keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Olin tänään valmennuksessa omalla hevosella. Valmennuksen pääkieli oli portugali, lisäksi oli muutama sana englantia sekä paljon käsillä puhumista ja kentän hiekkaan piirustamista. Olimme valmentajan kanssa yhtä mieltä siitä, että a)Pikkuori on taitava ja mukava ja aulis ja b)meikäläisellä voisi olla parempi tasapaino eikä sitä hevosen niskaa olisi tarvis pitää silmällä koko ajan.

Viitaten kohtaan b): Jos jo ratsastajan istunnalle saati sitten varsinaisille avuille erittäin herkkä hevonen nostaa voltilla väärän laukan, on ratsastajan syytä mennä itseensä ja keskittyä tasapaino- ja istuntaharjoituksiin. Välillä olo oli kuin kymmeniä vuosia sitten alkeistunnilla. Tämä ei totisesti ole minulle kunniaksi. Liika yrittäminenkin on selvästi pahasta.

Ensi viikolla Valmentajan poissaollessa vien Orin maneesitallille, jossa olisi tarkoitus vääntää ihan tosissaan. Vinkkiä kysyn tarvittaessa tutulta kouluvalmentajalta. Saas nähdä miten ämmän käy.

Valmentaja ratsastaa Orin vielä huomenna ja sitten hevonen saakin keskittyä juhannuksen viettoon. Itse olen pyhät kaukana tallilta ja takaisin kotona luultavimmin vasta sunnuntai-iltana tai ehkä jopa maanantaiaamuna.

Lähtiessä käskytin ankarasti Pikkutammaa pitämään varsan sisällään ainakin vielä maanantaihin asti. Ihanteellinen varsomispäivä (-yö?) olisi ma tai ti, keskiviikolla itselläni alkaa sen verran haastava työrupeama, että loppuviikkoon on varsomisia hankala sovittaa.

1 kommentti:

M kirjoitti...

Pitäisi kaiketi osata olla itselleen armollisempi. Osa valmennuksesta meni ihan hyvin. Jotenkin tyypillistä tarrautua siihen männikköön menneeseen osuuteen.. Ihan toisenlaisen kuvan antaisin itsestäni ratsastajana jos kertoisin pelkästään niistä hyvin menneistä asioista.