tiistaina, tammikuuta 31, 2006

Minulla on motorinen häiriö. Vaikka aseella uhattaisiin, en osaa pujotella kolminkerroin tulevaa ohutta curb strapia oikein. Tänään hihkuin riemusta kun löysin netistä sitomisohjeet, mutta innostukseni lässähti oitis kun huomasin, että ohjeet koskevat vain nahkanauhakapistusta.

Omissa curb strapeissani on solkia ja metallilenkkejä. Joka kerta kun puran suitset putsaamistarkoituksessa, katson tarkkaan että ahaa, näin se pujotellaan. Ja joka kerta yritän minuutti- tahi tuntikaupalla pujotella eri tavoin ja niin kuin sen kaiken järjen mukaan pitäisi mennä, mutta ei se vaan mene oikein. Aina joudun pyytämään apua tai katsomaan toisten suitsista mallia. Pahuksen noloa.

Sama juttu aerobicissa. Minun on täysin mahdotonta tehdä käsillä eri liikettä kuin jaloilla. Sitten on vielä askelsarjoja ja hyppyjä ja pitkiä ohjelmia, huh. Ei ole minun lajini se.

Ratsastaessa ei tuota mitään ongelmia tehdä käsillä eri asiaa kuin jaloilla. Eikä tanssiessa. Olen itse asiassa aika hyvä tanssimaan, myös perinteisiä paritansseja. Mikähän taika siinäkin on?

Pitäisi kuulemma opetella ajamaan hevosta. Helkkari, en taatusti ikinä opi pukemaan valjaita oikein. Ravivaljaat ehkä mutta työvaljastaminen onkin jo aivan toinen taiteenlaji.

tiistaina, tammikuuta 03, 2006

Huomenna on taas seppä tulossa. Varsa on vieroitettu ja mammatamma saa kengät ja hokit ja pääsee muistelemaan millaista on ratsun elämä.
Varsa elelee varsin tyytyväisenä omassa karsinassaan ja pääsee pian kokeilemaan pihattoelämää. Toivottavasti villivarsa saa siellä patarauhalliseen pikkutammaan vähäsen liikettä.

Pikkutammalla oli tänään satula selässä ja menohaluja. Yleensä tytsä ei ota yhtään ylimääräistä askelta mutta kun oli verrytelty lihakset lämpimiksi (raahasin tammaa narusta perässäni kentällä) tuli pari pikku pukkiakin. Riimunnaru ei tosin kiristynyt eli perin varovaisia olivat pikkutamman riehuilut.

Pikkuori puolestaan pullisteli naapuritallin tammalaumalle kun kävelimme ohi. Kaula kaarella ja häntä pystyssä mennä puuhkutettiin ja yrittipä oripahus pari kertaa ohitsenikin ja muutaman kerran tammojen aidan viereen nuuskuttelemaan. Riimunnaru ei tälläkään tapauksella kiristynyt kertaakaan. Enpä kokeilisi minkään toisen kolmivuotiaan orin kanssa ohittaa tammalaidunta pelkässä riimussa.