Ruunan mietteitä ratsastuksesta ja talvikarvasta
Matelle tuli migreeni kun se on ratsastanut yhtä tyhmää pv:tä joka painaa kädelle ja maten hartiat jumittuivat siitä. Matte väittää, että se pv on ihan kiva ja kehityskelpoinen mutta en yhtään tajua miksi matte viitsii kiusata itseään sellaisen huonotapaisen ratsun kanssa kun valioluokan western-hevonenkin löytyisi. Matte ratsasti vieläpä enkkusatulassa, se näytti tosi kummalta.
Tänään matte olikin sitten hirmu tyytyväinen kun me oltiin ihan rauhassa maastossa eikä maten tarvinnut pidättää ohjilla paitsi kerran kun minä vähän innostuin kun ensin hyppäsin parin puunrungon yli ja sitten olisin halunnut vielä laukata polulla ja risukossa ja suopohjalla.
Minulta on taas vähennetty kauroja! Minulle tulee muka läskimakkara satulan eteen kun työskennellään. Ei se (makkara) edes tule kuin enkkusatulan kanssa ja sellaista kapistusta en tarvitsisi muutenkaan kun kerran olen western-ratsu. Matte arvelee, etten enää kuluta päivisin yhtä paljon energiaa kuin silloin kun vielä tarhailin ja painin ja nahistelin ja laukkailin yhtä mittaa Adjutantin kanssa. Nykyisen tarhaseuran kanssa vain me vaan kävellään hillitysti ja viestitään ilmeillä eikä paljon liikehditä.
Minulla on hurjan paksu talvikarva enkä oikein jaksaisi työskennellä maneesissa kun minulle tulee heti kamalan kuuma. Matte miettiikin nyt, että pidetäänkö minun kanssa treeneistä talvitauko jonka aikana vain maastoillaan vai klipataanko minut uudestaan ja entistä laajemmalta alueelta. Itse en oikein tiedä kumpaa toivoisin. Maastoilu on hirmu kivaa mutta koko talven mittainen treenitauko on aika pitkä ja minä kyllästyn aika helposti jos ei ole uusia juttuja opeteltavana.
Keskikoinen ja keskipainoinen hevonen kertoo elämästään keskinkertaisella omistajalla
keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008
torstaina, joulukuuta 11, 2008
Ruuna leuhkii
Kun liikkeellä on hevosinfluenssaa paikoin ihan epidemiaksi asti niin matte huolehti minulle heti ehkäisevän rokotuksen. Olisikin tosi kurjaa tulla kipeäksi turhan takia.
Viime viikonloppuna loistin taas totuttuun tapaan sukkisratsastusvalmennuksissa. Matte kuuli mutkan kautta, että Valmentaja oli myöhemmin kehunut minua päivän parhaaksi hevoseksi. Öhöm. Minulla on kuulemma hyvä työmoraali ja olen ahkera ja osaan ajatella ja kehityn nopeasti. Samoista asioista minua ovat kiitelleet minun western-opet myös. Matte on hirmu ylpeä minusta vaikka on sitä mieltä, ettei minun kannata alkaa turhan leuhkaksi koska hyvät opettajat saavat aikaan hyviä tuloksia.
Tänään loukkaannuin kamalasti kun näin, että matte meni maneesiin toisen hevosen kanssa ja sillä oli vielä minun satula selässä! Minun mielestä maten ei kuulu liikoja puuhailla muitten hevosten kanssa vaan se voisi olla enemmänkin minun kanssa. Matte kyllä vei minut onneksi maastoon sitten myöhemmin ja onnistuin nappaamaan siellä pari kuusenoksaa suuhuni, nam.
Säät on olleet aika tylsiä kun vettä sataa koko ajan ja joudun pitämään takkia. Toisaalta joutuisin kai muutenkin kun minua on klipattu kun olen nykyään melkein oikea urheiluhevonen. Viikonloppuna tuli kyllä tosi kuuma siellä valmennuksissa ja melkein toivoin, että minulta olisi leikattu talvikarvaa muualtakin pois kuin pelkästään kaulasta ja rinnasta. Minä alan nimittäin olla tosi villava ja minulla on hirmuisen lämmin kun ei täällä ole yhtään niin kylmä kuin minun alkuperäisellä kotiseudullani Kalliovuorilla Nevadassa.
Huomenna tulee Sukkistäti ja me harjoitellaan varmaan ainakin sulku- ja pohkeenväistöjä kun tädillä oli niissä vähän ongelmia viime kerralla. Minulla ei kyllä ollut.
Kun liikkeellä on hevosinfluenssaa paikoin ihan epidemiaksi asti niin matte huolehti minulle heti ehkäisevän rokotuksen. Olisikin tosi kurjaa tulla kipeäksi turhan takia.
Viime viikonloppuna loistin taas totuttuun tapaan sukkisratsastusvalmennuksissa. Matte kuuli mutkan kautta, että Valmentaja oli myöhemmin kehunut minua päivän parhaaksi hevoseksi. Öhöm. Minulla on kuulemma hyvä työmoraali ja olen ahkera ja osaan ajatella ja kehityn nopeasti. Samoista asioista minua ovat kiitelleet minun western-opet myös. Matte on hirmu ylpeä minusta vaikka on sitä mieltä, ettei minun kannata alkaa turhan leuhkaksi koska hyvät opettajat saavat aikaan hyviä tuloksia.
Tänään loukkaannuin kamalasti kun näin, että matte meni maneesiin toisen hevosen kanssa ja sillä oli vielä minun satula selässä! Minun mielestä maten ei kuulu liikoja puuhailla muitten hevosten kanssa vaan se voisi olla enemmänkin minun kanssa. Matte kyllä vei minut onneksi maastoon sitten myöhemmin ja onnistuin nappaamaan siellä pari kuusenoksaa suuhuni, nam.
Säät on olleet aika tylsiä kun vettä sataa koko ajan ja joudun pitämään takkia. Toisaalta joutuisin kai muutenkin kun minua on klipattu kun olen nykyään melkein oikea urheiluhevonen. Viikonloppuna tuli kyllä tosi kuuma siellä valmennuksissa ja melkein toivoin, että minulta olisi leikattu talvikarvaa muualtakin pois kuin pelkästään kaulasta ja rinnasta. Minä alan nimittäin olla tosi villava ja minulla on hirmuisen lämmin kun ei täällä ole yhtään niin kylmä kuin minun alkuperäisellä kotiseudullani Kalliovuorilla Nevadassa.
Huomenna tulee Sukkistäti ja me harjoitellaan varmaan ainakin sulku- ja pohkeenväistöjä kun tädillä oli niissä vähän ongelmia viime kerralla. Minulla ei kyllä ollut.
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Ruuna ja sen kaverit
Minulta meinaa itseltäkin mennä täällä luetellut hevoset ja muut hahmot sekaisin, joten laadin listan. Ekaksi tulee
Ruuna eli minä. Olen viisivuotias american bashkir curly-rotuinen hevonen, hurjan fiksu ja komea. Ammatiltani olen western-ratsu. Olen nyt reilun vuoden harrastanut Sukkistädin* kanssa enkkuratsastustakin. Olen siinäkin tosi hyvä. Lempijuttujani ovat naiset ja ruoka ja ruoka ja naiset.
Adjutantti on minun bestis ja uskollinen alamainen ja leikkikaveri. Poikapaini meinasi mennä joskus vähän vakavaksi, joten meidät on nyt erotettu toisistamme. Adjutantti on kanssa viisivuotias ruuna. Se on melkein 180cm korkea pv ja saksalaisen jalostuksen lahja tulevaisuuden kouluradoille. Jätkällä on pysyvä oraalinen vaihe, se haluaa näplätä ja pureskella kaikkia ja kaikkea.
Minulta meinaa itseltäkin mennä täällä luetellut hevoset ja muut hahmot sekaisin, joten laadin listan. Ekaksi tulee
Ruuna eli minä. Olen viisivuotias american bashkir curly-rotuinen hevonen, hurjan fiksu ja komea. Ammatiltani olen western-ratsu. Olen nyt reilun vuoden harrastanut Sukkistädin* kanssa enkkuratsastustakin. Olen siinäkin tosi hyvä. Lempijuttujani ovat naiset ja ruoka ja ruoka ja naiset.Adjutantti on minun bestis ja uskollinen alamainen ja leikkikaveri. Poikapaini meinasi mennä joskus vähän vakavaksi, joten meidät on nyt erotettu toisistamme. Adjutantti on kanssa viisivuotias ruuna. Se on melkein 180cm korkea pv ja saksalaisen jalostuksen lahja tulevaisuuden kouluradoille. Jätkällä on pysyvä oraalinen vaihe, se haluaa näplätä ja pureskella kaikkia ja kaikkea.
Riekkuva Ruuna, joka tunnetaan myös nimellä Prinssipuoliso, on rodultaan budjonnynhevonen. Se on hurjan pitkälle koulutettu kouluratsastushevonen joka hyppää ilokseen esterataa ja maastossa se menee yli mistä tahansa. Riekku tulee kuulemma kyseenalaisista oloista mutta on ollut kuntoutuksessa ja on toipumaan päin ja se on jo saanut takaisin elämänilonsa. Minun hyvä kaveri joka jakaa minun lempiharrastuksen eli syömisen.
Iso Ruuna on pv ja on aikanaan kilpaillut GP-tasolla. Se viettää eläkepäiviään mutta esittelee pyydettäessä mielellään osaamistaan josta se on vähän leuhka. Kokoa sillä on joka suuntaan. Viisas vanha herra sanoo matte mutta minusta äijä on jo vanhuudenhöperö. Katson kyllä siltä joskus mallia että miten pitää olla ja tehdä koululiikkeitä. Ison Ruunan lempiharrastukset ovat liikennelaskenta, sähköaidan testaus (onko virtaa vai ei) ja kottikärryillä ajo.
Matte on minun äiskä ja emäntä ja oma ihminen. Se on ihminen mutta ymmärtää joskus yllättävän hyvin hevosia. Matte suojelee minua kaikelta pahalta ja ruokkii ja pitää hyvänä. Maten kanssa me ratsastetaan vain westerniä. Lisäksi tehdään kaikkea kivaa ja jänskää ja ikävää ja tylsää. Matte päättää koska minut pitää kengittää tai raspata (ne on kumpikin inhottavia juttuja joissa minun pitää KÄYTTÄYTYÄ) ja koska on hieronnan aika.
*Sukkistäti on minun vara-matte. Sekin on ihminen. Sukkistäti ratsastaa yleensä enempi tosissaan kuin matte ja sen kanssa joudun usein rankkoihin treeneihin. Sukkistäti on vanha koulutuuppari mutta on nyt alkanut ratsastaa westerniäkin ja on kehittynyt siinä hurjasti. Sukkistäti ruokkii ja rahnuttaa eikä yleensä pakota minua ikäviin ja pelottaviin juttuihin niin kuin matte joskus tekee. Jos matte on poissa niin Sukkistäti hoitaa ja paapoo minua.
