perjantaina, elokuuta 31, 2007

Ruokkimisen sietämätön vaikeus

Olin pudottaa silmäni kun luin uudesta Hevosurheilusta, että keskiverto ratsu saa päivittäin kahtatoista ja ravurikin yhdeksää eri rehua. Tarkemmin ei artikkelissa eri rehuja määritelty, joten jäin miettimään, onko mineraali, joka sisältää tarvittavia kivennäisiä ja hivenaineita, rehu. Entä suolakivi? Jos erilaiset vitamiinilisät, mineraalit ja vaikka biotiinivalmisteet on laskettu rehuiksi, tulos saattaa olla nippanappa käsitettävissä. Jos taas rehu tarkoittaa sitä, mitä sillä itse lähinnä ymmärrän, eli heinää, kauraa ja erilaisia myslisekoituksia eli sitä, mistä hevonen energiansa ja tarvittavat vitamiinit ja hivenaineetkin yleensä saa, on tulos jotain täysin käsittämätöntä.

Vertailun vuoksi:

Keskimääräinen ratsuhevonen 12 erilaista rehua/vrk.
Tässä on otettava huomioon, että moni pärjää vähemmällä ja moni saa sitten reilusti yli kahtatoista rehua eli tuo 12 oli tosiaan keskiarvo. Otanta oli tosin suhteellisen pieni eli noin 20 ravitallia ja 30 ratsutallia.
Oma hevonen kesällä 2-5 ja talvella 4-6 erilasta rehua/vrk, laskutavasta riippuen:
Kesällä ruokavalioon kuuluvat laidunruoho, kuiva heinä lisänä tarvittaessa, prix, suolakivi ja mineraalit yhdestä purkista tarpeen mukaan, talvella taas säilöheinä, kuiva heinä, prix, porkkanat, suolakivi ja mineraalit.

Tietysti vanhoilla, sairailla ja nuorilla hevosilla ynnä kantavilla ja imettävillä tammoilla on omat ruokintavaatimuksensa, mutta näiden "erityisryhmien" ruokintaa helpottaa kovasti kullekin erikseen suunniteltu täysrehu, jota annetaan perusevään eli heinän lisäksi. Useimmiten nämä perusruokinnan ulkopuolelle jäävätkin on yksinkertaisinta ruokkia juuri niille tarkoitetulla täysrehulla sen perusheinän lisäksi.

Satunnaisesti elikäs tarpeen mukaan annettavat lääkekuurit eivät kai sentään rehuihin voi sisältyä? Entä lopputalvella/alkukeväällä joskus tarpeen olevat vitamiinilisät?

Näitä rehuasioita miettiessä tulee helposti ihan pöhköksi. Jokaisen hevosenomistajan tulisi kuitenkin osata laskea hevosensa yksilöllinen rehuntarve. Nykyään tämä on helppoa kun on kaiken maailman nettilaskurit. Ennen nämä pähkittiin paperilla tai sovitettiin ihan näppituntumalla eli jos hevonen on silminnähden liian laiha, lisätään evästä ja päinvastoin.

Normihevonen tulee toimeen heinällä, kauralla, oikealla mineraalilisällä sekä suolakivellä. Jos kauran sijasta antaa riittävästi mineraaleiltaan tasapainotettua mysliä t. muuta täysrehua, ei erillistä mineraalilisää tarvita.

Oman hevosen saama täysrehumäärä eli tuo mystinen prix on niin vähäinen, että sille pitää lisätä mineraaleja vielä erikseen. Sama tilanne lienee monilla alkuperäisroduilla ja poneilla, jotka tulevat toimeen verraten niukalla ravinnolla.

