Pikkuorin hienous (sis. luonteen kauneuden ja rakenteen upeuden) on jäänyt itseltä vähän unohduksiin. Tänään pojua kävi katsomassa vanha tuttu hevosihminen ja itsekin silmäilin kopukkaa pitkästä aikaa vähän kuin ulkopuolisen silmin. On siinä mulla perhanan hyvä elukka, kädet kyynärpäitä myöten ristissä pitäisi kiittää kaikkea mahdollista siitä, että olen moisen upeuden onnistunut käsiini saamaan - sopuhintaan.

Poika oli hyvin loukkaantunut kun menimme ensin katsomaan varsaa. Hevonen on totta kai tottunut siihen että tulen aina ensin sen luokse. Onneksi poika ei ole murjottajatyyppiä. Muistan eräänkin kerran kun ratsastimme Tiran kanssa toistemme hevosilla ja molemmat pollet olivat hyvin loukkaantuneita tyyliin mitä tuo tekee tuon toisen selässä.


Taidetta koteihin II

Paul Brownista tykkään hurjasti, varsinkin muutaman viivan hevosistaan ja sommittelustaan.

Taidetta koteihin

Yleensä en ihmeemmin välitä romantisoiduista villin lännen maalauksista, mutta jotkut Bev Doolittlen kuvat pysäyttävät. Tässä suosikkini.

Jotenkin masentavaa on se, että kun harvoin blogiaan päivittää, niin tatsi häipyy. Ainakin meikäläiseltä. Oikeakielisyyden kanssa on myös vähän niin ja näin.

Pitäisi kaiketi vaan todeta, että aika aikaa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin. Ihmisluontoni on kuitenkin sellainen, että haluaisin suorittaa tekemiseni hyvin, kauniisti ja oivasti. Siihen en pääse näillä nykyisillä rupuisilla merkinnöillä.

Tarkoituksella marisen tänne vielä toistaiseksi kommenttivapaalle (Tira huhuu?) puolelle etteivät luulisi minun keräävän säälipisteitä ja kehaisisi hyvää hyvyyttään.

Turha valittaa, pitäisi vain kirjoittaa enempi. Mutkun on aina niin kiire eikä jaksa tai ei hotsita. Pääsisi tästäkin pahasta kun lopettaisi koko moskan mutta sitä en ihan kiusallanikaan tee.

Hähä.

Kylmää ja kaunista. Alan olla jo aika karaistunut: aamuvarhaiset huussireissut liki kolmenkympin pakkasessa kalvaiden tähtien alla hyytävät, mutteivät enää siinä määrin kuin ennen.

En ollut maininnut, että minulla on ulkovessa? On kuulkaa hienoa kyläillä kun pääsee oikein vesiklosettiin. Olen oppinut entistä enemmän nauttimaan elämän pienistä iloista.

Entiseen kämppään (tölliin? tupaan?) verrattuna sisälle tuleva lämmin vesi on sentään huikea parannus. Ensin hyyskään pihan perälle, sitten kuumaan suihkuun. Ah autuutta. Edelliseen mökkiin tuli vain kylmä vesi.

Naapurin lattialämmitys oli posahtanut, emäntä vei äsken irtosähköpatterini mennessään. Toivottavasti putket eivät ennättäneet jäätyä heillä. Minulla ei ole hätää, vakiovarustepatterit ylläpitävät hyvin lämpöä eivätkä ole edes täysillä vielä. Polttopuut ovat kyllä loppumaan päin. Alkanee olla aika hakata viime myrskyssä kaatunut mänty polttopuiksi.