Ruunan viikko

Minulla on ollut aika rankka viikko eikä yhtään huvia. Heti maanantaina matte harjoitteli valmentajan antamia läksyjä. Minä olin tietysti hurjan hyvä. Meidän yhteistyö maten kanssa toimi loistavasti siihen asti kunnes maneesiin tuli vieraita hevosia enkä minä saanut tutustua niihin enkä vetää vierasta oria päihin kun se hörhötteli minulle niin kuin olisin joku tamma! Jouduin sitten vielä tekemään töitä vaikka mieleni oli ihan kuohuksissa ja sain lopettaa vasta sitten kun olin taas ihan rento ja kuuliainen.

Tiistaina kävi Sukkistäti ja minä pystyin onneksi uunottamaan sitä aika hyvin ja laiskottelemaan aika paljon. Minun ei tarvinnut tehdä paljon mitään kun täti raahasi minua mukanaan selästä käsin.

Keskiviikkoaamuna minulta jäi aamupala kesken kun matte tuli riipimään minua tunnille. Valmentaja kehui minua kovasti ja matteakin vähäsen. Maten istunta on kuulemma parantunut ja me ollaan menossa oikeaan suuntaan. Minä sain erityiskehuja yhteistyöhalukkuudesta ja hurjan niukoista käännöksistä. Matte sai läksyksi tehdä vähemmän siellä selässä ja ratsastaa paljon ilman satulaa niin että sen tasapaino kohentuu.

Torstaina minulla kävi ensin asiakas ja me mentiin sen ja maten kanssa metsään kävelylle. Illemmalla Sukkistädillä oli vielä western-tunti mutten minä siellä viitsinyt paljon tehdä vaan täti joutui taas raahaamaan minua eteenpäin. Tädin naama oli ihan punainen kun tunti loppui. Ope ei paljoakaan haukkunut meitä mutta matte oli jälkeenpäin ihan hiilenä ja marmatti tädille, ettei minua saa päästää noin helpolla vaan osaan kyllä ja jaksan.

Tänään minua ärsytti heti aamusta kun matte ei antanut minun putsata tallin lattialta sinne pudonneita heiniä vaan se pakotti minut riimuun ja roudasi ulos. Uloshan minä menen joka aamu ja saan siellä aina heinää mutta olisin ensin tahtonut syödä heinät lattialta, siisteyttä rakastava kun olen.
Illalla tulee kuulemma Sukkistäti kun matte lähtee taas ratsastelemaan niillä pienillä karvaisilla ja se tulee takaisin vasta monen päivän päästä. Voi olla, että minun täytyy alkaa mököttää ja kiukutella tädille kun mattea ei näy.

Ruuna mönkii metsässä

Meillä oli maten kanssa ihan tosi hauska maastoreissu eilen! Alkumatkasta eli ekat parisataa metriä minä vähän tuhisin ja jännitin kun siellä metsässä kaikki oli muuttunut sitten viimenäkemän. Lumi oli sulanut ja kiviä paljastunut ja kaikkea. En minä kauan jaksanut stressata -en minä koskaan kauaa viitsi kun se jännittäminen on niin rankkaa- ja pian sain luvan laukata. Juoksin rennosti mutta aika reippaasti ja matte antoi minun mennä omaa tahtiani.

Pimeän Kuusikon läpi käveltiin ja sen jälkeen tulevassa jyrkässä mäessä nostin itse laukan. Matte antoi taas minun laukata mutta kun yritin mäen jälkeen hiljentää niin en saanutkaan vaan minun piti laukata paljon enemmän kuin olisin itse halunnut. Loput reissusta olinkin sitten tosi tarkkana ja vaihdoin askellajia ja tempoa ihan heti kun matte pyysi enkä enää pyrkinyt liikaan oma-aloitteisuuteen.

Vähän harmitti kun piti kääntyä takaisin kotiinpäin ennen kuin olisin tahtonut kun matte tahtoi olla takaisin ennen pimeää. Ihan turhaa minusta, minä näen hyvin hämärässäkin! Kotia kohti minä kävelinkin sitten tosi hitaasti ja yritin joka risteyksessä kääntyä pitemmälle reitille. Välillä koitin jäädä puskaan syömään jos saisin siten nipistettyä lisää aikaa metsässä. Kotona minä onneksi sain lesepuuroa ja porkkanoita ja aika pian oli varsinainen iltaruokakin.

Tänään oli kanssa kivaa kun minun asiakas tuli (vaikka en olisikaan ensin halunnut lähteä kun otin parhaillaan torkkuja auringossa) ja me mentiin taas metsään, nyt vaan kävelylle. Se asiakas alkoi käydä syksyllä kun lääkäri oli suositellut sille ratsastusta lihasten vahvistamiseksi ja tasapainon parantamiseksi. Se täti tahtoo aina mennä ilman satulaa ja välillä me mennään maneesissa ja välillä metsässä tai pellolla. Matte on aina mukana valvomassa mutta kyllä minä itsekin huomaan, ettei se täti ole varsinainen ratsastaja. Täti on kumminkin ollut hirmu tyytyväinen ja sanoi, että uusissa testeissä sen tasapaino oli parantunut ihan hurjasti ja lihasvoima kanssa. Minä olen siis hyvä kuntouttaja. Matte aina sanookin, että minä olen maten oma karvaterapeutti ja säästän yhteiskunnalle paljon rahaa kun matte voi hoitaa hulluuttaan minun kanssa eikä sen tarvitse olla missään laitoshoidossa.

Olemme Ruunan kanssa saaneet haasteen. Jaoimme tehtävän siten, että Ruuna kertoo kolme asiaa ja minä toiset kolme. Ruuna saa aloittaa:

1. Minun ruunauksesta tehtiin pikapäätös ja matelle annettiin alle viikko aikaa lunastaa minut kokonaan itselleen ja viedä pois tai sitten sopeutua. Minua asia ei enää vaivaa vaikka orina olossa olikin puolensa. Matte taas on vieläkin ärsyyntynyt asiasta kun se hoidettiin sen mielestä huonosti kun ei se viikossa ehtinyt järjestää minulle uutta tallipaikkaa tai miettiä muita mahdollisuuksia minun oriuden jatkamiseen.

2. Minulla on kaksi selkänikamaa vähemmän kuin muun rotuisilla hevosilla. Muitakin eroavaisuuksia löytyy. Minä olen ihan hirveän harvinainen ja erikoinen ja kaunis ja viisas ja kiltti!

3. Minä olen matkustanut paljon enemmän rekassa ja kuorma-autossa kuin trailerissa. Trailerissa minut vain siirrettiin tänne uudempaan kotiin vanhasta kodista ihan lyhyen matkaa, rekalla olen matkustanut maasta toiseen ja kuorma-autollakin monta tuntia. Kokonaisuudessaan olen matkustanut hirmu vähän ja maten mielestä meidän pitäisi reissata enemmän.

Ihmisen satunnaiset:

1. Pidän kovasti sammakoista. Lapsena pyydystin ja ihmettelin niitä, aikuisempana kiinnostuin sammakoiden eko- ja etologiasta. Olen työkseni tutkinutkin niitä.

2. Haluaisin matkustaa Tiibetiin tai Mongoliaan.

3. Pesen nykyään pyykkini pesupähkinöillä. Minun on pitänyt kokeilla niitä jo monta vuotta mutten ole saanut aikaan. Ostin sitten niitä itselleni joululahjaksi ja pois en vaihda. Aivan loistava "keksintö"!

Me ollaan maten kanssa harjoiteltu nyt yhden kerran niitä läksyjä joita saatiin opelta. Maten olisi pitänyt vielä lisäksi harjoitella yksin mutta ei se kuulemma ole. Voi olla, että saadaan satikutia huomenna kun meillä on tunti.

Se maten innokkuus puuhata kaikkea lopahti ihan alkuunsa. Se tuli kuulemma kipeäksi mutta kyllä silti voisi vähän tehdä, minun mielestä ainakin. Hyvä kun on edes käynyt rapsuttamassa minua! Sukkistäti on onneksi käynyt ratsastamassa ja nyt alan sen kanssa esteharjoitukset. Maten kanssa ollaan menty vaan laukkapuomeja ja hypätty vähän maastossa muttei reenattu tosissaan esteitä.

Minä olen kyllä tosi hyvä hyppäämään. Kesällä laitumella hyppään joskus huvikseni ja joskus meillä on irtohypytyskuja enkä minä malttaisi lopettaa ollenkaan hyppäämistä kun se on niin kivaa! Matte on kanssa useasti tehnyt niin, että minä olen irti maneesissa ja toisella seinustalla on este tai pari jotka minä hyppään laukassa ja toisella puolella on ravipuomit. Näin minä opin kuulemma kehon- ja vauhdinhallintaa kun niitä ravipuomeja ei voi mukavasti mennä laukassa vaan ne kolisevat eikä minun askeleet sovi. Minä opinkin tosi nopeasti, että puomit mennään ravissa ja esteiden yli voi laukata.

Minä olen nyt vähän äkeänä kun minua kutittaa niin kovin kun talvikarva irtoaa eikä minua harjata tarpeeksi ollenkaan.

Olen väsynyt, kiellä en, kun särkyi lumous
väsyttää tämä eläinten vallankumous
Ne hirnuu mulle, ne haukkuu mua, ne vetäytyy reviiriin
ne on parempia kuin minä, ne kuuluu leijoniin

Jos on heikko ne hyökkää sutena kimppuun
yksilöön kiinni kuin sika limppuun
ja tädit kaikesta motkottaa,
ne kanana kotkottaa

Katso armeijaa ja katsot tylsään hanhiparveen
katso johtajaa ja katsot johtajan sorkkaan ja sarveen
On miehia haukat ja miehiä on myöskin kyyhkyt nää
vain äiti on äiti ja lapsi on lapsi ne yhdessä nyyhkyttää

Karsinaan vie lammaslaumaa
poliitikko ja sanoo hyvää saumaa
Se on pukki vahtina kaalimaan,
se on pantu ihmista vaalimaan

Ollaan ihmisiksi

Mies taivainen kynsin ja hampain käy kiinni jumalan karitsaan
minä vaivainen oon hän laulaa, mato matkamies maan
Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus, päivä uus
ylösnousemus, siihen on meillä yksi ainoa mahdollisuus

Ollaan ihmisiksi

Juice Leskinen: Ollaan ihmisiksi