Horsemanship-harjoituksia

Aurinko paistoi ja minä olin aamuheinien jälkeisillä torkuilla kun matte tuli naruriimun kanssa. Mielelläni minä silti lähdin tarhasta, kun ajattelin, että pääsen metsään syömään. Matte kumminkin tahtoi maneesiin ja minä tein ovella stopin jos se olisi siitä vaikka muuttanut mieltään. Ei se muuttanut vaan jouduin sisälle näin kauniina päivänä!

Ensin me laitettiin vähän tötsiä pystyyn ja lampsittiin maneesia ympäri ja tehtiin friendly game* ja muut normaalit aloitusjutut. Sitten jouduin tekemään ihan uudenlaisen pujotteluharjoituksen, jossa matte kulkee suoraan ja vain minä kierrän tötsät. Se oli ihan helppo juttu.

Vaikeampaa oli tehdä pohkeenväistöä maasta koska minun mielestä minun pitää aina kääntää peppu poispäin matesta, ettei se vain luule, että uhkailen sitä. Nyt matte tuli kyljen kohdalle ja minun piti väistää sekä etu- että takaosalla yhtä paljon. Nopeasti minä kuitenkin pääsin hommasta jyvälle ja se harjoitus jätettiin hautumaan.

Pitkää peruutusta en olisi halunnut tehdä. Ihan turhaa minusta peruutella jos matte seisoo paikallaan. Peruuttamisessa minä olen - luonnollisesti - tosi hyvä, mutta minusta se on tyhmää hommaa enkä minä yleensä suostu peruuttamaan ihan pienillä avuilla kun aina toivon, ettei tarvitsisi ollenkaan. Aina ensiksi siirrän vain painoa vähän taakse ja tarkkailen maten ilmeistä, että jos se olisi tarpeeksi. Ei se koskaan ole ja tänään jouduin peruuttamaan kauas ja reippaasti ja matte vielä jojotteli minulla (jouduin siis vuorotellen peruuttamaan ja tulemaan luo). Ihan sopimatonta sellainen!

Join up**:ia harjoiteltiin myös uudella tavalla eli minun piti tehdä join up silloin kun matte sanoi. Tai siis ainahan join up tehdään yhdessä eikä sitä tapahdu ollenkaan jos ei olla samalla aaltopituudella, mutta matte harjoitteli sellaista, että se päätti etukäteen jonkun tietyn pisteen mihin mennessä kaiken piti olla siinä kunnossa, että join up on mahdollinen. Sekin meni hyvin, mutta pitkään aikaan ei ole ollut sellaisia harjoituksia, joissa minä olen joutunut funtsimaan enemmän kuin matte. Nyt oli.

Onneksi sain etsiä ja syödä uutta vihreää aivotyön jälkeen. Illalla me mennään vielä Kenttiksen ja sen emännän kanssa maastoesteille ja pitkille laukoille metsään. Se on kivaa kun siellä ei tarvitse ajatella.


*Me tehdään friendly game yleensä pikkuisen eri lailla, mutta linkin videosta pääsee kyllä jyvälle asiasta.

**Videon hevonen tekee join up:ia ensimmäistä kertaa eläissään ja on aika hidas minuun verrattuna kun olen kouluttanut maten niin, ettei minun tarvitse juosta juuri yhtään. Opettavainen video kyllä.

Hyvä päivä

Kevättä pukkaa ja Ruunan kanssa onkin haisteltu ja maisteltu uutta vihreyttä perin pohjin maastoilemalla. Ajallisesti ollaan möngitty puskissa kauan, mutta eteneminen on perin hidasta, koska reissujen pääasia on minulle katsella ja haistella kevättä ja Ruunalle maistella kaikkea mahdollista. Nämä vapaamuotoiset syöntimaastot toteutetaan riimussa joko niin, että minä olen jalan ja hinaan ruunaa puskasta toiseen tai siten, että istun lötkösti paljaassa selässä ja pidän puolihuolimattomasti riimunnarua toisessa kädessä tai sidon narun kaulalenkiksi, jolloin siitä saa vähän tukea. Voisipa sanoa, että Ruuna ja minä olemme spring breakilla.

