keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Ruuna on ihan ylikiltti nyt kun yritän taas puuhailla sen kanssa enemmän. Se haluaa tehdä kaiken tavallistakin paremmin ja oikeammin. Sukkistäti ratsasti sillä tänään ja raportoi edistymisestä. Varsinkin alkutunnista Ruuna oli halunnut kovasti miellyttää mutta se ilmeisesti väsähti tai ainakin kyllästyi lopputuntia kohti koska vaati e-rit-täin tarkat avut tehdäkseen mitään.

Sinnepäin-pyynnöt se kuittasi olemalla ymmärtämättä yhtikäs mitään. Yleensä Ruuna yrittää vaikka avut eivät olisikaan täysin selviä (reiluinta hevosen kannalta on käyttää aina kyllin selkeitä apuja mutta kukaan ei ole täydellinen ja toisina päivinä ratsastus sujuu paremmin kuin toisina. Tämä ei mitenkään viittaa siihen, että Sukkistäti käyttäisi apuja erityisen epäselvästi vaan inhimilliseen erehtyväisyyteen ylipäänsä. Eikä ne hevosetkaan aina täydellisiä ole.).

Ruunalla oli kuulemma ollut jännät paikat kun maneesissa oli ollut tavallista enemmän hevosia, peräti kolme ratsukkoa yhtä aikaa. Ruuna viettää niin rauhallista elämää, että pienikin mullistus kuten nyt esim. useampi ratsukko maneesissa tai vaikka maneesin ohi kulkeva hevonen on ylimääräisen jännityksen aihe. Pitänee ruveta säkittämään Ruunaa kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan hälinään. Vaan minkäs teet kun talli on niin rauhallinen.

Ruuna kärsii satulaprobleemista. Oikeastaan kärsijä olen minä kun en voi ratsastaa kun sopivaa satulaa ei tällä hetkellä ole kun länkkäri on jäänyt liian kapeaksi. Sukkistäti käyttää enimmäkseen koulusatulaa, joten ongelma ei koske häntä. Minä taas en suurin surminkaan epämukavaan enkkusatulaan enää istu jos voin sen välttää. Ratsastanen siis ilman satulaa kunnes Ruunalle löytyy sopiva penkki. Toivottavasti se tapahtuu edes lähikuukausina. Todella leveälle ja erittäin lyhyelle hevoselle on kovin kovin hankalaa löytää sopivaa satulaa.

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Alan olla valmis esittämään raportin asumisolosuhteistani nyt, kun olen asunut maalla rapiat kolme vuotta. Tällaista minullakin on. Tänä keväänä vain ei ole lunta.

Jäsenhakemus EFFIin tehty. Lue esim. täältä miksi. Tämän adressin käväisin myös allekirjoittamassa.

Enää kaksi päivää vaivaa ja vastuuta vieraista elikoista. Sen jälkeen nukun viikon. Kun saisi kaikki otukset pidettyä elossa ja terveinä vielä 48 tuntia.

Up n' date: Yksi kaakki kehitti tietenkin allergisen reaktion tms. jollekin ja on täynnä pientä näppylää. Ilmeisesti - onneksi - sillä ei ole kipuja eikä edes kutinaa. Tamma oli kovin tohkeissaan yhteisestä ajastamme kun suoritin sille tarkastusta eikä se päästänyt muita hevosia lähellekään.

Talon koiralla alkoi juoksu ja minun piti heivata oma leikkaamaton uroskoirani hoitoon. Nyt narttu etsii sitä, olivat tietysti ehtineet suunnitella perheenlisäystoimintaa jo.

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Olen ihan naatti. Hullua miten sitä hoitaa omat eläimensä vaikka vasemmalla kädellä mutta muiden omistamien eläinten kaitsenta aiheuttaa roppakaupalla huolta ja vaivaa. Järjellä ajatellen tiedän, että naarmu jollaisen kuittaisin Ruunan nahassa olankohautuksella on tuskin vakavampi, vaikka löytyykin vieraasta hevosesta. Silti pieni paniikki jyskyttää takaraivossa; entä jos haava tulehtuu? Pitäisikö minun sittenkin desinfioida sitä vartin välein? Jos se ei olekaan pelkkä pintanaarmu? Pitäisikö kutsua eläinlääkäri? Entä jos se kaakki ottaa ja kuolee?

Suoritan parhaillaan pihatossa asustelevan hevoslauman valvontaa. Pihatto on siinä mielessä helppo, että sen siivoamiseen menee karsinatalliin verrattuna minimaalisen vähän aikaa. Hevoset viettävät aikaa raittiissa ulkoilmassa lähes vuorokauden ympäri. Ne käyvät vain välillä sisällä ottamassa torkut pötköllään.

Tämä nimenomainen pihatto on suunniteltu siten, että hevosilla on erilaisia aktiviteetteja ja erilaisia pohjia, joilla liikkua. Osa ulkotarhasta on ihan kovapohjaista eli betonivalua, osa on normaalia maanpintaa ja osa hakkeella peitettyä maata. Paljasjalkahevoset kuluttavat ja hoitavat kavioitaan liikkumalla erilaisilla pinnoilla. Eri kovuusasteista on hyötyä myös niiden luustolle ja lihaksistolle.

Pihatossa elävää hevoslaumaa on hauska seurailla. Kaitsemani lauma on melko luonnonmukainen ja koostuu eri-ikäisistä tammoista ja niiden jälkeläisistä. Johdossa on vanha viisas tamma. Vain ori puuttuu, mutta suojatuissa pihatto-olosuhteissa laumaa vahtivan ja puolustavan orin läsnäololla tai sen puutteella ei ole kummemmin merkitystä. Tammat pompottavat urakalla lauman ainoaa ruunaa, joka on arvoasteikon hännillä. Ihmisenä minun käy tätä pahnanpohjimmaista sääliksi mutta jollei ruuna olisi laumassa, vähäarvoisin olisi joku toinen. Hevosten arvojärjestys on selkeä.

Hieman hämmennystä on aiheuttanut lauman uusin hevonen, äskettäin tullut tamma. Se on hiljalleen kohonnut arvoasteikossa ja on nyt lauman kakkostamma eli pomosta seuraava. Sille paikalle se jääneekin sillä johtajatamma on erittäin varma asemastaan. Se ei hätyytä tulokasta vaan on päinvastoin hyväksynyt sen ystäväkseen mistä suoranaisesti johtuukin uuden tamman aseman nopea nousu.

Oma Ruuna on nyreissään kun en ole ehtinyt puuhailla sen kanssa normaaliin tapaan. Hevoselle on mahdoton selittää, että ensi viikolla kaikki on taas normaalia. Hevonen elää nyt-hetkessä eikä pysty ymmärtämään tulevaisuutta kuin seuraavaan ruoka-aikaan saakka.

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Ruuna pesii mataliin vesiin

Minä tykkään ja en tykkää vedestä. Vettä pitää aina olla tarhassa ja tallissa juotavaksi mutta automaattikupeista minä en tykkää. Olin kolme kuukautta sellaisessa karsinassa jossa oli automaattikuppi mutta periaatteesta en sitä painanut. Join kyllä veden jos matte tai henkilökunta oli sitä valmiiksi kuppiin painanut. Panettelua on väittää, että olisin sitä kuppia pelännyt! En pelännyt yhtään mutta minusta veden pitää olla valmiina eikä sitä kuulu itse viruttaa jostain.

Nyt minä asun pienemmässä tallissa jossa on juokseva vesi kun matte kantaa. Minun vesiastia on aina täynnä eikä tarvitse mitään automaatin suhinoita kuunnella. Minun entiseen karsinaan muutti muuten tamma, joka oli aina ollut ämpärijuotolla. Matte sanoi, että se tamma oppi yhdessä yössä käyttämään automaattia. Matte ei ymmärrä vieläkään, että olisin minä sitä automaattia osannut käyttää mutta en vaan halunnut.

Sadesäällä on ihan tyhmää ulkoilla maten kanssa maastossa kun meillä kerran on maneesi. Siellä säilyy ihan kuivana eikä jalka lipsu eikä vesi kohise. Joskus maastossa vedän huvikseni hepulit jos joku puro kuohuu kovasti ja on muutenkin liian jännää. Jos tutulle polulle on tullut ihan pieni sulamisvesipuro niin joskus hyppään sen yli niin kuin se olisi valtava okseri. Siis valtavalla loikalla. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

Yleensä minä kyllä astun rauhallisesti pienten purojen yli ja kahlaan isommat. Soiset paikat kierrän kaukaa. Minun vaisto sanoo, että soistunut maa on hevoselle vaarallista ja mieluiten kääntyisin kotiin kuivalle maalle ja turvalliseen tarhaan jos tulee soinen alue vastaan. Matte ei kuitenkaan anna minun kääntyä ja joskus joudun jopa ylittämään niitä soisia paikkoja jos matte arvelee sen olevan turvallista.

Kerran me maten kanssa oltiin maastossa ja mentiin sellaista tietä johon nousee paljon vettä jos on satanut. Ensin minä en halunnut mennä sinne veteen ollenkaan kun sitä oli melkein polviin asti mutta menin kuitenkin ja otin hörpyt ja sitten rupesin pyydystämään siellä vedessä kelluvia oksia. Se oli hauskaa mutten saanut tehdä sitä kovin kauaa kun silloin satoi ja matella oli jo kiire kotiin kun se oli kastunut läpimäräksi.

lauantaina, helmikuuta 09, 2008

Touhis haastoi kehittämään tarpeellisia kursseja. Ensimmäiset ja luultavasti viimeiset kurssit alla. Tarvetta olisi muillekin, mutta verbaliikka ei oikein toimi ny'. Samalla ilmoittaudun Touhiksen "Aurinkoterapiaa väsyneille ja masentuneille"-kurssille. Karibia ja rantapojat, here i come! Kursseja ideoimaan haastan Maastiksen.

mOPISTOn alustava kurssiohjelma. mOpiston pyhä tehtävä on kohentaa hevosurheilun ja -harrastuksen kurssia kansan syvissä riveissä. Ilmoita jo tänään juntti miehesi, nirppanokkainen anoppisi tai kaikkitietävä ystäväsi jollekin alkeis- tai syventävistä kursseistamme.


Kevään 2008 kurssivalikoima

Ratsastus ei ole urheilua-väittämän kitkeminen pois kansan suusta
Aika: Koko kevät
Paikka: Mikä hyvänsä SRL:n hyväksymä ratsastuskoulu (alkeet ja peruskurssi), Englannin viheriöivät vainiot (spesiaalikurssi)

Alkeisopiskelu tapahtuu sillä kaikkein tunnottomimmaksi potkitulla hevosella/ponilla, sillä, jonka saaminen edes liikkeelle käy todellakin työstä. Alkeisopiskelu käy samalla kuntoharjoittelusta Peruskurssia ja Spesiaalikurssia varten.

Peruskurssi suoritetaan isolaukkaisella pv:llä isoilla laukkaympyröillä aina puoli tuntia kerrallaan. Tällä kurssilla suositeltavaa on maratoonarin kunto ja ympyröillä pysymisen varmistamiseksi edes alkeellinen käsitys siitä, miten hevosta ohjataan.

Urheilullisemmille tarjolla vielä Spesiaalikurssi täykkäreillä, vaihtoehtoina risueste- tai sileä laukka. Asento on tietenkin aito jockey-istunta.


Hevosharrastuksessa ei ole mitään järkeä-hokeman vasta-argumentointi
Aika: Koko kevät
Paikka: Se suurin luentosali tai vaihtoehtoisesti työväenopiston siivouskomero
Erilaiset vaihtuvat asiantuntijat kertovat kurssilaisille kuinka hevosharrastus kasvattaa vastuuntuntoa, vie lähelle luontoa, kohentaa kuntoa, kohottaa kipukynnystä ja kuinka hevosharrastajat ja erityisesti tallinpitäjät tulevat halvaksi yhteiskunnalle kun he hoitavat itse tätä mielenhäiriötään eivätkä täten ole viemässä mielenterveyshuollon arvokkaita resursseja.

torstaina, helmikuuta 07, 2008

Hevosten kanssa pusaaminen on siitä mielenkiintoista, että opittavat asiat eivät lopu koskaan. Annas olla jos erehdyt kuvittelemaan olevasi hyvä ja osaavasi jotain. Karu pudotus maanpinnalle odottaa heti tuossa vieressä oman ihanan(?) turpaveljen muodossa.

