torstaina, maaliskuuta 19, 2009

Ruuna mönkii metsässä

Meillä oli maten kanssa ihan tosi hauska maastoreissu eilen! Alkumatkasta eli ekat parisataa metriä minä vähän tuhisin ja jännitin kun siellä metsässä kaikki oli muuttunut sitten viimenäkemän. Lumi oli sulanut ja kiviä paljastunut ja kaikkea. En minä kauan jaksanut stressata -en minä koskaan kauaa viitsi kun se jännittäminen on niin rankkaa- ja pian sain luvan laukata. Juoksin rennosti mutta aika reippaasti ja matte antoi minun mennä omaa tahtiani.

Pimeän Kuusikon läpi käveltiin ja sen jälkeen tulevassa jyrkässä mäessä nostin itse laukan. Matte antoi taas minun laukata mutta kun yritin mäen jälkeen hiljentää niin en saanutkaan vaan minun piti laukata paljon enemmän kuin olisin itse halunnut. Loput reissusta olinkin sitten tosi tarkkana ja vaihdoin askellajia ja tempoa ihan heti kun matte pyysi enkä enää pyrkinyt liikaan oma-aloitteisuuteen.

Vähän harmitti kun piti kääntyä takaisin kotiinpäin ennen kuin olisin tahtonut kun matte tahtoi olla takaisin ennen pimeää. Ihan turhaa minusta, minä näen hyvin hämärässäkin! Kotia kohti minä kävelinkin sitten tosi hitaasti ja yritin joka risteyksessä kääntyä pitemmälle reitille. Välillä koitin jäädä puskaan syömään jos saisin siten nipistettyä lisää aikaa metsässä. Kotona minä onneksi sain lesepuuroa ja porkkanoita ja aika pian oli varsinainen iltaruokakin.

Tänään oli kanssa kivaa kun minun asiakas tuli (vaikka en olisikaan ensin halunnut lähteä kun otin parhaillaan torkkuja auringossa) ja me mentiin taas metsään, nyt vaan kävelylle. Se asiakas alkoi käydä syksyllä kun lääkäri oli suositellut sille ratsastusta lihasten vahvistamiseksi ja tasapainon parantamiseksi. Se täti tahtoo aina mennä ilman satulaa ja välillä me mennään maneesissa ja välillä metsässä tai pellolla. Matte on aina mukana valvomassa mutta kyllä minä itsekin huomaan, ettei se täti ole varsinainen ratsastaja. Täti on kumminkin ollut hirmu tyytyväinen ja sanoi, että uusissa testeissä sen tasapaino oli parantunut ihan hurjasti ja lihasvoima kanssa. Minä olen siis hyvä kuntouttaja. Matte aina sanookin, että minä olen maten oma karvaterapeutti ja säästän yhteiskunnalle paljon rahaa kun matte voi hoitaa hulluuttaan minun kanssa eikä sen tarvitse olla missään laitoshoidossa.



tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

Olemme Ruunan kanssa saaneet haasteen. Jaoimme tehtävän siten, että Ruuna kertoo kolme asiaa ja minä toiset kolme. Ruuna saa aloittaa:

1. Minun ruunauksesta tehtiin pikapäätös ja matelle annettiin alle viikko aikaa lunastaa minut kokonaan itselleen ja viedä pois tai sitten sopeutua. Minua asia ei enää vaivaa vaikka orina olossa olikin puolensa. Matte taas on vieläkin ärsyyntynyt asiasta kun se hoidettiin sen mielestä huonosti kun ei se viikossa ehtinyt järjestää minulle uutta tallipaikkaa tai miettiä muita mahdollisuuksia minun oriuden jatkamiseen.

2. Minulla on kaksi selkänikamaa vähemmän kuin muun rotuisilla hevosilla. Muitakin eroavaisuuksia löytyy. Minä olen ihan hirveän harvinainen ja erikoinen ja kaunis ja viisas ja kiltti!

3. Minä olen matkustanut paljon enemmän rekassa ja kuorma-autossa kuin trailerissa. Trailerissa minut vain siirrettiin tänne uudempaan kotiin vanhasta kodista ihan lyhyen matkaa, rekalla olen matkustanut maasta toiseen ja kuorma-autollakin monta tuntia. Kokonaisuudessaan olen matkustanut hirmu vähän ja maten mielestä meidän pitäisi reissata enemmän.

Ihmisen satunnaiset:

1. Pidän kovasti sammakoista. Lapsena pyydystin ja ihmettelin niitä, aikuisempana kiinnostuin sammakoiden eko- ja etologiasta. Olen työkseni tutkinutkin niitä.

2. Haluaisin matkustaa Tiibetiin tai Mongoliaan.

3. Pesen nykyään pyykkini pesupähkinöillä. Minun on pitänyt kokeilla niitä jo monta vuotta mutten ole saanut aikaan. Ostin sitten niitä itselleni joululahjaksi ja pois en vaihda. Aivan loistava "keksintö"!

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Me ollaan maten kanssa harjoiteltu nyt yhden kerran niitä läksyjä joita saatiin opelta. Maten olisi pitänyt vielä lisäksi harjoitella yksin mutta ei se kuulemma ole. Voi olla, että saadaan satikutia huomenna kun meillä on tunti.