Eniten käyttämillämme metsäteillä on sen verran paha kelirikko, ettei siellä voi liikkua rauhallista käyntiä kovempaa. Reippaampia maastoja varten suuntaamme silloin tällöin vähän autoilluille hiekkateille ja jotain pientä säätöä tehdään maneesissa välillä.

Tänään oli tarkoitus lähteä reippaanlaiseen maastoon, mutta alkava räntäsade sai toisiin aatoksiin ja vein vastentahtoisesti hevosen maneesiin. Ajattelin, että tehdään ihan kevyitä notkeutta lisääviä harjoituksia ja testaan lisäksi, josko laukan kokoaminen tänään onnistuisi (viime viikolla Ruuna juoksi hyvin tehokkaasti pois altani, eikä laukan kokoamisesta ollut puhettakaan. Aina ei voi onnistua.).

Ruuna kulki kuin ihmisen ajatus ja kokosi ja lisäsi ja väisti ja myötäsi ja taipui. Myös laukassa. Kevättauko on mitä ilmeisimmin tehnyt terää ja Ruuna kulki kuuliaisesti ja mielellään. Räntäsadekin loppui ja pääsimme vielä metsään loppukäyntiä tekemään.

Tänään oli hyvä päivä omistaa hevonen.

Ruunan jälkikasvun kuulumisia

Minulla kävi tänään vieraita. Minun jälkeläisteni omistajat tahtoivat tavata ja ihastella minua. Poikani isäntää en ollut ennen tavannutkaan, tyttäreni isäntäväki puolestaan oli minulle ennestään tuttua.

Minun piti poseerata valokuvissa joka suunnasta, mikä vähän harmitti mattea, joka ei ollut ehtinyt yhtään harjata minua kun vieraat tulivat vähän etuajassa. Kurakuorrutus ei onneksi minun hienoa ulkomuotoani kätke!

Miesvieraat ihailivat lihaksiani ja maskuliinisuuttani ja tyttäreni emäntä osasi kehua selkääni ja hienoa kaulaani. Kaikki ihailivat hyvää käytöstäni ja juttelivat maten kanssa yhtäläisyyksistäni ja eroavaisuuksistani jälkikasvuuni nähden.

Minusta oli hyvä kuulla, että lapsille on ruoka maistunut, eivätkä ne ole kasvaneet nirsoiksi. Pojalla on kuulemma jouhia, tytär on kalju. Tyttären jouhien kasvua kovasti odotellaan, mutta matte sanoi, ettei kannata henkeään pidättää. Minunkaan jouhet eivät vielä kasva kunnolla kun olen rotuni mittapuulla nuori.

Lapseni ovat kovasti kauniita ja sopusuhtaisia, poika on samanvärinenkin kuin minä. Ja aika äijä kuulemma, oli naisten peräänkin jo minua nuorempana. Molemmat lapseni ovat fiksuja ja oppivaisia ja ajolle opetettuja. Tyttären ratsukoulutus on hyvässä vauhdissa. Poika menee kuulemma ratsutukseen tulevana kesänä.

Minulla ja jälkikasvullani on sama ratsuttaja ja hänen työhönsä ovat kaikki olleet tyytyväisiä. Tytär on harjoitellut vasta westerniä, mutta aloittaa myös sukkisratsastuksen opinnot. Minusta monipuolinen koulutus on oikein hyvä juttu ja minulle itselleni matte yrittääkin kehitellä jotain ajokurssia kesäksi.

Iltasella me mentiin maten ja koirien kanssa metsään ja minä sain etsiä ensimmäisiä vihreitä korsia. Niitä ei kovin paljon ollut, joten söin lisäksi kanervaa, mustikanvarpuja, yhtä tiettyä jäkälää ja kahta erilaista sammalta. Mattea ihmetyttää se, millä perusteella minä valitsen evääni, mutta minä tiedän, mistä tykkään. Joskus syön sellaistakin, josta en niin pidä, mutta joka on minulle hyväksi. Kuusenhavuja minä en tähän aikaan keväästä syö enää juuri ollenkaan, mitä nyt joskus saatan ikävystymisen torjumiseksi napostella niitä tarhassa jos kaveri on mennyt vaikka töihin.


Tämän kohtaamisen seurauksena minulle ja rouvalleni syntyi tytär.
Poika syntyi vuotta myöhemmin.