Jos toissapäivä oli silkkaa ruusuilla tanssimista ja auvoa hevosen kanssa, oli eilinen pelkkää tervanjuontia ja väkisin vääntämistä. Minun oli tarkoitus tehdä Ruunan kanssa vähäsen maastakäsin-harjoituksia. Rakensin maneesiin puomeista ja muurinpaloista hienoja juttuja, joita meidän oli tarkoitus pujotella ja muutenkin käyttää harjoituksissa hyväksi. Ruunapa tykkäsi, että vanhat tutut puomit vanhassa tutussa muodostelmassa ovat ihan kamalan pelottavia eikä hän harjoittele niillä ollenkaan.

Neuvottelimme hetkisen asiasta ja Ruuna päätyi siihen lopputulokseen, että jos kuitenkin tehtäisiin vähäsen harjoituksia (annetut vaihtoehdot olivat notta harjoittelet tai itket ja harjoittelet). Kaikki - siis ihan kaikki! - meni melkein täysin vikaan. Ensin Ruuna ei esim. meinaa väistää etuosalla. Lisään mielestäni *ihan vähän* painetta ja pam! Ruuna väistää niin pitkälle kuin köyttä riittää ja pyörittelee silmiään siellä köyden päässä. Matkalla se on säikähtänyt sekä minua tai siis liian kovaa painetta, muurin osaa ja kaiken huipuksi köyttä, jossa se on kiinni.

Loppujen lopuksi muutaman suht kunnialla ja rennosti sujuneen harjoitteen jälkeen tuumasin, että talutanpa Ruunaa pienen lenkin metsässä. Mennään hissukseen ja rentoudutaan. Mitä vielä: Ruuna joko jäkittää paikallaan niin, että alan jo epäillä sen kasvattaneen juuret tai se saa ihme slaageja ja riekkuu köyden päässä ja pyörii ympärilläni. Vapaaehtoisesti se ei ota kanssani askeltakaan. Tässäpä minulla on hyvin pidetty ja kasvatettu hevonen, se yhteistyöhalustaan ja keskittymiskyvystään tunnettu.

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008

Maljani on ylitsevuotavainen. Ratsastuksenopettajani kävi eilen, ratsasti Ruunan ja kehui sitä ylenpalttisesti. Kaikki ongelmat ja tauon jälkeiset hankaluudet olivat muisto vain. Ruuna reagoi erittäin herkästi, oli todella kuuliainen, teki kovasti ajatustyötä ja nosti sen aikanaan paljon työtä vaatineen vasemman laukan ilman mitään ongelmia.

Saatiin paljon hyviä ohjeita koskien Ruunan hiukan liian "jäykkää" kaulaa (kaula ei siis ole mitenkään jäykkä tai jumissa mutta ei niin elastinen ja notkea kuin sen pitäisi ja se voisi olla) ja lopputunnista - kun minä itse omassa persoonassani olin kiipustanut hevoseni selkään - Ruuna kurotteli jo vapaaehtoisesti pitkälle oikealle kohti varpaitani.

Opettaja kehui edelleen minun ja Ruunan suhdetta ja sanoi, että minä ratsastan tunteella ja vaistolla enkä niinkään avuilla ja sitä Ruuna osaa arvostaa. Minun ja Ruunan yhteistyö kulki todella niin hyvin, etten tietoisesti antanut ensimmäistäkään apua vaan ajattelin mitä haluan tehdä ja Ruuna luki mieleni ja toimi kuten olin ajatellut (varsinaisesti Ruuna reagoi kehoni sille välittämiin pieniin painon- ja asennonmuutoksiin, ei se oikeasti siis ajatuksia lukenut hei haloo!).

Ruuna on superhuippuhyvä ja ehkä minäkin sitten olen aika hyvä... Opettaja kun korosti taas sitä, että tullakseen niin hyväksi kuin on, on Ruunalla täytynyt ratsastaa hyvin ja sen on pitänyt viihtyä ja tehdä mielellään töitä kanssani. Se on säilyttänyt luonnollisen herkkyytensä ja suhtautuu uusiin asioihin positiivisesti ja luottavaisesti. Aika hyvin tällaiselta tavalliselta hevosharrastajalta ensimmäisen oman hevosen kanssa!

Tällaiset kehut kantavat pitkälle semminkin kun ne tulevat ihmiseltä, jonka omaa työtä ja hevostaitoja arvostan kovasti.

Loppuviikon tallilla on sukkisratsastuksen tehokurssi ja kaikki paikat täynnä omia ja vieraita hevosia ja ratsastajia. Ruunan kanssa on suunnitelmissa maastoilla rennosti ja aloittaa varsinainen työ taas ensi viikolla. Toki me treenaamme maastossakin eikä meidän "normaali" työkään ole ryppyotsaista vääntämistä vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Opettaja kehottikin ajattelemaan, että vain ratsastelen mukavasti enkä ota asioita liian vakavasti. Se sopii meille koska Ruuna on harrasteratsu eikä sitä tarvitse saada valmiiksi mihinkään ikäluokkakisaan tai vastaavaan.

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Lyhyitä mietteitä

"Kaikki tietävät sen tunteen
kun talven jälkeen ensimmäistä kertaa
laittaa lenkkitossut jalkaan

portaita alas loikkii kevyesti
ylös kaksi askelmaa kerrallaan
ylös kaksi askelmaa ylös kaksi kerrallaan
ylös kaksi askelmaa kerrallaan"

Ultra Bra/Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia


Vanhoina hyvinä aikoina - silloin kun oli vielä kunnon talvia myös Etelä-Suomessa ja pulutkin olivat lihavampia - oli kerrassaan hieno tunne laittaa lenkkarit tai tennarit jalkaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Tässäpä taas tunne, jota ilman nykynuoriso jää. Kun ei kymmeneen vuoteen ole pahemmin tarvinnut talvikenkiä käyttää vaan lenkkarit ovat passanneet vuoden ympäri, on meillä pian kokonainen sukupolvi joka ei tiedä yhtikäs mitään talvikengistä lenkkareihin vaihtamisen autuudesta. Minusta se on jotenkin surullista.

Jos western-hevonen, tässä tapauksessa tuttavan quarter, tekee laukanvaihdot sarjassa joka toisessa askeleessa, onko sen taso Pyhä Yrjö? Länkkärihevosen kokoamistaso on kuitenkin erilainen kouluhevosiin verrattuna eli menestystä koulukisoissa ei taitaisi tulla.

Tämän samaisen quarterin omistaja on entinen kouluratsastaja ja on kyllä hevosensa kanssa käynyt koulukisoissakin muttei sentään ole Pyhää Yrjöä kisannut. Ratsukko tuli eräissäkin kisoissa alkutervehdykseen sliding stopissa (olisiko ratsastaja vähän jännittänyt?), siinä ovat tuomarien ilmeet olleet näkemisen arvoiset.

Oma Ruuna siirtyi eilen vastalaukasta ristilaukkaan eli teki laukanvaihdon askeleessa, onko se nyt Inter-tasoa?


A good horse sholde have three propyrtees of a man, three of a woman, three of a foxe, three of a hare, and three of an asse.
Of a man. Bolde, prowde and hardye.
Of a woman. Fayre-breasted, fair of haire and easy to move.
Of a foxe. A fair taylle, short eers, with a good trotte.
Of a hare. A grate eye, a dry head and well rennynge.
Of an asse. A bygge chynn, a flat legge and a good hoof.

WYNKYN DE WORDE, 1535