Ruunalla on kurjaa
Minulla oli tässä yhtenä päivänä ihan kamalan kipeä maha eikä laitumellakaan tehnyt mieli syödä vaan kävin vähän pötköttelemään ja odottelemaan, että se raskas olo menisi ohi. Silloin matte tuli heti riipimään minut pois ja kiskoi ympäri pihaa vaikka olisin tahtonut vain makailla. Se spruuttasi minulle suupielestä sisään jotain pahaa Metacam-nimistä töhkää ja aina vaan piti kävellä.
Ihan pian kipu ja raskas olo sitten hellitti mutta matte ei antanut minun syödä(!) vaikka minun olisi jo tehnyt mieli. Minun piti vaan kävellä ja matte runnoi semmoista kapulaa joka ihmisillä on usein korvalla ja hermostui kamalasti (niin kuin sillä on usein tapana) kun ei saanut kiinni jotain päivystävää eläinlääkäriä.
Meidän kunta on jossain ihmeellisessä välissä niin ettei päivystävää eläinlääkäriä tahtonut millään löytyä. Tuttuja eläinlääkäreitä matte ei saanut kiinni tai ne eivät päässeet tulemaan (vaikka minä olisin voinut kuolla! ei ne ihmiset paljon meistä hevosista välitä, sanokaa minun sanoneen!). Vihdoin matte sai kiinni yhden ihan vieraan eläinlääkärin joka lupasi tulla. Minulla alkoi kyllä olla jo parempi olo ja kun se eläinlääkäri kaarsi pihaan ihan vieraalla autolla niin minä hämmästyin niin, että minulta tuli hätäkakat.
Eläinlääkäri vähän naureskeli ja sanoi, että minähän näytän jo aika hyvältä. Se kuunteli ja koputteli minua ja antoi piikkejä ja sanoi, että pulssia tuntuu sen verran, että kaviokuumeen vaara on olemassa jos nyt olen liian pitkään liian hyvällä laitumella. Minä mitään pitkään ole ollut kun pari viikkoa syönyt puoli tuntia päivässä vihreää ja yhtenä päivänä tunnin ja seuraavana kaksi. Nyt minulta on kielletty sekin vähä.
Tällä hetkellä minua ottaa päähän ihan hirveästi kun en pääse laitumelle ollenkaan vaikka kaikki muut pääsevät. Matte uhkasi, että saan nyt monta viikkoa syödä vain kuivaa heinää ja ihan vähän vihreää ja vasta joskus juhannuksen paikkeilla koitetaan varsinaista laidunnusta uudestaan kun ravintoarvot kuulemma jotenkin muuttuvat laidunruohossa kun kesä etenee. Minä olen kiukkuinen ja nälkäinen enkä varmana tee nätisti töitä kun en saa mitään palkkaakaan! (Viikonloppuna minä kyllä olin hurjan hyvä sukkisratsastusvalmennuksessa taas.)
2 kommenttia:
Kaikkea hurjaa sitä tapahtuukin, kun on muutaman päivän poissa maisemista. Toivottavasti molemmat pojat ovat jo paremmassa kunnossa.
Sukkistäti-Tira
Pojat ovat kumpikin ok, pappakoira ehti jo jahdata vähän jänistäkin tänään. Ruunaa selkeästi ärsyttää kun kaikki muut hevoset ovat laitumella mutta se alkaa jo tottua tilanteeseen.
Lähetä kommentti