keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Juokse sinä humma liimatehtaalle

Viime viikolla ratsastin ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan englantilaisessa satulassa. Hemmetin hankalalta tuntui aluksi, olin jotenkin liian liki hevosta ja jalkani olivat väärässä paikassa. Puhumattakaan siitä, miten "äärimmäisen pehmeäsuinen ja herkkä" ratsuni oli liikkeessään sitkas kuin kuivuva liima ja suustaan kova kuin puu. Ero nyt jo edesmenneeseen Mustaan Ruunaan oli kuin yöllä ja päivällä. Ruunan kanssa olimme kasvaneet jo niin hyvin yhteen, ettei minun tarvinnut kuin ajatella suuntaa ja vauhtia niin hevonen jo toteutti aikeeni. Ilman ensimmäistäkään tietoista apua minun puoleltani siis.

Vieraan hevosen kanssa on luonnollisesti aina erilaista kuin tutun, mutta lätyskäsatulan alla oli puolituttu koni ja silti homma oli kuin tervan juontia. Hautasinkin lopullisesti haaveeni ko. humman ostamisesta. Onneksi tulin järkiini: siitä pyydettävällä hinnalla ostaisi jo parivuotiaan quarterin tai paintin tai jos mieletön flaksi kävisi niin "halvalla hyvään kotiin" tai "tilanpuutteen vuoksi" valmiiksi koulutetun western-ihmeen.

Alkuvaikeuteni englantilaisessa satulassa toivat elävästi mieleen ongelmat ja alkukankeuden länkkärisatulassa parin vuoden takaa. Satula oli liian iso ja painava ja se oli liian kaukana hevosesta eli jotenkin ylhäällä, ikäänkuin hevosen "päällä" eikä kunnolla selässä. Pohkeita ei saanut millään kiinni ja kokonaisuudessaan tuntui ettei sellaisessa istuessa voinut vaikuttaa hevoseen lainkaan. Uskoin, etten ikinä tottuisi western-satulaan eikä minulla ollut siihen ihmeemmin haluakaan vaikka olinkin hyvin kiinnostunut western-ratsastuksen ideoista.

Nyt voin sanoa, etten ikinä enää vaihtaisi pois! Western-satulassa pystyy työskentelemään tuntikausia jos on tarvis, ei jäykisty eikä siinä hytkyminen haitanne hevosen liikkeitä siinä määrin kuin englantilaisessa satulassa, jossa osaamaton ja epätasapainossa oleva ratsastaja todella rasittaa hevosta.

Ai otsikko? Kun ikää karttuu eikä mikä tahansa eläin, jolla vain on neljä kaviota enää ole niin ihQu, alkaa ymmärtää, että jotkut hevosista olisivat parhaimmillaan leivän päällä. Viikonloppuna olisin ollut valmis lykkäämään teurasautoon ryysivän tamman ja sen apinamaisen jälkeläisen, joka ei kertakaikkiin pysynyt siellä missä piti vaan tuli jatkuvasti läpi sähkölangoista.

Ei kommentteja: