Huoleton on hevoseton nainen. Ihan huoleton ukoton.

Tänään käsittelemme hevosaiheisia sananparsia. Otsikossa moderni versio vanhasta kontiolahtelaisesta sanonnasta Huoletoh hevotom poeka, aevah huoleto akatonj. Uusmuotisen sanonnan allekirjoitan, vanhempaa en niinkään kun en poikana olemisesta mitään tiedä.

Hevojsessa on mieheh henki, akassa koko elämä.
Kangasniemi

Ko aijjoa hyväl hevojsel ni velatki on ko soatavii.
Räisälä

Pätee tänä päivänäkin. Kaikki maailman murheet unohtuvat kun alla on hyvä hevonen.


Härmää s'on yhyren talven lumi hyvälle hevooselle!
Kauhajoki

Maantie auvvai, sano ukko ko piiskan löys.
Antrea

Ruuna rumppu, tamma tamppu, ori oikea hevonen!
Jyväskylä

Saatatkos sen sattuvammin sanoa.


Hevoosta miäs syyttää kun aisan katkaasoo.
Lapua

Reestä ennättää hyvvääki lyyvvä.
Hevosmiesten sananparsi.
Haapavesi

Valkija hevojse miehel ei oo sieluu.
Antrea

Valkoinen hevonen oli aikoinaan kansan keskuudessa erikoisen halveksittu. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko sananlaskut saaneet alkunsa erityisesti valkoisiin hevosiin iskevästä melanoomasta eli ns. kimosyövästä, jonka pahasti vaivaama hevonen on lopetettava. Kimo hevonen ei siis ole hintansa arvoinen koska se ei pysty töihin yhtä pitkään kuin muunväriset hevoset.


Ookkos ehtatöikses vasikasta hevosen hieronu?
Sanotaan kirjavasta hevosesta.
Ilmajoki

Jos sull on keyhällen nuapurillesj kostettavoo nin yllytäk hevojsen ostoon.
Ilomantsi

Hevonen aiheuttaa aina ylimääräisiä kuluja, joilta hevoseton välttyy. Se näköjään tiedettiin ennenkin.


Tamma tämä on ja tamma on ollu tämän emäkin, sanoo Hirveläänen markinoolla.
Lapua

Niin vanaha hevonen ettei uskalla sinuks sannoo!
Maaninka

Vanha hevonen säteilee usein ympärilleen erityistä viisautta, jota ei nuoressa eläimessä ilmene. Helposti ymmärrettävä sananlasku.
Toinen mahdollisuus on silkka ihmettely hevosen korkeaa ikää kohtaan. Yli 25-vuotias hevonen on melkoinen harvinaisuus. Maailman vanhin hevonen eli 51-vuotiaaksi. Useat ponirodut ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään. Hevospuolella pitkäikäisimmät rodut lienevät arabi ja american bashkir curly. 30-vuotias ranchilla työskentelevä curly ei ole harvinaisuus.

Ennen näkemättömiä MM-reining-kuvia Aachenista 2006. Osoitteesta löytyy myös suomalaisia western-touhuja. Meno on hieman erilaista kuin suuressa maailmassa..

Tämän blogin kuvissa esiintyy oma pikku ukkoni ellei muuta ole mainittu. Tämän päivän kuvassa on meneillään pohdinta. Edellisen postauksen kuvassa pikkuori esiintyy western-hevosen koulutusta valottavassa näytöksessä.

Tässä yhden blogin loukussa tekee ajoittain mieli puhella muustakin kuin vain hevosasioista (vrt. eilinen postaus). Vaikka elämäni pyörii tätä nykyä pitkälti noiden viehättävien kavioeläinten ympärillä, ne eivät silti ole (ihan) koko maailmani.

Voisin palata kirjoittamaan päiväkirjatyyppistä blogia, päivitettyä aikuisempaa versiota. Toisaalta omien asioiden ja päivittäisten tapahtumien jakaminen lukevan yleisön kanssa on alkanut tuntua perin kiusalliselta ajatukselta. Metkaa, että tällainen tunne iskee nyt kun lukijoita on vain kourallinen. Satojen päivittäisten latausten aikana ei ollut ongelma eikä mikään ruotia julkisesti vaikka ihmissuhdeongelmiaan. (Sadat päivittäiset lataukset viittaavat tietenkin maankuuluun jo lopetettuun TiraMisu-blogiin. Voi noita kultaisia aikoja.)

Täysin fiktiiviseen tarinointiin voimavarani eivät riitä. En ole kirjoittanut puhdasta fiktiota sitten kouluaikojen. Nykyisin minulla ei edes ole kummempia kirjallisia ambitioita. Pyrintöni keskittyvät arkielämään ja sen tekemiseen siedettäväksi sekä erittäinkin hevostaitojeni parantamiseen.