Minä todellakin hämmästelen tuota päivittäisten rehujen määrä. Jos Orilla eikäkun Ruunalla olisi esim. nivelrikko (thaimaan isä meitä moiselta varjelkoon), rehujen määrä lisääntyisi kenties yhdellä tai kahdella. Jos se tekisi valtavan raskasta työtä, saatettaisiin tarvita lisäsuolaa ja -magnesiumia eli kenties yhden purkin lisäys. Joskus olen antanut vatsan toiminnalle eduksi olevaa pellavarouhetta, satunnaisesti hevonen saa herkkuna kuivia leivänkannikoita. Talvella antaisin mielelläni kuivan heinän joukkoon kuivatettua nokkosta silloin sun tällöin, mutta olin jälleen kerran tänä vuonna liian laiska noita nokkosia keräämään.

Kuolemaksenikaan en keksi, mihin kaikkia niitä (ratsu)talleilla nähtäviä kymmeniä erilaisia purnukoita tarvitaan. Tietävämmät saavat mielellään valaista minua tässä asiassa.

Lopuksi vielä omakohtaista pähkintää. Tänään ruokkimieni hevosten rehumäärät ovat samaa luokkaa kuin oman hevoseni. Kyseessä on siis eri talli ja eri ihmisten suunnittelemat ruokinnat. Ratsuhevosia ovat nämäkin ja omiin silmiini rauhallisen ja hyvinvoivan näköisiä. Osa omistajista on vähemmän harrastaneita, osa ruokinta-asioiden konkareita, joilla voi olla yli puoli vuosisataa hevosharrastusta/-elämäntapaa takanaan.

Omien kokemusten perusteella sanoisin, että samalla kun ruokintatietous ihmisellä lisääntyy, hevosten lisärehujen purkkimäärä vähenee (sama tapahtuu usein myös loimien kanssa). Tätä olen paljon nähnyt. Ruokinta-asioissa epävarma ihminen lankeaa helposti mainonnan houkutuksiin tai ryhmäpaine talleilla aiheuttaa sen, ettei tunne olevansa normaali hevosenomistaja ellei lisärehupurkkeja ole vähintään kymmenen.

Huh, tulihan vuodatus. En ehtinyt ollenkaan hevosten varsinaiseen yli- tai aliruokintaan kun jäin hämmästelemään pelkästään eri rehujen määrää.

torstaina, elokuuta 30, 2007

Oripoika on nyt sitten ruuna. Operaatio meni käsittääkseni oikein hyvin ja herra on toipumassa hyvää vauhtia. Tarhailu on kielletty kaahailun estämiseksi tikkien repeämisvaaran vuoksi. Tuore ruuna majailee päivät karsinassaan ja seurailee tallipihan tapahtumia. Pieniä kävelyitä mielen virkistykseksi ja verenkierron vilkastuttamiseksi tehdään useamman kerran päivässä.

Hoito-ohjeissa huvitti kohta, jonka mukaan rehuja on seisovalta hevoselta roimasti vähennettävä. Kundi saa muutenkin litran verran Prixiä päivässä nyt kun astutukset ovat loppuneet eli aika niukasti on vähennettävää.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Huomisaamusta sunnuntai-iltaan pitäisi jaksaa töissä. Väsyttää jo valmiiksi. Toivottavasti asiakkaat, nuo pirunpenikat, ymmärtävät pysyä poissa.


torstaina, elokuuta 16, 2007

Kuvia Suomen mittakaavassa isoista kisoista, Lännenratsastuksen kansallisista ja aluemestaruuskilpailuista 11.-12.8.2007. Ratsukoiden nimet jäävät arvoituksiksi mutta tuskin ne satunnaista katselijaa edes kiinnostavat.

Minua tai hevostani ei kuvista löydy. Minä en kilpaile koskaan missään julkisesti, se touhu ei ole minua varten. Tulee vain turhaa stressiä itselle. Ratsastustani toki pyrin parantamaan mutten ole innostunut taitojani tai niiden puutetta julkisesti esittelemään.

Orin haluaisin saada kisoihin. Pitäisi vain löytää sille tarpeeksi osaava ratsastaja ja niitä ei tässä maassa ole montaa. Vaatimuksiini nähden kyllin pätevillä ratsastajilla on omat hevosensa eikä varmaankaan kiinnostusta kisata oudon näköisellä, hännättömällä ja harjattomalla hevosella, oli ko. yksilö sitten miten pystyvä tahansa. Rotukin on tietysti Orilla väärä, pitäisi olla quarter-hevonen, appaloosa, paint tai edes arabi.

Ori saisi kyllä startata tietyissä luokissa, mutta ne arvostetuimmat luokat on tarkoitettu varsinaisille western-rotuisille.

American Quarter Horse Association
American Paint Horse Association

Vaan mitäpä tuota rutisemaan kun Orin kisauran urkeneminen ei näytä kovin todennäköiseltä.

maanantaina, elokuuta 13, 2007

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket
Kolmiviikkoinen curly-varsa

Varsapienokainen senkun kasvaa ja vahvistuu. Sekä varsa että emä ovat hämmästyttävän vähän riippuvaisia toisistaan. Emä voi olla laitumella syömässä ja pikkuneiti siivoaa pihattoa henkilökunnan kanssa. Emä kutsuu pientä luokseen, varsa vastaa etten tule nyt kun täällä on kivaa toimintaa.

Varsakarva on hyvää vauhtia lähdössä, nyyhk. Ihana pumpulinpehmeä ja kihara vauvaturkki irtoaa ja sen alta paljastuu sileää ja tummaa aikuiskarvaa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että varsasta tulee isäänsä tummempi mutta emäänsä vaaleampi.

Iso tuo on kuin mikäkin. Selvästi shettistä isompi jo ja varmaan nopeampikin. Esteharjoitukset jatkuvat edelleen, neidin lempiharrastus on erilaisten esteiden yli loikkiminen.

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Can I wear your diphthong?

Rupesin tässä miettimään ratsastusta mukavana harrastuksena, jonka avulla jaksaa paremmin arjessa. Minulle hevoset ovat hiljalleen muodostuneet elämäntavaksi, mutta pitkään hevoset olivat se arjen henkireikä, luotettavia kavereita ja ratsastus ainoa edes jonkin verran liikuntaa muistuttava harrastukseni.

Harrastuksen miellän toiminnaksi, joka on vapaaehtoista ja mukavaa. Kiltin ja toimivan hevosen ratsastus ja sen kanssa oleilu on erittäin miellyttävää ja terapeuttista. Miksi sitten niin monella hevosharrastajalla tuntuu olevan niin kovin vaikeaa? Töitä tehdään otsa rypyssä ja samaa uraa nylpytetään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Hevonen on muka tahallaan vaikea ja vittumainen elukka, joka tarvitsee kovaa kuria ja kättä. Ratsastus on usein silkkaa tappelua ja voimankäyttöä, josta on hauskuus kaukana.

Tämä sama vain suu täynnä rautaa ja pitkillä kannuksilla ratsastettavissa oleva kovishevonen on kuitenkin niin herkkä, ettei sen kanssa voi avata maneesin ovea vaan ovi täytyy avata etukäteen, hakea hevonen, taluttaa se sisään ja kavuta ratsaille ja pyytää jotakuta toista sulkemaan ovi. Herkkä hevonen voi tarhailla talvisin yksitystarhassa kolmen loimen alla korkeintaan tunnin päivässä kun on niin kylmä ja se menee jumiin. Kesällä tarhataan tuo samainen tunti, koska on liian kuuma/sataa/tuulee/hevonen häiriintyy ohikulkijoista/muista hevosista.

Tätä "hevosta ei myöskään voi a) lastata, b) kengittää, c) viedä maastoon, d) jättää yksin talliin, e) ratsastaa yksin kentällä, f) ratsastaa muiden hevosten tarhojen ohi, g) sitoa mihinkään kiinni, h) ratsastaa ilman raippaa, i) tarhata muiden hevosten kanssa etc. etc. ööhön saakka, koska tää pelkää/inhoaa 1) autoja, 2) miehiä, 3) kengittäjiä, 4) suihkepulloja, 5) muita hevosia, 6) trailereita, 7) sateenvarjoja, 8) ojia, 9) kiviä, 10) lintuja, 11) raippaa, 12) yksinolemista ym. ym. ja näitä riittää sinne nro tuhanteen saakka. " (Lainaus Olmin lootaani jättämästä kommentista)

Useimmiten em. ongelmista useampi tosiaan löytyy tältä kuvitteelliselta - muttei ilman eläviä esikuvia olevalta - esimerkkihevoselta ja ne ovat enimmäkseen - yllätys yllätys! - hevosen omistajan aiheuttamia.

Menee hieno harrastus tärviölle kun siitä tulee taistelua hevosen kanssa tai kun ei voi tehdä yksinkertaisimpiakaan asioita ilman jännitysmomenttia. Vetääkö heppa pultit kun sidon sen kiinni, yrittääkö potkia kun puhdistan kaviot, rynniikö eteenpäin pidätteistä piittamatta jos uskaltaudun maastoon? Harrastuksen tulisi antaa voimia eikä viedä niitä eikä ainakaan aiheuttaa harrastajissaan pelkotiloja. Pienestäkin pimahtava hevonen pelästyttää helposti niin lapsen kuin aikuisenkin harrastajan.

Mihin on tavallinen maalaisjärki hävinnyt? Miksi käsitellä hevosta kuin särkyvää esinettä tai kohdella sitä kuin räjähdysvalmista pommia, jolloin siitä sellainen tuleekin?

Hevosen peruskäsittelykursseille olisi tarvetta. Löisiköhän niitä pitämällä rahoiksi?

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Curlyjen historia ja ominaispiirteet alle kahdessa minuutissa:



Täytyy kyllä sanoa, että Pikkuori on selvästi hyvärakenteisempi kuin videossa esiintyvä hevonen. Omallani on paremmat liikkeetkin ja toimivuus on vähintään samaa luokkaa. Tarvinneeko sanoakaan, että olen taas kerran ratkeamaisillani ylpeydestä! Minulla on upea hevonen.

torstaina, elokuuta 02, 2007

Ori jurputtaa

Minua inhottaa tämä jatkuva sade ja tuuli. Täällä minun kotona tuulee yleensä suoraan tuolta pellolta minun pihattoon. Vielä kun olen joskus ikävissäni jyrsinyt noita oviaukkoja - minulla on kaksi ovea - suuremmiksi ja laudoituskin on vähän harva niin joskus minun tulee melkein kylmä. Talven varalle täytyy keksiä jotain uutta systeemiä tai sitten alan taas kyllä olla tallissa yötä.


Olen ollut paljon sisällä pihatossa kun ulkona on niin kurjaa. Toisaalta sisällä on tylsää ja tulee aika pitkäksi. Aikaa tappaakseni minä olen kuopinut lattiasta esiin raudoitusta ja muokannut vähän sisäseiniä. Matte tietysti hermostui ja sanoi, että lattia pitää valaa uudestaan kun minä olen työstänyt sitä niin paljon. Minusta se lattia oli alun alkaenkin aika huonosti tehty ja hyvä vaan että se uusitaan.

Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket
Minun ilme kun ärsyttää tämä keli ja
asumisolosuhteet. -kele.


Minulla on uusi satula. Matte sanoi, että siitä sai maksaa itsensä kipeäksi. Se satula vaan oli ainoa joka minulle kävi kun olen taas kasvanut ja olen hurjan leveä ja miehekäs jo. En ole vielä sitä satulaa paljon käyttänyt kun se natisee. Minua se ei häiritse mutta maten vähäkin keskittyminen menee kun sitä ärsyttää se narina. Narina kuulemma johtuu siitä, että sitä satulaa on rasvattu liian vähän ja säilytetty liian kuivassa paikassa.

Matte vei satulan pois ja sanoi, että rasvaa sitä ja jos sekään ei auta niin siihen narinaan voisi auttaa talkkikin. Minua tuo satula ei paljon kiinnosta paitsi sen puolesta, että siinä tuntuu vähän vieraiden hevosten hajua. Selässä se kyllä tuntuu hyvältä eikä kiristä lapojen takaa niin kuin vanha oli jo vähän alkanut tehdä.