tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Töitä ja Stacy

Minulla on töitä nyt selvästi enemmän kuin ennen kun matte palasi saikulta. Tallitöitä se ei tee vieläkään, lääkäri on kuulemma kieltänyt. Minua taas ei ole vielä klipattu ja on kamalan rankkaa tehdä töitä ratsastajan kanssa kun tulee niin hikikuuma. Eilen harjoittelin maten kanssa maneesissa ja olin aika innoissani kun Rinsessa tuli sinne samaan aikaan emäntänsä kanssa. Rinsessa oli jo klipattu ja sen kankkuun oli jätetty pitemmästä karvasta kruunu, jolle matte ja Rinsessan emäntä vähäsen hihittelivät.

Minusta on aina kiinnostavaa katsella kun minua vanhemmat hevoset treenaavat juttuja, joita minä en vielä osaa. Olen silmät ymmyrkäisinä seurannut Ison Ruunan piaffet ja passaget ja eilen yritin omien hommieni ohella vilkuilla Rinsessan laukkaväistöjä. Mattea huvittaa kun minä olen niin kiinnostunut muiden tekemisistä. Minusta on oppimisen kannalta tärkeää seurata itseäni taitavampien työskentelyä ja ottaa oppia. Sen mattekin sentään myöntää.

Mattekin innostui tekemään vähän laukkatyöskentelyä kun kerran Rinsessakin. Me tehtiin semmoista harjoitusta, jossa minä menen ensin ihan tavallista pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle käynnissä tai ravissa ja uralla nostan heti laukan. Sukkistädin kanssa ollaan kyllä joskus tehty samaa harjoitusta mutta nyt me tehtiin sitä länkkärimoodissa eli minä kokosin itseni alas enkä ylös. Minä olin tosi hyvä, eikä mattekaan ollut ihan huono kun minä ymmärsin melkein aina, että mitä se halusi.

Minulla tuli nopeasti aika kuuma ja niin tuli matellekin kun sillä oli toppatakki. Minun selkä ja maten perspuoli varsinkin hikosivat kun matte ratsasti ilman satulaa. Matte lupaili, että kun se saa lainaksi tai vuokralle klipperin niin minun karvat leikataan ja sitten on paljon mukavampi tehdä töitä. Minulla on uusi pyjamakin, sellainen, joka tulee kaulaan ja korviin asti ja jota pidän sitten tallissa öisin kun minut on klipattu. Työnteko on kyllä kivempaa kun ei ole liian kuuma, mutta klipattuna minun pitää aina ulkoilla takki päällä ja siitä en tykkää. Takki aina kutittaa. Olen koko syksyn ulkoillut ilmavasti nakuna paitsi jos on rankkasade. Silloin olen käyttänyt sadetakkia.


Matte haluaa Stacy Westfalliksi Stacy Westfallin paikalle ja siksi me tehdään aika paljon harjoituksia ilman satulaa niin kuin eilenkin tehtiin. Minulla oli kyllä sidepullit päässä, matte harjoittelee ilman mitään päävehkeitä vain silloin, kun me ollaan ihan kaksin maneesissa. Sukkisratsastajat voi nimittäin saada slaagin jos ne näkevät hevosen ilman päävehkeitä kun niistä monet luulevat, että hevosta ei voi ohjata ilman kuolaimia. Minusta se on aika rajoittunut näkökanta.




perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Uusia tuulia

Minä olin jo melkein unohtanut, miltä matte näyttää. Se on ollut kauan kauan jollain saikulla ja käynyt vain harvoin ja nopeasti minun luona vähän rapsuttamassa tai muuta. Töitä me ei olla tehty maten kanssa ollenkaan vaan Sukkistäti on ollut minun kanssa. Paria uuttakin tätiä olen kuskannut, eniten Kenttäratsastajaa.


Minulla alkaa olla jo hyvä käsitys siitä, mitä sillä kuolaintuntumalla ja -tuella tarkoitetaan. Sain uudet kuolaimet (ja suitsetkin, sellaista enkkumallia) joita on kiva imeskellä. Niissä on kolme palaa ja ne on kuulemma jotenkin
ekstrahyvin muotoiltu hevosen suuta ajatellen*. Matte joutui ostamaan juuri ne kuolaimet kalliilla rahalla kun ne olivat ainoat minulle tarpeeksi leveät kolmipalat siellä kaupassa kuulemma.

Minä olen työskennellyt Kenttäratsastajan kanssa sekä maastossa että maneesissa ja ollut hirmu kiltti ja kuuliainen koko ajan. Matte ja Sukkistäti väittävät minua vain vieraskoreaksi, mutta totuushan on, että minä olen hyväluonteinen mies ja teen mielelläni töitä ainakin siihen asti kunnes väsyn. Kenttäratsastajan kanssa ollaan tehty puomiharjoituksia ja hypätty vähän esteitäkin. Paljon kivempaa ja helpompaa kuin maten kanssa kun matte ei ole kovin rohkea esteillä ja silloin minuakin alkaa arastuttaa.


Nyt olen kuitenkin nähnyt matteakin taas ja ollaan käyty maastoilemassa ja olen saanut maneesissa päästellä irrallani niin paljon kuin jaksan. Lisäksi matte on hoitanut minun lapahaavaa kun minun uusi tarhakaveri, Kenttähevonen, puri minua! Ihme jannu. Lisäksi ollaan maten kanssa vaan hengailtu ja seurusteltu ja halittu. Meillä on vähän semmoinen uusi kuherruskuukausi menossa.


Tänään minulla oli vanha asiakas ja ensi viikolla aloittaa ihan uusi täti. Koska minä olen niin kiva ja kiltti, niin se täti tahtoo ehdottomasti tehdä töitä vain minun kanssa eikä kenenkään muun. Öhöm.



Tällaiset on minun uudet kuolaimet. Niiden kanssa ollaan koko
ajan tuntumalla.


*Mattea kuulemma epäilyttää tuo, että minun kuolaimia varten on tutkittu mustanaan 70(!) hevosta. Matesta se on hirmu vähän. Minusta on silti parempi, että on edes joitain hevosia tutkittu kuin se, että lähdetään tekemään kuolaimia ilman mitään tietoja hevosista.