Akateeminen ratsukko
Matte on ollut kiireinen kun se opiskelee innoissaan useampaakin asiaa. Varsinaisesti se on kuulemma kahdessa koulussa, mutta lisäksi se yrittää edistyä hevostiedon ja -taidon saralla. Minä olen sitä mieltä, että hevosasioissa minä olen paras opettaja ja että ihan turhaan matte niitä kirjojaan lukee ja tiiraa videoita.
On tässä minullakin ollut kiireitä. Opiskelen taas uutta lajia eli akateemisen ratsun uraa. Meidän tallilla on asiaan perehtyneitä ihmisiä ja hevosia ja yksi kiva täti treenaa minun kanssa aina välillä. Minä olen - luonnollisesti - tosi taitava jo näin alkuun. Minulla onkin lajiin luontaiset edellytykset, koska olen barokkihevosmallia eli lyhyt, hyväliikkeinen ja helposti kokoon menevä. Minä olen sitä paitsi aina hallinnut niin levadet kuin capriolet, tosin ilman ratsastajaa ja oma-aloitteisesti yleensä laidunolosuhteissa suoritettuna. Ratsastajan kanssa en vielä näitä tee, vaikka varmana osaisin.
Matte on onneksi ruvennut käymään taas tunneilla. Me joko mennään trailerilla opettajan luo tai sitten ope tulee meille kotiin. Minä luulen, että matella saattaa olla pientä toivoa edistyä ratsastuksessa nyt kun opettaja syynää sen touhua säännöllisesti ja se on alkanut kohottaa kuntoaankin. Tänään matte oli kyllä ihan yhtä hikinen ja punainen kuin aina vaikka me vaan käveltiin maastossa ja lopuksi hypättiin muutama ihan pieni este kentällä. Matte yritti puolustautua sillä, että se oli ilman satulaa ja että minun selkä on muka kuuma. Kaikenlaisia tekosyitä sanon minä.