torstaina, marraskuuta 12, 2009

Talvirenkaat

Tänään me mentiin maten ja niitten inhottavien piskien kanssa vähän riimukävelylle metsään. Minusta on epäreilua, että koirapahukset saavat olla vapaina ja voivat syödä koko ajan ja minun pitää olla narussa. Jos me lompsitaan niin, että mattekin kävelee, niin minä saan välillä napsia kortetta ja kanervaa ja muuta spesiaalia, jota tallilla ei ole tarjolla, mutten koskaan vapaasti laiduntaa metsässä. Riistoa!

Äksyilin koirille kun en uskaltanut matelle kiukutella, mutten osunut tänään yhteenkään rakkiin kaviolla tai hampailla, en edes siihen vanhaan ja kuuroon, joka yleensä aika helposti ottaa osumaa. Toisaalta en yleensä viitsi sitä vanhusta niin kovin kiusata kun se on niin avuton, mutta siihen keskimmäiseen tahtoisin totisesti upottaa hampaani. Se koira nimittäin yrittää komennella minua silloin kun olen jo maten komennossa ja riimussa kiinni. Kun olen vapaana, niin ei se pelkurirakki uskalla tulla lähellekään minua saati haukkua jotain komentoja. Se on pohjimmiltaan hirveä raukkis.

Metsässä oli muuten kivaa, mutta mattea alkoi aika pian väsyttää ja minä jouduin kantamaan sen kotiin! Kotona odotti minun kengittäjä, joka juuri viimeisteli kamuani Kenttähevosta, jolle laitettiin uudet kengät ja niihin hokit ja vielä tilsakumitkin. Minä aloin vähän ounastella pahinta ja jouduinkin tuleen heti Kenttiksen jälkeen.

Minulla ei ole ollut kenkiä kuin keväällä viimeksi, mutta nyt kun voi koska tahansa tulla liukasta niin matte halusi minulle nastarenkaat alle. Minun kengissä on ollut pysymisongelmia kun minä poljen kengät helposti irti. Matte joskus epäileekin, että irrottelen niitä tahallani, etten joutuisi töihin.

Kengittäjä halusi koettaa uutta juttua ja kuumasovittaa minun kengät. Se tarkoittaa sitä, että punaisena hehkuva kenkä painetaan kavioon, jolloin kavion pohjasta palavat kaikki pienetkin epätasaisuudet pois ja kenkä istuu ja pysyy paremmin. Minulle ei ollut ennen tuota kuumasovitusta tehty ja kengittäjä varoittelikin, että matte pitäisi minusta vähän kiinni.

Matte seisoi siinä minun turvana kun kenkä painettiin minun kavioon. Siitä kuului sihinää (ei haitannut) ja tuprahti savua (ei haitannut) ja ilmoille tuli paha käry (haittasi vähän). Matte sanoi, että haju oli sama kuin jos hius syttyy palamaan paitsi tietenkin voimakkaampi. Minä nuuskuttelin sieraimet suurina sitä hajua ja kurkin taapäin ja sovituksen jälkeen halusin haistella lähempää, että mitä minun kavioille oikein on tehty.

Onneksi jalkani olivat kuitenkin ihan kokonaiset ja pienen lisävuolun ja muutaman sovituskerran jälkeen ne kengät viilennettiin ja niihin laitettiin hokit ja sitten ne lyötiin kavioon ihan normaalisti. Nyt minulla on hokkikengät kaikissa jaloissa ja liukkaat saavat tulla.



Ei kommentteja: