sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009



Tänään ei kierretä tunnista toiseen
pölyistä paahtavaa jaloittelutarhaa.
Tänään sataa, niin että
ikkunat helisevät.
Ovet on suljettu, katossa palaa
lamppurivi.
Aamutalli on tehty. Huokaisuja rouskutusta.
Istumme käytävällä: unkarilainen
jolla on saksalainen nimi, saksalainen
jolla on mitä saksalaisin nimi,
pari englantilaista yksi suomalainen
muutama ruotsalainen, muutama hyvin koditon.
Eri kielillä laulamme hempeitä lauluja
kodista, tunteista, rakkaudesta.
Rasvaamme satuloita, hajotamme suitset osiin
ja kokoamme jälleen.
Rouskutusta, huokaisuja.
Hempeitä lauluja rakkaudesta.

SIRKKA TURKKA




lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Yli kaksoisesteiden

Minun estevalmennus on edennyt niin pitkälle, että oli aika kokeilla kaksoisestettä. Minä olen kyllä hypännyt irtona sarjoja ja in n' outeja, mutta ratsastajan kanssa olen tähän asti mennyt vain yksittäisiä esteitä.

Me mentiin sitten maten kanssa maneesiin. Siellä oli Kenttähevonen lopettelemassa omia esteharjoituksiaan. Matte pyysi jättämään minua varten Kenttiksen kaksoisesteen mutta paljon madallettuna. Pöh, ihan kuin minä en muka olisi päässyt yli yhtä korkeista aidoista kuin Kenttis!

Kenttiksen emäntä kysyi, että lyhennetäänkö esteväliä minua varten kun Kenttis on kumminkin yli 20cm meikistä isompi. Maten mielestä väliä ei tarvinnut lyhentää, minä joudan kuulemma venymään. Oikeasti minun ei tarvitse isojen kavereiden puomi- tai esteväleille juuri venyttää kun minä olen iso hevonen mutta vaan pienemmässä koossa ja minulla on tosi hienot ja pitkät matkaavoittavat askeleet.

Ensin me verryteltiin maten kanssa vähän ja sitten me suunnattiin kohti esteitä. Matte vaan teki sellaisen mokan, että katsoi siinä suoralla vaan sitä kaksoisesteen toista puoliskoa eikä kiinnittänyt mitään huomiota siihen ensimmäiseen. Minä kyllä tajusin, että se toinen olisi pitänyt hypätä, mutten tiennyt, mitä sen ensimmäisen esteen kanssa tehdään, kun matte ei tuntunut huomaavan sitä ollenkaan. Minä sitten päätin hidastaa ennen sitä ensimmäistä estettä ja astuin siitä varovasti yli.

Mattea nauratti aika tavalla ja se pyysi minulta anteeksi ja toisella yrityksellä se muisti katsoa sitä ensimmäistä estettä. Minä hyppäsinkin sen tosi hienosti, mutta kiipesin varovasti käynnissä yli sen toisen osan, jota matte ei ollut ehtinyt kunnolla katsoa. Matte oli taas huvittunut - en kyllä yhtään tajua, että miksi - ja sitten me kokeiltiin sitä sarjaa niin, että vain ensimmäisessä esteessä oli yhtään korkeutta ja toisessa puomit olivat alhaalla.

Siitä minä laukkasin maten ohjeiden mukaan täysin sulavasti yli ja sitten toinenkin este pystytettiin kunnolla ja minä hyppäsin kummatkin ihan peräkkäin, noin vain! Se oli ihan tosi helppoa heti, kun matte vaan tajusi selittää minulle, että mitä kummaa se oikein tahtoo. En minä kumminkaan osaa ajatuksia lukea, vaikka hirmu fiksu olenkin.

Tänään me maastoiltiin kaatosateessa ja se oli tyhmää ja sade tuntui ihan oudolta ja ikävältä kun se osui minun karvattomaan nahkaan. Matte on nimittäin ajellut minun luonnollisen vettähylkivän karvapeitteeni melkein kokonaan pois ja minä joudun pitämään takkia sisälläkin! En ole oikein tyytyväinen ratkaisuun, vaikka se täytyy kyllä sanoa, että töitä on viileämpi tehdä kun ei ole paksua talviturkkia hiostamassa.



lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Yli esteiden

Meillä oli tänään maten kanssa estetreenit. Matte esiintyi sukkisratsastustamineissa ja laittoi minullekin sukkisvermeet päälle. Suojatkin piti laittaa, kuulemma siksi, jos vaikka hyppään keskelle estettä niin että puomit sinkoilevat. Niin kuin minä muka niin tekisin!

Kenttähevosen emäntä auttoi mattea roudaamaan puomeja. Alkuverryttelyn yhteydessä me mentiin vähän ravipuomeja ja sitten hypättiin monta kertaa pienen pientä pystyestettä. Ekan kerran minä hyppäsin niin korkealta, että matte meni ihan valkoiseksi ja alkoi änkyttää. Hyvin se kyllä seurasi minun hypyssä ja ne muut hypyt minä otin sitten vähemmällä ilmavaralla, eikä matteakaan pelottanut enää niin kovin.

