tiistaina, marraskuuta 06, 2012

Minä olen muuttanut uuteen kotiin. Asun nykyään karsinatallissa eikä siirtyminen pihattotallista karsinatalliin vaivannut minua ollenkaan, vaikka matte etukäteen pelkäsikin sitä, etten muka osaisi sopeutua. Pitkään me oltiin samassa isossa karsinassa minun bestiksen kanssa (kuva alla). Nykyään meillä on kummallakin oma karsina, mutta onneksi ollaan tallissa naapureina ja tarhataan aina yhdessä. 

Meidän uudessa kodissa on hyväpohjaiset tarhat, joita ei edes tänä vuonna erityisen runsaina esiintyneet syyssateet ole saaneet mutavelliksi vaan meidän hevosten jalat pysyvät kuivina. Ulos me mennään aamuisin yleensä jo ennen kuutta ja sisään talliin tullaan hyvällä säällä vasta kymmeneltä illalla. 

Matte on erityisen tyytyväinen pitkiin tarhailuaikoihin, laadukkaisiin rehuihin ja lyhyisiin ruokintaväleihin, mutta minusta ruokaa saisi saada vielä paljon nykyistä useammin. Melkein parasta yhteiskarsinassa kaverin kanssa oli se, että sain aina syödä enemmän kuin oman osuuteni. Bestis on siitä outo tyyppi, että se syö vain sen verran kuin sillä on nälkä. Me maten kanssa tiedetään kumpikin, että kannattaa syödä aina, kun ruokaa vain on tarjolla. Minä en ole ahne vaan ajattelen selviytymistä mahdollisissa tulevissa niukoissa oloissa. Aina on hyvä, että on hieman vararavintoa.

Nyt kun en enää pääse syömään kaverin heinistä suurinta osaa, olen taas hieman sutjakoitunut. Matte ei ole. En tiedä, kenen ruokia se syö ylimääräisenä, mutta tunnen kyllä selässäni, että se on lisännyt painoaan. Matte väittää, että se johtuu siitä, että se on ollut melkein kaksi kuukautta vähällä liikunnalla, koska se on ollut kipeä. Minusta se olisi kyllä voinut syödä vähemmän silloin.

Meidän uudella tallilla ei ole maneesia ja se harmittaa minua. Tänäänkin jouduin työskentelemään kentällä vesisateessa. Minua inhottaa kun minun naama kastuu. Onneksi me päästään huonolla säällä aikaisemmin sisään.

Minä olen joutunut pitämään ulkoillessa loimea koko syksyn. Jos joudun huonoturkkisena olemaan ilman takkia, minun selkä vetää jumiin ja silloin ei kellään ole kivaa. En tykkää loimista, koska ne kutittavat, mutten tykkää kastuakaan ja lihasjumeista en varsinkaan tykkää. Minulla alkaa vasta nyt olla sen verran kunnollinen talvikarva, että loimen voi kuivalla säällä jättää pois. Täällä ei vaan ole kuivia säitä vaan vettä tulee ja tulee ja tulee.