perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Kevättoimia

Me ollaan maastoiltu maten kanssa aika paljon. Joskus on tehty lyhyitä ja rauhallisia reissuja ilman satulaa ja koiratkin on olleet mukana. Silloin kun koirat menevät edellä niin minulla on oikein mukava ja turvallinen olo eikä minun tarvitse niin paljon keskittyä siihen mitä siellä edessä on. Sitten on tehty pitempiä ja reippaampia reissuja oikein satulan kanssa. Luulen, että kevät tulee kun matte on alkanut taas käyttää satulaa.

Viimeksi kun lähdettiin niin pellon laidalla heilui laitumen aitalanka aika oudosti tuulessa. Minä olin kovalla pörinällä menossa tutkimaan ilmiötä lähempää mutta matte kielsi kuulemma siksi, että siinä oli syvää lunta ja iso oja välissä. Minä olen seikkailijaluonne ja jos minun tutkimuksia liikaa estellään, voi minusta tulla hapan. Nyt en ehtinyt kumminkaan happamoitua kun matella oli kiire eteenpäin että ehditään hyvä lenkki ennen pimeää.

Minulla alkaa olla täysi viikko-ohjelma kun on maastoja ja sukkistätiä ja oma opettaja käy ja on vielä yksi vakioasiakas. Matte on ihmeesti reipastunut ja nyt se ope käy tosiaan joka viikko. Viime kerralla oli aika vaikeita juttuja kun minun piti hirmu pienistä merkeistä peruuttaa ja vaihtaa suuntaa ja tehdä eri kokoisia ympyröitä ja ties mitä kaikkea. Oudoin juttu oli se, ettei matte ollut ollenkaan selässä vaan minun kanssa jalan. Matte oli toivonut semmoista opetusta ja se sai kotiläksyjä. Minä en saanut kun olin niin hyvä! Minun täytyy kyllä auttaa mattea osassa niitä läksyjä kun ei se oikein yksin pärjää.

Matte on ruvennut haaveilemaan toisesta hevosesta. Pappa sanoo, että yksi (eli MINÄ) riittää ja että milläs matte muka hommaa ja elättää toisen hevosen? Yksi täti kyllä lupasi matelle, että se saa käyttää sen tädin hevosta välillä jos haluaa. Minä en oikein hyväksy sitä, että matte puuhailee muiden kuin minun kanssa. Matte taas sanoo, etten saa olla itsekäs.


tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Aamulla aikaisin on valoisaa, talitiaiset laulavat ja elukoilta lähtee karvaa. Se on kevät nyt.



Se piti vielä sanomani, että Ruunan jälkeläisillä oli molemmilla tuplasti jouhia isäänsä verrattuna. Emänsä taas oli aivan kalju. Curlyjen jouhien kanssa ollaan kyllä jännän äärellä.

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Varsoja ja pöllöjä

Minun naamaa kutittaa kun minulta lähtee siitä karvaa. Oli hauskaa kun pappa hieroi minun naamaa oikein kovaa kumisualla ja rapsutti vielä korviani sisäpuolelta. Se ja kankkujen välin rapsutus ovat suosikkijuttujani.

Matte ja pappa kävivät katsomassa minun naista ja lapsia minun entisessä kodissa. Lasteni äiti oli kuulemma oikein viehättävä ja lapset hirmu kauniita ja komeita. Totta kai, olenhan minä niiden isä! Tyttäreni ja poikani asuvat pihatossa yhdessä, poika on vielä niin vauva että se käy. Tytär oli kuulemma oikein hieno, tasapainoisesti kasvanut ja ponin näköinen eikä yhtään sellainen honkkeli niin kuin parivuotiaat yleensä.

Poika oli vielä melko pikkuinen mutta pitkäjalkainen ja leveärintainen ja ihan samanvärinen kuin minä eli punarautias. Tyttäreni on väriltään mustanruunikko. Linkkien takaa löytyvät lasteni kanssa samanväriset hevoset, kuvat eivät siis todellakaan esitä lapsiani.

Minulla alkaa olla kevättä rinnassa ja juoksen ja leikin aika paljon junnuarabin kanssa. Sellaiset keltaiset linnut ovat huutaneet meilläpäin jo yli kuukauden ja öisin en meinaa saada unta kun pöllöt mölyävät metsässä. Niillä on lisääntymisaika ja niiden suvunjatkamismenot pitävät minut, työn raskaan raatajan, hereillä vaikka tarvitsisin kauneusuneni kyllä.


tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Töltillä taivaaseen

Matte oli koko viikonlopun poissa ja höpisi palattuaan jostain ihme
issikoista. Ne oli kuulemma sellaisia pieniä ja pörröisiä eli niin kuin jotain poneja muttei kuitenkaan poneja. En yhtään ymmärrä miksi kukaan haluaisi ratsastaa semmoisella mutta matte sanoi, että ne oli oikein kivoja vaikka tosi pieniä ja hitaita. Niillä on jotain erikoisaskellajeja ja töltti oli kuulemma hauskaa.

Matte aikoo mennä vielä uudestaan kokeilemaan niitä issikoita ja miettii nyt, jos ostettaisiin Papalle semmoinen. Pappa voisi olla enemmän minun kanssa, ei meille mitään issikkaa minun mielestä tarvita! Mutta Pappa kuulemma arastelee minua kun olen niin iso (Ruuna mikään iso ole mutta toki keskiverto islanninhevosta reilusti korkeampi, matte huom.). Sukkistäti kävi minun kanssa töissä sillä aikaa kun matte oli muualla.


Maanantaina minulla kävi uusi asiakas, se oli sitä melkein-terapia-hommaa. Asiakas oli semmoinen täti joka oli lapsuudessaan ratsastanut mutta oli aika arka. Minä ensin tein niin kuin matte määräsi mutta sitten se täti alkoi itse tehdä enemmän ja olikin sen verran osaava, että minä nostin selkää ja aloin kantaa itseäni oikein hienosti. Matte oli ihan ihmeissään mutta minä mielelläni teen mitä pyydetään ja vähän enemmänkin, ainakin jos ei vaadita liikaa.

Tänään harjoittelin taas Sukkistädin kanssa vastalaukkoja ja ne menivät oikein hyvin vaikka minä olin muka vähän laiska. Matte taas äityi ihan hurjaksi ja varasi meidän omalta western-opelta sellaisen vakioviikkotunnin, että ope tulee aina tänne ja me opiskellaan sitten maten kanssa. Siitä opesta tykkään hurjasti vaikka minun kaikki opet on kyllä tosi kivoja kun välillä saan lopettaa työt ja ne rapsuttelevat minua.


tiistaina, helmikuuta 10, 2009


Tässä kuvassa minä olen kolmen vanha eli puolet siitä mitä
nyt. Maten mielestä tämä on sellainen vauvakuva. Matte näkyy taustalla
.

Naama happanee mutta pito paranee (Ruuna kertoo)

Johan on. Minulle tuli tänään asiakas ja kun se ja matte veivät minua talliin harjattavaksi ym. niin en olisi ensin tahtonut mennä sisään kun siellä oli minun kengittäjä. Matte sanoi, että minun täytyy tulla ja sitten minä jo huomasinkin, että se kengittäjä laittoi ihan toista hevosta eikä ollut tullut minua varten ollenkaan. Helpotuksen huokaus! Minä kävelin asiakas selässä ilman satulaa monta monta kierrosta laitumen ympäri enkä saanut juuri ollenkaan pysähtyä kuopimaan syötävää esiin lumen alta. Me oltiin ulkona koska maneesissa voi olla tylsää kiertää vaan kehää.

Matte ehdotti asiakkaalle, että oltaisiin menty metsään mutta kun asiakasta pelotti se liukas tie jota pitkin olisi pitänyt mennä niin me mentiin vaan siihen laitsalle.
Töiden päätteeksi menin taas talliin. Harjaamisen jälkeen en päässytkään ulos vaan se minun seppä tuli siihen ja katseli minun jalkoja ja laittoi minun takajalkoihin kengät. Törkeää! Ensin töitä ja sitten vielä kengitys!

Kieltämättä eilen ja tänään on ollut tarhassa kurjaa kun on ollut niin liukasta ja minulla on ollut kunnon pito vain edessä kun minun etukavioissa on kengät ja hokit. Nyt on paremmin pitoa mutta olin siinä kengityksen aikana tosi synkkänä kun minut huijattiin siihen petoksella! Että ensin mennään muka vaan töihin ja sitten onkin vielä kengitys.
Kengittäjä ja matte vielä nauroivat kun minulla oli naama kuulemma ihan norsun v:lla. Iloinenko siinä sitten olisi pitänyt olla? Se varsinkin otti päähän kun kaverit saivat jo päiväheiniä ulos ja minun vaan piti olla kengityksessä. Matte oli vielä ottanut raipan esiin muka muistutukseksi että osaan seistä kauniisti. Seisoin kyllä muttei minun tarvitse siitä hommasta tykätä!

Se minun asiakas katseli kanssa minun kengitystä ja kyseli minun kenkien kokoa ym. henkilökohtaisuuksia. Kerrottakoon tässä nyt samantien kaikille, että minulla on edessä ykkösen kengät ja takana nollat kun minä olen aika pieni kooltani ja tietysti minulla on myös kokooni sopivat kaviot.

Kengittäjä kyllä sanoi, että minulla voisi olla kakkosetkin edessä mutta silloin poljen kengät herkästi irti jos niistä tulee millikin minun kavion reunojen yli. Minulla on nyt pienemmät kengät että ne pysyisivät jalassa.
Keväällä minulta otetaan varmaan taas kengät pois ja kuljen kesän paljain jaloin. Se on kivaa enkä minä silloin kolistele jalkojeni kanssa. Sukkisvalmentaja sanoi, että sitten kun minulla on vielä parempi ylälinja ja selkälihakset niin se kolistelu loppuu. Ihmettelen kyllä että kuinka paljon minun lihakset voi vielä kohentua kun näytän jo ihan oikealta ratsulta ja olen kehittynyt hirmu paljon.


maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Huono terveys, hyvä hevonen

Pääsin kurssille joka syventää hevososaamistani ja auttaa toivottavasti parantamaan kehnohkoja pedagogisia taitojani. Minut on valittu ties kuinka suuresta hakijajoukosta ja minun tulisikin olla onneni kukkuloilla. Ai miksen ole? Minulla on persetti sentään kylkiluu poikki! Pystyn kyllä ratsastamaan mutta en taatusti ole parhaimmillani vieraiden hevosten kanssa kun pitäisi pistää parastaan ja samalla varoa kipeää kylkeä.

Ruunan kanssa on helppoa. Sillä on hyvät helposti istuttavat liikkeet ja tunnen sen vinkeet. Vieraat hevoset ovat kerrassaan eri asia. Väännän täällä, pitäisikö perua osallistumiseni ja antaa jollekulle muulle mahdollisuus. Toisaalta siellä ei pitäisi ihmeemmin uutta ratsastuksellisesti tulla vaan painopiste on muualla. Saattaisin siis hyvinkin selviytyä hyvinkin.

Ruuna sai viikonloppuvalmennuksissa kehuja sukkisvalkulta. Ruuna kuulemma kehittyy nopeammin kuin hevoset yleensä. On se etevä elukka. Mielenkiintoista sikälikin, että sukkispuoli on tosiaan vasta Ruunan kakkosammatti ja sen varsinainen kehitys ja siihen tähtäävät toimet tapahtuvat western-ratsastuksessa. Toki valmennukset tukevat toisiaan mutta silti. Ruunan kyvyt eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Ties mihin Ruunasta olisi jos sitä valmentaisi tosissaan, siis noin niin kuin kisauraa silmällä pitäen.

lauantaina, helmikuuta 07, 2009

Talviurheilua

Olen ihan täpinöissä: harrastimme juuri Ruunan ja Sukkistädin kanssa hiihtoratsastusta. Hauskaa kuin mikä! Mitä siitä, etteivät sukset pysy kunnolla jaloissa tai että housunkauluksesta menee lunta sisään. Lopulta olin naurusta niin hervoton, etten enää pysynyt pystyssä.

Ruuna hoiti homman kuin vanha tekijä. Valjaat olivat helppo nakki, vetohihnoja se hiukan ihmetteli ja pulkka oli vähän pelottava. Sukset ja vetäminen ei saanut aikaan kummempaa reaktiota. Luulen, että äijä tykkäsi hommasta: aina kun takaa kuului kiljuntaa ja muks, se pysähtyi ja kuopi lumen alta esiin ruohoa jota mutusteli siihen asti kunnes tuli uusi lähtökäsky. Olihan ainakin vaihtelua kahtena edellispäivänä Ruunan aivoja rasittaneisiin kouluvalmennuksiin: vastalaukkatehtävät ovat edelleen mennä yli sen ymmärryksen.

Kun Sukkistäti lähti kotiin vaihtamaan kuivia vaatteita ja syömään, lähdimme Ruunan ja koirien kanssa vielä rentouttavalle maastokävelylle. Ruunalla on kummallinen suhde koiriini: se yrittää lähes tosissaan potkia ja purra aikuisia hurttia mutta saa niistä turvaa maastossa ja yrittää usein seurata niitä umpipöpelikköön. Pentua se kohtelee ystävällisesti.

Nyt kun tuli suojasää, havahduin huomaamaan, että olisi hauska saada hevosesta pitkästä aikaa talvisia kuvia. Täytyy hiippailla kameran kanssa tallille niin kauan kuin on vielä lunta. Jos tässä nyt enää ehtii kun tuo näkyy kovaa vauhtia sulavan.

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Ruunan kuulumisia

Minä voin hyvin ja olen laihtunutkin kun me liikutaan ja leikitään niin paljon Junnuarabin kanssa. Jos muuten ihmettelette miksi vähän päästä kommentoin lihavuuskuntoani niin voin kertoa, että minun kilot on maten päähänpinttymä ja se huolestuu heti jos olen muka liian paksu. Hah, voisi pikemminkin huolehtia omasta painostaan kun se on alkanut käydä aika tuhdiksi!

Olen siis laihtunut paitsi että olen kyllä leventynyt edestä ja minulle vähän liian leveänä ostettu satula istuu nyt paremmin. Matte osti tuon satulan ihan tarkoituksella kun viime aikoina minun on pitänyt vaihtaa satulaa puolen vuoden välein kun minun kunto kasvaa ja levenen niin hurjasti. Minä kasvan vielä vähän muutenkin kun olen kumminkin vasta kuusivuotiaaksi kääntynyt ja minun rotuiset on fyysisesti ihan aikuisia vasta kahdeksan vanhoina. Eli voi kyllä olla, että pudotan vielä jouhetkin pariin kertaan.

Asun edelleen sen yhden tamman kanssa Pikkutallissa. Viihdyn hyvin mutta se tamma käyttäytyy aika nolosti: on raukka niin ihastunut meikäläiseen, että huutaa perään ja ryskyttää karsinaa jos menen vaikka töihin. Siis kyllähän minäkin siitä tammasta tykkään ja me nenitellään ja vähän suukotellaankin mutta ei tässä nyt sentään mikään pariskunta olla vaikka olosuhteiden pakosta yhdessä asutaankin.

Matte on iloinnut kun ensi kertaa minun häntäjouhet on kasvaneet niin pitkäksi, että ne näkyvät loimen häntäläpän alta. Saan kuulemma ehkä ensi kesäksi jonkun keinotekoisen hännänjatkeen kun jouhettomalla hännällä on vähän vaikea hätistellä ötököitä. Onneksi kesälaitumeni ovat tuulisia eikä ötököitä ole siellä koskaan kovin paljon. Toivottavasti saan jonkun järkevän värisen hännän eikä matteen iske pihiys. Olisi aika noloa jos olisi vaikka paalinarusta tai villalangasta tehty häntä!

Matte haaveilee omasta trailerista jossa minun olisi mukava matkustaa kursseille ja tapahtumiin ja lomille ja ties vaikka kisoihinkin. Ongelma on vaan se, että pelkkä traikku ei riitä vaan matte tarvitsisi myös kunnollisen vetoauton. Papan mielestä minuun on turha hassata rahaa eikä minun tarvitse muka matkustella mihinkään tai voin kulkea laina- tai vuokra-autolla. Mitähän pappa sanoisi jos sen pitäisi kulkea vuokra-autolla! Ai niin, ei papalla olekaan omaa autoa vaan se käyttää maten tai lainaa muualta. Kai se on minunkin vaan pakko pärjätä ilman traikkua vaikka olisikin komeaa matkustella, varsinkin, jos olisi se pitkä häntä.