Ruunan mietteitä ratsastuksesta ja talvikarvasta

Matelle tuli migreeni kun se on ratsastanut yhtä tyhmää pv:tä joka painaa kädelle ja maten hartiat jumittuivat siitä. Matte väittää, että se pv on ihan kiva ja kehityskelpoinen mutta en yhtään tajua miksi matte viitsii kiusata itseään sellaisen huonotapaisen ratsun kanssa kun valioluokan western-hevonenkin löytyisi. Matte ratsasti vieläpä enkkusatulassa, se näytti tosi kummalta.

Tänään matte olikin sitten hirmu tyytyväinen kun me oltiin ihan rauhassa maastossa eikä maten tarvinnut pidättää ohjilla paitsi kerran kun minä vähän innostuin kun ensin hyppäsin parin puunrungon yli ja sitten olisin halunnut vielä laukata polulla ja risukossa ja suopohjalla.

Minulta on taas vähennetty kauroja! Minulle tulee muka läskimakkara satulan eteen kun työskennellään. Ei se (makkara) edes tule kuin enkkusatulan kanssa ja sellaista kapistusta en tarvitsisi muutenkaan kun kerran olen western-ratsu. Matte arvelee, etten enää kuluta päivisin yhtä paljon energiaa kuin silloin kun vielä tarhailin ja painin ja nahistelin ja laukkailin yhtä mittaa Adjutantin kanssa. Nykyisen tarhaseuran kanssa vain me vaan kävellään hillitysti ja viestitään ilmeillä eikä paljon liikehditä.

Minulla on hurjan paksu talvikarva enkä oikein jaksaisi työskennellä maneesissa kun minulle tulee heti kamalan kuuma. Matte miettiikin nyt, että pidetäänkö minun kanssa treeneistä talvitauko jonka aikana vain maastoillaan vai klipataanko minut uudestaan ja entistä laajemmalta alueelta. Itse en oikein tiedä kumpaa toivoisin. Maastoilu on hirmu kivaa mutta koko talven mittainen treenitauko on aika pitkä ja minä kyllästyn aika helposti jos ei ole uusia juttuja opeteltavana.