Ruunan kuulumisia

Sukkahousutäti tuli ja pusersi minua koko viikonlopun ja hyvin meni. Osasin ihan hyvin kulkea pohkeiden välissä ja ohjastuntumalla ja sidepassia eikäkun pohkeenväistöä menin vaikka Tädin toinenkin pohje oli kyljessä kiinni. Valmentaja neuvoi minulle sekä selkää vahvistavia että rentouttavia juttuja joita Täti ja matte aikovat nyt minun kanssa harjoitella. Kuukauden päästä menen uudestaan kurssille ja Täti jo uhkasi, että silloin ei Valmentaja pääse sanomaan enää mistään tai ei ainakaan samoista asioista kuin nyt.

Valmentaja sanoi vielä, että olen hyvä ja kehityskelpoinen nuori hevonen, jota on pidetty hyvin ja joka on tyytyväinen elämäänsä. Minä olenkin nyt ollut tyytyväisempi kuin ennen kun minulla on se oma tamma. Enää minulla ei ole yhtään niin kiire mattea vastaan portille kuin ennen vaan joskus matte joutuu hakemaan minut.

Tammaani minä en haluaisi antaa pois ollenkaan ja kerran kun tammaa pakolla vietiin niin minä potkaisinkin naista-joka-antaa-ruokaa. Se taisi olla aika tyhmästi tehty enkä ole sellaiseen enää sortunut. Silloin alkuun hätäännyin kovasti aina kun ne veivät tammani pois mutta nyt olen jo oppinut, että se tulee aina takaisin, käy vain välillä töissä niin kuin minäkin.

Eilen oltiin maastossa maten ja minun tamman ja sen tamman emännän kanssa. Tammalla oli kauhea kiire koko ajan ja maten piti vähän väliä hoputtaa minua ottamaan tammaa kiinni. Oma-aloitteisestihan minä en hurjastele yhtään. Me käytiin katsomassa niitä maastoesteitä muttei hypätty kun minä en ole vielä ratsastajan kanssa hypännyt ja minun valmennusviikonloppu oli aika rankka. Meillä oli aika kivaa ja siellä metsässä oli paljon sopivia polkuja joita laukata.

Minulla on uudet kengät kun jalkapohjani alkoivat tulla jo kipeiksi kun täällä pitää mennä aika kivikkoista tietä ennen kuin pääsee hyville poluille. Ne kengät on vähän hankalat: jos minua ei huvita tehdä töitä tai jos en ymmärrä mitä minun pitää tehdä niin joku kenkä osuu toiseen ja kuuluu kilahduksia ja kalahduksia. Sama juttu oli viime syksynä ja talvena. Matte osti minulle bootsit joka jalkaan mutta kilinä vain jatkui. Minä tykkäisin enemmän olla ilman kenkiä mutta matte sanoi, että pitää pystyä menemään kivikossakin ja liukkaalla eli tarvitaan hokkikengät. Ihan tyhmää.