torstaina, maaliskuuta 19, 2009

Ruuna mönkii metsässä

Meillä oli maten kanssa ihan tosi hauska maastoreissu eilen! Alkumatkasta eli ekat parisataa metriä minä vähän tuhisin ja jännitin kun siellä metsässä kaikki oli muuttunut sitten viimenäkemän. Lumi oli sulanut ja kiviä paljastunut ja kaikkea. En minä kauan jaksanut stressata -en minä koskaan kauaa viitsi kun se jännittäminen on niin rankkaa- ja pian sain luvan laukata. Juoksin rennosti mutta aika reippaasti ja matte antoi minun mennä omaa tahtiani.

Pimeän Kuusikon läpi käveltiin ja sen jälkeen tulevassa jyrkässä mäessä nostin itse laukan. Matte antoi taas minun laukata mutta kun yritin mäen jälkeen hiljentää niin en saanutkaan vaan minun piti laukata paljon enemmän kuin olisin itse halunnut. Loput reissusta olinkin sitten tosi tarkkana ja vaihdoin askellajia ja tempoa ihan heti kun matte pyysi enkä enää pyrkinyt liikaan oma-aloitteisuuteen.

Vähän harmitti kun piti kääntyä takaisin kotiinpäin ennen kuin olisin tahtonut kun matte tahtoi olla takaisin ennen pimeää. Ihan turhaa minusta, minä näen hyvin hämärässäkin! Kotia kohti minä kävelinkin sitten tosi hitaasti ja yritin joka risteyksessä kääntyä pitemmälle reitille. Välillä koitin jäädä puskaan syömään jos saisin siten nipistettyä lisää aikaa metsässä. Kotona minä onneksi sain lesepuuroa ja porkkanoita ja aika pian oli varsinainen iltaruokakin.

Tänään oli kanssa kivaa kun minun asiakas tuli (vaikka en olisikaan ensin halunnut lähteä kun otin parhaillaan torkkuja auringossa) ja me mentiin taas metsään, nyt vaan kävelylle. Se asiakas alkoi käydä syksyllä kun lääkäri oli suositellut sille ratsastusta lihasten vahvistamiseksi ja tasapainon parantamiseksi. Se täti tahtoo aina mennä ilman satulaa ja välillä me mennään maneesissa ja välillä metsässä tai pellolla. Matte on aina mukana valvomassa mutta kyllä minä itsekin huomaan, ettei se täti ole varsinainen ratsastaja. Täti on kumminkin ollut hirmu tyytyväinen ja sanoi, että uusissa testeissä sen tasapaino oli parantunut ihan hurjasti ja lihasvoima kanssa. Minä olen siis hyvä kuntouttaja. Matte aina sanookin, että minä olen maten oma karvaterapeutti ja säästän yhteiskunnalle paljon rahaa kun matte voi hoitaa hulluuttaan minun kanssa eikä sen tarvitse olla missään laitoshoidossa.



Ei kommentteja: