keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

Seitsemän kertaa seitsemän

Tääkin haluaa avautua seitsemän kertaa. Koska blogi on lähinnä hevosaiheinen, kerron toivottavasti yllättäviä hevossidonnaisia asioita. Tulkoon haastetuksi ne, jotka haluavat itsestään seitsemän asiaa paljastaa.

1. Pelkään lehmiä, varsinkin sarvekkaita yksilöitä. Vaikka olen pienestä pitäen pyörinyt navetassa enkä ole koskaan muistaakseni saanut edes potkua lehmältä, pelkään mokomia otuksia suhteettoman paljon. Pari kesää jouduin vuokrahevosellani ratsastamaan tallilta mennen tullen lehmihaan poikki ja lehmät kerääntyivät aina piiriksi ympärillemme ja seurasivat koko matkan. Kinasivat siinä vielä keskenään parhaista ratsukonkatselupaikoista ja heiluttelivat niitä julmetun pitkiä sarviaan. Hevonen ei ollut millänsäkään mutta kuskia pelotti joka kerta.
Nykyään on helpompaa kun harvoilla lehmillä on enää sarvet eikä tarvitse ratsastellakaan lehmien joukossa.

2. Ostin Pikkuorin "vahingossa". Olin jo reilun vuoden hiljakseen etsiskellyt itselleni suunnilleen 10-vuotiasta sh-ruunaa. Sitä oikeaa ei vain tahtonut löytyä. Sattumalta tupsahti eteen pikkuinen ABC-ori, kaksivuotias. Seurasi ostotapahtuma ja nyt on vietetty yhteiseloa jo kaksi vuotta.

3. Epäilen aina satuloineeni liian eteen. Vaikka olen kymmenien vuosien aikana satuloinut tuhansia kertoja, käytän paljon aikaa varmisteluun, että satula on oikeassa paikassa.

4. Uskonpuute. Olen ratsastanut seitsemän vanhasta, hoitanut itsenäisesti hevosia neljäntoista ikäisestä, lukenut hevostietokirjoja, kahlannut läpi nettiä, ratsastanut eri-ikäisillä ja eri koulutustason hevosilla, ollut mukana ratsuttamassa hevosia, kouluttanut hevosia ja uudelleenkouluttanut ongelmahevosia, tehnyt tallihommia melkein 20 vuotta, vastannut tallin pyörittämisestä ja päätöikseni tehnyt hevoshommia viimeiset viisi vuotta. Silti vähän väliä iskee uskonpuute ja epäilys, etten minä noista kavioeläimistä ja niiden oikeasta hoidosta mitään ymmärrä.

5. 5-10 vuotta sitten elämässäni oli pitkä jakso, useamman vuoden pituinen, jolloin suistuin vähän väliä satulasta. Usein kyseessä oli vielä luottopolle, vanha ja niin notkoselkäinen, että putoamisen olisi luullut olevan silkka mahdottomuus. Samalla sain tunneilla kehuja hyvästä ja vakaasta istunnasta, josta kuulemma näki, että olen paljon ratsastanut. Seuraavana päivänä maastoon, hevonen pukitti minimaalisesti ja minä istuin - taas kerran - maassa. Nykyään tilanne on onneksi korjaantunut.

6. En yleisesti ottaen tykkää tammoista. Tulen yleensä hyvin juttuun ruunien ja orien kanssa mutta tammojen käsittely ja ratsastus on usein sellaista pakkopullaa. Tammaa en itselleni laittaisi enkä narttukoiraa. Kaikki neljä koiraani ja viides, lapsuudenkodin koiruus, ovat myös olleet uroksia.

7. Piirrän ja maalaan lähes yksinomaan hevosia. Ennen pyrin fotorealismiin, nykyään kuvat ovat enemmän sellaisia maagissävytteisiä, hevosia symboleina, hevosia toisesta paikasta. Valmiiden töiden suhteen olen epävarma: näytän ne Miehelle ja ehkä yhdelle luottoystävälleni ja sitten hautaan ne valmiiden kuvien hautuumaalle, josta otan ne esiin ehkä kerran vuoteen ja arvioin kriittisesti. Sitten hautaan ne taas.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

heh, komppaan nelosta, kutosta ja seiskaa. kolmosesta olen päässyt eroon ja kakkonen osui kans, meiän eka polle tuli meille ikäänkuin vahingossa. shit happens.

olmi

Anonyymi kirjoitti...

Jeps, ei miunkaan ollut tarkoitus ostaa hevosta vielä maaliskuussa, vaan vasta kesän kynnyksellä! Ja tuo satuloimisjuttu kuulosti enemmän kuin tutulle... Tosin mie pelkään usein myös, että satula on liian takana. Mitä tämä kertoo meistä?

M kirjoitti...

Mä pelkään joskus myös sitä, että satula on liian takana kun Oripoika on niin lyhytselkäinen. Suokeilla en yleensä siitä pelosta kärsi kun niiden selkä näyttää jatkuvan metrikaupalla.

Nyt pitäisi pikkuhiljaa saada Orille uusi satula, entinen jäämässä ahtaaksi kun poju saa aina vaan lisää massaa. Ketunpunaisen tamman satula saattaisi käydä, mutta se on omaani pitempi ja sitten pelkään taas, että se on liian takana.

Olmi, olisiko vinkkiä leveästä ja lyhyestä satulasta kun noiden lyhytselkäisten kanssa pelaat? Millaista satulaa käyttää paksu arabi? Oletan vain, että teillä on aina joku ns. pulskassa kunnossa (tähän hymiö).

Unciatim: Me pelätään ihan hysteerisinä, että hevosella olisi meistä johtuen hankala olla. Teininä sain hirveän syyllisyyskohtauksen kun en huomannut, että satulahuopa oli likainen ja hevosen säkään tuli ratsastuksen aikana puolentoista sentin mittainen ja puolen sentin levyinen karvaton kohta. Se on muuten pahin vamma, jonka olen hevoselle omalla huolimattomuudellani aiheuttanut. Toki sitä kaakeille aina sattuu ja tapahtuu, mutta jos ne itseään telovat niin ei mahda mitään.

Riuska kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Olmi kirjoitti...

mulla on nykyjään ihan täyskokoisia tex tanin 16-tuuman istuimella ja full quarter- rungolla olevia satuloita, koristeltu show-satula ja plainimpi reining-satula (joilla itse ratsastan, pitkät reidet kun eivät mahdu kunnolla 15-tuumaisiin). olen kokeillut kaikenmoisia lyhytrunkoisille hevosille tarkoitettuja malleja, mutta ne ovat olleet järjestään jotenkin kiikkeriä tai jopa "epälänkkärimäisiä". sitten hoksasin katsoa jenkkireinareitten kisasatuloita ja huomasin, että niillä on suhteessa hirmu pitkiä satuloita lyhytrunkoisilla hevosilla. niinpä sitten rohkaistuin pukemaan ison ja pitkän satulan lyhyelle ja pallonmuotoiselle pikkutammalle ja hyvin on skulannut, ei ole hangannut tai tehnyt selkää kipiäksi.

kaverilla on 15-tuumainen full-quarter-runkoinen cratesin yleismalli, se on hiukan lyhyempi kuin perusreining-satulat ja näyttää sopivan suurinpiirtein kaikille hevosille joille sitä on kokeiltu. ja on hitsin hyvä istua. ei niitä crateseja turhaan kehuta hyviksi.

ai nii, Pikkutamma sai viime yönä tammavarsan. soon ihan ihq!

M kirjoitti...

Olmi: Oiih, varsuli! Ihanaa! Onnea! Maljojen nostoa!

Kiitos satulavinkeistä. Nyt kun jostain löytyisi hyvä ja halpa käytetty satula kun en tahtoisi tuota vanhaakaan myydä vaikkei se nyt niin huippu olekaan.

Puolitutulta saksalaiselta curly-kasvattajalta kannattaisi varmaan kanssa kysyä tuota satula-asiaa, kas kun en tullut aiemmin ajatelleeksi. Mä en ole vieläkään tottunut olemaan hevosenomistaja joka voi vaan pokkana kysellä asioita muilta hevostenomistajilta..