Pappa on ihminen ja ratsastaa joskus vähän ja rapsuttelee minua ja tuo ruokaa. Se ei ole aina paikalla. Saisi tehdä minun kanssa enemmänkin juttuja, oltaisiin niin kuin miesten kesken. Pappa luulee olevansa minun pomo mutta ei se ole ja minä sen sille näytän heti kun matte ei ole vieressä vahtimassa. Matte on kyllä sanonut, että papalle tulee hyvä mieli kun se uskoo olevansa pomomies.
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Uusi lauma
Minut ja Adjutantti on raa'asti erotettu. Vika on kuulemma minun; pistän Adjutanttia päihin välillä ihan tosissaan. Minusta syy on Adjutantissa kun se ei koskaan anna minun olla rauhassa vaan on koko ajan näpläämässä minun takapuoltani. Minulla on kaljuja kohtia pepussa ja kyljillä kun Adjutantti on pureskellut minua. Totuuden nimissä on kyllä tunnustettava, että purin Adjutantin kaulan verille tässä yhtenä päivänä ja potkin sitä rintaan niin, että loimen lukot menivät rikki.
Viikonlopun tarhailin yksinäni. Adjutantti oli viereisessä tarhassa ja me seistiin yhdessä niin kuin ennenkin, aita vain oli välissä. Tänään matte sai neuvoteltua minut Kuningattaren ja Riekkuvan Ruunan (jota myös Prinssipuolisoksi kutsutaan) seuraan kolmanneksi pyöräksi. Minä erotin lemmenparin välittömästi ja aloin hengata Q-ningattaren kanssa. Rouva vaan ei tahtonut olla minun kanssa vaan yritti potkaista minulta pään irti!
Menin sitten syömään pariskunnalta jääneitä heinänrippeitä kun nainen ei ollut minusta kiinnostunut. Riekkuva Ruuna tuli minun kanssa syömään ja se äksy ja ilkeä akka sai mököttää yksinään.
Matte haluaa huomauttaa koskien edellistä postausta, ettei minusta voi tulla oikeaa terapiahevosta koska matte ei ole koulutettu terapeutti. Eli me tehdään terapiaratsastuksen kaltaista hommaa vain.
Tänään me oltiin maten kanssa metsässä. Siellä oli paljon lunta ja minä mennä tuhistelin reippaasti eteenpäin. Mentiin ihan ekoina niitä teitä ja sain tehdä omat polut.
Minut ja Adjutantti on raa'asti erotettu. Vika on kuulemma minun; pistän Adjutanttia päihin välillä ihan tosissaan. Minusta syy on Adjutantissa kun se ei koskaan anna minun olla rauhassa vaan on koko ajan näpläämässä minun takapuoltani. Minulla on kaljuja kohtia pepussa ja kyljillä kun Adjutantti on pureskellut minua. Totuuden nimissä on kyllä tunnustettava, että purin Adjutantin kaulan verille tässä yhtenä päivänä ja potkin sitä rintaan niin, että loimen lukot menivät rikki.
Viikonlopun tarhailin yksinäni. Adjutantti oli viereisessä tarhassa ja me seistiin yhdessä niin kuin ennenkin, aita vain oli välissä. Tänään matte sai neuvoteltua minut Kuningattaren ja Riekkuvan Ruunan (jota myös Prinssipuolisoksi kutsutaan) seuraan kolmanneksi pyöräksi. Minä erotin lemmenparin välittömästi ja aloin hengata Q-ningattaren kanssa. Rouva vaan ei tahtonut olla minun kanssa vaan yritti potkaista minulta pään irti!
Menin sitten syömään pariskunnalta jääneitä heinänrippeitä kun nainen ei ollut minusta kiinnostunut. Riekkuva Ruuna tuli minun kanssa syömään ja se äksy ja ilkeä akka sai mököttää yksinään.
Matte haluaa huomauttaa koskien edellistä postausta, ettei minusta voi tulla oikeaa terapiahevosta koska matte ei ole koulutettu terapeutti. Eli me tehdään terapiaratsastuksen kaltaista hommaa vain.
Tänään me oltiin maten kanssa metsässä. Siellä oli paljon lunta ja minä mennä tuhistelin reippaasti eteenpäin. Mentiin ihan ekoina niitä teitä ja sain tehdä omat polut.
torstaina, marraskuuta 20, 2008
Ruuna uraputkessa
Minä luon uutta uraa alkeis- ja terapiaratsuna. Se on oikeastaan minun kolmas ammatti kun minä olen jo pätevä western- ja enkkuhevonen. Ennen minulla on ratsastaneet vain semmoiset aika osaavat tyypit joten aloittelijat ovat ihan uusi tuttavuus minulle. Matte kertoi, että yleensä aloittelijat on vähän arkoja tai sitten tosi innokkaita ja aina niiltä saa herkkuja. Kuulostaa ihan meikäläisen hommalta tuo opetustyö!
Minulla on nyt käynyt jo kolme kertaa ratsastamassa sellainen täti, joka vähän pelkää hevosia eikä ole ennen ratsastanut. Se täti aina päivittelee kuinka minä olen iso ja muka pelottavakin. Sille tädille oli sanottu, että sen vaivaan auttaisi hurjan hyvin ratsastus, jossa koko kropan lihakset saavat liikettä ja ryhti paranee. Niin se täti sitten uskalsi tulla koittamaan.
Ekalla kerralla se täti oli vain vähän aikaa kun se totutteli minun läheisyyteen ja kävelyni rytmiin. Minä kävelin eteenpäin hirmuisen hitaasti ja tasaisesti (oikeastaan en olisi halunnut kävellä ollenkaan mutta matte hinasi minua narusta perässään) ja se täti vähän rentoutui eikä enää ollut tönkkö ja istunut epämukavasti minun liikettä vastaan.
Toisella kerralla matte käski jo sitä tätiä irrottamaan kädet satulasta ja istumaan kunnolla ja sitten me harjoiteltiin vähän pysähdyksiäkin. Se täti oli jo vähän rohkeampi ja matte sanoi, että se voi laittaa silmät kiinni siellä selässä se täti niin se tuntee minun liikkeet paremmin. Matte kyseli tädiltä, että mikä jalka kulloinkin liikkuu ja jos minä en pysähtynyt tasajaloin niin matte käski tädin tunnustella että mikä jalka ei ole linjassa. Aika hyvin se täti osasi sanoa oikean jalan.
Tänään oli satanut lunta ja me mentiin tädin ja maten kanssa kävelylle lumiseen metsään. Ensin jouduttiin menemään sellaista mutaista polkua jossa minulla pari kertaa kavio lipesi mutta se täti pärjäsi hyvin. Sen mutikon jälkeen täti laski jalustimet kokonaan irti mutta piteli kyllä aina välillä satulasta kiinni. Me käveltiin yli puoli tuntia mutta onneksi minä sain pysähtyä pari kertaa syömään kuusenoksia.
Aika leppoisaa hommaa tuo terapia. Minun ei tarvitse kuin kävellä vähäsen ja pitää mattea silmällä niin kaikki lutviutuu. Ekalla kerralla minua kyllä vähän jännitti mutta nyt olen jo ihan konkari. Matte sanoi, että nyt ihan aluksi käy vain tämä yksi täti mutta alkukeväästä otetaan ehkä toinen joka on jo kysellyt että otanko uuden oppilaan.
Huomenna on ihan tavallisia töitä eli western-tunti Sukkistädin kanssa. Plääh, siellä tulee aina hiki ja ajatellakin pitää.
Minä luon uutta uraa alkeis- ja terapiaratsuna. Se on oikeastaan minun kolmas ammatti kun minä olen jo pätevä western- ja enkkuhevonen. Ennen minulla on ratsastaneet vain semmoiset aika osaavat tyypit joten aloittelijat ovat ihan uusi tuttavuus minulle. Matte kertoi, että yleensä aloittelijat on vähän arkoja tai sitten tosi innokkaita ja aina niiltä saa herkkuja. Kuulostaa ihan meikäläisen hommalta tuo opetustyö!
Minulla on nyt käynyt jo kolme kertaa ratsastamassa sellainen täti, joka vähän pelkää hevosia eikä ole ennen ratsastanut. Se täti aina päivittelee kuinka minä olen iso ja muka pelottavakin. Sille tädille oli sanottu, että sen vaivaan auttaisi hurjan hyvin ratsastus, jossa koko kropan lihakset saavat liikettä ja ryhti paranee. Niin se täti sitten uskalsi tulla koittamaan.
Ekalla kerralla se täti oli vain vähän aikaa kun se totutteli minun läheisyyteen ja kävelyni rytmiin. Minä kävelin eteenpäin hirmuisen hitaasti ja tasaisesti (oikeastaan en olisi halunnut kävellä ollenkaan mutta matte hinasi minua narusta perässään) ja se täti vähän rentoutui eikä enää ollut tönkkö ja istunut epämukavasti minun liikettä vastaan.
Toisella kerralla matte käski jo sitä tätiä irrottamaan kädet satulasta ja istumaan kunnolla ja sitten me harjoiteltiin vähän pysähdyksiäkin. Se täti oli jo vähän rohkeampi ja matte sanoi, että se voi laittaa silmät kiinni siellä selässä se täti niin se tuntee minun liikkeet paremmin. Matte kyseli tädiltä, että mikä jalka kulloinkin liikkuu ja jos minä en pysähtynyt tasajaloin niin matte käski tädin tunnustella että mikä jalka ei ole linjassa. Aika hyvin se täti osasi sanoa oikean jalan.
Tänään oli satanut lunta ja me mentiin tädin ja maten kanssa kävelylle lumiseen metsään. Ensin jouduttiin menemään sellaista mutaista polkua jossa minulla pari kertaa kavio lipesi mutta se täti pärjäsi hyvin. Sen mutikon jälkeen täti laski jalustimet kokonaan irti mutta piteli kyllä aina välillä satulasta kiinni. Me käveltiin yli puoli tuntia mutta onneksi minä sain pysähtyä pari kertaa syömään kuusenoksia.
Aika leppoisaa hommaa tuo terapia. Minun ei tarvitse kuin kävellä vähäsen ja pitää mattea silmällä niin kaikki lutviutuu. Ekalla kerralla minua kyllä vähän jännitti mutta nyt olen jo ihan konkari. Matte sanoi, että nyt ihan aluksi käy vain tämä yksi täti mutta alkukeväästä otetaan ehkä toinen joka on jo kysellyt että otanko uuden oppilaan.
Huomenna on ihan tavallisia töitä eli western-tunti Sukkistädin kanssa. Plääh, siellä tulee aina hiki ja ajatellakin pitää.
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
Koiraa ja karvaa
Meille on tullut uusi koira. Se ei häiritse minua kun se pysyy poissa jaloista eikä yritä tunkeilla minun karsinaan. Matte näytti sitä minulle kerran ja minä nuuskin sitä ihan ystävällismielisesti mutta se rääpäle pelkäsi minua kamalasti, hah. Siitä koirasta on kuva tuossa alla.
Minulta on nyt leikattu karva lyhyeksi kaulan alapuolelta ja rinnasta. Se ei oikeastaan haittaa ja jaksan vähän paremmin tehdä työtä kun ei tule niin hiki. Matte hommasi minun loimeen sellaisen kaulakappaleen niin etten kylmety ulkona vaikka kaula on osittain paljas. Sisällä en pidä mitään takkia kun minua ei tuon enempää klipattu enkä ole kylmänarka.
Talvikarvani on vielä kasvuvaiheessa enkä ole vielä kovin kihara. Vaikka ulkona on suht lämmintä niin joudun melkein joka päivä pitämään takkia kun aina vaan sataa! Minä en kyllä helposti kastu läpi asti mutta matte on vähän semmoinen, että se murehtii turhasta. Minun uusi loimi ei onneksi ole yhtään hullumman näköinen ja minun Adjutantilla ja Isolla Ruunalla ja Riekkuvalla Ruunalla on kanssa samanlaiset. Ne on meidän tiimitakit.
Eilisaamuna minä pelästyin kun Iso Ruuna tuli tarhaan eikä sillä ollut tiimitakkia vaan ihan eri loimi ja vielä sininen. Minä en tykkää sinisestä kun nuorena kerran pelästyin hirveästi kun näin shetlanninponin sinisessä loimessa. Se näky vainoaa minua vieläkin, huh.
Minulla oli eilen hieronta kun olen muka ollut vähän äkeä. Oikea takajalka tai siis oikea kankku se taas oli joka jumitti. Minun liikkeet on kyllä ihan puhtaat eikä se kankkukaan ollut kuin ihan vähän jumissa mutta matte nyt on tuommoinen hössöttäjä. Vaan ihan mukavaahan se hieronta on. Kesti vaan ihan liian kauan kun muut saivat jo porkkanoita ja minun vaan piti olla hierottavana enkä saanut yhtään porkkanoita kuin vasta myöhemmin.
Meille on tullut uusi koira. Se ei häiritse minua kun se pysyy poissa jaloista eikä yritä tunkeilla minun karsinaan. Matte näytti sitä minulle kerran ja minä nuuskin sitä ihan ystävällismielisesti mutta se rääpäle pelkäsi minua kamalasti, hah. Siitä koirasta on kuva tuossa alla.
Minulta on nyt leikattu karva lyhyeksi kaulan alapuolelta ja rinnasta. Se ei oikeastaan haittaa ja jaksan vähän paremmin tehdä työtä kun ei tule niin hiki. Matte hommasi minun loimeen sellaisen kaulakappaleen niin etten kylmety ulkona vaikka kaula on osittain paljas. Sisällä en pidä mitään takkia kun minua ei tuon enempää klipattu enkä ole kylmänarka.
Talvikarvani on vielä kasvuvaiheessa enkä ole vielä kovin kihara. Vaikka ulkona on suht lämmintä niin joudun melkein joka päivä pitämään takkia kun aina vaan sataa! Minä en kyllä helposti kastu läpi asti mutta matte on vähän semmoinen, että se murehtii turhasta. Minun uusi loimi ei onneksi ole yhtään hullumman näköinen ja minun Adjutantilla ja Isolla Ruunalla ja Riekkuvalla Ruunalla on kanssa samanlaiset. Ne on meidän tiimitakit.
Eilisaamuna minä pelästyin kun Iso Ruuna tuli tarhaan eikä sillä ollut tiimitakkia vaan ihan eri loimi ja vielä sininen. Minä en tykkää sinisestä kun nuorena kerran pelästyin hirveästi kun näin shetlanninponin sinisessä loimessa. Se näky vainoaa minua vieläkin, huh.
Minulla oli eilen hieronta kun olen muka ollut vähän äkeä. Oikea takajalka tai siis oikea kankku se taas oli joka jumitti. Minun liikkeet on kyllä ihan puhtaat eikä se kankkukaan ollut kuin ihan vähän jumissa mutta matte nyt on tuommoinen hössöttäjä. Vaan ihan mukavaahan se hieronta on. Kesti vaan ihan liian kauan kun muut saivat jo porkkanoita ja minun vaan piti olla hierottavana enkä saanut yhtään porkkanoita kuin vasta myöhemmin.
tiistaina, lokakuuta 28, 2008
Ruunan ruokahuolet
Ekaksi kerron kun olin taas tosi hyvä ihan uudessa jutussa. Meidän maneesiin tehdään aina välillä semmoinen irtohypytyskuja ja minä olenkin hyvä hyppäämään niin kuin olen ennenkin sanonut. Viimeksi kun se kuja oli niin matte laittoi viisi peräkkäistä estettä jotka piti hypätä in-and-out-tyyliin eli niin, ettei tule ollenkaan laukka-askelia väliin. Sellaista sanotaan myös jumppasarjaksi.
Minä hyppäsin tosi näppärästi ja sain askeleet sopimaan just eikä melkein. Hyppäsin monta kertaa ja molemmista suunnista enkä olisi halunnut oikein lopettaa kun se hyppääminen oli kivaa ja olin niin hyvä.
Matte oli ymmärrettävästi tosi ylpeä kun minä olen hypännyt in-n'-outina ennen vain kahta ja jos on ollut enemmän esteitä niin välissä on ollut se yksi laukka-askel vähintään. Matte ja muutkin sanoivat, että minulla on estesilmää ja hyvä tekniikka. Öhöm!
Minun kaura-annoksia on pienennetty samaan aikaan kun minun työmäärää on lisätty! Matte kyllä väittää, että olen hyvässä lihassa ja hyllyn vähän sieltä ja täältä mutta täytyyhän miehellä massaa olla! Miten minä muka kasvatan lihasta jos en saa ollenkaan ruokaa?
Annoskokojen pienennystä matte perustelee sillä, että saan kokonaisen ekstra-ruuan päivällä. Siinä on pellavaa jotta minun mahaan ei kertyisi hiekkaa ja heinäpellettejä, että se pellava menisi alas kun ei se minulle pelkästään maistu. Kun se pellava on kuulemma aika energiapitoista ja pelleteissäkin on paljon ravintoa niin minun kauroja piti vähentää kun aloin muka lihoa heti sen jälkeen kun aloin saada tuota pellavapellettipuuroa.
Tallin ikkunalaudalla odottaa sellainen kone, jolla ajetaan hevosia kaljuksi. Kaksi meidän tallin hevosta on jo klipattu kokonaan ja minulle ja Isolle Ruunalle suunnitellaan hikoilevimpien paikkojen karvanpoistoa. Minusta ei ole mitään järkeä ajaa karvaa pois talveksi kun on kylmä ja siksi se talvikarva hevosille kasvaa, että me pärjättäisiin kylmässä. Matte nyt kumminkin väittää, että minun on mukavampi tehdä töitä kun hikoilen vähemmän eikä minulta kuulemma sentään ajeta kaikkea pois.
Ekaksi kerron kun olin taas tosi hyvä ihan uudessa jutussa. Meidän maneesiin tehdään aina välillä semmoinen irtohypytyskuja ja minä olenkin hyvä hyppäämään niin kuin olen ennenkin sanonut. Viimeksi kun se kuja oli niin matte laittoi viisi peräkkäistä estettä jotka piti hypätä in-and-out-tyyliin eli niin, ettei tule ollenkaan laukka-askelia väliin. Sellaista sanotaan myös jumppasarjaksi.
Minä hyppäsin tosi näppärästi ja sain askeleet sopimaan just eikä melkein. Hyppäsin monta kertaa ja molemmista suunnista enkä olisi halunnut oikein lopettaa kun se hyppääminen oli kivaa ja olin niin hyvä.
Matte oli ymmärrettävästi tosi ylpeä kun minä olen hypännyt in-n'-outina ennen vain kahta ja jos on ollut enemmän esteitä niin välissä on ollut se yksi laukka-askel vähintään. Matte ja muutkin sanoivat, että minulla on estesilmää ja hyvä tekniikka. Öhöm!
Minun kaura-annoksia on pienennetty samaan aikaan kun minun työmäärää on lisätty! Matte kyllä väittää, että olen hyvässä lihassa ja hyllyn vähän sieltä ja täältä mutta täytyyhän miehellä massaa olla! Miten minä muka kasvatan lihasta jos en saa ollenkaan ruokaa?
Annoskokojen pienennystä matte perustelee sillä, että saan kokonaisen ekstra-ruuan päivällä. Siinä on pellavaa jotta minun mahaan ei kertyisi hiekkaa ja heinäpellettejä, että se pellava menisi alas kun ei se minulle pelkästään maistu. Kun se pellava on kuulemma aika energiapitoista ja pelleteissäkin on paljon ravintoa niin minun kauroja piti vähentää kun aloin muka lihoa heti sen jälkeen kun aloin saada tuota pellavapellettipuuroa.
Tallin ikkunalaudalla odottaa sellainen kone, jolla ajetaan hevosia kaljuksi. Kaksi meidän tallin hevosta on jo klipattu kokonaan ja minulle ja Isolle Ruunalle suunnitellaan hikoilevimpien paikkojen karvanpoistoa. Minusta ei ole mitään järkeä ajaa karvaa pois talveksi kun on kylmä ja siksi se talvikarva hevosille kasvaa, että me pärjättäisiin kylmässä. Matte nyt kumminkin väittää, että minun on mukavampi tehdä töitä kun hikoilen vähemmän eikä minulta kuulemma sentään ajeta kaikkea pois.
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Ruuna töissä
Minulla oli kamalan rankka viikonloppu kun olin niissä sukkisvalmennuksissa ja piti harjoitella niitä etuosakäännöksiä ja vastalaukkaa. Lauantain tunnin jälkeen olin ihan vaahdossa ja loppukäynnissä en aina huomannut jos Sukkistäti pysähtyi ja kävelin vahingossa sitä päin, tömps vaan. Onneksi täti ei ollut yhtään vihainen vaan ymmärsi, että minä olin tosi väsynyt ja kävelin ihan nukuksissa siinä tädin perässä.
Sunnuntaina kun oltiin maten kanssa menossa maneesiin niin minä en ensin suostunut tulemaan sinne kun näin, että siellä oli minun valmentaja. Olin tehnyt niin rankasti töitä lauantaina, etten olisi millään enää jaksanut. Onneksi matte sanoi, ettei nyt ole valmennusta vaan vain juoksutusta ja valmentajakin lähti pois ja matte irtojuoksutti minua niin, että sain venyä ja vanua pitkäksi ja rentoutua oikein kunnolla. Lopuksi matte venytti vielä minun takajalkoja, mukavaa.
Eilen olin western-tunnilla ja enkös perkule joutunut sielläkin kovasti töihin. Ensin minun piti koota itseni ihan nippuun ja pysyä kasassa käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä ja pysähdyksissä, huh huh. Sitten minun piti vielä koota laukkaa ihan kamalasti ja se oli raskasta enkä olisi yhtään halunnut hikeen asti juosta. Matte sanoi, että oli hyvä kun Sukkistäti teki pitkän ja reippaan loppuverryttelyn jossa pääsin venymään mutta itse en olisi enää tahtonut juosta vaan mennä jo talliin syömään heinää.
En minä joudu sentään ihan koko aikaa opiskelemaan uusia juttuja. Maten kanssa käydään paljon maastossa ja tehdään muitakin kivoja asioita. Aina ei edes ratsasteta vaan joskus matte juoksuttaa tai sitten yrittää saada minut tekemään jotain asioita ilman naruja tai valjaita. Nyt aletaan kuulemma taas irtohypytykset - joissa minä olen hurjan hyvä! - ja pikkuhiljaa sitten ne ihan oikeat esteharjoitukset ratsastajan kanssa. Matte haluaisi, että oppisin jossain vaiheessa vielä vetämään kärryjäkin. Minulla on siis paljon puuhaa mutta se hyvä puoli tässä on, etten ehdi melkein yhtään pitkästyä kun on sopivasti töitä.
Kylläpä menikin muuten tallikaverilla ne viikonlopun kisat hyvin kun sillä oli minun hieno riimu! Se tamma tuli nimittäin kotiin ruusukkeilla lastattuna. Se oli tullut monesti ykköseksi, saanut reiningistä 65 pistettä vaikkei ole mikään reining-tykki tai edes oikeata sukua ja ollut koko päivän voittaja. Minuakin alkaa tosissaan kiinnostaa tuo kisahomma, voisin lähteä napsimaan ruusukkeita. Jos voittaa luokan, voi saada vaikka loimen tai joskus ihan rahaa. Jos minä voittaisin rahaa, ostaisin kaikkea hyvää syötävää niin kuin vaikka leipää ja porkkanoita ja söisin kaiken itse.
Minulla oli kamalan rankka viikonloppu kun olin niissä sukkisvalmennuksissa ja piti harjoitella niitä etuosakäännöksiä ja vastalaukkaa. Lauantain tunnin jälkeen olin ihan vaahdossa ja loppukäynnissä en aina huomannut jos Sukkistäti pysähtyi ja kävelin vahingossa sitä päin, tömps vaan. Onneksi täti ei ollut yhtään vihainen vaan ymmärsi, että minä olin tosi väsynyt ja kävelin ihan nukuksissa siinä tädin perässä.
Sunnuntaina kun oltiin maten kanssa menossa maneesiin niin minä en ensin suostunut tulemaan sinne kun näin, että siellä oli minun valmentaja. Olin tehnyt niin rankasti töitä lauantaina, etten olisi millään enää jaksanut. Onneksi matte sanoi, ettei nyt ole valmennusta vaan vain juoksutusta ja valmentajakin lähti pois ja matte irtojuoksutti minua niin, että sain venyä ja vanua pitkäksi ja rentoutua oikein kunnolla. Lopuksi matte venytti vielä minun takajalkoja, mukavaa.
Eilen olin western-tunnilla ja enkös perkule joutunut sielläkin kovasti töihin. Ensin minun piti koota itseni ihan nippuun ja pysyä kasassa käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä ja pysähdyksissä, huh huh. Sitten minun piti vielä koota laukkaa ihan kamalasti ja se oli raskasta enkä olisi yhtään halunnut hikeen asti juosta. Matte sanoi, että oli hyvä kun Sukkistäti teki pitkän ja reippaan loppuverryttelyn jossa pääsin venymään mutta itse en olisi enää tahtonut juosta vaan mennä jo talliin syömään heinää.
En minä joudu sentään ihan koko aikaa opiskelemaan uusia juttuja. Maten kanssa käydään paljon maastossa ja tehdään muitakin kivoja asioita. Aina ei edes ratsasteta vaan joskus matte juoksuttaa tai sitten yrittää saada minut tekemään jotain asioita ilman naruja tai valjaita. Nyt aletaan kuulemma taas irtohypytykset - joissa minä olen hurjan hyvä! - ja pikkuhiljaa sitten ne ihan oikeat esteharjoitukset ratsastajan kanssa. Matte haluaisi, että oppisin jossain vaiheessa vielä vetämään kärryjäkin. Minulla on siis paljon puuhaa mutta se hyvä puoli tässä on, etten ehdi melkein yhtään pitkästyä kun on sopivasti töitä.
Kylläpä menikin muuten tallikaverilla ne viikonlopun kisat hyvin kun sillä oli minun hieno riimu! Se tamma tuli nimittäin kotiin ruusukkeilla lastattuna. Se oli tullut monesti ykköseksi, saanut reiningistä 65 pistettä vaikkei ole mikään reining-tykki tai edes oikeata sukua ja ollut koko päivän voittaja. Minuakin alkaa tosissaan kiinnostaa tuo kisahomma, voisin lähteä napsimaan ruusukkeita. Jos voittaa luokan, voi saada vaikka loimen tai joskus ihan rahaa. Jos minä voittaisin rahaa, ostaisin kaikkea hyvää syötävää niin kuin vaikka leipää ja porkkanoita ja söisin kaiken itse.
perjantaina, lokakuuta 10, 2008
Ruunan karu arki
Tällä viikolla olen saanut kehuja sekä western-opelta että sukkisratsastusvalmentajalta. Western-ope sanoi, että olen hurjan hyvä ja että nyt aletaan työstää laukanvaihtoja. Sukkisvalkku sanoi, että minulle on viimeisen kuukauden aikana tullut näkyvästi lihasta ja olen paljon parempi kuin ennen ja olen hyvä tekemään töitä.
Sukkisratsastustunnilla tein yhden semmoisen tosi vaikean harjoituksen: muut jotka sitä tekivät, olivat vähintään vaA-tason hevosia. Ehkä minäkin olen nyt vaativan tason kouluratsu? Matte on sellaista vaativa C-tasoa mutta minä olen hurjan hyvä ja Sukkistäti on kanssa aika hyvä. Muut minun ikäiset hevoset tekivät vain semmoisia helppoja tasapainoharjoituksia kun minun piti omassa valmennuksessani osata vastalaukat ja etuosakäännökset samassa tehtävässä. Matte vähän kertoi kun se oli katsellut muiden viisivuotiaiden valmennuksia kanssa.
On oikeastaan aika kiva harjoitella kahta lajia. Matte ja Sukkistäti touhottavat vielä jostain esteratsastuksesta ja minä kai alan sitten harjoitella semmoistakin. Kuulostaa kyllä aika hankalalta. Minä suoritan kyllä esteitä kun harjoittelen trailia mutta tuo sukkisesteratsastus on kuulemma eri juttu.
Laidunkausi on loppu ja aika kuluu tarhassa huonosti kun ei ole oikein tekemistä. Minä ja Adjutantti kiusattiin aikamme kuluksi Vanhaa Ruunaa niin, että se ei enää tarhaile meidän kanssa ja nyt me ollaan ihan kaksistaan.
Sattui kuulkaas omituinen juttu tuossa viikolla kun minä tein kahdeksikkoa aidan vieressä ettei Adjutantti pääse veljeilemään viereisen tarhan tyyppien kanssa. Adjutantti kimmastui kun se on semmoinen sosiaalinen tyyppi ja potkaisi minua! Onneksi se osui vaan loimeen mutta minä säikähdin vähäsen kun Adjutantti ei ole ennen osoittanut yhtään omaa tahtoa. Minä menin tarhan kauimmaiseen nurkkaan miettimään sitä juttua ja sen jälkeen olen antanut Adjutantille vähän enemmän vapauksia. Se saa mm. tervehtiä aidan takana olevia kavereitaan ja joskus minä annan sen jopa syödä samasta heinäkasasta minun kanssa.
Tällä viikolla olen saanut kehuja sekä western-opelta että sukkisratsastusvalmentajalta. Western-ope sanoi, että olen hurjan hyvä ja että nyt aletaan työstää laukanvaihtoja. Sukkisvalkku sanoi, että minulle on viimeisen kuukauden aikana tullut näkyvästi lihasta ja olen paljon parempi kuin ennen ja olen hyvä tekemään töitä.
Sukkisratsastustunnilla tein yhden semmoisen tosi vaikean harjoituksen: muut jotka sitä tekivät, olivat vähintään vaA-tason hevosia. Ehkä minäkin olen nyt vaativan tason kouluratsu? Matte on sellaista vaativa C-tasoa mutta minä olen hurjan hyvä ja Sukkistäti on kanssa aika hyvä. Muut minun ikäiset hevoset tekivät vain semmoisia helppoja tasapainoharjoituksia kun minun piti omassa valmennuksessani osata vastalaukat ja etuosakäännökset samassa tehtävässä. Matte vähän kertoi kun se oli katsellut muiden viisivuotiaiden valmennuksia kanssa.
On oikeastaan aika kiva harjoitella kahta lajia. Matte ja Sukkistäti touhottavat vielä jostain esteratsastuksesta ja minä kai alan sitten harjoitella semmoistakin. Kuulostaa kyllä aika hankalalta. Minä suoritan kyllä esteitä kun harjoittelen trailia mutta tuo sukkisesteratsastus on kuulemma eri juttu.
Laidunkausi on loppu ja aika kuluu tarhassa huonosti kun ei ole oikein tekemistä. Minä ja Adjutantti kiusattiin aikamme kuluksi Vanhaa Ruunaa niin, että se ei enää tarhaile meidän kanssa ja nyt me ollaan ihan kaksistaan.
Sattui kuulkaas omituinen juttu tuossa viikolla kun minä tein kahdeksikkoa aidan vieressä ettei Adjutantti pääse veljeilemään viereisen tarhan tyyppien kanssa. Adjutantti kimmastui kun se on semmoinen sosiaalinen tyyppi ja potkaisi minua! Onneksi se osui vaan loimeen mutta minä säikähdin vähäsen kun Adjutantti ei ole ennen osoittanut yhtään omaa tahtoa. Minä menin tarhan kauimmaiseen nurkkaan miettimään sitä juttua ja sen jälkeen olen antanut Adjutantille vähän enemmän vapauksia. Se saa mm. tervehtiä aidan takana olevia kavereitaan ja joskus minä annan sen jopa syödä samasta heinäkasasta minun kanssa.
torstaina, lokakuuta 02, 2008
Ruuna työskentelee kaurojensa eteen
Minun tallikaveri kävi mokailemassa westernin SM-kisoissa vaikka kyllä se jotain palkintoja ja ruusukkeitakin sieltä toi kotiin. Sen porukat vaan eivät olleet oikein tyytyväisiä ja nyt se treenaa kovasti tuonne Last minute challenge showhun. Toivottavasti siellä sujuu hyvin.
