perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

Vieraiden hevosten näkeminen ja niiden kanssa toimiminen on aina yhtä kummallista. "Omalla" tallilla, siis sillä, missä Ori asustaa, kaikki hevoset ovat asiallisia käsitellä. Ei temppuilua, ei tempoilua, helppoja lastata, helppoja kengittää, helppoja käsitellä. Mieltään nämä osoittavat lähinnä vääntämällä turpaa ryppyyn jos jokin asia ei miellytä. Laitumelta tullaan laukaten kun kutsutaan, mistään kiinniotto-ongelmista ei ole puhettakaan. Väistävät kun pyydetään, tulevat luo kun halutaan.


Meillä vs. muualla

Viikon aikana on tullut taas nähtyä kaiken sorttista kavioeläintä. Lastausongelmaisia, kengitysongelmaisia, ratsastusongelmaisia, ei-anna-kiinni-tyyppejä.
Entä näiden ongelmien syy? Omistajassa, poikkeuksetta.

Jos omistaja pieksee hevosen kun se vihdoin antaa hänelle kiinni laitumelta, ei hevonen tee samaa virhettä toiste. Jos toivotusta käytöksestä rangaistaan, luulee hevonen, että käytös on epätoivottua. Ei hevonen ymmärrä saavansa raipasta siksi, ettei antanut kiinni. Hevosen käsitys asiasta on se, että se antoi kiinni ja selkään tuli. Hevosen kiinnisaamisesta tulee yhä vaikeampaa eikä tätä ongelmaa ratkaista väkivalloin.

Kengitysongelmat:
1) Hermostunut omistaja hermostuttaa hevosen.
Ratkaisu: Omistaja poistuu, hevonen rauhoittuu ja kenkäys onnistuu suitsaitsukkelaan.

2) Omistaja ei ole vaivautunut opettamaan hevostaan seisomaan rauhassa kengityksen ajan.
Ratkaisu: Omistaja ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa treenata. Nostelee hevosen kavioita muutenkin kuin niitä putsatessa, pitää niitä ylhäällä vaihtelevia aikoja kerrallaan, koputtelee kavioita, naputtelee hevosen vieressä. Hevonen laskee jalkansa vasta kun siihen on lupa. Väkisin alas revitty jalka nostetaan välittömästi uudelleen vaikka kuinka lyhyeksi aikaa niin, ettei hevoselle jää mieleen se, että jalan saa repimällä alas eikä sitä tarvitse nostaa/pitää ylhäällä. Näitä harjoituksia toistetaan. Ne aloitetaan heti kun varsa on noin viikon vanha tai kun hevonen tulee uuteen kotiin.

Lastausongelmat: En jaksa. Miksi näitä tehdään? Miksi lastauksesta täytyy tehdä niin hankalaa? Varsa on helppo lastata ensin emänsä kanssa ja myöhemmin tehdä lastauksesta mukavaa antamalla sapuskaa traikussa/autossa.
Monty lastaa. Jos ei ole Monty, voi pyytää apua joltain vastaavalta. Seikkaperäiset lastausohjeet löytyvät myös Tuire Kaimion kirjasta Hevosen kanssa. Kirja on hyvä hankinta vaikkei hevosen kanssa olisi mitään ongelmia.

Ratsastusongelmat: Tunnottomiksi potkittuja ja usein henkisesti lukossa olevia hevosia, työtä pakoilevia eli "laiskoja" hevosia, pukkikoneita, pystyynnousijoita, kaahareita.
Ratkaisu: Treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä, mieluiten hyvän valmentajan valvovan silmän alla. Omille virheilleen tulee helposti sokeaksi. Valmennustunti silloin toinen tällöin auttaa jo paljon jos haluaa aktiivisesti korjata omaa ratsastustaan. Etsi hyvä valmentaja, jonka kanssa kemiat pelaavat ja pidä hänestä kiinni.

Ongelmat ratsastuksessa johtuvat 99,9%:ssa tapauksissa ratsastajasta. Jos ongelma on hevosessa, se johtuu usein siitä, että hevonen on kipeytynyt. Tarkistuta ongelmahevonen eläinlääkärillä kipujen varalta. Käytä hierojaa jos hevonen on jumiin menevää tyyppiä. Ennen kaikkea: Opettele ymmärtämään ja "lukemaan" hevostasi. Se kyllä kertoo sinulle mikä on pielessä.

2 kommenttia:

Olmi kirjoitti...

Asiaa puhut. Kuuntelen välillä ihan käkenä, että mitä vitt.., kun joku aikuinen ihminen selittää ihan pokerina hevosestaan, että tätä hevosta ei voi a) lastata, b) kengittää, c) viedä maastoon, d) jättää yksin talliin, e) ratsastaa yksin kentällä, f) ratsastaa muiden hevosten tarhojen ohi, g) sitoa mihinkään kiinni, h) ratsastaa ilman raippaa, i) tarhata muiden hevosten kanssa etc. etc. ööhön saakka, koska tää pelkää/inhoaa 1) autoja, 2) miehiä, 3) kengittäjiä, 4) suihkepulloja, 5) muita hevosia, 6) trailereita, 7) sateenvarjoja, 8) ojia, 9) kiviä, 10) lintuja, 11) raippaa, 12) yksinolemista ym. ym. ja näitä riittää sinne nro tuhanteen saakka. Yleensä melkein nää kaikki ongelmat löytyvät yhdestä ja samasta hevosesta. Mut tietenkään syy ei ole omistajassa. Sehän rakastaa omaa pikku mussukkaansa niin paljon ja siksi ymmärtää sen traumoja loputtomiin. Harvalle näistä tyypeistä tulee edes mieleen, että näitä pelkoja vois jotenkin työstää pois..

M kirjoitti...

Mää vaahtoan aina näistä samoista asioista kun hämmästyn joka kerran yhtä paljon kun mun kanssa asiallisesti käyttäytyvä hevonen muuttuu hermokimpuksi kun sen omistaja saapuu paikalle. Vieraalla kun on töissä niin joutuu näkemään kaikenlaista.

Salaperäistä tosiaan, että kaikki ongelmat löytyvät yleensä siitä samasta hevosesta.. Minen jaksaisi hevosia harrastaa jos oman hevosen kanssa ei voisi avata maneesin ovea tai mennä ilman seuraa maastoon tai jättää yksin talliin jne jne. Vaikuttaa kamalan rasittavalta tuollainen "ongelmanhevosten" kanssa oleileminen. Yhtäkin lastasivat tuossa loppuviikosta viiden ihmisen ja yhtä monen piiskan voimin melkein tunnin.. Sillä hepalla oli semmoinen mamma joka antoi täysin ennakoimattomasti joko sokeria tai raippaa. Hevonen puolestaan oli, hmm, aika sulkeutunut ja traumatisoitunut yksilö.