keskiviikkona, toukokuuta 12, 2004

Alan ymmärtää miksi Ruunapahus on myynnissä. Rentouttavasta maastoilusta ei voi juuri puhua kun elikko yrittää pomppia yhtä aikaa joka suuntaan. Liian vähästä liikunnasta johtuva virta selittää säpäkkyyden vain osittain. Perkeleen hermoheikko otus. Kuka kumma haluaa omistaa hevosen, joka on liian hermostunut ja säikky, jotta sillä ratsastamisesta voisi nauttia?

Oripojan kanssa tehtiin eilen tosi hyvä reissu. Mikki ei turhia säpsähtele ja sillä laukkaaminen on silkkaa iloa. Olisikin joskus varaa yhtä hyvään hevoseen.

Perkuleen kylmä. Hellaan on taas pitänyt panna tuli. Jos sytyttäisi takankin ja leikkisi marraskuuta.


Ei kommentteja: