Unohdin sitten kaviokuumeherkän hevoseni yliajaksi laitumelle. Laidun onneksi oli semmoinen jo melkein loppuun syöty lohko eikä yliaikaakaan tullut kuin viitisen minuuttia. Olen ollut ihan himmeän varovainen ja Ruuna on saanut laiduntaa noin vartin verran päivässä. Siinä ajassa se ei suinkaan tule kylläiseksi vaan vain kiukkuiseksi ja joka kerran olen saanut juoksuttaa sitä hetken verran ennen kuin se on antanut kiinni. Onni että Ruuna on sen verran laiska, ettei se todellakaan käytä hyväkseen koko laitumen laajuutta juostakseen minua karkuun. Kunhan tekee mielenosoituksellisesti ympärilläni laukkaympyrän tai pari.
Ruunalla on joko uhmaikä tai sitten meillä on pahemman luokan välirikko. Eilen pa-has-ti mistiin menneen lastausharjoituksen jälkeen soitin paniikin vallassa western-opettajalleni joka onneksi lupasi minulle yksityisopetusta ja lohdutteli muutenkin. En silti ole enää varma mistään kun ennen niin helposti lastautuva Ruuna järjesti sellaisen shown että oksat pois. Tästä lannistuneena sallin erään huollettavan hevoseni hiukan simputtaa minua eilen ja eikös se ryökäle jatkanut samaa menoa tänään. Illalla sille on tehtävä kurinpalautus ja se on aina isompi homma kuin se, ettei alun alkaenkaan päästä kuria löystymään.
Ää-ä, mä en ymmärrä hevosista mitään, en osaa mitään enkä kykene oppimaan mitään. (Tämä on taas näitä päiviä.)
2 kommenttia:
Älä välitä, tällästä se on. Mäkin aina aika ajoin luulen osaavani ratsastaa/työskennellä pyörössä/opettaa/kouluttaa tms. ja sitten taas romahdan korkeelta ja kovaa. Hevoset pitää ihmisen nöyränä. ;o)
Mutku mä olen kamalan nöyrä jo valmiiks.. Ei vaiskaan, ehkä oli jo aika palautua maanpinnalle edes toviksi.
Traileri tai muu kuljetusväline ei ole Ruunalle ongelma. Se kävi selväksi kun meidän ope tuli jeesimään ja lastasi Ruunan noin kolmessa minuutissa ja siellä Ruuna napotti onnellisena traikussa eikä olisi tahtonut tulla pois! Ope kehotti meitä harjoittelemaan lastausta ja ottamaan rauhallisesti. Niin kuin nyt näillä helteillä muuta voisi.
Lähetä kommentti