tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Ruunan ruokahuolet

Ekaksi kerron kun olin taas tosi hyvä ihan uudessa jutussa. Meidän maneesiin tehdään aina välillä semmoinen irtohypytyskuja ja minä olenkin hyvä hyppäämään niin kuin olen ennenkin sanonut. Viimeksi kun se kuja oli niin matte laittoi viisi peräkkäistä estettä jotka piti hypätä in-and-out-tyyliin eli niin, ettei tule ollenkaan laukka-askelia väliin. Sellaista sanotaan myös jumppasarjaksi.

Minä hyppäsin tosi näppärästi ja sain askeleet sopimaan just eikä melkein. Hyppäsin monta kertaa ja molemmista suunnista enkä olisi halunnut oikein lopettaa kun se hyppääminen oli kivaa ja olin niin hyvä.


Matte oli ymmärrettävästi tosi ylpeä kun minä olen hypännyt in-n'-outina ennen vain kahta ja jos on ollut enemmän esteitä niin välissä on ollut se yksi laukka-askel vähintään. Matte ja muutkin sanoivat, että minulla on estesilmää ja hyvä tekniikka. Öhöm!

Minun kaura-annoksia on pienennetty samaan aikaan kun minun työmäärää on lisätty! Matte kyllä väittää, että olen hyvässä lihassa ja hyllyn vähän sieltä ja täältä mutta täytyyhän miehellä massaa olla! Miten minä muka kasvatan lihasta jos en saa ollenkaan ruokaa?

Annoskokojen pienennystä matte perustelee sillä, että saan kokonaisen ekstra-ruuan päivällä. Siinä on pellavaa jotta minun mahaan ei kertyisi hiekkaa ja heinäpellettejä, että se pellava menisi alas kun ei se minulle pelkästään maistu. Kun se pellava on kuulemma aika energiapitoista ja pelleteissäkin on paljon ravintoa niin minun kauroja piti vähentää kun aloin muka lihoa heti sen jälkeen kun aloin saada tuota pellavapellettipuuroa.

Tallin ikkunalaudalla odottaa sellainen kone, jolla ajetaan hevosia kaljuksi. Kaksi meidän tallin hevosta on jo klipattu kokonaan ja minulle ja Isolle Ruunalle suunnitellaan hikoilevimpien paikkojen karvanpoistoa. Minusta ei ole mitään järkeä ajaa karvaa pois talveksi kun on kylmä ja siksi se talvikarva hevosille kasvaa, että me pärjättäisiin kylmässä. Matte nyt kumminkin väittää, että minun on mukavampi tehdä töitä kun hikoilen vähemmän eikä minulta kuulemma sentään ajeta kaikkea pois.


torstaina, lokakuuta 16, 2008

Ruuna töissä

Minulla oli kamalan rankka viikonloppu kun olin niissä sukkisvalmennuksissa ja piti harjoitella niitä etuosakäännöksiä ja vastalaukkaa. Lauantain tunnin jälkeen olin ihan vaahdossa ja loppukäynnissä en aina huomannut jos Sukkistäti pysähtyi ja kävelin vahingossa sitä päin, tömps vaan. Onneksi täti ei ollut yhtään vihainen vaan ymmärsi, että minä olin tosi väsynyt ja kävelin ihan nukuksissa siinä tädin perässä.

Sunnuntaina kun oltiin maten kanssa menossa maneesiin niin minä en ensin suostunut tulemaan sinne kun näin, että siellä oli minun valmentaja. Olin tehnyt niin rankasti töitä lauantaina, etten olisi millään enää jaksanut. Onneksi matte sanoi, ettei nyt ole valmennusta vaan vain juoksutusta ja valmentajakin lähti pois ja matte irtojuoksutti minua niin, että sain venyä ja vanua pitkäksi ja rentoutua oikein kunnolla. Lopuksi matte venytti vielä minun takajalkoja, mukavaa.

Eilen olin western-tunnilla ja enkös perkule joutunut sielläkin kovasti töihin. Ensin minun piti koota itseni ihan nippuun ja pysyä kasassa käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä ja pysähdyksissä, huh huh. Sitten minun piti vielä koota laukkaa ihan kamalasti ja se oli raskasta enkä olisi yhtään halunnut hikeen asti juosta. Matte sanoi, että oli hyvä kun Sukkistäti teki pitkän ja reippaan loppuverryttelyn jossa pääsin venymään mutta itse en olisi enää tahtonut juosta vaan mennä jo talliin syömään heinää.

En minä joudu sentään ihan koko aikaa opiskelemaan uusia juttuja. Maten kanssa käydään paljon maastossa ja tehdään muitakin kivoja asioita. Aina ei edes ratsasteta vaan joskus matte juoksuttaa tai sitten yrittää saada minut tekemään jotain asioita ilman naruja tai valjaita. Nyt aletaan kuulemma taas irtohypytykset - joissa minä olen hurjan hyvä! - ja pikkuhiljaa sitten ne ihan oikeat esteharjoitukset ratsastajan kanssa. Matte haluaisi, että oppisin jossain vaiheessa vielä vetämään kärryjäkin. Minulla on siis paljon puuhaa mutta se hyvä puoli tässä on, etten ehdi melkein yhtään pitkästyä kun on sopivasti töitä.

Kylläpä menikin muuten tallikaverilla ne viikonlopun kisat hyvin kun sillä oli minun hieno riimu! Se tamma tuli nimittäin kotiin ruusukkeilla lastattuna. Se oli tullut monesti ykköseksi, saanut reiningistä 65 pistettä vaikkei ole mikään reining-tykki tai edes oikeata sukua ja ollut koko päivän voittaja. Minuakin alkaa tosissaan kiinnostaa tuo kisahomma, voisin lähteä napsimaan ruusukkeita. Jos voittaa luokan, voi saada vaikka loimen tai joskus ihan rahaa. Jos minä voittaisin rahaa, ostaisin kaikkea hyvää syötävää niin kuin vaikka leipää ja porkkanoita ja söisin kaiken itse.


perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Ruunan karu arki

Tällä viikolla olen saanut kehuja sekä western-opelta että sukkisratsastusvalmentajalta. Western-ope sanoi, että olen hurjan hyvä ja että nyt aletaan työstää laukanvaihtoja. Sukkisvalkku sanoi, että minulle on viimeisen kuukauden aikana tullut näkyvästi lihasta ja olen paljon parempi kuin ennen ja olen hyvä tekemään töitä.


Sukkisratsastustunnilla tein yhden semmoisen tosi vaikean harjoituksen: muut jotka sitä tekivät, olivat vähintään vaA-tason hevosia. Ehkä minäkin olen nyt vaativan tason kouluratsu? Matte on sellaista vaativa C-tasoa mutta minä olen hurjan hyvä ja Sukkistäti on kanssa aika hyvä. Muut minun ikäiset hevoset tekivät vain semmoisia helppoja tasapainoharjoituksia kun minun piti omassa valmennuksessani osata vastalaukat ja etuosakäännökset samassa tehtävässä. Matte vähän kertoi kun se oli katsellut muiden viisivuotiaiden valmennuksia kanssa.

On oikeastaan aika kiva harjoitella kahta lajia. Matte ja Sukkistäti touhottavat vielä jostain esteratsastuksesta ja minä kai alan sitten harjoitella semmoistakin. Kuulostaa kyllä aika hankalalta. Minä suoritan kyllä esteitä kun harjoittelen trailia mutta tuo sukkisesteratsastus on kuulemma eri juttu.

Laidunkausi on loppu ja aika kuluu tarhassa huonosti kun ei ole oikein tekemistä. Minä ja Adjutantti kiusattiin aikamme kuluksi Vanhaa Ruunaa niin, että se ei enää tarhaile meidän kanssa ja nyt me ollaan ihan kaksistaan.

Sattui kuulkaas omituinen juttu tuossa viikolla kun minä tein kahdeksikkoa aidan vieressä ettei Adjutantti pääse veljeilemään viereisen tarhan tyyppien kanssa. Adjutantti kimmastui kun se on semmoinen sosiaalinen tyyppi ja potkaisi minua! Onneksi se osui vaan loimeen mutta minä säikähdin vähäsen kun Adjutantti ei ole ennen osoittanut yhtään omaa tahtoa. Minä menin tarhan kauimmaiseen nurkkaan miettimään sitä juttua ja sen jälkeen olen antanut Adjutantille vähän enemmän vapauksia. Se saa mm. tervehtiä aidan takana olevia kavereitaan ja joskus minä annan sen jopa syödä samasta heinäkasasta minun kanssa.


torstaina, lokakuuta 02, 2008

Ruuna työskentelee kaurojensa eteen

Minun tallikaveri kävi mokailemassa westernin SM-kisoissa vaikka kyllä se jotain palkintoja ja ruusukkeitakin sieltä toi kotiin. Sen porukat vaan eivät olleet oikein tyytyväisiä ja nyt se treenaa kovasti tuonne Last minute challenge showhun. Toivottavasti siellä sujuu hyvin.

Matte lupasi lainata sille minun upeaa halter-riimuani joten eipä ole epäonnistuminen ainakaan varusteista kiinni! Matte aikoo kanssa lähteä katsomaan niitä kisoja kun meiltä ei ole sinne pitkä matka. Matte oli siellä SM-kisoissakin katsomassa ja se huomasi siellä, ettei se ymmärrä lännenratsastuksen lajien pistelaskusta mitään. Välillä sitä alkoi kuulemma epäilyttää koko touhu kun se oli monesti niin eri mieltä tuomarien kanssa. Matte ahdisteli kysymyksillä minun western-opea niin kovasti, että ope takuulla katuu kun otti maten mukaan sinne Tampereelle.


Me harjoiteltiin eilen tädin kanssa trailia ja minä olin tosi hyvä niin kuin minä aina olen. Melkein tahtoisin sellaisiin kisoihin myös mutta matte ei uskalla lähteä joten kuski puuttuu. Matte aikoo yrittää puhua tätiä ympäri jos se suostuisi kisaamaan ensi kaudella. Minulla on nykyään oma kisarahastokin kun minun vanha satula meni vihdoin kaupaksi ja matte sai siitä ylimääräistä rahaa.

Osalla niistä satularahoista matte osti minulle uuden satulapatjan ja se on tosi hyvä! Matte on ihan varustelukierteessä ja sanoo, että vain paras on minulle kyllin hyvää. Niin kuin onkin. En minä tahdo treenata huonot kamat päällä! Väreillä ja semmoisilla ei ole minulle niin väliä mutta varusteiden pitää olla sopivia ja mukavia.

Nyt on kuulkaas piru irti: Enää ei riitä, että minä nostan sen vasemman laukan vaan minun pitää tehdä siinä töitä. Minä joudun nykyään lyhentämään sitä laukkaa ja kokoamaan ja kantamaan itseäni ja samalla pitää mennä sinne mihin käsketään.

Kohta minun pitää alkaa harjoitella oikein kunnolla lopea eli semmoista kamalan hidasta laukkaa eikä minun jogikaan ole tarpeeksi hidasta kuulemma vielä. Minusta matte saisi ihan itse koota itsensä ja mennä keskenään jogit ja lopet. Välillä ärsyttää tuommoinen kun pitäisi koko ajan olla opettelemassa uusia asioita. Siinä joutuu miettimään niin paljon, että tulee pää kipeäksi!


Eikä minun kaura-annostakaan ole lisätty yhtään, miten minä muka jaksan töitä kun en saa edes tarpeeksi ruokaa! Minulla EI ole tynnyrimahaa, se on joku maten näköharha.