Laiskotti ja vain juoksutin hevosen ratsastuksen sijasta. Pikkuori revitteli liinassa niin että harvoin: tuli muutama pukki ja oma-aloitteinen laukannosto. Kun meillä heretään oma-aloitteiseksi ja etenkin jos vauhti on kovempi kuin on pyydetty, on toimintamalli seuraava: elikko saa laukata tarpeeksi ja vähän päälle. Ei puhettakaan, että saisi hidastaa kun siltä tuntuu vaan laukkaa jatketaan, kunnes annan luvan siirtyä raviin. Tällainen juoksutustapa saa hevosen hyvin nopeasti ymmärtämään, että pomo seisoo siellä keskellä ja fiksuinta on pitää tahti juuri sellaisena kuin on pyydetty. Muuten joutuu urakoimaan tosissaan ja varsinkin pikkuorin kaltaiselle perusrauhalliselle, jopa laiskalle eläimelle moinen on kauhistus.

Pienellä miehellä oli tosiaan tavallista enemmän virtaa tänään. Ravi oli erittäin lennokasta ja sellaisista lisäyksistä olisi moni kouluhevonen - tai paremminkin sellaisen ratsastaja - tolkuttoman ylpeä. Orin isä kunnostautui aikoinaan kouluradoilla ja poika on perinyt isänsä hienot liikkeet.

Viime viikolla ihmettelin taas kerran sitä, mistä ori oikein kerää kuntoa. Liikunta on ollut syksyn aikana verraten vähäistä (Laiska omistaja, hyi. Hävettää oikein.). Silti reipas ratsastus saa orin korkeintaan hengittämään vähän tiuhemmin, hikoamisesta saati väsymisestä ei näy merkkiäkään. Erikoista sikälikin, että talvikarvassa luulisi helposti tulevan hiki. Muut karvaooppelit kyllä hikoavat paksuissa turkeissaan talvisin jos joutuvat tosissaan töihin.