Töiden alkaminen on vienyt mehut, en ole jaksanut ajatellakaan ratsastamista. Ans kattoo josko sitä tänä iltana saisi hilattua itsensä jonkun otuksen selkään.
Muuli on lihonut tynnyriksi liikunnan puutteesta(* vaikka oripojan kanssa rundaavatkin öiseen aikaan reippaasti ympäri tarhaa.

Varsaneito täytti jo viikon ja on niin isoa tyttöä että. Eilen yritti kopautella minua etukaviolla kun olin kyykyssä ja kutittelin pientä vatsan alta. Sain myös eilen osakseni ensimmäisen juuri minulle osoitetun hörinän. Istuskelin laitumen laidalla, emä laidunsi ehkä parinkymmenen metrin päässä. Pikkutyttö laukkasi muutaman metrin päähän minusta, pysähtyi, höristi korviaan ja päästi suloisimman hörinän jonka olen ikinä kuullut. Sitten spin ja laukalla takaisin mamman kylkeen.

Viikonloppuna olisi tarkoitus ajaa oripoikaa ensimmäistä kertaa takaa. Käytännössä homma tapahtunee siten että riimuun laitetaan ajo-ohjat, minä talutan ja toinen omistaja kävelee ohjien kanssa takana ja antaa komennot.

On päätetty myös totuttaa oripoika kuolaimiin kunhan sudenhammas on ensin poistettu. Satulaa sille on jo sovitettu, eipä tuo pitänyt sitä minään. Kun satula oli otettu pois, halusi poju tutkia siitä jokaisen neliösentin. Poika lienee omasta mielestään nyt valmis ratsu ja se hirnuu ainakin aina haikeasti tallilta lähtevien ratsukkojen perään eikä näytä ymmärtävän miksi muuli pääsee mutta hän ei.

(*Suurempi syy tuohon lihomiseen on tarkemmin ajatellen ruokinnan lisääminen. Oripojan kanssa tarhailu on tiennyt muulille isoja heinäannoksia ja koskapa muuli tulee toimeen huomattavasti vähemmällä ravinnolla kuin vastaavan kokoinen hevonen, seuraukset ovat nähtävissä muulin mahanympäryksessä.