Matte lupasi lainata sille minun upeaa halter-riimuani joten eipä ole epäonnistuminen ainakaan varusteista kiinni! Matte aikoo kanssa lähteä katsomaan niitä kisoja kun meiltä ei ole sinne pitkä matka. Matte oli siellä SM-kisoissakin katsomassa ja se huomasi siellä, ettei se ymmärrä lännenratsastuksen lajien pistelaskusta mitään. Välillä sitä alkoi kuulemma epäilyttää koko touhu kun se oli monesti niin eri mieltä tuomarien kanssa. Matte ahdisteli kysymyksillä minun western-opea niin kovasti, että ope takuulla katuu kun otti maten mukaan sinne Tampereelle.
Me harjoiteltiin eilen tädin kanssa trailia ja minä olin tosi hyvä niin kuin minä aina olen. Melkein tahtoisin sellaisiin kisoihin myös mutta matte ei uskalla lähteä joten kuski puuttuu. Matte aikoo yrittää puhua tätiä ympäri jos se suostuisi kisaamaan ensi kaudella. Minulla on nykyään oma kisarahastokin kun minun vanha satula meni vihdoin kaupaksi ja matte sai siitä ylimääräistä rahaa.
Osalla niistä satularahoista matte osti minulle uuden satulapatjan ja se on tosi hyvä! Matte on ihan varustelukierteessä ja sanoo, että vain paras on minulle kyllin hyvää. Niin kuin onkin. En minä tahdo treenata huonot kamat päällä! Väreillä ja semmoisilla ei ole minulle niin väliä mutta varusteiden pitää olla sopivia ja mukavia.
Nyt on kuulkaas piru irti: Enää ei riitä, että minä nostan sen vasemman laukan vaan minun pitää tehdä siinä töitä. Minä joudun nykyään lyhentämään sitä laukkaa ja kokoamaan ja kantamaan itseäni ja samalla pitää mennä sinne mihin käsketään.
Kohta minun pitää alkaa harjoitella oikein kunnolla lopea eli semmoista kamalan hidasta laukkaa eikä minun jogikaan ole tarpeeksi hidasta kuulemma vielä. Minusta matte saisi ihan itse koota itsensä ja mennä keskenään jogit ja lopet. Välillä ärsyttää tuommoinen kun pitäisi koko ajan olla opettelemassa uusia asioita. Siinä joutuu miettimään niin paljon, että tulee pää kipeäksi!
Eikä minun kaura-annostakaan ole lisätty yhtään, miten minä muka jaksan töitä kun en saa edes tarpeeksi ruokaa! Minulla EI ole tynnyrimahaa, se on joku maten näköharha.
Minun tallikaveri kävi mokailemassa westernin SM-kisoissa vaikka kyllä se jotain palkintoja ja ruusukkeitakin sieltä toi kotiin. Sen porukat vaan eivät olleet oikein tyytyväisiä ja nyt se treenaa kovasti tuonne Last minute challenge showhun. Toivottavasti siellä sujuu hyvin.
Matte lupasi lainata sille minun upeaa halter-riimuani joten eipä ole epäonnistuminen ainakaan varusteista kiinni! Matte aikoo kanssa lähteä katsomaan niitä kisoja kun meiltä ei ole sinne pitkä matka. Matte oli siellä SM-kisoissakin katsomassa ja se huomasi siellä, ettei se ymmärrä lännenratsastuksen lajien pistelaskusta mitään. Välillä sitä alkoi kuulemma epäilyttää koko touhu kun se oli monesti niin eri mieltä tuomarien kanssa. Matte ahdisteli kysymyksillä minun western-opea niin kovasti, että ope takuulla katuu kun otti maten mukaan sinne Tampereelle.
Me harjoiteltiin eilen tädin kanssa trailia ja minä olin tosi hyvä niin kuin minä aina olen. Melkein tahtoisin sellaisiin kisoihin myös mutta matte ei uskalla lähteä joten kuski puuttuu. Matte aikoo yrittää puhua tätiä ympäri jos se suostuisi kisaamaan ensi kaudella. Minulla on nykyään oma kisarahastokin kun minun vanha satula meni vihdoin kaupaksi ja matte sai siitä ylimääräistä rahaa.
Osalla niistä satularahoista matte osti minulle uuden satulapatjan ja se on tosi hyvä! Matte on ihan varustelukierteessä ja sanoo, että vain paras on minulle kyllin hyvää. Niin kuin onkin. En minä tahdo treenata huonot kamat päällä! Väreillä ja semmoisilla ei ole minulle niin väliä mutta varusteiden pitää olla sopivia ja mukavia.
Nyt on kuulkaas piru irti: Enää ei riitä, että minä nostan sen vasemman laukan vaan minun pitää tehdä siinä töitä. Minä joudun nykyään lyhentämään sitä laukkaa ja kokoamaan ja kantamaan itseäni ja samalla pitää mennä sinne mihin käsketään.
Kohta minun pitää alkaa harjoitella oikein kunnolla lopea eli semmoista kamalan hidasta laukkaa eikä minun jogikaan ole tarpeeksi hidasta kuulemma vielä. Minusta matte saisi ihan itse koota itsensä ja mennä keskenään jogit ja lopet. Välillä ärsyttää tuommoinen kun pitäisi koko ajan olla opettelemassa uusia asioita. Siinä joutuu miettimään niin paljon, että tulee pää kipeäksi!
Eikä minun kaura-annostakaan ole lisätty yhtään, miten minä muka jaksan töitä kun en saa edes tarpeeksi ruokaa! Minulla EI ole tynnyrimahaa, se on joku maten näköharha.
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008
Ruuna töissä ja vapaalla
Minä olen taas ollut ihan superhuippuhyvä! Maten ratsastus on jotenkin parantunut ja se parantaa minun suorituksia selvästi. Matte ei itse tiedä miten on onnistunut petraamaan kun ei se ole aikoihin kunnolla ratsastanut tai ollut tunneilla, vahtinut vaan kun minä teen muiden kanssa töitä. Sitten se on kanssa katsellut paljon muiden tunteja ja tainnut hoksata jotain kun se istuu nyt jotenkin paremmin. Minulle on tullut kuntoa lisää ja matte tuntee nykyään sinne satulaan hyvin miten minun takajalat liikkuu ja pystyy paremmin antamaan minulle ohjeita.
Sukkistädin kanssa olin tänään mielettömän hyvä ja kiva ja kuuliainen. En ollenkaan yrittänyt poistua paikalta niin kuin joskus teen kun ei yhtään huvita ja kävelinkin reippaasti ja väistin kauniisti ja nostin melkein kaikki vasemmatkin laukat ihan heti.
Minä olen niin ketterä, että minun on ihan helppo mennä vastalaukkaa pienelläkin ympyrällä mutta nyt sekä täti että minä ollaan hoksattu jotakin ja pelataan jo hyvin yhteen, myös siinä vasemmassa laukassa.
Maten kanssa tehtiin viikolla paljon siirtymis- ja kuuliaisuusharjoituksia ja nyt matte väittää, että minä olen hyvä koska matte olisi muka tehnyt minun kanssa niin hyvää työtä. Pöh, minä olen hyvä siksi kun minua tänään huvitti tosi kovasti tehdä töitä kun eilen olin kokonaan vapaalla eikä minun nuijista laidunkavereista ole oikein seuraa.
Toinen ruunista on jo ihan seniili 26-vuotias pappa ja toinen on minun uskollinen Aseenkantajani mutta se on niin kamalan lapsellinen eikä sen kanssa voi tehdä mitään älyllistä. Viime viikolla oli kyllä hauskaa kun Aseenkantaja rikkoi vahingossa aitaa kun minä hätistin sitä pois minun omenien luota ja me jouduttiin ison ruunan yksityislaitumelle. Me vedettiin sitä ruunaa kunnolla päihin, Aseenkantaja vielä innokkaammin kuin minä. Se ruuna sitten nykyään uhkailee meitä kun se menee ohi mutta meitä ei pelota ollenkaan koska minä olen niin kova jätkä ja Aseenkantaja on iso ja hyvä tappelemaan.
Minä olen taas ollut ihan superhuippuhyvä! Maten ratsastus on jotenkin parantunut ja se parantaa minun suorituksia selvästi. Matte ei itse tiedä miten on onnistunut petraamaan kun ei se ole aikoihin kunnolla ratsastanut tai ollut tunneilla, vahtinut vaan kun minä teen muiden kanssa töitä. Sitten se on kanssa katsellut paljon muiden tunteja ja tainnut hoksata jotain kun se istuu nyt jotenkin paremmin. Minulle on tullut kuntoa lisää ja matte tuntee nykyään sinne satulaan hyvin miten minun takajalat liikkuu ja pystyy paremmin antamaan minulle ohjeita.
Sukkistädin kanssa olin tänään mielettömän hyvä ja kiva ja kuuliainen. En ollenkaan yrittänyt poistua paikalta niin kuin joskus teen kun ei yhtään huvita ja kävelinkin reippaasti ja väistin kauniisti ja nostin melkein kaikki vasemmatkin laukat ihan heti.
Minä olen niin ketterä, että minun on ihan helppo mennä vastalaukkaa pienelläkin ympyrällä mutta nyt sekä täti että minä ollaan hoksattu jotakin ja pelataan jo hyvin yhteen, myös siinä vasemmassa laukassa.
Maten kanssa tehtiin viikolla paljon siirtymis- ja kuuliaisuusharjoituksia ja nyt matte väittää, että minä olen hyvä koska matte olisi muka tehnyt minun kanssa niin hyvää työtä. Pöh, minä olen hyvä siksi kun minua tänään huvitti tosi kovasti tehdä töitä kun eilen olin kokonaan vapaalla eikä minun nuijista laidunkavereista ole oikein seuraa.
Toinen ruunista on jo ihan seniili 26-vuotias pappa ja toinen on minun uskollinen Aseenkantajani mutta se on niin kamalan lapsellinen eikä sen kanssa voi tehdä mitään älyllistä. Viime viikolla oli kyllä hauskaa kun Aseenkantaja rikkoi vahingossa aitaa kun minä hätistin sitä pois minun omenien luota ja me jouduttiin ison ruunan yksityislaitumelle. Me vedettiin sitä ruunaa kunnolla päihin, Aseenkantaja vielä innokkaammin kuin minä. Se ruuna sitten nykyään uhkailee meitä kun se menee ohi mutta meitä ei pelota ollenkaan koska minä olen niin kova jätkä ja Aseenkantaja on iso ja hyvä tappelemaan.
tiistaina, syyskuuta 16, 2008
Laukkaa ja vettä
Nyt kun minua on hierottu ja muutenkin asianmukaisesti kohdeltu niin minähän nostan vasemman laukan Sukkistädillekin hetioitis. Ihan ekaksi yritin kyllä ristilaukalle mutta kun täti huomautti siitä niin sitten me laukattiin vasempaan vaikka kuinka hyvin! Minun on tädin kanssa siksi vaikea nostaa vasenta laukkaa kun tädin päässä on blokki joka sanoo, etten minä nosta kuitenkaan. No en kai minä nyt nosta jos täti on jo etukäteen varma, ettei se onnistu!
Juoma-automaattiuutisia taas. Join jo sujuvasti tallin juomakupista mutta kun olin välillä monta yötä ulkotallissa niin menin ihan sekaisin kun siellä on erilainen automaatti. Eilen karsinassa täti painoi minulle vähän vettä ja hörppäsin sen ja sitten jäin odottelemaan, että saisin vettä lisää. Täti ei tajunnut mitään ja nyhjäisin sitten sen kättä vähän turvalla että "tällä kädellä vettä tuonne noin". Ja arvatkaa mitä! Täti ei painanut enää lisää vettä vaan lähti pois ja minä jäin siihen automaatin eteen kovasti maiskuttelemaan ja funtsimaan sitä juttua.
Matte sitten aamulla huomasi, että minun ajatustyö oli tuottanut tulosta ja kupissa oli vettä kun minä olin itsekseni painanut ja juonut. Olen minä aika fiksu kun osaan automaattia käyttää!
Nyt kun minua on hierottu ja muutenkin asianmukaisesti kohdeltu niin minähän nostan vasemman laukan Sukkistädillekin hetioitis. Ihan ekaksi yritin kyllä ristilaukalle mutta kun täti huomautti siitä niin sitten me laukattiin vasempaan vaikka kuinka hyvin! Minun on tädin kanssa siksi vaikea nostaa vasenta laukkaa kun tädin päässä on blokki joka sanoo, etten minä nosta kuitenkaan. No en kai minä nyt nosta jos täti on jo etukäteen varma, ettei se onnistu!
Juoma-automaattiuutisia taas. Join jo sujuvasti tallin juomakupista mutta kun olin välillä monta yötä ulkotallissa niin menin ihan sekaisin kun siellä on erilainen automaatti. Eilen karsinassa täti painoi minulle vähän vettä ja hörppäsin sen ja sitten jäin odottelemaan, että saisin vettä lisää. Täti ei tajunnut mitään ja nyhjäisin sitten sen kättä vähän turvalla että "tällä kädellä vettä tuonne noin". Ja arvatkaa mitä! Täti ei painanut enää lisää vettä vaan lähti pois ja minä jäin siihen automaatin eteen kovasti maiskuttelemaan ja funtsimaan sitä juttua.
Matte sitten aamulla huomasi, että minun ajatustyö oli tuottanut tulosta ja kupissa oli vettä kun minä olin itsekseni painanut ja juonut. Olen minä aika fiksu kun osaan automaattia käyttää!
maanantaina, syyskuuta 15, 2008
Hevosia tulee jo korvistakin
Up'n'date: Lehdessä on myös asianmukaisesti huomioitu Tallitähdet-ohjelma.
Viikonlopun piikkiin vielä tämäkin: Pete on ponipoika
Kovasti oli hevospainotteinen viikonloppu. Televisio välitti peräti kaksi hevosaiheista ohjelmaa: Sunnuntai-iltana tuli loistava dokumentti, jossa yhdysvaltalaisista vangeista koulutettiin "hevoskuiskaajia" eli heitä opetettiin opettamaan villeistä mustangeista toimivia ratsuhevosia. Tämä helmi tulee uusintana ensi lauantaina klo 13.10 eli silloin töllön ääreen ne, jotka eilen ohjelman missasivat. Dokkari on nähtävillä myös Yle Areenassa.
Toinen tv:n hevosia sivuava ohjelma oli luonnollisesti jo etukäteen kovaa kohua herättänyt Tallitähdet, jossa teinit opettavat ö-luokan julkkiksia ratsastamaan. Satulahuoneen Heidi viittaa omassa kirjoituksessaan ohjelmaan ja minä olen luonnollisesti Kyran kanssa samaa mieltä.
Kun ratsastusta opetellaan normaaliin tapaan, se tehdään ennen kaikkea turvallisesti. Tallitähdissä on haettu vauhtia ja näyttävyyttä enkä usko, että mukaan uskaltautuneilla julkkiksilla on pienintäkään hajua siitä, kuinka vaarallista tuollainen hosuminen ja aloittelijoille täysin sopimattomien hevosten kanssa pelleily voi olla. Tässä kohdassa homma kusee ja kunnolla. Miksei ohjelman järjestäjä ole valinnut rauhallisia ja luotettavia hevosia? Ai niin, mutta silloin ei saada vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Vähät siitä jos joku osanottajista vaikkapa halvaantuu.. Ratsastukselle tehdään ihan kunnolla hallaa tällä ohjelmalla. Monelta hevosista ja ratsastuksesta innostuneelta lapselta ja nuorelta kiellettäneen ratsastustunnit ohjelman perusteella.
Viikonlopun tärkein hevostapahtuma oli luonnollisesti Kyra Kyrklundin klinikka Helsingissä. Olisin kovasti mielelläni mennyt paikalle mutta työ - arkinen tallityö - esti. Haastattelin innokkaasti paikalla olleita tallilaisia ja kovasti olivat tykänneet. Kouluratsastus on hitaasti mutta varmasti muuttumassa pehmeämpään ja hevosystävällisempään suuntaan, mikä minua suuresti ilahduttaa.
Tärkeä tapahtuma oli myös Mustadin 110-vuotisjuhlakilpailu Ruotsissa. Suomalaisia kengitysseppiä oli sekä kisaamassa että kannustusjoukoissa. Juhlapäivällisen pukuteema oli western, mikä aiheutti hieman jupinaa suomalaisten seppien keskuudessa. Tässä maassa ei ole kovinkaan montaa western-hevosten erikoiskengityksiin perehtynyttä seppää eli heidän joukostaan ei juuri western-harrastajia eikä täten asianmukaisia releitäkään löydy. Miten sitten lienevät ratkaisseet pukuongelman ne, jotka päivälliselle osallistuivat, en tiedä.
Up'n'date: Lehdessä on myös asianmukaisesti huomioitu Tallitähdet-ohjelma.
Viikonlopun piikkiin vielä tämäkin: Pete on ponipoika
Kovasti oli hevospainotteinen viikonloppu. Televisio välitti peräti kaksi hevosaiheista ohjelmaa: Sunnuntai-iltana tuli loistava dokumentti, jossa yhdysvaltalaisista vangeista koulutettiin "hevoskuiskaajia" eli heitä opetettiin opettamaan villeistä mustangeista toimivia ratsuhevosia. Tämä helmi tulee uusintana ensi lauantaina klo 13.10 eli silloin töllön ääreen ne, jotka eilen ohjelman missasivat. Dokkari on nähtävillä myös Yle Areenassa.
Toinen tv:n hevosia sivuava ohjelma oli luonnollisesti jo etukäteen kovaa kohua herättänyt Tallitähdet, jossa teinit opettavat ö-luokan julkkiksia ratsastamaan. Satulahuoneen Heidi viittaa omassa kirjoituksessaan ohjelmaan ja minä olen luonnollisesti Kyran kanssa samaa mieltä.
Kun ratsastusta opetellaan normaaliin tapaan, se tehdään ennen kaikkea turvallisesti. Tallitähdissä on haettu vauhtia ja näyttävyyttä enkä usko, että mukaan uskaltautuneilla julkkiksilla on pienintäkään hajua siitä, kuinka vaarallista tuollainen hosuminen ja aloittelijoille täysin sopimattomien hevosten kanssa pelleily voi olla. Tässä kohdassa homma kusee ja kunnolla. Miksei ohjelman järjestäjä ole valinnut rauhallisia ja luotettavia hevosia? Ai niin, mutta silloin ei saada vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Vähät siitä jos joku osanottajista vaikkapa halvaantuu.. Ratsastukselle tehdään ihan kunnolla hallaa tällä ohjelmalla. Monelta hevosista ja ratsastuksesta innostuneelta lapselta ja nuorelta kiellettäneen ratsastustunnit ohjelman perusteella.
Viikonlopun tärkein hevostapahtuma oli luonnollisesti Kyra Kyrklundin klinikka Helsingissä. Olisin kovasti mielelläni mennyt paikalle mutta työ - arkinen tallityö - esti. Haastattelin innokkaasti paikalla olleita tallilaisia ja kovasti olivat tykänneet. Kouluratsastus on hitaasti mutta varmasti muuttumassa pehmeämpään ja hevosystävällisempään suuntaan, mikä minua suuresti ilahduttaa.
Tärkeä tapahtuma oli myös Mustadin 110-vuotisjuhlakilpailu Ruotsissa. Suomalaisia kengitysseppiä oli sekä kisaamassa että kannustusjoukoissa. Juhlapäivällisen pukuteema oli western, mikä aiheutti hieman jupinaa suomalaisten seppien keskuudessa. Tässä maassa ei ole kovinkaan montaa western-hevosten erikoiskengityksiin perehtynyttä seppää eli heidän joukostaan ei juuri western-harrastajia eikä täten asianmukaisia releitäkään löydy. Miten sitten lienevät ratkaisseet pukuongelman ne, jotka päivälliselle osallistuivat, en tiedä.
torstaina, syyskuuta 11, 2008
Ruunan letkeät takaset
Hieroja kävi taas ja nyt se sanoi, että lihakset on ihan löllöä joka puolella, myös siellä takareisissä. Eikä nyt käsitetä väärin siellä: Minä alan olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja lihakseni ovat ihan te-räs-tä mutta mitään lihasjännityksiä ei ole silloin kun olen vapaalla. Olen kovasti rento ja tyytyväinen ja hengailen ilman mitään jännitystiloja.
Matte keksi kyllä uudenkin jutun josta se jäykkyys olisi voinut johtua. Minä tein nimittäin ennen aina paljon slaideja tammojen laitumen aidan viereen että ehdin sinne ennen muita ja pystyin pitämään toiset kaverit poissa. Nyt ne tammat on siirretty pois meidän vierestä eikä minun tarvitse enää kylmiltään slaidata.
Eilen oli tosi tylsä tunti. Opeteltiin spinin alkeita ja minua nukutti ihan armottomasti. Katsokaas kun minä opin jo ainakin kaksi vuotta sitten spinnaamaan minun ratsuttajan kanssa ja nuo Sukkistädin kanssa suoritetut alkeisharjoitteet oli ihan syvältä. Minä nukahdin paikalleni joka kerran kun täti oli saanut ährättyä ne yhden tai kaksi ristiaskelta ja antoi minulle vapauden palkkioksi. Mutta se olikin täti joka nyt enemmän harjoitteli enkä minä kun minä osaan jo melkein kaiken.
Viikonlopun koulutunneilla jouduin kyllä vähän ajattelemaankin ja nukahdin pää maten sylissä heti tunnin jälkeen. Kaikkia ihmeellisiä taivutuksia ja mutkia ja temponvaihdoksia sitä pitääkin pienen hevosen suorittaa. Turhaa touhua, sanon minä.
Matte kiittää olmia vinkeistä. Matte on muutenkin ryhdistäytynyt ja työstää minua nyt taas nopeammin reagoivaksi kun tuossa kouluratsastuksessa ei tarvitse olla niin kuulolla koko ajan. Tai minä en ainakaan ole kun se ei ole minun leipälaji vaikka ihan kivaa puuhaa onkin. Meillä on jo ohjelmassa noita takaosaa paremmin alle vieviä liikkeitä eli matte oli vissiin itse jo vähän oikeilla jäljillä. Taitaisi kyllä olla ensimmäinen kerta.
Hieroja kävi taas ja nyt se sanoi, että lihakset on ihan löllöä joka puolella, myös siellä takareisissä. Eikä nyt käsitetä väärin siellä: Minä alan olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja lihakseni ovat ihan te-räs-tä mutta mitään lihasjännityksiä ei ole silloin kun olen vapaalla. Olen kovasti rento ja tyytyväinen ja hengailen ilman mitään jännitystiloja.
Matte keksi kyllä uudenkin jutun josta se jäykkyys olisi voinut johtua. Minä tein nimittäin ennen aina paljon slaideja tammojen laitumen aidan viereen että ehdin sinne ennen muita ja pystyin pitämään toiset kaverit poissa. Nyt ne tammat on siirretty pois meidän vierestä eikä minun tarvitse enää kylmiltään slaidata.
Eilen oli tosi tylsä tunti. Opeteltiin spinin alkeita ja minua nukutti ihan armottomasti. Katsokaas kun minä opin jo ainakin kaksi vuotta sitten spinnaamaan minun ratsuttajan kanssa ja nuo Sukkistädin kanssa suoritetut alkeisharjoitteet oli ihan syvältä. Minä nukahdin paikalleni joka kerran kun täti oli saanut ährättyä ne yhden tai kaksi ristiaskelta ja antoi minulle vapauden palkkioksi. Mutta se olikin täti joka nyt enemmän harjoitteli enkä minä kun minä osaan jo melkein kaiken.
Viikonlopun koulutunneilla jouduin kyllä vähän ajattelemaankin ja nukahdin pää maten sylissä heti tunnin jälkeen. Kaikkia ihmeellisiä taivutuksia ja mutkia ja temponvaihdoksia sitä pitääkin pienen hevosen suorittaa. Turhaa touhua, sanon minä.
Matte kiittää olmia vinkeistä. Matte on muutenkin ryhdistäytynyt ja työstää minua nyt taas nopeammin reagoivaksi kun tuossa kouluratsastuksessa ei tarvitse olla niin kuulolla koko ajan. Tai minä en ainakaan ole kun se ei ole minun leipälaji vaikka ihan kivaa puuhaa onkin. Meillä on jo ohjelmassa noita takaosaa paremmin alle vieviä liikkeitä eli matte oli vissiin itse jo vähän oikeilla jäljillä. Taitaisi kyllä olla ensimmäinen kerta.
tiistaina, syyskuuta 09, 2008
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Ruunan työt
Minä olen nyt käynyt ahkerasti tunneilla ja muutenkin liikun paljon kun olen vielä laitumella ja siellä pidän jöötä ja lisäksi on siis ne tunnit ja muut ratsastukset ja juoksutukset. Minä olen taas kovasti kehittynyt ja jaksan kantaa itseäni hurjan hyvin. Lisäksi olen tullut notkeammaksi ja väistän ja teen käännöksiä miten päin vaan.
Ainoa pikku ongelma on takareisien jäykkyys. Minulla kävi hieroja (voi hitsit kun se hierominen on mukavaa!) ja se sanoi, ettei ole koskaan hieronut hevosta, jolla olisi sellaista jäykkyyttä. En minä siis niin kamalan jäykkä sieltä ole mutta kuulemma jäykkyys on oudossa paikassa. Oikea takajalka on jäykempi kuin vasen ja siksi minulla on vähäsen ongelmia vasemman laukan kanssa. Sukkistädille en tahtoisi nostaa sitä ollenkaan ja matenkin on pitänyt joskus pyytää sitä monta kertaa.
Vaikka kun varsinkin Sukkistäti on mukavasti venytellyt minun takajalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen niin jalat on kyllä tulleet paremmiksi ja tänään väläyttelin vasenta laukkaa jo Sukkistädillekin. Hieroja tulee vielä ensi viikolla ja jos on tarpeen niin vielä myöhemminkin niin että minut saataisiin taas ihan kuntoon.
Toisaalta en ole ihan varma haluanko tulla kamalan hyvään kuntoon koska sitten minun pitää ruveta kokoamaan ja lisäämään laukkaa ja tekemään muitakin vaikeampi juttuja joita nyt osaan tehdä vain ravissa. Tai osaan tietysti laukassakin mutta kun jatkossa niitä pitäisi kuulemma tehdä ratsastajan kanssa.
Matte arvelee, että se takareisien jäykkyys johtuisi siitä, että potkin yhtä laidunkaveria ja niiden uhkailupotkujen pitää nousta kamalan korkealle kun se kaveri on minua puoli metriä isompi. Siinä voi kyllä reidet vähän jäykistyä kun pitää potkia korkeammalle kuin oikeastaan ylettääkään.
Matte tahtoo vielä kysyä lukijoilta jos jollain olisi kokemusta hevosen takareisien jäykkyydestä ja jos joku voisi neuvoa mitä liikkeitä kannattaisi tehdä, että se jäykkyys vähenisi.

Tämä syksyinen kuva on viime vuodelta. Jouhia minulla ei ole
nytkään mutta lihasta on enemmän nykyään ja muutenkin näytän
paljon aikuisemmalta. Kuvan otti täti viime syksynä.
Minä olen nyt käynyt ahkerasti tunneilla ja muutenkin liikun paljon kun olen vielä laitumella ja siellä pidän jöötä ja lisäksi on siis ne tunnit ja muut ratsastukset ja juoksutukset. Minä olen taas kovasti kehittynyt ja jaksan kantaa itseäni hurjan hyvin. Lisäksi olen tullut notkeammaksi ja väistän ja teen käännöksiä miten päin vaan.
Ainoa pikku ongelma on takareisien jäykkyys. Minulla kävi hieroja (voi hitsit kun se hierominen on mukavaa!) ja se sanoi, ettei ole koskaan hieronut hevosta, jolla olisi sellaista jäykkyyttä. En minä siis niin kamalan jäykkä sieltä ole mutta kuulemma jäykkyys on oudossa paikassa. Oikea takajalka on jäykempi kuin vasen ja siksi minulla on vähäsen ongelmia vasemman laukan kanssa. Sukkistädille en tahtoisi nostaa sitä ollenkaan ja matenkin on pitänyt joskus pyytää sitä monta kertaa.
Vaikka kun varsinkin Sukkistäti on mukavasti venytellyt minun takajalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen niin jalat on kyllä tulleet paremmiksi ja tänään väläyttelin vasenta laukkaa jo Sukkistädillekin. Hieroja tulee vielä ensi viikolla ja jos on tarpeen niin vielä myöhemminkin niin että minut saataisiin taas ihan kuntoon.
Toisaalta en ole ihan varma haluanko tulla kamalan hyvään kuntoon koska sitten minun pitää ruveta kokoamaan ja lisäämään laukkaa ja tekemään muitakin vaikeampi juttuja joita nyt osaan tehdä vain ravissa. Tai osaan tietysti laukassakin mutta kun jatkossa niitä pitäisi kuulemma tehdä ratsastajan kanssa.
Matte arvelee, että se takareisien jäykkyys johtuisi siitä, että potkin yhtä laidunkaveria ja niiden uhkailupotkujen pitää nousta kamalan korkealle kun se kaveri on minua puoli metriä isompi. Siinä voi kyllä reidet vähän jäykistyä kun pitää potkia korkeammalle kuin oikeastaan ylettääkään.
Matte tahtoo vielä kysyä lukijoilta jos jollain olisi kokemusta hevosen takareisien jäykkyydestä ja jos joku voisi neuvoa mitä liikkeitä kannattaisi tehdä, että se jäykkyys vähenisi.

Tämä syksyinen kuva on viime vuodelta. Jouhia minulla ei ole
nytkään mutta lihasta on enemmän nykyään ja muutenkin näytän
paljon aikuisemmalta. Kuvan otti täti viime syksynä.
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Elämässä pitää olla runkkua - ja syötävää
Kun kuulee nykypurukumidesibelijytinää
Vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon rytinää
Jumalauta, miten ennen runkkasikaan Jimi
Siinä soitti mies ja vehkeet, eikä pelkkä nimi.
Elämässä pitää olla runkkua!
Ei välttämättä leipää eikä punkkua!
Ei tarvita me pressaa eikä kunkkua!
Sillä elämässä pitää olla runkkua
Nykyjengi diggaa jotain naminamisweettiä
Jytä muka paranee kun puntissa on niittiä
Purkkaa nyt vain jauhetaan ja imeskellään cokista
Eikä kukaan mitään tiedä kunnon runkkurokista!
Papereihin jotkut sekoo, elämä on karua
Ihmiset on numeroita, todellisuus tarua
Toiset matkii Aatua ja toiset matkii Tolosta
synteettinen jytä kaikuu jokaisesta kolosta.
Juice Leskinen: Elämässä pitää olla runkkua
Omena-aika on parhaimmillaan ja Ruunan kanssa neuvotellaan toistuvasti siitä, saako talutuksessa rynnätä omin luvin ihmisen ohi ja omenoita syömään. Ruuna on huippuahne yksilö eikä yksi läksy riitä pitkälle kun omenapuu pitää ohittaa vähintään kahdesti joka päivä. Välillä joku lepsumpi tallihenkilökuntaan kuuluva taluttaa ja Ruuna käyttää oitis tilaisuutta hyväkseen ja sen turpa juuttuu maahan omenapuun juureen.
Laitumet alkavat olla jo aika niukkoja ja hevoset ovatkin selvästi laihtuneet kukkeimmasta kesäkunnostaan. Ainakin kaikki muut ovat laihtuneet paitsi Ruuna. Huomasin juuri, että sen maha näkyy kun sitä katsoo suoraan takaapäin!
