maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Ruunan oppivuosista

Huomio! Matte löysi juuri asiallisen ratsutuksen aloittamista käsittelevän jutun Rinsessan päiväkirjasta. Käykäähän katsomassa.

Matte on taas kipeä (sen ääni on ihan kummallinen ja sillä on kamalasti vaatetta päällä kun se käy minua moikkaamassa) ja niin hapan, ettei sitä voi päästää ääneen. Mattea kuulemma kiukuttavat tällä hetkellä erityisesti sellaiset hevosenpidon "asiantuntijat" jotka alkavat koulia ex-ravurista ratsua sitomalla sen hevosen pään johonkin tiettyyn asentoon ja pakottamalla liikkumaan liian pitkiä ja haastavia rupeamia ratsastajan alla.


Hevosen ratsutus - oli sitten kyseessä nuori tuleva ratsu tai ammatinvaihtaja kuten ex-ravuri - pitää aloittaa varovasti ja nätisti ja niin, että hevoselle tulee hyvä fiilis eikä se tule kipeäksi. Minun ratsuttaja laittoi minulle ekaksi satulan ja sain haistella ja katsella sitä. Olin minä silloin jo satulaan tottunut mutta rauhallisesti ja rennosti meillä edettiin. Sitten ratsuttaja laittoi minun riimuun köyden niin kuin ohjiksi ja meni selkään ja vain istui siellä. Minusta se oli kivaa ja jännää muttei yhtään pelottavaa.

Sitten ratsuttaja kertoi kehonsa painopisteen muutoksilla mihin se halusi että minä kävelen. Me käveltiin kentän ympäri pari kertaa ja kävelin ympyrän molempiin suuntiin (silloin en vielä tiennyt, että sellainen vähäsen pienempi ympyrä on ratsastuksen kielellä voltti) ja vähän ravasin ja peruutin kun sitä pyydettiin ja koko ajan minua kehuttiin. Sitten ratsuttaja tuli alas ja satula otettiin pois ja sain taas haistella sitä. Ekasta kerrasta jäi niin mukava fiilis, että toisella kerralla innostuin jo satulan näkemisestä ja vieläkin minusta on aina tosi kivaa lähteä töihin.

Minun kanssa mennään niin, etten minä rasitu liikaa vaikka joskus tulee kyllä kuuma. Mitään apuohjia minä en ole käyttänyt kuin vasta isona ja jo aika hyvänä ratsuna ja silloinkin valmentajan neuvojen mukaan ja vain juoksutuksessa ja ihan lyhyitä aikoja. Minun molemmat valmentajat (minulla on sukkisratsastusvalkku ja western-ratsastusope) sanoo, että minun alkuratsutus on tehty hyvin ja sillä on saatu aikaan positiivinen ja luottavainen nuori hevonen, joka tekee mielellään töitä.

Minä olen oikeastaan sitä mieltä, että välillä niitä töitä olisi voinut olla enemmänkin. Mattekin on sanonut, että jotkut minun ikäiset osaa paljon enemmän juttuja. Mutta ne on niitä tulevia kisahevosia joita on valmennettu tosi tarkkaan ja jotka on semmoisia huippu-urheilijoita. Harrastehevoseksi minä olen hyvä ja minun ratsuttaja sanoi, että minä olin kolmivuotiaana yhtä hyvä westernissä kuin quarter-hevoset ovat yleensä viisivuotiaina. Minäpä en olekaan mikään quarter vaan hirveän fiksu ja oppivainen curly!

Photobucket
Tässä kuvassa minä opettelen peruuttamaan.
Ratsuttaja on selässä ensimmäistä kertaa.
Matte kuulkaa itki kun minä olin niin hyvä!


1 kommentti:

Computadores kirjoitti...

Hello. This post is likeable, and your blog is very interesting, congratulations :-). I will add in my blogroll =). If possible gives a last there on my blog, it is about the Computador, I hope you enjoy. The address is http://computador-brasil.blogspot.com. A hug.