maanantaina, heinäkuuta 21, 2008

Ruuna on isukki!

Minä olen kuulemma saanut pojan. Ei minua oikein varsat kiinnosta mutta poikani emän kanssa uudistaisin mielelläni tuttavuutemme. Siinä oli mukava tamma; iloista antajaa se oripoika rakastaa! Vaan nyt on nuo lisääntymistouhut minulta ohitse ja nykyistä tammaani pyrin vain suojelemaan toisten ruunien lähentelyltä.

Matte sanoi, että uusi varsani on oikein hieno mutta kovin arka. Muut ihmiset sanovat, että ihan normaali varsa mutta curlyksi tai länkkärirotuiseksi kyllä kamalan ujo tapaus. Matte ei ole päässyt rapsuttamaan pikkuherraa ollenkaan vaan on joutunut kuvaamaan kauempaa. Minun vuoden vanha tyttäreni sen sijaan oli päässyt ujoudestaan ja yritti syödä maten varpaat. Se on vielä niin nuori, ettei ymmärrä, että varpaiden kuuluu olla kiinni ihmisessä eikä niitä voi irrottaa.

Me ollaan koko lauma uudella laitumella aika kaukana tallista ja ihan maten takapihalla. Minä pidän silmällä kun matte kulkee sisällä ja pihalla eestaas ja toivon, että saisin porkkanoita tai leipää suoraan keittiön ikkunasta. En minä ikinä saa mutta koskaan ei pidä luopua toivosta!

Minä olen alkanut harjoitella esteratsuksi. Vaikka minä hyppään itsekseni hyvin ja joskus huviksenikin laitumella olevia maastoesteitä ja olen hirmu hyvä irtohypytyksessä niin minusta ei ole mitään järkeä hypätä ratsastajan kanssa. Hypätköön matte tai Sukkistäti itse jos hypätä tahtovat! Minä nyt olen kumminkin joutunut vähän menemään laukkapuomeja ja ensimmäisen tarkoituksella hypätyn maastoesteeni hyppäsin maten kanssa viime viikolla. Se oli sellainen pieni tukki maastoesteradalla ja matte vähän puhui, että mentäisiin sinne radalle ehkä vielä tänä iltana.

Photobucket
Tässä on minun poika viikon vanhana.


sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

Varsakuvia

Photobucket
Pikkumies 1vrk.

Photobucket
Melkein sama kuva mutta parempi valaistus.

Photobucket
Pitkäkoipi

Photobucket
Vuotias tammavarsa. Näkyy isänsä lailla olevan koko perso ruualle.


keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Tuplaisukki

Ruuna on tullut toista kertaa isäksi. Tämä on mahdollista sillä kurin, että astuminen tapahtui viime kesänä kun Ruuna oli vielä Ori. Tällä kertaa tulos on orivarsa kuten salaa toivoin. Ihana vaaleanrautias vaaleaturpainen honkkeli, eksyksissä omien jalkojensa keskellä. Ja se on ihan kihara! Pienen pieni (oikeastaan iso vaikka oli muutaman hetken ennenaikainen!) ja terhakka puhdasrotuinen orivaavi, jne, lässyn lässyn.

Kuohujuomaa nautittiin ja orin ensimmäiseltä vuorokaudelta napsittiin heti ainaski sata miljoonaa kuvaa. Kamerani muistikortti on luonnollisesti kuvaa pullollaan ja lisään sellaisia tänne heti kun saan kameran ja tietokoneen samaan tilaan.

Varsankatselureissulla näin myös Ruunan vuotiaan tammajälkeläisen. Upean näköinen, tasapainoinen sekä henkisesti että fyysisesti, melkoinen kaunotar. Uih! Tahtoo kasvattaa hevosia!

Ruunan nykyisellä kotitallilla on se paha puute, että hevosten keski-ikä on melko korkea. Ruuna on viisivuotiaana nuorin, seuraava on kahdentoista ja parikymppisiä on useita. Vanhoissa hevosissa on puolensa mutta nuorison kasvua ja kypsymistä on niin vänkä seurata ettei siihen meinaa yksi hevonen riittää. Pitää ostaa uusi varsa?

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Ruunan kesäkuvioita

Nyt on elo muuttunut varsin auvoisaksi kun saan olla muun jengin kanssa laitumella ihan koko päivän! En minä enää jaksa PT:tä niin vahtiakaan ja joskus me revitellään jätkien kanssa niin että hippulat vinkuu. Henkilökunta on ollut ihan ihmeissään kun minä olen tarhassa ja käsitellessä semmoinen rauhallinen ja laiska mutta kun innostun niin silloin kyllä painelen tuhatta ja sataa. Minun alkukiihdytyksessä mikään pv:n kanttura mukana pysy stana!


Maten kanssa on taas tehty lastausharjoituksia ja nyt kun matella on oikea tatsi niin kyllähän minä menen mihin tahansa välineeseen ihan helposti ja hetkessä. Ekaksi tarkistan onko siellä mitään syötävää ja jos ei ole niin seison rauhallisesti ja odotan lupaa tulla pois. Meillä lastataan niin, että matte seisoo ulkona ja minä menen ihan yksin sisälle. Enkä pelkää ollenkaan paitsi jos on ennalta tuntematon traikku tai auto on siirretty uuteen paikkaan niin silloin minua voi vähän epäilyttää.

Eilen kun oltiin maten kanssa kahden maastossa niin minulle tuli vähän kiire kotiin kun tiesin, että kaikki muut vaan elbaavat laitumella. Yleensä minulla ei ole kiire mihinkään mutta nyt minä otin pienet ravit alamäessä vaikka matte oli erikseen kieltänyt kun ajattelin että kyllä sitä voi vähän vapauksia näin kesäisin ottaa. Helkkari kun sitten minun piti pysähtyä kesken iloisimman menon siihen alamäkeen ja vielä peruuttaa ylämäkeen vaikka oli kiire kotiin ja kaikkea! Muutenkin matte saa aina välillä maastossa tyhmiä päähänpistoja ja minun pitää välillä pysähtyä (enkä saa silloin edes syödä!) tai mennä sidepassia tai mennä jogia jotain pari askelta ja taas käyntiä ja välillä ihan lyhyt laukkapätkä ja taas vähän jogia. Minusta vähän tuntuu ettei matte oikein tiedä mitä se haluaa.