Ruuna yksiössä vaan ei yksin

Meitsi asuu tällä hetkellä yksiössä, joka on rakennettu ison tarhan ja pihaton sisään. Järjestely on lyhytaikainen eli totuttelen tässä uusiin kavereihin ja ne minuun ja kohta pääsen osaksi isoa laumaa.

Jouduin lähtemään minun aiemmasta porukasta kun minulla oli perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä yhden jätkän kanssa. Se kaveri tuli aina päälle kuin yleinen syyttäjä - ja ilman mitään syytä. Minä olen tottunut olemaan normaalien lajitovereiden kanssa ja epälooginen käytös - tuli se sitten ihmisten tai toisten hevosten taholta - hämmentää minua. Minun mieli meni matalaksi puhumattakaan ruhjeista ja hampaanjäljistä, jotka kivistivät.

Se tyyppi oli tosi outo: välillä se tahtoi leikkiä ja välillä se hyökkäsi puremaan ja repimään minua. Matte ja western-ope ja muutkin kehottivat minua laittamaan kampoihin, mutta minä olen rauhaa rakastava tyyppi, enkä mielelläni rökitä pienempiäni. Minua kiusannut ruuna on minua paljon pienempi ja se on kuulemma joku poni. Kerrassaan häijy tyyppi!

Minun uudessa laumassa on sekä ruunia että tammoja, edellinen lauma oli pelkkä äijäporukka. Ensin minun oli vähän ikävä bestistäni suomenhevosruunaa, mutta kun tammat käyvät kilvan osoittamassa minulle huomiota, alan olla jo ihan innoissani tästä muutosta. Olen erityisen ihastunut muutamaan kivaan isoon tyttöön: toinen on suomenhevonen ja toisessa on virolaista verta.