Vaikka mahaa on tullut, on Ruuna saanut lihastakin. Tammojen vahtiminen ja toisten ruunien kurissapito on tehnyt hyvää Ruunan fysiikalle eli ei se ole koko kesää pelkkää läskiä kerännyt. Onpahan tuota ratsastettukin kaiken aikaa jonnin verran ja viime viikkojen treenin lisääminen alkaa sekin jo näkyä.
keskiviikkona, elokuuta 27, 2008
Syys+treeni=treenikausi
Ruuna on siirtynyt syksyn treenikauteen. Kerran viikossa on western-tunti, noin kerran kuussa puolestaan sukkisratsastusvalmennusviikonloppu. Muina aikoina työskennellään vaihdellen maneesissa ja maastossa ja esteitä olisi tarkoitus kokeilla syksyn mittaan ihan tosissaan. Tällä hetkellä Ruuna hyppää erittäin hyvin irtona ja ihan kelvosti ratsastajan kanssa, mutta laukkapuomit tuottavat ongelmia. Siis eihän puomeja voi laukata kun aina ennen on ollut ravipuomeja! Ei käsitä pieni hevonen sellaista.
Työinto palasi kummasti kun tammat siirrettiin pois Ruunan valvonnan alta. Toinen tamma sitten kuolla kupsahtikin, varmaan silkasta ikävästä.
Laidunkausi jatkuu mutta lisäheinä on tarpeen, samoin talliyöpymiset silloin kun maa on liian märkä makailuun. Ruuna on iästään huolimatta vielä kasvuiässä ja tarvitsee kauneusunensa.
Ruuna on laidunlössin pomona ja toinen viisivuotias ruuna suorastaan palvoo sitä ja matkii sitä kaikessa. Huvittavaa on, kun Ruuna hörhöttelee ja esiintyy tammoille ja toinen jäpikäs tekee perässä, vaikkei ole yhtään kiinnostunut tammoista, eikä edes tajua, mistä tässä innostutaan.
Ruuna on siirtynyt syksyn treenikauteen. Kerran viikossa on western-tunti, noin kerran kuussa puolestaan sukkisratsastusvalmennusviikonloppu. Muina aikoina työskennellään vaihdellen maneesissa ja maastossa ja esteitä olisi tarkoitus kokeilla syksyn mittaan ihan tosissaan. Tällä hetkellä Ruuna hyppää erittäin hyvin irtona ja ihan kelvosti ratsastajan kanssa, mutta laukkapuomit tuottavat ongelmia. Siis eihän puomeja voi laukata kun aina ennen on ollut ravipuomeja! Ei käsitä pieni hevonen sellaista.
Työinto palasi kummasti kun tammat siirrettiin pois Ruunan valvonnan alta. Toinen tamma sitten kuolla kupsahtikin, varmaan silkasta ikävästä.
Laidunkausi jatkuu mutta lisäheinä on tarpeen, samoin talliyöpymiset silloin kun maa on liian märkä makailuun. Ruuna on iästään huolimatta vielä kasvuiässä ja tarvitsee kauneusunensa.
Ruuna on laidunlössin pomona ja toinen viisivuotias ruuna suorastaan palvoo sitä ja matkii sitä kaikessa. Huvittavaa on, kun Ruuna hörhöttelee ja esiintyy tammoille ja toinen jäpikäs tekee perässä, vaikkei ole yhtään kiinnostunut tammoista, eikä edes tajua, mistä tässä innostutaan.
sunnuntaina, elokuuta 10, 2008
Ruunan kesäuupumus
Olen ollut viime aikoina ihan kamalan väsynyt. Ensin hellekausi vaati veronsa ja sitten sain uuden tamman ja minun pitää pitää kovasti jöötä laumassa, etteivät muut ruunat vaan luule, että voivat noin vaan tulla laiduntamaan minun tammojen viereen tai muutenkaan tutustumaan niihin. On yllättävän rankkaa vartioida tammoja täysipäiväisesti enkä minä olekaan oikein jaksanut ratsastuksellisesti loistaa. Enää ei tunnu niin kovin tärkeältä olla hyvä ratsastajan kanssa vaikka kyllä minä yritän jos vain yhtään jaksan.
Eilen kun matte kehui minua hyvän laukannoston jälkeen (minä olin ensin tehnyt pari huonoa kun en olisi jaksanut enää keskittyä) niin minä tuumasin, että tämä oli nyt tässä ja pysähdyin siinä paikassa ja jäin keskelle maneesia jököttämään. Ihan sama minulle jos yksi tyhmä nuori ruuna riekkuu juoksutuksessa maneesin toisessa päässä ja toinen tyyppi harjoittelee lisäyksiä vieressä. Minä sain kehuja ja silloin saan pysähtyä ja minä aina lopetan hyvään suoritukseen.
Matte ei jostain syystä ollut yhtään samaa mieltä vaan jouduin vielä tekemään lisää töitä ja kuuntelemaan marmatusta. Toisaalta matte kyllä meni itseensä ja rupesi miettimään, että kun minä olen aina saanut lopettaa kun joku asia on mennyt hurjan hyvin ja minua kehutaan kovasti, niin mistä minä nyt olisin yht'äkkiä voinut tietää, etten saakaan jo huilata (oikeasti tiesin kyllä, etten ollut NIIN kamalan hyvä, että olisin päässyt jo kokonaan töistä pois. Me yritetään aika usein maten kanssa voittaa toisemme oveluudessa ja matte on sitä paitsi aika lepsu eikä raaski pistää minua töihin ja minä osaan käyttää sitä hyväkseni. Eilen minä olin väsynyt ja minua laiskotti ja minä halusin kanssa päästä äkkiä taas tammavahtiin kun ne mokomat ovat heti flirttaamassa muille ruunille kun minä olen poissa!).
Se on kyllä kumma, ettei minua laitumella väsytä yhtään vaikka olen ihan poikki kun töitä pitäisi tehdä. Yhden rankan ratsastuksen jälkeen minä en jaksanut edes avata suuta vaan seisoin kuolaimet suussa monta minuuttia ja suitset vain roikkuivat maassa. Sukkistäti kyllä väitti, ettei minulla ollut muka kovin rankkaa kun en edes hikoillut kuin vähän satulan alta. Mutta minä olin kumminkin tosi väsynyt. Kerran minulla kesti omenan syöminen monta minuuttia enkä jaksanut ottaa toista vaan annoin tamman syödä loput. Yleensä en ole koskaan niin väsynyt, ettenkö jaksaisi syödä. Eli selkeästi olen liian lujilla.
Toisaalta en kyllä tahtoisi antaa tammojakaan pois vaikka niiden vahtiminen väsyttää. Maten ja tädin kanssa on kanssa yleensä ihan kiva tehdä töitäkin eli en minä oikein tiedä, miten tätä väsymystä voisi helpottaa. Varmaankin auttaisi jos saisin lisää ruokaa eli lähinnä väkirehua.
Laitumella minä kyllä jaksan ihmeesti olla kauan vaikka levadessa tammojeni edessä ja muita ruunia häädän kauemmaksi aidoilla capriole-potkuilla. Matte on aika hämmästynyt kun minussa on näin selkeästi potentiaalia korkeaan kouluratsastukseen.
Olen ollut viime aikoina ihan kamalan väsynyt. Ensin hellekausi vaati veronsa ja sitten sain uuden tamman ja minun pitää pitää kovasti jöötä laumassa, etteivät muut ruunat vaan luule, että voivat noin vaan tulla laiduntamaan minun tammojen viereen tai muutenkaan tutustumaan niihin. On yllättävän rankkaa vartioida tammoja täysipäiväisesti enkä minä olekaan oikein jaksanut ratsastuksellisesti loistaa. Enää ei tunnu niin kovin tärkeältä olla hyvä ratsastajan kanssa vaikka kyllä minä yritän jos vain yhtään jaksan.
Eilen kun matte kehui minua hyvän laukannoston jälkeen (minä olin ensin tehnyt pari huonoa kun en olisi jaksanut enää keskittyä) niin minä tuumasin, että tämä oli nyt tässä ja pysähdyin siinä paikassa ja jäin keskelle maneesia jököttämään. Ihan sama minulle jos yksi tyhmä nuori ruuna riekkuu juoksutuksessa maneesin toisessa päässä ja toinen tyyppi harjoittelee lisäyksiä vieressä. Minä sain kehuja ja silloin saan pysähtyä ja minä aina lopetan hyvään suoritukseen.
Matte ei jostain syystä ollut yhtään samaa mieltä vaan jouduin vielä tekemään lisää töitä ja kuuntelemaan marmatusta. Toisaalta matte kyllä meni itseensä ja rupesi miettimään, että kun minä olen aina saanut lopettaa kun joku asia on mennyt hurjan hyvin ja minua kehutaan kovasti, niin mistä minä nyt olisin yht'äkkiä voinut tietää, etten saakaan jo huilata (oikeasti tiesin kyllä, etten ollut NIIN kamalan hyvä, että olisin päässyt jo kokonaan töistä pois. Me yritetään aika usein maten kanssa voittaa toisemme oveluudessa ja matte on sitä paitsi aika lepsu eikä raaski pistää minua töihin ja minä osaan käyttää sitä hyväkseni. Eilen minä olin väsynyt ja minua laiskotti ja minä halusin kanssa päästä äkkiä taas tammavahtiin kun ne mokomat ovat heti flirttaamassa muille ruunille kun minä olen poissa!).
Se on kyllä kumma, ettei minua laitumella väsytä yhtään vaikka olen ihan poikki kun töitä pitäisi tehdä. Yhden rankan ratsastuksen jälkeen minä en jaksanut edes avata suuta vaan seisoin kuolaimet suussa monta minuuttia ja suitset vain roikkuivat maassa. Sukkistäti kyllä väitti, ettei minulla ollut muka kovin rankkaa kun en edes hikoillut kuin vähän satulan alta. Mutta minä olin kumminkin tosi väsynyt. Kerran minulla kesti omenan syöminen monta minuuttia enkä jaksanut ottaa toista vaan annoin tamman syödä loput. Yleensä en ole koskaan niin väsynyt, ettenkö jaksaisi syödä. Eli selkeästi olen liian lujilla.
Toisaalta en kyllä tahtoisi antaa tammojakaan pois vaikka niiden vahtiminen väsyttää. Maten ja tädin kanssa on kanssa yleensä ihan kiva tehdä töitäkin eli en minä oikein tiedä, miten tätä väsymystä voisi helpottaa. Varmaankin auttaisi jos saisin lisää ruokaa eli lähinnä väkirehua.
Laitumella minä kyllä jaksan ihmeesti olla kauan vaikka levadessa tammojeni edessä ja muita ruunia häädän kauemmaksi aidoilla capriole-potkuilla. Matte on aika hämmästynyt kun minussa on näin selkeästi potentiaalia korkeaan kouluratsastukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


