Unelmia ja puutarhahommia

Ystäväni toteuttavat unelmiaan. Yksi on töissä Saksassa, kouluttaa siellä hevosia. Toinen muuttaa yhteen rakastettunsa kanssa, ottaapa vielä koirankin.

Oma elämäni on toisaalta hiljaiseloa, toisaalta kauhiaa vipinää ja kiirettä. Töillä on taipumus kasaantua vaappuviksi vain sortumistaan odottaviksi torneiksi (vain kuvaannollisesti, paperitöitä on nykyään aika vähän) tai sitten niitä ei ole kuin muutaman tipan verran, niin vähän, ettei niillä janoista elätä (taaskin kuvaannollisesti, muonitus on tärkeintä ja alkomaholi luksusta, kraanavesi on ilmaista koskapa mökkini alla vellovat valtavat vesivarat).

Maalla on -yhä edelleen- mukavaa. Laidunkausi on alkanut, hepoiset ovat jo toista kuukautta olleet yötä päivää ulkona. Minkä karsinoiden siivouksessa säästää, sen tarhojen putsauksessa menettää. Pitäisi alkaa myydä kaupunkilaisille muutaman tunnin lannanluontielämyksiä: Koe Aito Paskanhaju Ja Selkäkipu, Valita Jälkeenpäin Viikko Kipeytyneitä Lihaksiasi.

Olen perustanut kukkapenkin. Koiranuorukainen oli avuliaasti kääntänyt sen etukäteen, tarvittiin siis vain istutustoimia ja kastelua. Siirsin runsaasti kansoitetuista kukkapenkeistä taimia tuohon yhteen tyhjään. Toivottavasti edes osa on koristekasveja, hyvin olen saattanut siirtoistuttaa muutaman rikkaruohopuskan.

Yllättävän raskasta on puutarhanhoito: Olen päättänyt pitää kaksi kukkapenkkiä edustuskelpoisena ja niistä saakin vähän päästä olla riipimässä rikkaruohoja. Kerta viikossa ei oikein riitä. Jos tulee kuivia kausia niin pitää vielä kastellakin. Huoh.

Lähden naapuriin kahveelle. Huolehtikaa tonteistanne.