Ruunan kevät
On tullut hurjan kuuma ja minä olen ollut tammani kanssa jo öitä ulkona. Tuoretta ruohoa saan syödä joka päivä ja henkilökunnan puolesta sanottiin, että jo viikon kuluttua päästäisiin laitumelle. Jess!
Me mennään kaikki hevoset samalle laitsalle paitsi yksi iso ruuna, joka on niin tyhmä, että se luulee olevansa ori. Se olisi kyllä ihan vääränlainen ori kun se on koko ajan pyrkimässä tammojen selkään vaikkei ne olisi edes kiimassa! Vitsi mikä nuija.
Minä yritän aina haastaa sitä isoa roikaletta tappeluun mutta matte ei anna ottaa miehestä mittaa tallin käytävällä. Varmana voittaisin vaikka matte muuta väittää. Matte perustelee oletettua tappiotani sillä, ettei minulla ole rähinäkokemusta ja sillä, että se toinen hevonen on minua melkein 30 senttiä isompi ja monta sataa kiloa painavampi. Hah, sellaisen köntyksen väsyttäisin ja iskisin kanveesiin hetkessä! Matte ja henkilökunta joskus vaan nauraa minun uholle mutta minä TIEDÄN, että voittaisin mennen tullen.
Minulta otettiin tamma vähäksi aikaa pois kun meillä alkoi lempi leiskua turhan rajusti ja sen tamman kiima pitkittyi. Nyt me ollaan taas sopuisasti yhdessä paitsi ruoka-aikoina jolloin ollaan riitaisasti yhdessä kun toisella on aina kumminkin parempaa ruokaa ja meidän täytyy vähän väliä käydä tsekkaamassa toistemme heinäkasat ja kauravadit.
Tarhoista on viety pois vesiastiat ja siellä on vain sellaiset juoma-automaatit ja vielä erilaiset kuin tallissa. Minua se automaatti hämmentää kovasti kun siellä ei ole ollenkaan vettä paitsi tamman jäljiltä joskus vähän. Matte suunnittelee minulle automaatinkäyttökurssia, saas nähdä kuinka äijän käy.
Tässä kevätlaidunkuvassa olen vasta kolmivuotias.
Tällä hetkellä minulla on hieno tuuhea harja ja olen
muutenkin komeampi ja massiivisempi. Tuo punainen
riimu ei mahdu enää edes päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti