Tänään minä olin opintoretkellä. Maten veli tietää kaiken muinaisista röykkiöistä ja minun kotitallin lähellä on yksi sellainen. Minä ja matte ja sen veli ja kolme koiraa mentiin yhdessä. Se röykkiö on korkean kallion päällä ja matte kaatui monta kertaa matkalla kun siellä oli epätasaista maastoa, suota ja hakkuualuetta ja vielä sateen jäljiltä liukasta. Minä en kaatunut ollenkaan mutta minä olenkin hurjan ketterä.

Matte oli niin hidas kiipeämään, että minulla oli aikaa syödä välillä. Siellä rinteessä oli vielä vihreää ruohoa ja voi että kun se maistui hyvälle! Se röykkiö löytyi helposti kallion korkeimmalta kohdalta kunhan oli ensin punnerrettu sinne saakka. Ihmiset ihmettelivät sitä pitkän aikaa ja matte sanoi, että se kallion laki oli ennen ollut saari. Minusta siinä oli vain iso joukko kiviä eikä muinaiset meret kiinnosta minua. Minä söin ruohoa siinä lähellä ja kakkasin melkein röykkiön päälle. Matte sanoi, ettei muinaismuistojen päälle sovi kakkia mutta sen veli oli sitä mieltä, että jos kakkiminen ei ole erikseen kiellettyä niin se on sallittua eli minä voin kakata ihan mihin vain haluan.

Maneesiin on nyt levitetty purut ja pohja on jaloille hurjan hyvä ja joustava. Minä menen oikeisiin töihin maneesiin vasta huomenna mutta kävin jo vähän juoksentelemassa siellä ilman ratsastajaa tänään.

Minulla on uudet suitset ja rintaremmi. Niiden piti olla samanväriset kuin minun satula ja vanhat ohjat. Ei ne ole kun satula ja ohjat on käytössä tummuneet. Matte oli vähän pettynyt kun sille nuo ulkonäköasiat on tärkeitä. Minä en niistä piittaa kunhan varusteet ovat sopivat eivätkä hankaa tai kiristä. Minä olen niin komea, että näytän hyvältä millaisissa varusteissa vain.