Kevätpörriäinen

Matte on ollut jotenkin alakärsä ja eilen päätin järjestää sille huvitusta, jotta se piristyisi vähän. Ensin tulin ihan normaalisti pois tarhasta ja suuntasin kohti avattua heinäpaalia. Niin teen aina paitsi jos jossain näkyy vati. Jos on vati, menen ihan ensin katsomaan, onko siinä jotain hyvää syötävää. Nyt vatia ei ollut joten menin suoraan paalille. Matte teki minulle siinä syödessäni yleistarkastuksen, harjasi ja putsasi kaviot. Sitten se meni hakemaan riimua tallista. Minä tarkkailin koko ajan tilannetta sivusilmällä ja kun matte lähestyi riimun kanssa, ampaisin hurjaan pakoon!

Kiepuin ja pyörin maten ympärillä parin metrin päässä. Laukkasin, pukitin ja potkiskelin. Mattea nauratti ja silloin minä riehuin vielä pikkuisen enemmän. En antanut kiinni ollenkaan vaikka matte olisi jo halunnut lähteä töihin. Minä hyppäsin olkipaalien yli ja menin pellonreunaan, mutta pidin kyllä koko ajan silmällä, että tuleehan matte varmasti mukana. Sitten minä suurensin vähän ympyrää ja menin välillä melkein kymmenen metrin päähän matesta. Tein äkkikäännöksiä ja hyppypotkuja ja sitten menin piehtaroimaan. En antanut kiinni vielä piehtaroinnin jälkeenkään vaan yritin mennä syömään kun pellolla oli jo muutama vihreä korsi.

Tästä matte meinasi jo vähän hermostua eikä antanut minun syödä vaan minun piti joko juosta tai antaa kiinni. Minä juoksin näön vuoksi vielä pikkuisen, mutta aika pian metsässä rapsahti joku pelottava ja silloin menin maten kainaloon ja laitoin pään riimuun. Matelle tuli hyvä mieli taas kun osoitin luottamusta ja tulin sen turviin. Aika helppoja käsitellä nuo ihmiset, ne tulevat niin vähästä tyytyväiseksi. Me mentiin metsään kävelylle ja siellä minä sain etsiä vähän vihreitä korsia.

Tämä kuva otettiin maaliskuussa kun minulla oli vielä kunnollinen turkki. Olen kuopinut esiin maata ja tutkailen ruohonjuurien kasvua.