Semmoista harjoitusta tehtiin kanssa, että menin ne ravipuomit ravissa ja sen jälkeen nostettiin laukka ja hypättiin se pystyeste. Esteen jälkeen minun piti koota laukkaa, siirtyä raviin ja mennä taas ne puomit. Rankkaa kun välillä pitää venyä ja välillä mennä kasaan, oloni oli kuin jollain mittarimadolla: Ω Ω Ω. Onneksi koko rupeama oli aika lyhyt ja minä sain rentoutua ja huilia kunnolla loppuverryttelyssä.

Tallissa matte harjasi minut ja rapsutteli ja karsinassa sain vielä porkkanan. Minä luulen, että me ruvetaan nyt hyppäämään vähäsen enemmän ja mennään ehkä estetunneillekin joskus, ainakin matte jutteli jotain sellaista.


maanantaina, marraskuuta 16, 2009




Juuret

Ruuna alkaa olla kunnon talvikarvassa. Juuri paksu karva toi esiin hämmästyttävän selkeitä yhtäläisyyksiä takhin - tunnetaan myös mongolian villihevosena ja przewalskin hevosena - ja curlyn välillä. Näitä ovat pienehkön koon, vahvojen raajojen ja tiiviin, kompaktin rakenteen lisäksi myös huomattavan pienet korvat ja sieraimet. Myös silmät ovat pienet, mutta tulvillaan älyä ja nokkeluutta, joiden turvin selvitä alkukantaisissa oloissa.



Curlyt tulevat takhien tavoin toimeen erittäin niukalla ravinnolla ja ylensyöttämistä tuleekin varoa. Curly voi kehittää - muiden alkukantaisten rotujen tavoin - herkästi kaviokuumeen liian rehevällä laitumella.
Lisää curlyista selvällä suomen kielellä voi lukea täältä. Englanniksi tietoa on saatavilla runsaammin, alkuun pääsee esim. ICHO:n sivuilta.

Takheista lisää esim. niiden kotiuttamisprojektin sivuilta.


Erilaisista kuvakulmista huolimatta näissä naamoissa
on mielestäni paljon yhteistä: otsa on leveä ja silmät
ovat kaukana toisistaan. Huomaa pikkuiset sieraimet.




torstaina, marraskuuta 12, 2009

Talvirenkaat

Tänään me mentiin maten ja niitten inhottavien piskien kanssa vähän riimukävelylle metsään. Minusta on epäreilua, että koirapahukset saavat olla vapaina ja voivat syödä koko ajan ja minun pitää olla narussa. Jos me lompsitaan niin, että mattekin kävelee, niin minä saan välillä napsia kortetta ja kanervaa ja muuta spesiaalia, jota tallilla ei ole tarjolla, mutten koskaan vapaasti laiduntaa metsässä. Riistoa!

Äksyilin koirille kun en uskaltanut matelle kiukutella, mutten osunut tänään yhteenkään rakkiin kaviolla tai hampailla, en edes siihen vanhaan ja kuuroon, joka yleensä aika helposti ottaa osumaa. Toisaalta en yleensä viitsi sitä vanhusta niin kovin kiusata kun se on niin avuton, mutta siihen keskimmäiseen tahtoisin totisesti upottaa hampaani. Se koira nimittäin yrittää komennella minua silloin kun olen jo maten komennossa ja riimussa kiinni. Kun olen vapaana, niin ei se pelkurirakki uskalla tulla lähellekään minua saati haukkua jotain komentoja. Se on pohjimmiltaan hirveä raukkis.

Metsässä oli muuten kivaa, mutta mattea alkoi aika pian väsyttää ja minä jouduin kantamaan sen kotiin! Kotona odotti minun kengittäjä, joka juuri viimeisteli kamuani Kenttähevosta, jolle laitettiin uudet kengät ja niihin hokit ja vielä tilsakumitkin. Minä aloin vähän ounastella pahinta ja jouduinkin tuleen heti Kenttiksen jälkeen.

Minulla ei ole ollut kenkiä kuin keväällä viimeksi, mutta nyt kun voi koska tahansa tulla liukasta niin matte halusi minulle nastarenkaat alle. Minun kengissä on ollut pysymisongelmia kun minä poljen kengät helposti irti. Matte joskus epäileekin, että irrottelen niitä tahallani, etten joutuisi töihin.

Kengittäjä halusi koettaa uutta juttua ja kuumasovittaa minun kengät. Se tarkoittaa sitä, että punaisena hehkuva kenkä painetaan kavioon, jolloin kavion pohjasta palavat kaikki pienetkin epätasaisuudet pois ja kenkä istuu ja pysyy paremmin. Minulle ei ollut ennen tuota kuumasovitusta tehty ja kengittäjä varoittelikin, että matte pitäisi minusta vähän kiinni.

Matte seisoi siinä minun turvana kun kenkä painettiin minun kavioon. Siitä kuului sihinää (ei haitannut) ja tuprahti savua (ei haitannut) ja ilmoille tuli paha käry (haittasi vähän). Matte sanoi, että haju oli sama kuin jos hius syttyy palamaan paitsi tietenkin voimakkaampi. Minä nuuskuttelin sieraimet suurina sitä hajua ja kurkin taapäin ja sovituksen jälkeen halusin haistella lähempää, että mitä minun kavioille oikein on tehty.

Onneksi jalkani olivat kuitenkin ihan kokonaiset ja pienen lisävuolun ja muutaman sovituskerran jälkeen ne kengät viilennettiin ja niihin laitettiin hokit ja sitten ne lyötiin kavioon ihan normaalisti. Nyt minulla on hokkikengät kaikissa jaloissa ja liukkaat saavat tulla.