Se maten innokkuus puuhata kaikkea lopahti ihan alkuunsa. Se tuli kuulemma kipeäksi mutta kyllä silti voisi vähän tehdä, minun mielestä ainakin. Hyvä kun on edes käynyt rapsuttamassa minua! Sukkistäti on onneksi käynyt ratsastamassa ja nyt alan sen kanssa esteharjoitukset. Maten kanssa ollaan menty vaan laukkapuomeja ja hypätty vähän maastossa muttei reenattu tosissaan esteitä.

Minä olen kyllä tosi hyvä hyppäämään. Kesällä laitumella hyppään joskus huvikseni ja joskus meillä on irtohypytyskuja enkä minä malttaisi lopettaa ollenkaan hyppäämistä kun se on niin kivaa! Matte on kanssa useasti tehnyt niin, että minä olen irti maneesissa ja toisella seinustalla on este tai pari jotka minä hyppään laukassa ja toisella puolella on ravipuomit. Näin minä opin kuulemma kehon- ja vauhdinhallintaa kun niitä ravipuomeja ei voi mukavasti mennä laukassa vaan ne kolisevat eikä minun askeleet sovi. Minä opinkin tosi nopeasti, että puomit mennään ravissa ja esteiden yli voi laukata.

Minä olen nyt vähän äkeänä kun minua kutittaa niin kovin kun talvikarva irtoaa eikä minua harjata tarpeeksi ollenkaan.



perjantaina, maaliskuuta 06, 2009



Olen väsynyt, kiellä en, kun särkyi lumous
väsyttää tämä eläinten vallankumous
Ne hirnuu mulle, ne haukkuu mua, ne vetäytyy reviiriin
ne on parempia kuin minä, ne kuuluu leijoniin

Jos on heikko ne hyökkää sutena kimppuun
yksilöön kiinni kuin sika limppuun
ja tädit kaikesta motkottaa,
ne kanana kotkottaa

Katso armeijaa ja katsot tylsään hanhiparveen
katso johtajaa ja katsot johtajan sorkkaan ja sarveen
On miehia haukat ja miehiä on myöskin kyyhkyt nää
vain äiti on äiti ja lapsi on lapsi ne yhdessä nyyhkyttää

Karsinaan vie lammaslaumaa
poliitikko ja sanoo hyvää saumaa
Se on pukki vahtina kaalimaan,
se on pantu ihmista vaalimaan

Ollaan ihmisiksi

Mies taivainen kynsin ja hampain käy kiinni jumalan karitsaan
minä vaivainen oon hän laulaa, mato matkamies maan
Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus, päivä uus
ylösnousemus, siihen on meillä yksi ainoa mahdollisuus

Ollaan ihmisiksi

Juice Leskinen: Ollaan ihmisiksi



perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Kevättoimia

Me ollaan maastoiltu maten kanssa aika paljon. Joskus on tehty lyhyitä ja rauhallisia reissuja ilman satulaa ja koiratkin on olleet mukana. Silloin kun koirat menevät edellä niin minulla on oikein mukava ja turvallinen olo eikä minun tarvitse niin paljon keskittyä siihen mitä siellä edessä on. Sitten on tehty pitempiä ja reippaampia reissuja oikein satulan kanssa. Luulen, että kevät tulee kun matte on alkanut taas käyttää satulaa.

Viimeksi kun lähdettiin niin pellon laidalla heilui laitumen aitalanka aika oudosti tuulessa. Minä olin kovalla pörinällä menossa tutkimaan ilmiötä lähempää mutta matte kielsi kuulemma siksi, että siinä oli syvää lunta ja iso oja välissä. Minä olen seikkailijaluonne ja jos minun tutkimuksia liikaa estellään, voi minusta tulla hapan. Nyt en ehtinyt kumminkaan happamoitua kun matella oli kiire eteenpäin että ehditään hyvä lenkki ennen pimeää.

Minulla alkaa olla täysi viikko-ohjelma kun on maastoja ja sukkistätiä ja oma opettaja käy ja on vielä yksi vakioasiakas. Matte on ihmeesti reipastunut ja nyt se ope käy tosiaan joka viikko. Viime kerralla oli aika vaikeita juttuja kun minun piti hirmu pienistä merkeistä peruuttaa ja vaihtaa suuntaa ja tehdä eri kokoisia ympyröitä ja ties mitä kaikkea. Oudoin juttu oli se, ettei matte ollut ollenkaan selässä vaan minun kanssa jalan. Matte oli toivonut semmoista opetusta ja se sai kotiläksyjä. Minä en saanut kun olin niin hyvä! Minun täytyy kyllä auttaa mattea osassa niitä läksyjä kun ei se oikein yksin pärjää.

Matte on ruvennut haaveilemaan toisesta hevosesta. Pappa sanoo, että yksi (eli MINÄ) riittää ja että milläs matte muka hommaa ja elättää toisen hevosen? Yksi täti kyllä lupasi matelle, että se saa käyttää sen tädin hevosta välillä jos haluaa. Minä en oikein hyväksy sitä, että matte puuhailee muiden kuin minun kanssa. Matte taas sanoo, etten saa olla itsekäs.


tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Aamulla aikaisin on valoisaa, talitiaiset laulavat ja elukoilta lähtee karvaa. Se on kevät nyt.



Se piti vielä sanomani, että Ruunan jälkeläisillä oli molemmilla tuplasti jouhia isäänsä verrattuna. Emänsä taas oli aivan kalju. Curlyjen jouhien kanssa ollaan kyllä jännän äärellä.

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Varsoja ja pöllöjä

Minun naamaa kutittaa kun minulta lähtee siitä karvaa. Oli hauskaa kun pappa hieroi minun naamaa oikein kovaa kumisualla ja rapsutti vielä korviani sisäpuolelta. Se ja kankkujen välin rapsutus ovat suosikkijuttujani.

Matte ja pappa kävivät katsomassa minun naista ja lapsia minun entisessä kodissa. Lasteni äiti oli kuulemma oikein viehättävä ja lapset hirmu kauniita ja komeita. Totta kai, olenhan minä niiden isä! Tyttäreni ja poikani asuvat pihatossa yhdessä, poika on vielä niin vauva että se käy. Tytär oli kuulemma oikein hieno, tasapainoisesti kasvanut ja ponin näköinen eikä yhtään sellainen honkkeli niin kuin parivuotiaat yleensä.

Poika oli vielä melko pikkuinen mutta pitkäjalkainen ja leveärintainen ja ihan samanvärinen kuin minä eli punarautias. Tyttäreni on väriltään mustanruunikko. Linkkien takaa löytyvät lasteni kanssa samanväriset hevoset, kuvat eivät siis todellakaan esitä lapsiani.

Minulla alkaa olla kevättä rinnassa ja juoksen ja leikin aika paljon junnuarabin kanssa. Sellaiset keltaiset linnut ovat huutaneet meilläpäin jo yli kuukauden ja öisin en meinaa saada unta kun pöllöt mölyävät metsässä. Niillä on lisääntymisaika ja niiden suvunjatkamismenot pitävät minut, työn raskaan raatajan, hereillä vaikka tarvitsisin kauneusuneni kyllä.


tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Töltillä taivaaseen

Matte oli koko viikonlopun poissa ja höpisi palattuaan jostain ihme
issikoista. Ne oli kuulemma sellaisia pieniä ja pörröisiä eli niin kuin jotain poneja muttei kuitenkaan poneja. En yhtään ymmärrä miksi kukaan haluaisi ratsastaa semmoisella mutta matte sanoi, että ne oli oikein kivoja vaikka tosi pieniä ja hitaita. Niillä on jotain erikoisaskellajeja ja töltti oli kuulemma hauskaa.

Matte aikoo mennä vielä uudestaan kokeilemaan niitä issikoita ja miettii nyt, jos ostettaisiin Papalle semmoinen. Pappa voisi olla enemmän minun kanssa, ei meille mitään issikkaa minun mielestä tarvita! Mutta Pappa kuulemma arastelee minua kun olen niin iso (Ruuna mikään iso ole mutta toki keskiverto islanninhevosta reilusti korkeampi, matte huom.). Sukkistäti kävi minun kanssa töissä sillä aikaa kun matte oli muualla.


Maanantaina minulla kävi uusi asiakas, se oli sitä melkein-terapia-hommaa. Asiakas oli semmoinen täti joka oli lapsuudessaan ratsastanut mutta oli aika arka. Minä ensin tein niin kuin matte määräsi mutta sitten se täti alkoi itse tehdä enemmän ja olikin sen verran osaava, että minä nostin selkää ja aloin kantaa itseäni oikein hienosti. Matte oli ihan ihmeissään mutta minä mielelläni teen mitä pyydetään ja vähän enemmänkin, ainakin jos ei vaadita liikaa.

Tänään harjoittelin taas Sukkistädin kanssa vastalaukkoja ja ne menivät oikein hyvin vaikka minä olin muka vähän laiska. Matte taas äityi ihan hurjaksi ja varasi meidän omalta western-opelta sellaisen vakioviikkotunnin, että ope tulee aina tänne ja me opiskellaan sitten maten kanssa. Siitä opesta tykkään hurjasti vaikka minun kaikki opet on kyllä tosi kivoja kun välillä saan lopettaa työt ja ne rapsuttelevat minua.


tiistaina, helmikuuta 10, 2009


Tässä kuvassa minä olen kolmen vanha eli puolet siitä mitä
nyt. Maten mielestä tämä on sellainen vauvakuva. Matte näkyy taustalla
.

Naama happanee mutta pito paranee (Ruuna kertoo)

Johan on. Minulle tuli tänään asiakas ja kun se ja matte veivät minua talliin harjattavaksi ym. niin en olisi ensin tahtonut mennä sisään kun siellä oli minun kengittäjä. Matte sanoi, että minun täytyy tulla ja sitten minä jo huomasinkin, että se kengittäjä laittoi ihan toista hevosta eikä ollut tullut minua varten ollenkaan. Helpotuksen huokaus! Minä kävelin asiakas selässä ilman satulaa monta monta kierrosta laitumen ympäri enkä saanut juuri ollenkaan pysähtyä kuopimaan syötävää esiin lumen alta. Me oltiin ulkona koska maneesissa voi olla tylsää kiertää vaan kehää.

Matte ehdotti asiakkaalle, että oltaisiin menty metsään mutta kun asiakasta pelotti se liukas tie jota pitkin olisi pitänyt mennä niin me mentiin vaan siihen laitsalle.
Töiden päätteeksi menin taas talliin. Harjaamisen jälkeen en päässytkään ulos vaan se minun seppä tuli siihen ja katseli minun jalkoja ja laittoi minun takajalkoihin kengät. Törkeää! Ensin töitä ja sitten vielä kengitys!

Kieltämättä eilen ja tänään on ollut tarhassa kurjaa kun on ollut niin liukasta ja minulla on ollut kunnon pito vain edessä kun minun etukavioissa on kengät ja hokit. Nyt on paremmin pitoa mutta olin siinä kengityksen aikana tosi synkkänä kun minut huijattiin siihen petoksella! Että ensin mennään muka vaan töihin ja sitten onkin vielä kengitys.
Kengittäjä ja matte vielä nauroivat kun minulla oli naama kuulemma ihan norsun v:lla. Iloinenko siinä sitten olisi pitänyt olla? Se varsinkin otti päähän kun kaverit saivat jo päiväheiniä ulos ja minun vaan piti olla kengityksessä. Matte oli vielä ottanut raipan esiin muka muistutukseksi että osaan seistä kauniisti. Seisoin kyllä muttei minun tarvitse siitä hommasta tykätä!

Se minun asiakas katseli kanssa minun kengitystä ja kyseli minun kenkien kokoa ym. henkilökohtaisuuksia. Kerrottakoon tässä nyt samantien kaikille, että minulla on edessä ykkösen kengät ja takana nollat kun minä olen aika pieni kooltani ja tietysti minulla on myös kokooni sopivat kaviot.

Kengittäjä kyllä sanoi, että minulla voisi olla kakkosetkin edessä mutta silloin poljen kengät herkästi irti jos niistä tulee millikin minun kavion reunojen yli. Minulla on nyt pienemmät kengät että ne pysyisivät jalassa.
Keväällä minulta otetaan varmaan taas kengät pois ja kuljen kesän paljain jaloin. Se on kivaa enkä minä silloin kolistele jalkojeni kanssa. Sukkisvalmentaja sanoi, että sitten kun minulla on vielä parempi ylälinja ja selkälihakset niin se kolistelu loppuu. Ihmettelen kyllä että kuinka paljon minun lihakset voi vielä kohentua kun näytän jo ihan oikealta ratsulta ja olen kehittynyt hirmu paljon.


maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Huono terveys, hyvä hevonen

Pääsin kurssille joka syventää hevososaamistani ja auttaa toivottavasti parantamaan kehnohkoja pedagogisia taitojani. Minut on valittu ties kuinka suuresta hakijajoukosta ja minun tulisikin olla onneni kukkuloilla. Ai miksen ole? Minulla on persetti sentään kylkiluu poikki! Pystyn kyllä ratsastamaan mutta en taatusti ole parhaimmillani vieraiden hevosten kanssa kun pitäisi pistää parastaan ja samalla varoa kipeää kylkeä.

Ruunan kanssa on helppoa. Sillä on hyvät helposti istuttavat liikkeet ja tunnen sen vinkeet. Vieraat hevoset ovat kerrassaan eri asia. Väännän täällä, pitäisikö perua osallistumiseni ja antaa jollekulle muulle mahdollisuus. Toisaalta siellä ei pitäisi ihmeemmin uutta ratsastuksellisesti tulla vaan painopiste on muualla. Saattaisin siis hyvinkin selviytyä hyvinkin.

Ruuna sai viikonloppuvalmennuksissa kehuja sukkisvalkulta. Ruuna kuulemma kehittyy nopeammin kuin hevoset yleensä. On se etevä elukka. Mielenkiintoista sikälikin, että sukkispuoli on tosiaan vasta Ruunan kakkosammatti ja sen varsinainen kehitys ja siihen tähtäävät toimet tapahtuvat western-ratsastuksessa. Toki valmennukset tukevat toisiaan mutta silti. Ruunan kyvyt eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Ties mihin Ruunasta olisi jos sitä valmentaisi tosissaan, siis noin niin kuin kisauraa silmällä pitäen.

lauantaina, helmikuuta 07, 2009

Talviurheilua

Olen ihan täpinöissä: harrastimme juuri Ruunan ja Sukkistädin kanssa hiihtoratsastusta. Hauskaa kuin mikä! Mitä siitä, etteivät sukset pysy kunnolla jaloissa tai että housunkauluksesta menee lunta sisään. Lopulta olin naurusta niin hervoton, etten enää pysynyt pystyssä.

Ruuna hoiti homman kuin vanha tekijä. Valjaat olivat helppo nakki, vetohihnoja se hiukan ihmetteli ja pulkka oli vähän pelottava. Sukset ja vetäminen ei saanut aikaan kummempaa reaktiota. Luulen, että äijä tykkäsi hommasta: aina kun takaa kuului kiljuntaa ja muks, se pysähtyi ja kuopi lumen alta esiin ruohoa jota mutusteli siihen asti kunnes tuli uusi lähtökäsky. Olihan ainakin vaihtelua kahtena edellispäivänä Ruunan aivoja rasittaneisiin kouluvalmennuksiin: vastalaukkatehtävät ovat edelleen mennä yli sen ymmärryksen.

Kun Sukkistäti lähti kotiin vaihtamaan kuivia vaatteita ja syömään, lähdimme Ruunan ja koirien kanssa vielä rentouttavalle maastokävelylle. Ruunalla on kummallinen suhde koiriini: se yrittää lähes tosissaan potkia ja purra aikuisia hurttia mutta saa niistä turvaa maastossa ja yrittää usein seurata niitä umpipöpelikköön. Pentua se kohtelee ystävällisesti.

Nyt kun tuli suojasää, havahduin huomaamaan, että olisi hauska saada hevosesta pitkästä aikaa talvisia kuvia. Täytyy hiippailla kameran kanssa tallille niin kauan kuin on vielä lunta. Jos tässä nyt enää ehtii kun tuo näkyy kovaa vauhtia sulavan.

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Ruunan kuulumisia

Minä voin hyvin ja olen laihtunutkin kun me liikutaan ja leikitään niin paljon Junnuarabin kanssa. Jos muuten ihmettelette miksi vähän päästä kommentoin lihavuuskuntoani niin voin kertoa, että minun kilot on maten päähänpinttymä ja se huolestuu heti jos olen muka liian paksu. Hah, voisi pikemminkin huolehtia omasta painostaan kun se on alkanut käydä aika tuhdiksi!

Olen siis laihtunut paitsi että olen kyllä leventynyt edestä ja minulle vähän liian leveänä ostettu satula istuu nyt paremmin. Matte osti tuon satulan ihan tarkoituksella kun viime aikoina minun on pitänyt vaihtaa satulaa puolen vuoden välein kun minun kunto kasvaa ja levenen niin hurjasti. Minä kasvan vielä vähän muutenkin kun olen kumminkin vasta kuusivuotiaaksi kääntynyt ja minun rotuiset on fyysisesti ihan aikuisia vasta kahdeksan vanhoina. Eli voi kyllä olla, että pudotan vielä jouhetkin pariin kertaan.

Asun edelleen sen yhden tamman kanssa Pikkutallissa. Viihdyn hyvin mutta se tamma käyttäytyy aika nolosti: on raukka niin ihastunut meikäläiseen, että huutaa perään ja ryskyttää karsinaa jos menen vaikka töihin. Siis kyllähän minäkin siitä tammasta tykkään ja me nenitellään ja vähän suukotellaankin mutta ei tässä nyt sentään mikään pariskunta olla vaikka olosuhteiden pakosta yhdessä asutaankin.

Matte on iloinnut kun ensi kertaa minun häntäjouhet on kasvaneet niin pitkäksi, että ne näkyvät loimen häntäläpän alta. Saan kuulemma ehkä ensi kesäksi jonkun keinotekoisen hännänjatkeen kun jouhettomalla hännällä on vähän vaikea hätistellä ötököitä. Onneksi kesälaitumeni ovat tuulisia eikä ötököitä ole siellä koskaan kovin paljon. Toivottavasti saan jonkun järkevän värisen hännän eikä matteen iske pihiys. Olisi aika noloa jos olisi vaikka paalinarusta tai villalangasta tehty häntä!

Matte haaveilee omasta trailerista jossa minun olisi mukava matkustaa kursseille ja tapahtumiin ja lomille ja ties vaikka kisoihinkin. Ongelma on vaan se, että pelkkä traikku ei riitä vaan matte tarvitsisi myös kunnollisen vetoauton. Papan mielestä minuun on turha hassata rahaa eikä minun tarvitse muka matkustella mihinkään tai voin kulkea laina- tai vuokra-autolla. Mitähän pappa sanoisi jos sen pitäisi kulkea vuokra-autolla! Ai niin, ei papalla olekaan omaa autoa vaan se käyttää maten tai lainaa muualta. Kai se on minunkin vaan pakko pärjätä ilman traikkua vaikka olisikin komeaa matkustella, varsinkin, jos olisi se pitkä häntä.


maanantaina, tammikuuta 19, 2009

Kulman uusi kundi ja uudet kengät

Minä vaihdoin taas tarhaa ja porukkaa ja nyt on kyllä kivempaa kuin ennen. Minun kanssa tarhaa nykyään Junnuarabi ja me sijaitaan Isossa Alatarhassa. Me pojat leikitään ja nahistellaan ja seisoskellaan kylki kyljessä ja tullaan hyvin juttuun. Junnu on sellainen välitön persoona ja minäkin päästän lapsellisen puoleni valloilleen kun ollaan kimpassa.

Matte arvelee, että saatan nyt taas laihtua kun liikun koko päivän enkä vaan jökötä paikallani niin kuin edellisessä tarhaporukassa. Me ollaan Junnun kanssa kuulemma kuin Ohukainen ja Paksukainen vaikka tuon Paksukaisen täytyy viitata minun komeaan lihasmassaan Junnun rääpälemäisyyden ja ruikkuisuuden rinnalla. Adjutantin kanssa me taas oltiin Majakka ja Perävaunu koska Adjis on niin korkea ja pitkä ja minä lyhyt ja aika matala.

Muutakin muutosta on ollut. Muutin yhden tamman kanssa Pikkutalliin ja me asutaan täällä kahdestaan nyt toistaiseksi. Täällä minun ei tarvitse stressata automaattisten juomakuppien kanssa koska täällä on vanhanaikaiset juottoaltaat joihin vesi pitää kantaa. Pysyypä matte puuhassa.

Sitten minä sain kengät etukavioihin kun alkoi pikkuisen potuttaa ja käydä käpälään tuo kovassa ja lumettomassa maassa liikkuminen. Nyt olen aikas tyytyväinen ja kengätkin on pysyneet jalassa vaikka välillä vähän koliseekin. Kengityksen hoiti minun suosikkiseppä vaikka kyllä minä sille mieltä osoitin kun se naulasi kenkää kiinni. Silloin matte kuulkaas suuttui ja minä katsoin, että kannattaa nyt olla ihan hiljaa ja kiltisti se loppukengitys.

Vaikka matte on yleensä hirmu lepsu niin joskus se saa semmoisen raivarin, että oksat pois. Silloin kantsii vaan olla niin kuin ei olisikaan ja hoitaa hommat eleettömästi ja hyvin niin sitten matte leppyy ja kehuu ja saatttaa antaa namiakin.


perjantaina, tammikuuta 09, 2009

Ruuna potee

Minulla tuossa loppiaisena nipisteli vähän vatsaa ja kävinkin sitten tarhassa makaamaan ja lepäämään eikä heinäkään oikein uponnut. Olisin siinä kaikessa rauhassa huilinut vähän ja ottanut sitten ruokaa mutta matte ryntäsi komentamaan minua ylös ja sitten se kuunteli minun mahaa ja tökki ikeniä ja raahasi perässään kävelemään vaikka olisin halunnut pötköttää.

Vähän ajan päästä tuli sitten lääkäri, se sama, joka hoiti minua viimeksi juhannuksen pyhinä. Me hevoset sairastutaan aina strategisesti pyhien tienoilla niin, että meidän arvomme totisesti tuntuu omistajan lompakossa. Niin siis tuli se lekuri ja tökkäsi minuun kipupiikin ja sitten olisinkin halunnut mennä heti syömään mutta minun ei annettu (sain kunnon ruokaa vasta seuraavana päivänä!) vaan minun nenästä laitettiin letku sisään ruokatorveen ja sain nestettä kun olin muka juonut liian vähän ja kuivunut liikaa.

En kai minä nyt väkisellä juo jos ei ole kerran jano. Matte oli ihan öönä kun se on koko pakkaskauden kantanut minulle tarhaan lämmintä vettä mutten minä ole sitä juonut vaan kaverit. Joskus olen maten katsellessa ottanut hämäykseksi hörpän. Lääkäri käski antaa minulle ensialkuun löysää lesevelliä ja jos en juo vettä niin minun pitää saada omenamehua.

Mehu onkin siksi hyvää, etten varsinkaan enää tahtoisi juoda vettä vaan ottaisin pelkkää mehua juomaksi. Matte repii haiveniaan ja kutsuu minua rumilla nimillä mutta minä poika en välitä vaan tahdon vellini ja omenamehuni.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Joulutervehdys lukijoille

Photobucket
Ruunan mietteitä ratsastuksesta ja talvikarvasta

Matelle tuli migreeni kun se on ratsastanut yhtä tyhmää pv:tä joka painaa kädelle ja maten hartiat jumittuivat siitä. Matte väittää, että se pv on ihan kiva ja kehityskelpoinen mutta en yhtään tajua miksi matte viitsii kiusata itseään sellaisen huonotapaisen ratsun kanssa kun valioluokan western-hevonenkin löytyisi. Matte ratsasti vieläpä enkkusatulassa, se näytti tosi kummalta.

Tänään matte olikin sitten hirmu tyytyväinen kun me oltiin ihan rauhassa maastossa eikä maten tarvinnut pidättää ohjilla paitsi kerran kun minä vähän innostuin kun ensin hyppäsin parin puunrungon yli ja sitten olisin halunnut vielä laukata polulla ja risukossa ja suopohjalla.

Minulta on taas vähennetty kauroja! Minulle tulee muka läskimakkara satulan eteen kun työskennellään. Ei se (makkara) edes tule kuin enkkusatulan kanssa ja sellaista kapistusta en tarvitsisi muutenkaan kun kerran olen western-ratsu. Matte arvelee, etten enää kuluta päivisin yhtä paljon energiaa kuin silloin kun vielä tarhailin ja painin ja nahistelin ja laukkailin yhtä mittaa Adjutantin kanssa. Nykyisen tarhaseuran kanssa vain me vaan kävellään hillitysti ja viestitään ilmeillä eikä paljon liikehditä.

Minulla on hurjan paksu talvikarva enkä oikein jaksaisi työskennellä maneesissa kun minulle tulee heti kamalan kuuma. Matte miettiikin nyt, että pidetäänkö minun kanssa treeneistä talvitauko jonka aikana vain maastoillaan vai klipataanko minut uudestaan ja entistä laajemmalta alueelta. Itse en oikein tiedä kumpaa toivoisin. Maastoilu on hirmu kivaa mutta koko talven mittainen treenitauko on aika pitkä ja minä kyllästyn aika helposti jos ei ole uusia juttuja opeteltavana.

torstaina, joulukuuta 11, 2008

Ruuna leuhkii

Kun liikkeellä on hevosinfluenssaa paikoin ihan epidemiaksi asti niin matte huolehti minulle heti ehkäisevän rokotuksen. Olisikin tosi kurjaa tulla kipeäksi turhan takia.

Viime viikonloppuna loistin taas totuttuun tapaan sukkisratsastusvalmennuksissa. Matte kuuli mutkan kautta, että Valmentaja oli myöhemmin kehunut minua päivän parhaaksi hevoseksi. Öhöm. Minulla on kuulemma hyvä työmoraali ja olen ahkera ja osaan ajatella ja kehityn nopeasti. Samoista asioista minua ovat kiitelleet minun western-opet myös. Matte on hirmu ylpeä minusta vaikka on sitä mieltä, ettei minun kannata alkaa turhan leuhkaksi koska hyvät opettajat saavat aikaan hyviä tuloksia.

Tänään loukkaannuin kamalasti kun näin, että matte meni maneesiin toisen hevosen kanssa ja sillä oli vielä minun satula selässä! Minun mielestä maten ei kuulu liikoja puuhailla muitten hevosten kanssa vaan se voisi olla enemmänkin minun kanssa. Matte kyllä vei minut onneksi maastoon sitten myöhemmin ja onnistuin nappaamaan siellä pari kuusenoksaa suuhuni, nam.

Säät on olleet aika tylsiä kun vettä sataa koko ajan ja joudun pitämään takkia. Toisaalta joutuisin kai muutenkin kun minua on klipattu kun olen nykyään melkein oikea urheiluhevonen. Viikonloppuna tuli kyllä tosi kuuma siellä valmennuksissa ja melkein toivoin, että minulta olisi leikattu talvikarvaa muualtakin pois kuin pelkästään kaulasta ja rinnasta. Minä alan nimittäin olla tosi villava ja minulla on hirmuisen lämmin kun ei täällä ole yhtään niin kylmä kuin minun alkuperäisellä kotiseudullani Kalliovuorilla Nevadassa.

Huomenna tulee Sukkistäti ja me harjoitellaan varmaan ainakin sulku- ja pohkeenväistöjä kun tädillä oli niissä vähän ongelmia viime kerralla. Minulla ei kyllä ollut.

torstaina, marraskuuta 27, 2008

Ruuna ja sen kaverit

Minulta meinaa itseltäkin mennä täällä luetellut hevoset ja muut hahmot sekaisin, joten laadin listan. Ekaksi tulee

pieni pääRuuna eli minä. Olen viisivuotias american bashkir curly-rotuinen hevonen, hurjan fiksu ja komea. Ammatiltani olen western-ratsu. Olen nyt reilun vuoden harrastanut Sukkistädin* kanssa enkkuratsastustakin. Olen siinäkin tosi hyvä. Lempijuttujani ovat naiset ja ruoka ja ruoka ja naiset.

Adjutantti on minun bestis ja uskollinen alamainen ja leikkikaveri. Poikapaini meinasi mennä joskus vähän vakavaksi, joten meidät on nyt erotettu toisistamme. Adjutantti on kanssa viisivuotias ruuna. Se on melkein 180cm korkea pv ja saksalaisen jalostuksen lahja tulevaisuuden kouluradoille. Jätkällä on pysyvä oraalinen vaihe, se haluaa näplätä ja pureskella kaikkia ja kaikkea.

Kuningatar eli Rinsessa on omanarvontuntoinen rouvashevonen. Rodultaan se on neljännesmaileri eli quarter. Osaava all-round-hevonen ja pätevä johtajatamma. Kovin huumorintajuinen Kuningatar ei ole enkä tiedä mitkä voisi olla sen lempiasioita. Ehkä maastoilu emäntänsä kanssa?

Riekkuva Ruuna, joka tunnetaan myös nimellä Prinssipuoliso, on rodultaan budjonnynhevonen. Se on hurjan pitkälle koulutettu kouluratsastushevonen joka hyppää ilokseen esterataa ja maastossa se menee yli mistä tahansa. Riekku tulee kuulemma kyseenalaisista oloista mutta on ollut kuntoutuksessa ja on toipumaan päin ja se on jo saanut takaisin elämänilonsa. Minun hyvä kaveri joka jakaa minun lempiharrastuksen eli syömisen.

Iso Ruuna on pv ja on aikanaan kilpaillut GP-tasolla. Se viettää eläkepäiviään mutta esittelee pyydettäessä mielellään osaamistaan josta se on vähän leuhka. Kokoa sillä on joka suuntaan. Viisas vanha herra sanoo matte mutta minusta äijä on jo vanhuudenhöperö. Katson kyllä siltä joskus mallia että miten pitää olla ja tehdä koululiikkeitä. Ison Ruunan lempiharrastukset ovat liikennelaskenta, sähköaidan testaus (onko virtaa vai ei) ja kottikärryillä ajo.

Matte on minun äiskä ja emäntä ja oma ihminen. Se on ihminen mutta ymmärtää joskus yllättävän hyvin hevosia. Matte suojelee minua kaikelta pahalta ja ruokkii ja pitää hyvänä. Maten kanssa me ratsastetaan vain westerniä. Lisäksi tehdään kaikkea kivaa ja jänskää ja ikävää ja tylsää. Matte päättää koska minut pitää kengittää tai raspata (ne on kumpikin inhottavia juttuja joissa minun pitää KÄYTTÄYTYÄ) ja koska on hieronnan aika.

*Sukkistäti on minun vara-matte. Sekin on ihminen. Sukkistäti ratsastaa yleensä enempi tosissaan kuin matte ja sen kanssa joudun usein rankkoihin treeneihin. Sukkistäti on vanha koulutuuppari mutta on nyt alkanut ratsastaa westerniäkin ja on kehittynyt siinä hurjasti. Sukkistäti ruokkii ja rahnuttaa eikä yleensä pakota minua ikäviin ja pelottaviin juttuihin niin kuin matte joskus tekee. Jos matte on poissa niin Sukkistäti hoitaa ja paapoo minua.

Pappa on ihminen ja ratsastaa joskus vähän ja rapsuttelee minua ja tuo ruokaa. Se ei ole aina paikalla. Saisi tehdä minun kanssa enemmänkin juttuja, oltaisiin niin kuin miesten kesken. Pappa luulee olevansa minun pomo mutta ei se ole ja minä sen sille näytän heti kun matte ei ole vieressä vahtimassa. Matte on kyllä sanonut, että papalle tulee hyvä mieli kun se uskoo olevansa pomomies.

Lisäksi on muita hevosia ja niiden porukoita, tallihenkilökuntaa ja koiria on kanssa aika paljon. Sitten on vielä Kengittäjä ja Hieroja ja Lääkäri jotka kanssa tunnistan. Joskus tulee Valmentaja jostain ulkomailta. Sen opastuksella Sukkistäti tekee kouluratsastusjuttuja. Minulla on myös kaksi eri western-opea jotka on kivoja ja rapsuttelevat vaikka pistävätkin minut töihin.


tiistaina, marraskuuta 25, 2008

Uusi lauma

Minut ja Adjutantti on raa'asti erotettu. Vika on kuulemma minun; pistän Adjutanttia päihin välillä ihan tosissaan. Minusta syy on Adjutantissa kun se ei koskaan anna minun olla rauhassa vaan on koko ajan näpläämässä minun takapuoltani. Minulla on kaljuja kohtia pepussa ja kyljillä kun Adjutantti on pureskellut minua. Totuuden nimissä on kyllä tunnustettava, että purin Adjutantin kaulan verille tässä yhtenä päivänä ja potkin sitä rintaan niin, että loimen lukot menivät rikki.

Viikonlopun tarhailin yksinäni. Adjutantti oli viereisessä tarhassa ja me seistiin yhdessä niin kuin ennenkin, aita vain oli välissä. Tänään matte sai neuvoteltua minut Kuningattaren ja Riekkuvan Ruunan (jota myös Prinssipuolisoksi kutsutaan) seuraan kolmanneksi pyöräksi. Minä erotin lemmenparin välittömästi ja aloin hengata Q-ningattaren kanssa. Rouva vaan ei tahtonut olla minun kanssa vaan yritti potkaista minulta pään irti!

Menin sitten syömään pariskunnalta jääneitä heinänrippeitä kun nainen ei ollut minusta kiinnostunut. Riekkuva Ruuna tuli minun kanssa syömään ja se äksy ja ilkeä akka sai mököttää yksinään.

Matte haluaa huomauttaa koskien edellistä postausta, ettei minusta voi tulla oikeaa terapiahevosta koska matte ei ole koulutettu terapeutti. Eli me tehdään terapiaratsastuksen kaltaista hommaa vain.

Tänään me oltiin maten kanssa metsässä. Siellä oli paljon lunta ja minä mennä tuhistelin reippaasti eteenpäin. Mentiin ihan ekoina niitä teitä ja sain tehdä omat polut.


torstaina, marraskuuta 20, 2008

Ruuna uraputkessa

Minä luon uutta uraa alkeis- ja terapiaratsuna. Se on oikeastaan minun kolmas ammatti kun minä olen jo pätevä western- ja enkkuhevonen. Ennen minulla on ratsastaneet vain semmoiset aika osaavat tyypit joten aloittelijat ovat ihan uusi tuttavuus minulle. Matte kertoi, että yleensä aloittelijat on vähän arkoja tai sitten tosi innokkaita ja aina niiltä saa herkkuja. Kuulostaa ihan meikäläisen hommalta tuo opetustyö!

Minulla on nyt käynyt jo kolme kertaa ratsastamassa sellainen täti, joka vähän pelkää hevosia eikä ole ennen ratsastanut. Se täti aina päivittelee kuinka minä olen iso ja muka pelottavakin. Sille tädille oli sanottu, että sen vaivaan auttaisi hurjan hyvin ratsastus, jossa koko kropan lihakset saavat liikettä ja ryhti paranee. Niin se täti sitten uskalsi tulla koittamaan.

Ekalla kerralla se täti oli vain vähän aikaa kun se totutteli minun läheisyyteen ja kävelyni rytmiin. Minä kävelin eteenpäin hirmuisen hitaasti ja tasaisesti (oikeastaan en olisi halunnut kävellä ollenkaan mutta matte hinasi minua narusta perässään) ja se täti vähän rentoutui eikä enää ollut tönkkö ja istunut epämukavasti minun liikettä vastaan.

Toisella kerralla matte käski jo sitä tätiä irrottamaan kädet satulasta ja istumaan kunnolla ja sitten me harjoiteltiin vähän pysähdyksiäkin. Se täti oli jo vähän rohkeampi ja matte sanoi, että se voi laittaa silmät kiinni siellä selässä se täti niin se tuntee minun liikkeet paremmin. Matte kyseli tädiltä, että mikä jalka kulloinkin liikkuu ja jos minä en pysähtynyt tasajaloin niin matte käski tädin tunnustella että mikä jalka ei ole linjassa. Aika hyvin se täti osasi sanoa oikean jalan.

Tänään oli satanut lunta ja me mentiin tädin ja maten kanssa kävelylle lumiseen metsään. Ensin jouduttiin menemään sellaista mutaista polkua jossa minulla pari kertaa kavio lipesi mutta se täti pärjäsi hyvin. Sen mutikon jälkeen täti laski jalustimet kokonaan irti mutta piteli kyllä aina välillä satulasta kiinni. Me käveltiin yli puoli tuntia mutta onneksi minä sain pysähtyä pari kertaa syömään kuusenoksia.

Aika leppoisaa hommaa tuo terapia. Minun ei tarvitse kuin kävellä vähäsen ja pitää mattea silmällä niin kaikki lutviutuu. Ekalla kerralla minua kyllä vähän jännitti mutta nyt olen jo ihan konkari. Matte sanoi, että nyt ihan aluksi käy vain tämä yksi täti mutta alkukeväästä otetaan ehkä toinen joka on jo kysellyt että otanko uuden oppilaan.

Huomenna on ihan tavallisia töitä eli western-tunti Sukkistädin kanssa. Plääh, siellä tulee aina hiki ja ajatellakin pitää.