perjantaina, elokuuta 31, 2007

Ruokkimisen sietämätön vaikeus

Olin pudottaa silmäni kun luin uudesta Hevosurheilusta, että keskiverto ratsu saa päivittäin kahtatoista ja ravurikin yhdeksää eri rehua. Tarkemmin ei artikkelissa eri rehuja määritelty, joten jäin miettimään, onko mineraali, joka sisältää tarvittavia kivennäisiä ja hivenaineita, rehu. Entä suolakivi? Jos erilaiset vitamiinilisät, mineraalit ja vaikka biotiinivalmisteet on laskettu rehuiksi, tulos saattaa olla nippanappa käsitettävissä. Jos taas rehu tarkoittaa sitä, mitä sillä itse lähinnä ymmärrän, eli heinää, kauraa ja erilaisia myslisekoituksia eli sitä, mistä hevonen energiansa ja tarvittavat vitamiinit ja hivenaineetkin yleensä saa, on tulos jotain täysin käsittämätöntä.

Vertailun vuoksi:

Keskimääräinen ratsuhevonen 12 erilaista rehua/vrk.
Tässä on otettava huomioon, että moni pärjää vähemmällä ja moni saa sitten reilusti yli kahtatoista rehua eli tuo 12 oli tosiaan keskiarvo. Otanta oli tosin suhteellisen pieni eli noin 20 ravitallia ja 30 ratsutallia.
Oma hevonen kesällä 2-5 ja talvella 4-6 erilasta rehua/vrk, laskutavasta riippuen:
Kesällä ruokavalioon kuuluvat laidunruoho, kuiva heinä lisänä tarvittaessa, prix, suolakivi ja mineraalit yhdestä purkista tarpeen mukaan, talvella taas säilöheinä, kuiva heinä, prix, porkkanat, suolakivi ja mineraalit.

Tietysti vanhoilla, sairailla ja nuorilla hevosilla ynnä kantavilla ja imettävillä tammoilla on omat ruokintavaatimuksensa, mutta näiden "erityisryhmien" ruokintaa helpottaa kovasti kullekin erikseen suunniteltu täysrehu, jota annetaan perusevään eli heinän lisäksi. Useimmiten nämä perusruokinnan ulkopuolelle jäävätkin on yksinkertaisinta ruokkia juuri niille tarkoitetulla täysrehulla sen perusheinän lisäksi.

Satunnaisesti elikäs tarpeen mukaan annettavat lääkekuurit eivät kai sentään rehuihin voi sisältyä? Entä lopputalvella/alkukeväällä joskus tarpeen olevat vitamiinilisät?

Näitä rehuasioita miettiessä tulee helposti ihan pöhköksi. Jokaisen hevosenomistajan tulisi kuitenkin osata laskea hevosensa yksilöllinen rehuntarve. Nykyään tämä on helppoa kun on kaiken maailman nettilaskurit. Ennen nämä pähkittiin paperilla tai sovitettiin ihan näppituntumalla eli jos hevonen on silminnähden liian laiha, lisätään evästä ja päinvastoin.

Normihevonen tulee toimeen heinällä, kauralla, oikealla mineraalilisällä sekä suolakivellä. Jos kauran sijasta antaa riittävästi mineraaleiltaan tasapainotettua mysliä t. muuta täysrehua, ei erillistä mineraalilisää tarvita.

Oman hevosen saama täysrehumäärä eli tuo mystinen prix on niin vähäinen, että sille pitää lisätä mineraaleja vielä erikseen. Sama tilanne lienee monilla alkuperäisroduilla ja poneilla, jotka tulevat toimeen verraten niukalla ravinnolla.

Minä todellakin hämmästelen tuota päivittäisten rehujen määrä. Jos Orilla eikäkun Ruunalla olisi esim. nivelrikko (thaimaan isä meitä moiselta varjelkoon), rehujen määrä lisääntyisi kenties yhdellä tai kahdella. Jos se tekisi valtavan raskasta työtä, saatettaisiin tarvita lisäsuolaa ja -magnesiumia eli kenties yhden purkin lisäys. Joskus olen antanut vatsan toiminnalle eduksi olevaa pellavarouhetta, satunnaisesti hevonen saa herkkuna kuivia leivänkannikoita. Talvella antaisin mielelläni kuivan heinän joukkoon kuivatettua nokkosta silloin sun tällöin, mutta olin jälleen kerran tänä vuonna liian laiska noita nokkosia keräämään.

Kuolemaksenikaan en keksi, mihin kaikkia niitä (ratsu)talleilla nähtäviä kymmeniä erilaisia purnukoita tarvitaan. Tietävämmät saavat mielellään valaista minua tässä asiassa.

