maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Muuli sai oikein loistaa kun meille tuli kaupunkilaisvieraita. Se nautti täysin siemauksin rapsutuksista, harjauksesta ja kehuista. Ratsastuksen suhteen se ei ollut yhtä aulis mutta käyttäytyi hyvin parin aloittelijan kanssa niin että nämä taisivat ymmärtää jutun jujun. Kokeneemman ratsastajan se pisti koville ja oli niin tahmea kuin olla voi. Se oli suorastaan valovuosien päässä lähes ajatuksen voimalla liikkuvasta hyvin koulitusta western-ratsusta.

Tiedän koska kokeilin itse. Tappelua tarttui filmillekin ja vaikka tiesin, että se oli kamalan näköistä, ylitti tulos kaikki oletukseni. Riittävästä lämmittelystä huolimatta muulinjulli kulki sitkeästi lapa edellä ja peruutusvaihde, jota se auliisti tarjoili kun sitä ei pyydetty, oli unohtunut kokonaan. Jogista ei kannata juuri puhua, sen verran säätämistä oli tahdissa, joka tahtoi joko kiihtyä liikaa tai lässähtää käynniksi.

Olen joskus ratsastanut muulilla unelman kaltaisia rupeamia, jolloin se kokoaa itsensä, taipuu, myötää ja kulkee niin hyvin, ettei meinaa todesi uskoa. Vastapainoksi on sitten niitä päiviä, jolloin se viis piittaa ratsastajan yrityksistä ja sikailee minkä ennättää. Se ei toimi edes huippuratsastajan alla jos ei ole sillä tuulella. Tämä on fakta. Muuli on yhden miehen hevonen eikä juuri perusta siitä, ovatko muut siihen tyytyväisiä vai eivät.

Olmi on kirjoittanut valaisevan merkinnän Monty Robertsin Ypäjän vierailun sunnuntain ohjelmasta. Hyvin samaan tapaan itsekin ajattelin ja olisin tapahtumaa kuvaillut jos olisin jaksanut paremmin kuin omassa puolivillaisessa merkinnässäni.

3 kommenttia:

Unciatim kirjoitti...

Hehe, muulilla on ollut aasi-päivä. Joskus olen aasin kanssa joutunut tekemään töitä, ja voi tsiisus kun se oli tuskaa! Aasi kun päätti, että se ei kulje eteen eikä taakse, niin sen kaviot kasvoivat kiinni maahan. Ei auttaneet kaurat, heinät ei mitkään herkkupalat. Jääräpää liikkui vasta kun sitä huvitti! ARG! =)

M kirjoitti...

Muulilla on joskus myös kaviot juuttuneet maahan. Sitä pystyy kyllä houkuttelemaan herkuilla ja maasta käsin komentamaan ihan kiitettävästi, mutta ratsastaessa se ei toimi ellei itse halua. Eilen se vei minua kuin märkää rättiä maastolenkillä, koska ei voinut ylittää puroa siltä kohdalta, jonka minä valitsin, vaan sen piti saada itse päättää ylityskohta. Aargh. Ratsastusko muka rentouttava harrastus?

Unciatim kirjoitti...

ERITTÄIN rentouttava, rauhallinen ja turvallinen harrastus. Halpakin vielä! Suositellaan erityisesti hermoheikoille, lyhytjänteisille ja arkajaloille...