Back to basics. Ehkä tämä on silkka polleblogi. En minä muuta elämää tiukasti pois rajaa, kattoo nyt sitten mitä tänne suoltuu.

Kasan Jussilla on mieltsi idis kuoleman jälkeen lähes väistämättä tapahtuvaan ruumiin hävittämiseen:

"Kun kuolen, hartain toiveeni on että ruumiiseeni viritetään voimakas pommi, että se sitten pudotetaan kilometrin korkeudesta maailman suurimpaan timanttilouhokseen (jos se ei ole enää käytössä) ja räjäytetään ennen pohjaan osumista. En nimittäin halua tulla ainoastaan maaksi, haluan levitä eri-ikäisiin kerrostumiin tasaisesti."

Olisin halunnut keksiä tuon. Jos pääsisin eri ikäisiin kerrostumiin muuten kuin timanttilouhosten kautta, haluaisin, että sukulaiseni ja läheiseni ottaisivat tämän viimeisenä toiveenani huomioon.

Unelmia ja toimistohommia

Näin hevosalan puolirautaisena puoliammattilaisena tulee joskus miettineeksi notta pitäisikö siirtää leipäpyrinnöt kokonaan tälle alalle. Vuosien varrella olen silloin sun tällöin elättänyt itseni pelkästään hevostöillä eli se on vallan mahdollista joskaan ei taloudellisesti erityisen kannattavaa.

Asun alueella, johon nousee talleja kuin niitä sieniä sillä kuuluisalla sateella. Täällä eläisi pelkästään osa-aikatallitöillä ja lomituksilla. Alan vain olla pahuksen kyllästynyt tekemään töitä muille. Oman hevosalan yrityksen perustaminen taas vaatii runsaasti pätäkkää ainakin jos on aikomus investoida maahan ja asiallisiin tallitiloihin. Päälle tulevat vielä hevoset ja se suhteeton ärtymys, joka tulee todeksi kun hoksaa, että on pakko ottaa vuokralaisia talliin jotta kulut pysyisivät edes jollain lailla hallinnassa.

Pelkästä hevosiin liittyvästä tietotaidosta taas ei olla valmiita maksamaan. Hallitsen melko näppärästi hevosten tapa- ja uudelleenkoulutuksen ja suurin osa hevosten käytösongelmista on varsin helppoja ratkaista. Ongelma on vain siinä, että osa ihmisistä odottaa lähes maagisia juttuja kuten "yliaistillista viestintää hevosten kanssa". Maalaisjärki ja se on helppoa kun sen osaa-opastus eivät ole tällaisten ihmisten keskuudessa erityisen korkeassa kurssissa. Samoin on mahdotonta auttaa ihmisiä, jotka eivät ole valmiita auttamaan itseään eli muuttamaan omia käytöstapojaan ja/tai tekemään hevosen elinympäristöstä hevoselle mukavaa ja turvallista.

En minä koskaan haaveillut hevosista kuin harrastuksena. Jos vain palaisi yliopistolle ja hautautuisi papereihin ja ehkä vähän kenttätöihinkin. Siellä ne kaveritkin melkein järjestään on. Tai muissa "oikeissa" töissä.

Auto on ollut koko viikon huollossa ja polle pakkolomalla. Ounastelen sillä tänään riittävän virtaa vaikkei se kerääkään sitä samalla tavalla kuin säpäkämpien rotujen edustajat. Ori on kuitenkin vasta nuorukainen ja sen elämä samalla tapaa kiihkeää kuin muidenkin teinipoikien. Tämä tapaus vain vastaa kuuliaisuudeltaan superalokasta eikä aina vastaan juputtavaa normiteiniä.

Tallin uusin hevonen, maapallon toiselta puolelta Suomeen matkannut rescue-tapaus, on kuukausien vieriessä osoittanut ilahduttavaa kehitystä. Se on alkanut suhtautua tuttuun porukkaan suopeasti ja kiinnostuneesti eikä ole enää välinpitämätön tai puolustuskannalla. Iltaisin tallissa se ei nykyään malta syödä, niin kiire sillä on kuikuilla mahdollisimman pitkälle karsinan oven yli ja yrittää seurustella ihmisten kanssa. Pitkälle on tultu karsinan nurkkaan vetäytyvästä ns. opitusta alistuneisuudesta kärsivästä hevosesta tai kiinni ollessaan pelosta tärisevästä rauniosta.

Liikutan em. hevosta silloin tällöin sen omistajan pyynnöstä ja on kyllä mahtavaa nähdä hevosen vapautuvan. Se on hiukan alkanut kokeilla rajojaan eikä häntä ole enää niin mahdottoman tiiviisti koipien välissä. Odotan päivää, jolloin hevonen on kokonaisuudessaan rento kun sitä käsittelee.

