Kummallista on kuinka etukäteen kuvittelee jotain paikkaa (tässä tapauksessa talli) pelkkien kuulopuheiden perusteella itseään elämää upeammaksi. Omat silmät kertoivat välittömästi todellisuuden olevan varsin karu: tallin tilat olivat siinä majailevalle hevosmäärälle liian ahtaat. Hevosmateriaali ei ollut sen kummempaa kuin muuallakaan. Lisänä tulivat vielä ontuvat kurssijärjestelyt: kukaan ei tuntunut tietävän mitä on tekeillä saati mihin majoittaa kurssille tulevat hevoset.

Tasoryhmät olivat ilmeisesti kurssin järjestäjille aivan vieras käsite. Jos yksi ei osaa laukkaa nostaa ja toiset näyttävät syntyneen satulaan on ryhmän koostamisessa kenties jotain vikaa. Kaiken huipuksi seuraavan ryhmän alkuverryttely tapahtui pitkin poikin maneesia sillä hetkellä opetuksessa olevan ryhmän keskellä, ei suinkaan esim. maneesin toisessa päässä, jossa olisi ollut ruhtinaallisesti tilaa. Parhaillaan ratsastavan ryhmän tuntia häiriköi mm. paikan omistaja ylisäikyllä puoliverisellään, jonka sätkyilystä vieraat, koulutuksessa olevat hevoset luonnollisesti hermostuivat.

Kurssijärjestelyt siis kusivat kokonaisuudessaa melkoisesti eikä opettajassakaan ollut hurraamista. Paikalle kalliilla palkattu opettaja, ruotsalainen "guru", oli läpeensä kärttyinen vanha äijä tyystin vailla pedagogisia taitoja. Paha sanoa osasiko mies jotain vai ei. Ratsastajat saivat sinnepäin-ohjeita eikä virheitä korjattu lainkaan.

En ole ikinä ollut toisessa yhtä huonosti järjestetyssä tapahtumassa. Nyt alan ymmärtää mitä ovat ne "puskatallit" joissa "puskaratsastellaan". Jos olisin ollut paikalla hevosen kanssa olisin epäilemättä vaatinut rahani takaisin.