Olen kuulemma kasvanut jo niin isoksi pojaksi, että minun on syytä ottaa vähän kirjoitusvastuuta, sanoo matte. Minä olen nelivuotias komea ori ja asun täällä kotona. Meitä on täällä muitakin hevosia ja sitten on vielä muuliruuna, jonka kanssa minä tarhailen. Mieluiten olisin ulkona yhdessä kaikkien tallin tammojen kanssa, mutta minun ei anneta. Joudun pitämään naisiani silmällä omasta tarhastani ja se on välillä hankalaa koska tallin seinä tulee vähän eteen enkä pysty koko ajan näkemään niitä.
Tammat tykkäävät minusta, ne vanhat ja äkäisetkin. Ne yrittävät aina jäädä karsinani ulkopuolelle seurustelemaan ja keimailemaan, mutta matte ja muut eivät halua, että tammat pissivät käytävälle, joten niiden pitää yleensä kulkea minun karsinan ohi nopeasti. Seinänaapurina minulla on nuori tamma. Se näyttää vähän vasikalta kun se on kirjava mutta se on silti oikein kaunis ja ihana. Se olisi minulle ihan sopiva, mutta aloittaa kuulemma nyt ratsukoulutuksen enkä minä pääse astumaan sitä vielä pitkään aikaan, en ehkä ollenkaan.
Se on vähän surullista etten pääse seinänaapurin kanssa puusta pitkään. Toisaalta matte kertoi eilen, että tulevana kesänä minulle tulee naisia kylään muilta talleilta ja minä saan astua ne kaikki! Minulla on hieno vaaleansininen riimu, joka laitetaan päähäni silloin kun pääsen astumaan. Minä tunnistan sen riimun ja se on minun lemppari.
Kaikkia halukkaita naisia ei oteta, koska minun pitää kuulemma vielä harjoitella ratsuna oloa lisää. Olen kyllä jo tosi etevä ja jos on pakko niin voinhan opetella enemmän sitten syksyllä. Tahtoisin itse nyt kevään ja kesän keskittyä vain naisiin. Viime vuonna nimittäin opin, että ne on vaativia ne naiset ja lopuksi olen aina ihan väsynyt. Onneksi rupean pian saamaan paljon lisäruokaa niin jaksan sitten paremmin tyttöjen kanssa.
Yksi ruuna joka asuu minua vastapäätä tallissa luulee olevansa ori vaikka ei ole mies ollenkaan! Se yrittää purra minua aina kun menen ohi. Minusta se on kurjaa sillä itse olen rauhaa rakastava enkä ollenkaan haluaisi sen ruunan kanssa tapella. Ehkä se tajuaa mitä on menettänyt ja on kiukkuinen minulle siksi, että minulla on vielä vehkeet tallella. En oikein ymmärrä mihin ne kapistukset ovat ruunilta kadonneet.
Erotan hyvin ruunat ja tammat eivätkä ruunat ole kovin kiinnostavia. Muulin kanssa kyllä leikitään usein, se on kivaa. Kun tulin Ruotsista, olin vielä melkein varsa ja muuli määräili minua aluksi kovasti. Nykyään meillä määrään minä enkä minä aina halua, että muuli tulee meidän yhteiseen pihattoon jos sataa. Se muuli nimittäin inhoaa kastumista ja minusta on kiva olla itse sateensuojassa ja katsoa kun muuli yrittää pysyä kuivana kuusen alla. Matte sanoo, että minä olen vähän ilkeä mutta oikeasti olen oikein kiltti. Muistan vaan vielä kun olin pienempi ja muuli puri minua aina kaulaan ja peppuun niin että karvat lähti. Se sattui ja nyt kun olen isompi niin on vaan ihan reilua että muulikin saa välillä vähän kärsiä.
Matte sanoi, ettei pitäisi julkaista K-18 materiaalia mutta tässä silti minä ja minun ensimmäinen tyttöystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti