perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Ruunan vaikea valmennus

Olin ihan kamalan rankalla tunnilla tänään. Sukkistäti tuli aamulla ja me mentiin maneesiin ja siellä oli Valmentaja. Ensiksi oli ihan helppoja juttuja ja minä vähän kyllästyin ja aloin ajatella ihan muita asioita, esimerkiksi sitä, että toivottavasti minun tamma ei syö aamuheiniä loppuun sillä aikaa kun olen töissä. Sitten Valmentaja sanoi, että minä olen niin fiksu (öhöm) että minua kyllästyttää liian helpot tehtävät ja tarvitsen enemmän haasteita.


Niitä haasteita tuli sitten niin kamalan paljon, että olisin halunnut jo lopettaa ja sitten jäin jumiin enkä muistanut ollenkaan nostaa vasenta laukkaa! Minun tuli aivovoimistelusta ihan kamala hiki eikä se vasen laukka vain noussut vaikka Valmentaja ja Sukkistäti yrittivät parhaansa. Valmentaja määräsi minulle huomiseksi aivolepoa ja vain kevyttä juoksutusta sivuohjin. Minä en tiedä mitä se on kun matte aina juoksuttaa minua vapaana. Valmentaja lupasi neuvoa ja sanoi, että minun on syytä oppia tuo sivuohjilla juoksutus myös jos kerran olen kouluratsuksi tulossa.

Kun valmennustunti oli loppu, matte huuhtaisi minut lämpimällä vedellä, niin kuuma minun oli tullut. Tosin se hiki oli enimmäkseen aivojumpan tulosta, fyysisesti ei ollut kovin rankkaa. Matte hankasi ja hieroi minua ja vaihtoi yhtenään peittoa minun päällä. Ihmeellistä hössötystä, en ole yhtään tottunut sellaiseen. Sain vielä syödä sisällä heinää ja kuivatella ennen kuin menin ulos. Tamma oli sitten syönyt kaikki aamuheinät mutta onneksi matte antoi minulle lisää enkä antanut tamman syödä niitä ollenkaan vaan söin ne kaikki itse.

Valmentaja sanoi tänään, että minä olen selvästi kuukaudessa kasvanut ja kehittynyt ja saanut lisää lihasta. Matte oli vähän hämmästynyt kun ei minun kanssa kumminkaan niin paljon tehdä vaan saan viettää aika rentoa elämää. Ei se matte tietysti mitään huomaa kun se katsoo minua joka päivä. Yksi toinenkin täti sanoi tänään, että minä olen selvästi kehittynyt paremmaksi muuten mutta tuo vasen laukka on huonontunut. Kyllä minä sen aina ennen olen pyynnöstä nostanut mutta nyt minun pää meni jumiin enkä enää osannutkaan. Valmentaja sanoi, että huomenna me korjataan minun pää ja laukka ja sitten kaikki menee taas hienosti.


2 kommenttia:

Pikkutamma kirjoitti...

On se mullakin ollut hukassa, se vasen laukka. Se tuntuu jotenkin niin ikävältä, paljon mieluummin laukkaisin vaan sitä oikeeta. Se hujoppi, joka mulla ennen tätä äitiyslomaa aina ratsasti, sanoi että mulla on heikompi oikea takajalka, että se vasenlaukkajuttu johtuis siitä. Mä en kyllä allekirjoita tota, koska mulla on ihan hyvät molemmat takajalat ja mahtavat perslihaksetkin molemmilla puolilla. Mä en vaan tykkää siitä vasemmasta. Mä kuulin, kuinka Hujoppi uhkaili, että panee mut taas töihin, kunhan kentälle tulee lumipeite. Mä toivon kyllä kovasti vähälumista talvea.

M kirjoitti...

Se vasemman laukan vaikeus johtuu minulla nyt yksinkertaisesti siitä, ettei minun takajalat mahdu rungon alle(!). Lyhyt selkä ja takajalkojen kasvuspurtti nääs. Kuljen reippaammassa tempossa koko ajan takajalat vartalon oikealla puolella kerta ne ei mahdu alle. Nosta siinä nyt sitten vasenta laukkaa kun jalat on kokonaan väärällä puolella kroppaa..

Lääkkeeksi tähän täytyy minua juoksuttaa sivuohjissa kerran-kaksi viikossa ja ratsastaa sekä westerniä noin niin kuin matalassa muodossa ja sukkisratsastusta korkeammassa muodossa niin lihakseni kehittyvät kokonaisvaltaisesti. Sain lisää selänrentoutusohjeitakin vaikka olenkin ihan rento mutta etten jäykistykään.

Aika tiukalta näyttää tuo minun tuleva viikko-ohjelma jos on aina kaksi juoksutusta ja pitäisi taipua kouluratsuksi ynnä western-hevoseksi. Tamman kanssa tarhailu voittaa kyllä liian työnteon vaikka olisin minä tänäänkin tahtonut maten kanssa hommiin.