Hiljaa hyvä tulee. Kiinnostuneille tiedoksi, että nopeisiin tuloksiin ei tällaisen hevosen kanssa oikeastaan voi päästä vaan sen luottamus on ansaittava ajan kuluessa. Asiaa auttaa rauhallinen talliympäristö, jossa hevosia käsittelee vain oma väki. Pitkät tarhausajat ja kesällä kunnollinen ympärivuorokautinen laidunloma alkuun antaa hyvän startin pahoinpidellyn ja ihmiseen luottamuksensa menettäneen hevosen kuntoutuksen aloittamisessa.

Muutto ja yleistä kitinää

Elämäni sujuvin muutto on nyt takana. En tietenkään tarkoita mitään fyysistä muuttamista - ajatuskin kauhistuttaa - vaan blogin uutta osoitetta. Saa nähdä miten täällä uudessa pesässä asiat luistavat. Muistelen, että blogspot-blogeja on luvattoman usein mahdoton päästä lukemaan. Johtuuko se sitten Bloggerin päivityksistä tai jostain huoltotoimenpiteistä, en tiedä.

Huomioita hienolta maneesitallilta, jolla hevoset (tai ainakin omistajat, hmm) ovat vähän keskimääräistä hienompia:

Yksi huomio: Hevoset viedään viedään 50 metrin matka tallin ovelta maneesiin loimi niskassa. Varsinkin näillä keleillä kylmettymisen vaara on toki ilmeinen..

Kaksi huomio: Ihmiset kyselevät aina uudelta tulokkaalta jotta ratsastaako tämä koulua vai esteitä. Vastauksen on oltava joko tai, ei koskaan molempia.

Jos sattuu olemaan ratsastuksellisesti Suomen huipputasolla, voi tällaisen jaottelun ymmärtää. Tavisratsastajan on ihan turha elvistellä ratsastavansa esim. koulua: se jumputtaminen, potkiminen ja hevosen suussa roikkuminen ei ole kouluratsastusta nähnytkään. Kunnollinen kouluratsastus on kuin balettia, hevonen ja ratsastaja liikkuvat yhtenä ja nauttivat suorituksestaan. Sama esteiden kanssa: se, että kaahataan minkä irti saadaan hevosella, joka ei ole alkuunkaan hallinnassa tai hypätään yksittäisiä metrin esteitä ei ole esteratsastusta.


Päivän muihin aiheisiin:

Olen viime vuoden aikana saanut seurata useita ammattiratsuttajia ja -ratsastajia. Ratsastajien parhaimmistolle on yhteistä se, etteivät he keskity ratsastuksen lajeihin, vaan he ratsastavat. Taitava western-ratsastaja pystyy hallittuun suoritukseen kouluratsastukseen koulitulla hevosella, vieläpä niin että hevonen työskentelee todella mielellään. Samoin taitava kouluvalmentaja näkee omaa lajiaan laajemmalle ja osaa antaa hyödyllisiä vinkkejä myös western-ratsastajalle.

Kauhea on tämä nykyinen suuntaus, jossa hevonen ostetaan kun on juuri ja juuri opeteltu ratsastuksen alkeet. Pahimmassa tapauksessa hevonen on saatava omaan pihaan. Siellä sitten puuhastellaan vailla mitään tietoa hevosen oikeasta hoidosta ja ruokinnasta, hädin tuskin satuloida osataan. Eräs aikuinen ratsastuksen harrastaja iloisesti paljasti tässä taannoin, että putsasi hevosen kaviot ensimmäistä kertaa vasta kun osti oman hevosen. Miten tällainen ihminen tietää, miltä kavion tulee näyttää? Osaako tällainen ihminen kutsua sepän tai eläinlääkärin kun on tarvis? Mitä niissä ratsastuskouluissa oikein nykyään opetetaan kun vuosia ratsastaneet eivät osaa laittaa hevoselle varusteita ylle tai puhdistaa kavioita?

Ei siis pitäisi moittia hevosen omistajien hössötystä hienoilla maneesitalleilla. Siellä asuvat hevoset ovat sentään asiallisessa tarkkailussa ja hoidossa tallipaikan tarjoajan taholta. Turvallisinta kaikin puolin on törttöillä paikassa, jossa kuitenkin osataan hoitaa hevoset. Toisaalta tallinpitäjä on ikävässä välikädessä: elanto olisi saatava ja hevoset hoidettava, mutta tämä edellyttää hyviä välejä maksajien eli hevosten omistajien kanssa. Se ei aina ole helppoa kun omistajat tekevät kaikenlaisia päättömyyksiä.