Slippery when wet

Minä tykkään talvesta ja minulla on yleensä silloin paljon energiaa. Kesäisin on monesti liian kuuma tehdä töitä ja alkukeväästä pitkälle syksyyn kiusaavat ötökät tekevät kanssa sen, etten ole niin innostunut suorittamaan mitään. 

Eilen me oltiin taas pellolla ja tarkoituksena oli vähän päästellä höyryjä. Minun pihattokaveri ratsastajineen oli mukana ja me pojat vilkuiltiin toisiamme silmänurkasta ja meinattiin antaa ratsastajille kyytiä. Minä laitoin pään alas ja ravistelin sitä, jolloin mattea nauratti minun innokkuus. (Jos tämä olisi romaani, niin siinä sanottaisiin jotenkin näin: "Uljas ori kaarsi kaulaansa ja sen jokainen solu oli valmiina räjähtävään vauhtiin, jota varten se oli syntynyt. Pitkähiuksinen nainen ratsailla hillitsi taidokkaasti oriin intoa ja nauroi helisevästi silkkaa elämänriemuaan.")

Oikeasti matte kyllä nauroi, muttei ollenkaan helisevästi ja se esti minua istunnalla siirtymästä laukkaan. Minun pihattokaveri oikein alleviivasi vauhtitoiveitaan ja esitti muutaman pukkihypyn, muttei senkään annettu laukata. Pian me onneksi hoksattiin, etteivät ratsastajat ilkeyttään pitäneet meitä rauhallisessa ravissa vaan vauhti oli maltillinen siksi, että lumen alla oli monessa paikassa jäätä ja kavio olisi voinut varsinkin kovassa vauhdissa ikävästi lipsua.

Minun kaveriruuna meni siitä sitten sisälle maneesiin taivuttelemaan ja laukkaamaan ja minä sain laukata pellolla jäättömissä kohdissa. Minä kyllä kerroin matelle heti jos tuli jäätä ja hiljensin eikä minun annettu muutenkaan mennä täysiä. En kyllä olisi halunnutkaan kun pohja ei ollut ihan pitävä. Minun lenkkareihin laitetaan nastat tai hokit jos nämä liukkaat kelit vielä jatkuvat.

Jaha jaha, ollaan saatu maten kanssa haaste. Meillä on ollut pitkä tauko kirjoittelussa ja matte huomasi sen vasta nyt. Siis sen haasteen. Huomasi kai se tauonkin ja päätti päivittää ja kirjoitti kaksi melkein samanlaista merkintää minun estetouhuilusta. Matella on kanan muisti.

Asiaan. Dressage-hevonen Dingo ja Dingon emäntä haastoivat kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestämme. Kiitämme haasteesta, mutta emme laita haastetta eteenpäin kuin Sannulle ja koirille. Allu me oltaisiin myös haastettu, mutta se on mennyt salasanan taakse eikä matte oikein muista käydä siellä lukemassa. Kaikki lukijat saavat tietenkin vastata mikäli haluavat.

Matte saa kertoa neljä asiaa ja minä kerron neljä.

Matte
1. Käyn nykyään ratsastajan pilateksessa kahdesti viikossa ja olen ihan koukussa. Suosittelen! (Maten pilates on hyvä juttu minun kannaltani kun se auttaa mattea ratsastamaan paremmin. Ruuna huom.)
2. Harkitsen parhaillaan kolmannen koiran ottamista. (Tästä en ole kovin innoissani. Kaksi koiraa on ihan riittävä määrä. Yksikin olisi. Ruuna huom.)
3. Haikailen välillä huolettoman kaupunkiasumisen perään. (Minun mielestä maalla on ihan huoletonta. Palvelu pelaa ja pihatosta en tahdo pois ikinä. Kaupunkitalleissa ei kuulemma aina pääse edes joka päivä tarhailemaan, huh! Ruuna huom.)
4. Saatan olla hurahtamassa akateemiseen ratsastukseen. (Minäkin tykkään akateemisesta ratsastuksesta ja olen siinä hurjan hyvä! Kohta voin kuulemma alkaa harjoitella piaffea ja passagea)

Ruuna
1. Täytin yhdeksän 1.1. vaikka oikeasti täytän vasta kesällä. Kaikki hevoset täyttävät vuosia 1.1.
2. Minulla on uusi poniystävä. Voi olla, että me laitetaan siitä joskus kuvia tänne.
3. En tykkää käyttää loimia eikä minun onneksi usein tarvitsekaan.
4. Olen matesta aika mustasukkainen ja yritän aina häätää muut hevoset pois sen lähettyviltä.

Talvi!

Tänään me käveltiin ja käveltiin ensin pellolla. Maneesissa matte tuli selästä pois ja minä tein siirtymisiä, kokoamisia ja taivutuksia. Matte oli nimittäin ihan jäykkä ja kankea sen jäljiltä kun me laukattiin eilen sillä samaisella lumisella pellolla. Minä olin kamalan innoissani kun saatiin lunta ja pakkasta ja puhisin ja tuhisin ja matte antoi minun laukata niin kovaa ja kauan kuin halusin. Meninkin tosi lujaa, mutten sitten kumminkaan tahtonut juosta kovin kauaa kun siinä tulee hiki ja lihakset väsyy.

Oikeastaan meillä piti olla eilen estepäivä, mutta koska matte oli niin uuvuksissa siitä pikku laukasta, me vaan taivuteltiin vähän ja minä sain hypätä pientä ristikkoa. Maneesissa oli silloin toinenkin hevonen ja se sai hypätä myös pystyestettä, joten minä sanoin matelle, että minun täytyy saada hypätä pystyä kanssa! Onneksi matte antoi sitten minun hypätä myös pystyesteen ja minä olin kamalan tyytyväinen itseeni ja pärskin ja röyhistelin. 

Minun täytyy saada hypätä ainakin kerran viikossa. Muuten rupean hyppelemään itsekseni jos maneesiin on jätetty esteitä. Yleensä karkaan esteille silloin kun matte yrittää saada minua keskittymään joko tylsään tai liian vaikeaan irtona tehtävään harjoitukseen. Silloin teeskentelen, että luulen maten tarkoittavan hyppäämistä ja livistän esteelle. Maten on vähän vaikea suhtautua tähän, koska sen mielestä on kiva kun tykkään hypätä. Toisaalta se on sitä mieltä, että minun kuuluu keskittyä sen määräämiin tehtäviin.

Saa kai minullakin olla mielipiteitä! Minä luulen, että meillä olisi aika tylsää jos matte saisi aina päättää mitä me tehdään. Joskus minä saan maastossa valita suunnan ja/tai vauhdin, niin kuin eilen pellolla. Toisinaan minä haluan mennä pois polulta ja rymyämään umpimetsään. Minusta maten on tärkeää harjoittaa notkeuttaan ja siksi menen välillä niin matalien oksien ali, että se joutuu kumartumaan. 

Joskus me noustaan niin jyrkkiä mäkiä, että matte joutuu ottamaan minua kaulan alta kiinni ettei se valu alas. Näin siis jos minulla ei ole satulaa. Matella on liukkaat talvihaalarit, jotka tuovat sille vielä lisähaastetta selässä pysymiseen. Ainakin kerran talvessa se valuu jotain kautta alas ja silloin minä pysähdyn ja tuijotan sitä pilkallisesti.