinoille tekemät vauriot?
Miten laidunta hoidetaan?
Mistä tunnistaa hyvän kengittäjän? Kuinka saan sen käymään meillä vain kahden hevosen takia?
Ratsastuskentän hoito ja sen kustannukset?
Jos haluan lomalle tai kyläilemään, kuka hoitaa hevoset?

Lyhyesti sanottuna ihminen, joka haluaa pitää hevosensa kotona, tarvitsee ennen kaikkea a)rahaa, b)tietotaitoa (millaista on hyvälaatuinen heinä, koska kutsutaan eläinlääkäri, millainen pohja ratsastuskentässä on oltava) ja c)tukiverkoston, joka mahdollistaa loman pitämisen ja elämän oman tallipihan ulkopuolella.

Helppo ja halpa talliratkaisu





keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Uutta ja outoa

Minä olin tänään ihan vieraan tädin ratsuna. Tai ei se nyt ihan vieras ole, se ruokkii joskus ja vie laitumelle ja olen minä nähnyt kun se täti ratsastaa muilla hevosilla. Tänään matte harjasi ja satuloin minut ihan normaalisti, mutta sitten se antoi ohjat vieraalle tädille ja minun piti mennä sen kanssa maneesiin!

Minulla oli kouluratsastusvehkeet päällä -olen saanut uuden satulankin, matte osti sellaisen minulle ihan omaksi- ja kun tädillä oli sukkikset, niin minä sitten fiksuna poikana päättelin, että me mennään sukkisratsastusta. Alkukankeuden jälkeen (minä kiemurtelin ohjien ja pohkeiden välissä kun yritin siirtyä paineesta pois, mitä se täti ei ollenkaan hoksannut) meillä meni oikein kivasti ja minä liikuin reippaasti ja melkein kunnollisella kuolaintuella.

Se kuolaintuki on minulle ihan outo juttu. Matte ratsastaa pelkästään länkkäriä ja korkeintaan huomauttaa kuolaimella joskus jostain vähän. Sukkistätikin ratsastaa aina niin löysällä ohjalla, etten minä tajua tuota kuolaintuki-hommaa kamalan hyvin. Viimeksi minä olin oikealla tavalla enkkutyylisesti "ohjan ja pohkeen välissä" kun minun sukkisvalkku kävi selässä ja siitä on melkein puoli vuotta.

Minä osaan olla hienosti sukkistädin kanssa kyllä siinä korkeassa enkkumuodossa, mutten minä tänään meinannut tajuta, että mitä niiden kuolainten kanssa oikein tehdään ja miksei paine poistu vaikka kehujakin tulee. Jouduin tekemään kovasti aivotyötä ja minun piti liikkua reippaasti kaikissa askellajeissa aika kauan ja minun tuli kova hiki.

Lopuksi me mentiin maten kanssa sänkipellolle kävelemään ja sitten pääsin suihkuun. Kun on kova hiki niin on oikeastaan tosi mukavaa kun matte suihkuttaa naamankin. Sain vielä omenan ja sitten pääsin takaisin kavereiden luo laitumelle.

Me ollaan nykyään laitumella äijäporukalla kun se minun tamma on kadonnut jonnekin. Matte horisee jostain sateenkaarisilloista ja ainavihreistä niityistä ja siitä, että tammalla on nyt hyvä olla. Minä en tuollaisia juttuja ymmärrä mutta poikien kanssa on kyllä kivaa ja me äijäillään kilpaa ja laukataan välillä hurjasti koko laitumen ympäri. Minä en jää yhtään jälkeen kundeista vaikka ne on minua paljon isompia, sellaisia yli 170cm:ä korkeita.