Lopuksi vielä omakohtaista pähkintää. Tänään ruokkimieni hevosten rehumäärät ovat samaa luokkaa kuin oman hevoseni. Kyseessä on siis eri talli ja eri ihmisten suunnittelemat ruokinnat. Ratsuhevosia ovat nämäkin ja omiin silmiini rauhallisen ja hyvinvoivan näköisiä. Osa omistajista on vähemmän harrastaneita, osa ruokinta-asioiden konkareita, joilla voi olla yli puoli vuosisataa hevosharrastusta/-elämäntapaa takanaan.

Omien kokemusten perusteella sanoisin, että samalla kun ruokintatietous ihmisellä lisääntyy, hevosten lisärehujen purkkimäärä vähenee (sama tapahtuu usein myös loimien kanssa). Tätä olen paljon nähnyt. Ruokinta-asioissa epävarma ihminen lankeaa helposti mainonnan houkutuksiin tai ryhmäpaine talleilla aiheuttaa sen, ettei tunne olevansa normaali hevosenomistaja ellei lisärehupurkkeja ole vähintään kymmenen.

Huh, tulihan vuodatus. En ehtinyt ollenkaan hevosten varsinaiseen yli- tai aliruokintaan kun jäin hämmästelemään pelkästään eri rehujen määrää.

3 kommenttia:

Olmi kirjoitti...

Taas kirjoitit asiaa! :o)

Omat heposet syö pääasiassa heinää, prixiä ja soijarouhetta tai rypsirouhetta (ja se suolakivikin on esillä). Yksi kaviovammainen saa lisäksi biotiiniä, ja imettävä tamma melassileikettä, ruokintakalkkia ja lisäkivennäisiä.

Aika usein ruokinnalla yritetään paikata muita hoito- ja käsittelyvirheitä, kuten esim. liian vähäistä liikuntaa (karsinassa seisotus) tai liian stressaavaa liikuntaa, joka heikentää ravinnon imeytymistä ja pitää hevosen laihana. Tai sitten syötetään liian vähän, kun pelätään että polle lähtee käsistä...

Unciatim kirjoitti...

Hmm... Meillä syödään:
- paali heiniä päivässä, joskus enemmänkin (nyt kuivaa, pian säilöä)
- kauraa
- pellavarouhetta
- biomineraalia
Sitten kuuriluontoisesti jalan takia:
- easy mover
- glucosamiini

Jos on, niin ruuan sekaan porkkanoita ja kuivia leipiä, yleensä aina on. Vuorisuolakivi löytyy karsinasta. Lokakuun alusta alkaa E-vitamiinin syöttäminen, ja varmaankin pian annan myös Carragen-kuurin (jos vaikka selvittäisiin köhäkaudesta ilman köhiä). Tarvittaessa valkosipulia ja ruokaöljyä, keväällä sitten omenaviinietikkaa karvanlähtöaikana. Kuureina nämäkin, ei vakituiseen.

Eipä siis kuulu meidänkään ruokavalioon kauheasti noita "rehuja"! Purkkeja ja purnukoita on nyt tilapäisesti aika monta, mutta kun ne on syöty loppuun niin uusia ei hankita. Sitten on jalan takia syötettävät kuurit ohi, ja aletaan jännittää miten käpälän käy.

M kirjoitti...

Olmi: Orikin (eikun RUUNA! Ruuna!) saa soijaa ajoittain eli olisi vissiin pitänyt luetella yksi purkki lisää.

Semmoisenkin kauheuden olen nähnyt, että hevosta laihdutettiin vähentämällä heinät minimiin. Se oli kauheaa: koni yhtä päätä ähkyssä ja tallihenkilökunta yrittää salaa ruokkia kun polle-rukka syö ulosteensakin viimeistä kikkaraa myöten. Energiarehua sai kyllä niin että soi. Ruokintasuunnittelija oli melko tunnettu suomalainen nuori esteratsastaja. (Mulla jää aina nämä kauheimmat jutut mielen pinnalle ja niitä pitää sopivissa välein päästellä tai tulee hassuksi.)

Unciatim: Kuureina nimenomaan ja tarvittaessa nuo "erikoisuudet" ja kuten sanoin, sairauden/vamman takia annettavat tarpeelliset rehut ovat tietysti asia erikseen. Mutta että päivittäin kahtatoista rehua, keskimäärin. Suurin osa hevosista on kuitenkin suht terveitä ja normaalikäytössä eli mitään ihmeaineita eivät tarvitse. Olen vieläkin ihan hämmennyksissä.